Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko mun nepsy-nuori ikinä pärjäämään?
30.03.2026 |
15-vuotias add-tyypin adhd eli ilman ylivilkkautta. Mitään ei saa itsenäisesti aloitettua ja tehtyä, esim. kotitöitä, läksyjä. Lukioon haluaisi mutta matikka aivan hepreaa kun keskittymiskyky ei riitä. Concertaa kokeiltu, vaikutus oli että tuli pelkät sivuvaikutukset. Hyväluonteinen, mutta vähän vietävissä. Lääkäri muisti toki kertoa kaikki adhd-nuoren riskit epäonnisen lääkekokeilun jälkeen, ja nyt mä pelkään että ne käy kaikki toteen. Onko muita keille Concerta ei sopinut mutta joku muu lääke kävi?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Tekoäly tulee avuksi näille ja monelle muulle. Turhaan hirveästi murehtia kun ei tiedä mitä se tulevaisuus kelläkin on.
Millähän tavalla tekoäly tulee avuksi? Ikävä tosiasia on, että juuri tälle porukalla koittaa todella kylmät ajat, kun seuraava hallitus joutuu tekemään huomattavasti suuremmat säästöt kuin tämä nykyinen.
Siitä voi olla hyviäkin seurauksia, koska nepsy-nuorista monesti passataan osaamaton aikuinen, joka ei itse usko osaavansa mitään, koska vanhemmat häärivät koko ajan taustalla tekemässä puolesta. Aikuinen ei osaa siivota ja pestä pyykkiään muka jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä lapset ovat tosi erilaisia. Osa oppii pärjäämään. Osalla se ei taida onnistua millään. Pitää yrittää auttaa ja opettaa toista. Ja koska en itse elä ikuisesti, pitää toivoa että esimerkiksi sisarukset auttavat lasta kun en ole enää auttamassa.
Lääkkeet ei tee heistä normaaleja, on turha edes toivoa sellaista. Osalla hyöty on olematon, jotkut hyötyy enemmän. Toiveissa on lähinnä se, että tulevaisuudessa olisi tehokkaampia lääkkeitä.
En jaksa murehtia koulua. Kun lapsella on pää täynnä vaikka minkälaisia ajatuksia, on ihan toivotonta saada hänet keskittymään kouluun. Ja jos keskittyy, minuutin päästä se keskeytyy jonkin ajatuksen tai näkö/kuulo/hajuhavainnon takia. Keskittymiskykyyn ei auta se, jos ei pääsisi armosta luokalta toiselle. Vai auttaako jos kolmosluokalla olisi 15-vuotias? Yritän vain järkeillä, millainen tuki lapselle olisi parasta ja sen mukaan edetään. Vaikea on kuunnella neuvoja, koska lapset ovat niin erilaisia ja monet neuvot ovat täysin turhia tai vääriä. Aina kuitenkin kuulee kokemuksia, joista osaa kannattaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
On nämä kyllä sellaisia reppanoita ja loputtomia hyväksikäyttäviä taakkoja. Ystäväni teki oikean ratkaisun äpäränsä kanssa: teini-ikäisen moniongelmaisen adhd-kakaransa hän jätti lastensuojelun ongelmaksi. Siellä pidettiin kuri ja kasvatus niin että tästä luuserista kasvoi melko yhdyskuntakelpoinen.
On myös toisenlainen kokemus. Lapsi otettiin lastensuojelun toimesta sijoitukseen, kun vanhemmilta loppui keinot ja jaksaminen. Sijoitettiin useampaan kohteeseen, kun eivät pärjänneet lapsen kanssa. Viimeisin ns. kovan luokan paikka, todella vaativille tapauksille tarkoitettu. Olikin sitten rötöstelyn ja päihteiden käytön 'ammattikoulu'. Nyt nuori täysi-ikäisenä vaikeuksissa ihan kaiken kanssa ja todennäköisesti vankeus edessä jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekoäly tulee avuksi näille ja monelle muulle. Turhaan hirveästi murehtia kun ei tiedä mitä se tulevaisuus kelläkin on.
Millähän tavalla tekoäly tulee avuksi? Ikävä tosiasia on, että juuri tälle porukalla koittaa todella kylmät ajat, kun seuraava hallitus joutuu tekemään huomattavasti suuremmat säästöt kuin tämä nykyinen.
