Tuleeko mun nepsy-nuori ikinä pärjäämään?

Tulee. Mulla on aikuinen, lääkkeetön add tytär. Palsta menee kiinni joten huomenna lisää.

Voi, kerro ihmeessä! Nepsy-hoitajan käynnit täällä just alkamassa. -ap-

Minun pojalla diagnosoitiin add 19-vuotiaana, kun mistään ei tullut mitään. Kolme vuotta amiksessa, eka kaksoistutkinnossa, sitten jätettiin sekin pois. 

Hän sai Elvansen ja jo lähti sujumaan. Samalla vaihtoi linjaa ja valmistui keskiarvolla 4,5. Pääsi suoraan jatko-opintoihin amk:n ja luki ensimmäisen vuoden aikana pelkkää matikkaa ja fysiikkaa, eli aineita, joita ei yläasteella ymmärtänyt. Muutos on ollut käsittämätön. 

Muita lääkkeitä ei kokeiltu.

Hei ap, halusin vain tarjota vertaistukea ja samalla purkaa omia pelkojani. Itse jaan tuon huolen ja tuskan. Omalla lapsellani ei ole mitään tarkkaavaisuuden diagnoosia, mutta kylläkin monenlaista add-oiretta mitä arjessa nyt voi näkyä. Juurikin tuollaista täydellistä aloitekyvyttömyyttä, vaikeuksia saada asioita tehtyä edes tuettuna, vaikeuksia suorittaa asioita loppuun, suuria vaikeuksia hallita erilaisia impulsseja esim. rahankäytön tai vaikka syömisen suhteen jne. Luonteeltaan hän on hiljainen ja mukautuva, jopa vähän vetäytyvä, niin juuri minkäänlaista tukea hän ei ole koskaan saanut, ja meidän vanhempien keinot alkaa olla vähissä. Lapsi täyttää kohta 18 ja ihan suoraan sanottuna pelkään että ei mene kauaakaan että hän on menettänyt luottotietonsa. 

Jos nyt jotain kannustavaa yrittäisin sinulle sanoa niin ehkä se olisi sitten se että hyvä että teillä on diagnoosi ja olette jollain lailla avun piirissä. Tsemppiä. 

Vaikeaa on ja elämänhallinta hukassa, opinnot jääneet kesken, päihteet tulleet kuvioon ja syrjäytyminen uhkaa. Tyttöystävä on ainoa, mikä pitää enää nenän pinnalla ja nuoren miehen edes jollain tavalla kuosissa. Jos tuo suhde päättyy, niin syöksykierre on täysin varma.

Ei tule heistä mitään. Tuolla istuu ja pelailee. Muunlaista aloitekykyä ei ole. Jaa. No, nälkä. Mutta ei muuta. Niin ja wc. Hoituu omatoimisesti. Siinäpä nuo.

Mä suosittelen että lähtee lukioon kun haluaa sinne. Lyhyt matematiikka eikä sitä ole pakko kirjoittaa. Hän pärjää varmasti hyvin. Kannattaa valita sellainen lukio mihin ei päästäkseen tarvitse huippuarvosanoja. 

Ja mulla, joka eilen illalla kirjoitin, on tytär, 25. 4 aloitettua ammattitutkintoa, ei yhtään valmista, vakituinen back-officetyö täysillä tunneilla ja suomalaisen keskipaikalla. Löysi sen, mitä tykkää tehdä ja on siinä hyvä. Arki rullaa avopuolison kanssa. Lääkkeetön ekg:n poikkeaman takia, ei saa syödä concertaa ja aikanaan ei muuta tarjottu. Kiittää edelleen lukuisia kontakteja ammattilaisiin ja erityisesti nepsyvalmennusta, joka sittemmin lakkautettiin (Nuotti).

Pärjää kun vanhemmat vaatii lasta tekemään ja osallistumaan arkeen, koukussa täytyy käydä, läksyt täytyy tehdä, kotiintuloaikoja täytyy noudattaa, pitää osallistua ruuan laittoon ja siivoukseen, näin saa taitoja omaan elämään. 

Mitä se nuori sitten pystyy tekeen? Jos ei muuta diagnoosia ole kuin add niin kyllä halutessaan pystyy vaikka mihin. Oletteko vaatineet kotitöitä ym. Usein diagnoosin jälkeen käy niin,  että vanhemmat vähentää vaatimuksia ja on joku ajatus ettei saa vaatia, kun eivät kykene. Ihan hullua. 

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, halusin vain tarjota vertaistukea ja samalla purkaa omia pelkojani. Itse jaan tuon huolen ja tuskan. Omalla lapsellani ei ole mitään tarkkaavaisuuden diagnoosia, mutta kylläkin monenlaista add-oiretta mitä arjessa nyt voi näkyä. Juurikin tuollaista