Siitä voi olla hyviäkin seurauksia, koska nepsy-nuorista monesti passataan osaamaton aikuinen, joka ei itse usko osaavansa mitään, koska vanhemmat häärivät koko ajan taustalla tekemässä puolesta. Aikuinen ei osaa siivota ja pestä pyykkiään muka jne.
Ei mun lapsella kyse ole siitä etteikö hän osaisi tehdä asioita. Kyse on siitä että hän ei saa edes aloitettua niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, halusin vain tarjota vertaistukea ja samalla purkaa omia pelkojani. Itse jaan tuon huolen ja tuskan. Omalla lapsellani ei ole mitään tarkkaavaisuuden diagnoosia, mutta kylläkin monenlaista add-oiretta mitä arjessa nyt voi näkyä. Juurikin tuollaista täydellistä aloitekyvyttömyyttä, vaikeuksia saada asioita tehtyä edes tuettuna, vaikeuksia suorittaa asioita loppuun, suuria vaikeuksia hallita erilaisia impulsseja esim. rahankäytön tai vaikka syömisen suhteen jne. Luonteeltaan hän on hiljainen ja mukautuva, jopa vähän vetäytyvä, niin juuri minkäänlaista tukea hän ei ole koskaan saanut, ja meidän vanhempien keinot alkaa olla vähissä. Lapsi täyttää kohta 18 ja ihan suoraan sanottuna pelkään että ei mene kauaakaan että hän on menettänyt luottotietonsa.
Jos nyt jotain kannustavaa yrittäisin sinulle sanoa niin ehkä se olisi sitten se että hyvä että teillä on diagnoosi ja olette jollain lailla avun piirissä. Tsemppiä.
Kannattaa hankkia edunvalvonta lapselle kun täyttää 18v, jolloin vuokrat tulee maksettua, rahaa jää ruokaan ja muihin välttämättömiin asioihin. Itse olen menettäneet luottotiedot samantien, eikä vanhemmat edes yrittäneet opastaa raha-asioissa.
Saako edunvalvonnan ihan vain hakemalla? Mitä sellaisen saamiseen vaaditaan? No, google varmaan auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai pärjää. Ei epäilystäkään! Moni on päässyt pitkälle elämässään, ainakin nepsyt minun suvussani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekoäly tulee avuksi näille ja monelle muulle. Turhaan hirveästi murehtia kun ei tiedä mitä se tulevaisuus kelläkin on.
Millähän tavalla tekoäly tulee avuksi? Ikävä tosiasia on, että juuri tälle porukalla koittaa todella kylmät ajat, kun seuraava hallitus joutuu tekemään huomattavasti suuremmat säästöt kuin tämä nykyinen.
Siitä voi olla hyviäkin seurauksia, koska nepsy-nuorista monesti passataan osaamaton aikuinen, joka ei itse usko osaavansa mitään, koska vanhemmat häärivät koko ajan taustalla tekemässä puolesta. Aikuinen ei osaa siivota ja pestä pyykkiään muka jne.
Ei mun lapsella kyse ole siitä etteikö hän osaisi tehdä asioita. Kyse on siitä että hän ei saa edes aloitettua niitä.
Nykyaika tekee lapsista hermoherkkiä.
Eli tulee mt-ongelmia, levottomuutta ja häröilyä.
Ärsykkeitä kun on liikaa.
Älylaitteet tekee sen levottomuuden. Se on riippuvuus joka sumentaa aivot.
Eli KAIKKI älypuhelimet, tabletit, tietokoneet ja konsolit POIS KOKONAAN.
Tilalle pihaa, ulkoilua, käsitöitä ja metsää. Siten lapsi alkaa paranemaan.
Kun käyttäytyy hyvin, sitten ehkä voi antaa ruutuaikaa 30 min/pv.
terv inssinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekoäly tulee avuksi näille ja monelle muulle. Turhaan hirveästi murehtia kun ei tiedä mitä se tulevaisuus kelläkin on.
Millähän tavalla tekoäly tulee avuksi? Ikävä tosiasia on, että juuri tälle porukalla koittaa todella kylmät ajat, kun seuraava hallitus joutuu tekemään huomattavasti suuremmat säästöt kuin tämä nykyinen.
Siitä voi olla hyviäkin seurauksia, koska nepsy-nuorista monesti passataan osaamaton aikuinen, joka ei itse usko osaavansa mitään, koska vanhemmat häärivät koko ajan taustalla tekemässä puolesta. Aikuinen ei osaa siivota ja pestä pyykkiään muka jne.
Jos vanhempi väittää, ettei lapsi (voi olla kolmekymppinenkin "lapsi" tai nelikymppinen), täytyy tarkistaa onko ihmiselle tehty virallinen älykkyystesti. Silti kehitysvammaisetkin opetetaan siivoamaan asuntonsa, laittamaan ruokaa ja selviytymään monista niistä asioista, joita vanhemmat tekevät nepsynsä puolesta. He pelkäävät, että nepsy jää ilman tukia, saa häädön ja joutuu asunnottomaksi, mutta valitettavasti seurauksena on ollut syrjäytymisen paheneminen, sillä tuolla systeemillä ihminen kuvittelee, ettei hänestä ole mihinkään. Vanhemmat pelastavat aina pulasta. Mutta jonakin päivänä heitä ei enää ole, entä sitten?
Tosiasia on, ettei edes kehitysvammaisten vanhemmissa ole niin paljon lapseen sidoksissa olevia vanhempia, jotka eivät pysty päästämään irti ja auttamaan lapsiaan itsenäiseen elämään. Nepsy-diagnoosista on tullut kohtalo, vaikka kautta aikojen nepsyt ovat selvinneet ihan normaalista elämästä, kun on ollut pakko opetella. Vain pieni osa on syrjäytynyt. Nyt tällaisia ihmisiä on kymmeniätuhansia, jotka on "autettu" pelikammioon eristäytymään roskiensa keskelle.
Vierailija kirjoitti:
Nämä lapset ovat tosi erilaisia. Osa oppii pärjäämään. Osalla se ei taida onnistua millään. Pitää yrittää auttaa ja opettaa toista. Ja koska en itse elä ikuisesti, pitää toivoa että esimerkiksi sisarukset auttavat lasta kun en ole enää auttamassa.
Lääkkeet ei tee heistä normaaleja, on turha edes toivoa sellaista. Osalla hyöty on olematon, jotkut hyötyy enemmän. Toiveissa on lähinnä se, että tulevaisuudessa olisi tehokkaampia lääkkeitä.
En jaksa murehtia koulua. Kun lapsella on pää täynnä vaikka minkälaisia ajatuksia, on ihan toivotonta saada hänet keskittymään kouluun. Ja jos keskittyy, minuutin päästä se keskeytyy jonkin ajatuksen tai näkö/kuulo/hajuhavainnon takia. Keskittymiskykyyn ei auta se, jos ei pääsisi armosta luokalta toiselle. Vai auttaako jos kolmosluokalla olisi 15-vuotias? Yritän vain järkeillä, millainen tuki lapselle olisi parasta ja sen mukaan edetään. Vaikea on kuunnella neuvoja, koska lapset ovat niin erilaisia ja monet neuvot ovat täysin turhia tai vääriä. Aina kuitenkin kuulee kokemuksia, joista osaa kannattaa kokeilla.
Myös vanhemmat tarvitsevat tukea. Tekstissäsi näkyy ajatus siitä, että nepsy on toivoton tapaus ja tämä välittyy kyllä lapsellekin. Se on tahaton etkä tarkoita sillä pahaa, mutta olisitte ehdottomasti perheterapian tarpeessa. On todella hankala juttu, jos lapsen horisonttia rajaavat tämäntyyppiset lannistavat ajatukset. Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee tulla nähdyksi omien taitojensa ja kykyjensä kautta. Kehitysvammaiset on vuosikymmenten valistuksella opetettu näkemään niin, mutta nepsyt ovat nyt tällä kehitysmaatasolla mitä tulee vanhemmuuden tukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea toimintaterapiaa Kelasta tai oma väylä- kuntoutusta.
Vierailija kirjoitti:
Nämä lapset ovat tosi erilaisia. Osa oppii pärjäämään. Osalla se ei taida onnistua millään. Pitää yrittää auttaa ja opettaa toista. Ja koska en itse elä ikuisesti, pitää toivoa että esimerkiksi sisarukset auttavat lasta kun en ole enää auttamassa.
Lääkkeet ei tee heistä normaaleja, on turha edes toivoa sellaista. Osalla hyöty on olematon, jotkut hyötyy enemmän. Toiveissa on lähinnä se, että tulevaisuudessa olisi tehokkaampia lääkkeitä.
En jaksa murehtia koulua. Kun lapsella on pää täynnä vaikka minkälaisia ajatuksia, on ihan toivotonta saada hänet keskittymään kouluun. Ja jos keskittyy, minuutin päästä se keskeytyy jonkin ajatuksen tai näkö/kuulo/hajuhavainnon takia. Keskittymiskykyyn ei auta se, jos ei pääsisi armosta luokalta toiselle. Vai auttaako jos kolmosluokalla olisi 15-vuotias? Yritän vain järkeillä, millainen tuki lapselle olisi parasta ja sen mukaan edetään. Vaikea on kuunnella neuvoja, koska lapset ovat niin erilaisia ja monet neuvot ovat täysin turhia tai vääriä. Aina kuitenkin kuulee kokemuksia, joista osaa kannattaa kokeilla.
Mitä kouluun tulee, niin kyllä se auttaa, ettei ekaluokalta pääse tokalle, jos ei osaa ekaluokkalaisen taitoja. Silloin täytyy joko kerrata tai jos sekään ei onnistu, siirrytään erityiskouluun. Sama juttu kaikissa muissakin asioissa. Jos ajattelet, että lapsen ja nuoren taidot ovat kolmasluokkalaisen tasolla, niin mitä hyötyä hänelle on peruskoulusta? Silloin hänet tulee siirtää kouluun, jossa opiskellaan välttämättömät muut taidot, jotka tarvitaan ja joihin hän kykenee. Hänet tulee tutkia onko kyse kehitysvammasta. Niitäkin on monenlaisia, hyvin harvinaisiakin, joita sairastaa vain muutama koko Suomessa.
Kyllä sinut otetaan vakavasti, jos kerrot ammattilaiselle, ettei teini-ikäisesti osaa laskea, lukea, käyttää pesukonetta tai ymmärrä saamaansa KELAn kirjettä. Kyse on lähinnä siitä, etteä vanhempien on vaikea hyväksyä lapsen kehitysvammaa, joka todella on voinut jäädä huomaamatta, kun häntä on yritettu puristaa läpi peruskoulusta armovitosilla. Jostain syystä nepsy-diagnoosi on vanhemmille erittäin helppo hyväksyä (se selittää kaiken, vapauttaa lapsen ja vanhemman kaikesta vastuusta), mutta se on vaikea myöntää, että lapsen älykkyysosamäärä saattaa oikeasti olla hyvin alhainen. Lapsenomainen käytös ei liity aina vain psyykeen, vaan voi liittyä myös siihen, että aikuinen ei ymmärrä asioita kuten aikuinen, koska hänen ajattelunsa on lapsenkaltaista. Ulkopuoliset ovat lähes aina huomanneet, että on muutakin kuin nepsyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea toimintaterapiaa Kelasta tai oma väylä- kuntoutusta.
Nämä kaikki tulevat pian loppumaan säästöjen takia, joten on tosi kiire!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekoäly tulee avuksi näille ja monelle muulle. Turhaan hirveästi murehtia kun ei tiedä mitä se tulevaisuus kelläkin on.
Millähän tavalla tekoäly tulee avuksi? Ikävä tosiasia on, että juuri tälle porukalla koittaa todella kylmät ajat, kun seuraava hallitus joutuu tekemään huomattavasti suuremmat säästöt kuin tämä nykyinen.
Siitä voi olla hyviäkin seurauksia, koska nepsy-nuorista monesti passataan osaamaton aikuinen, joka ei itse usko osaavansa mitään, koska vanhemmat häärivät koko ajan taustalla tekemässä puolesta. Aikuinen ei osaa siivota ja pestä pyykkiään muka jne.
Ei mun lapsella kyse ole siitä etteikö hän osaisi tehdä asioita. Kyse on siitä että hän ei saa edes aloitettua niitä.
Ei saa, koska sinä hoidat ne hänen puolestaan jossain vaiheessa kuitenkin, eikö? On ison prosessin takana, kun tuollainen sidos on syntynyt, että vanhempi päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika pärjää tällä hetkellä hämmästyttävän hyvin. Vahva sukurasite ja ADHD diagnoosi alakoulussa, lääkekokeiluja ja pienluokka sitten lopun kouluaikaa. Yläkoulussa pienluokalla ihana opettaja joka varmasti osaltaan auttanut.
Nyt ammattikoulussa, täyttää 19v tänä vuonna ja vihdoin on saanut jotain otetta itse siihen opiskeluun. Tähän asti todella haastavaa on ollut ja melko villiä muutenkin (alkoholi, nikotiini yms olleet haasteita vuosia mutta ei huumeita tai vastaavaa) mutta hän on ihana, sosiaalinen ja valtavan rakas mulle. Nyt tuntuu et yhdessä kaikkien tukitoimien, lääkityksen ja omankin taistelun kautta hänellä menee hyvin. On tyttöystävä, työpaikka, aktiivinen urheiluharrastus ja kavereita. Välillä oikein isänsä kanssa varovasti päivitelty että miten tässä näin on käymässä. Erityisesti se, että pystyy itse ottamaan vähän vastuuta ja on mm. opiskellut ja saanut läpi kokeita ja näyttöjä koulussa.
Toivon todella että tämä positiivinen kierre jatkuu ja hänellä olisi asiat hyvin jatkossakin! Hirveä huoli hänestä toki ollut viimeiset 15v mutta nyt näyttää siltä et kannatti tukea ja uskoa! Tsemppiä kaikille nepsylasten vanhemmille!!
En halua syyllistää vanhempia, vaan herättää ajattelemaan, että toimintanne voi tosiasiassa edistää lapsen syrjäytymistä. Vasta sitten kun sidos on purettu tai purkautuu jonkun tapahtuman jälkeen, pääsee lapsi itsenäistymään ja näyttämään, että kyllä hän pärjää. Tuon prosessin olisi hyvä tapahtua hallitusti eikä niin, että tulee se kuuluisa viimeinen pisara ja välit menevät. Siksi kannattaa hakea apua omaan vanhemmuuteen.
Itse olen saanut diagnoosin vasta aikuisena, enkä ole sittenkään valinnut käyttää lääkkeitä. Mutta lapsena ja teiniä mun elämä oli ihan pelkkää sekoilua ja kaaosta, ja olisi voinut ajatella ettei musta tule mitään.
Vaan kyllä tuli. Lukioiässä alkoi jo vähitellen pää rauhoittua, pystyi edes tilapäisesti opiskelurykäisyihin. Pääsin jopa yliopistoon, tosin pelkillä pääsykoetuloksilla, kun ei se todistus ollut kovin kummoinen ja lyhyt matematiikkakin, ja hain matemaattis-luonnontieteelliselle alalle. Opiskelu oli vähän semmoista, että haahuillaan, ja luetaan pirusti muutama yö ennen tenttiä. Käytin kaljan tissuttelua ADHD-lääkkeenä käytännössä, se toimi mulla keskittymiseen hyvin kun piti ottaa lukurupeama. Valmistuin maisteriksi ihan normaalissa ajassa.
Työelämässäkin mulla on vielä nytkin se, etten pysty jatkuvasti tekemään keskittyneesti, mutta ei tarvikaan, teen rykäisynä ennen deadlinea. Keski-iässä muutenkin jo muutkin ongelmat on pääosin hävinneet, esim. en enää jatkuvasti hukkaa tavaroita, koti ole kaaoksessa, tai unohda maksaa laskuja. Ikä on helpottanut paljon ihan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekoäly tulee avuksi näille ja monelle muulle. Turhaan hirveästi murehtia kun ei tiedä mitä se tulevaisuus kelläkin on.
Millähän tavalla tekoäly tulee avuksi? Ikävä tosiasia on, että juuri tälle porukalla koittaa todella kylmät ajat, kun seuraava hallitus joutuu tekemään huomattavasti suuremmat säästöt kuin tämä nykyinen.
Siitä voi olla hyviäkin seurauksia, koska nepsy-nuorista monesti passataan osaamaton aikuinen, joka ei itse usko osaavansa mitään, koska vanhemmat häärivät koko ajan taustalla tekemässä puolesta. Aikuinen ei osaa siivota ja pestä pyykkiään muka jne.
Ei mun lapsella kyse ole siitä etteikö hän osaisi tehdä asioita. Kyse on siitä että hän ei saa edes aloitettua niitä.
Ei saa aloitettua, koska et vaadi ja lopulta teet varmaankin puolesta. Onko käytössä mitään seurauksia esim älylaitteen tai rahan menetys. Ei se nuori mene rikki vaikka vanhempi vaatiikin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekoäly tulee avuksi näille ja monelle muulle. Turhaan hirveästi murehtia kun ei tiedä mitä se tulevaisuus kelläkin on.
Millähän tavalla tekoäly tulee avuksi? Ikävä tosiasia on, että juuri tälle porukalla koittaa todella kylmät ajat, kun seuraava hallitus joutuu tekemään huomattavasti suuremmat säästöt kuin tämä nykyinen.
Siitä voi olla hyviäkin seurauksia, koska nepsy-nuorista monesti passataan osaamaton aikuinen, joka ei itse usko osaavansa mitään, koska vanhemmat häärivät koko ajan taustalla tekemässä puolesta. Aikuinen ei osaa siivota ja pestä pyykkiään muka jne.
Ei mun lapsella kyse ole siitä etteikö hän osaisi tehdä asioita. Kyse on siitä että hän ei saa edes aloitettua niitä.
Ei saa, koska sinä hoidat ne hänen puolestaan jossain vaiheessa kuitenkin, eikö? On ison prosessin takana, kun tuollainen sidos on syntynyt, että vanhempi päästää irti.
En esimerkiksi pese hänen hampaitaan tai käy suihkussa hänen puolestaan. Osaa tehdä nämä asiat mutta ei saa tehtyä niitä.
Miksi sellaiset aina kommentoi jotka eivät aidosti tajua minkälaista elämä nepsyn kanssa on? Kaikki aina kuvittelevat osaavansa paremmin. Että kyllä minä handlaisin tuonkin paremmin kuin tuo idiootti.
En ymmärrä miksi edes viitsin kommentoida näihin. En oikeasti ymmärrä, ja nyt lopetankin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut diagnoosin vasta aikuisena, enkä ole sittenkään valinnut käyttää lääkkeitä. Mutta lapsena ja teiniä mun elämä oli ihan pelkkää sekoilua ja kaaosta, ja olisi voinut ajatella ettei musta tule mitään.
Vaan kyllä tuli. Lukioiässä alkoi jo vähitellen pää rauhoittua, pystyi edes tilapäisesti opiskelurykäisyihin. Pääsin jopa yliopistoon, tosin pelkillä pääsykoetuloksilla, kun ei se todistus ollut kovin kummoinen ja lyhyt matematiikkakin, ja hain matemaattis-luonnontieteelliselle alalle. Opiskelu oli vähän semmoista, että haahuillaan, ja luetaan pirusti muutama yö ennen tenttiä. Käytin kaljan tissuttelua ADHD-lääkkeenä käytännössä, se toimi mulla keskittymiseen hyvin kun piti ottaa lukurupeama. Valmistuin maisteriksi ihan normaalissa ajassa.
Työelämässäkin mulla on vielä nytkin se, etten pysty jatkuvasti tekemään keskittyneesti, mutta ei tarvikaan, teen rykäisynä ennen deadlinea. Keski-iässä muutenkin jo muutkin ongelmat on pääosin hävinneet, esim. en enää jatkuvasti hukkaa tavaroita, koti ole kaaoksessa, tai unohda maksaa laskuja. Ikä on helpottanut paljon ihan itsestään.
Itse olen joskus sanonut, että monet nepsyt ovat valmistautumisen ja keskittäytymisen mestareita, sillä kun jättää asiat viime tinkaan ja tekee ne vasta sitten, on oltava aika hyvät resurssit toimia niin ja alitajuntakin on varmaan tehnyt töitään asian eteen :)
On monia tapoja tehdä asioita eikä vain yksi. Nepsyillä on monia asioita, joista me muut voisimme ottaa oppia. Onko se loppujen lopuksi niin vaarallista, jos koti on vähän sekainen tai laskut joskus unohtuvat maksaa. Liioittelemalla tuollaisia asioita nepsyistä saa helposti täysin avuttoman peräkammarin pojan, joka ei osaa ajatella, että lunkistikin ottamalla elämästä kyllä selviää ihan hyvin.
Jos ajattelee, ettei lapsi selviä mistään, niin näkökulman vaihdos on tosiaan paikallaan nepsydiagnoosin suhteen.
Tuossa tilanteessa esimerkiksi kuntouttava työtoiminta voisi olla hyvä.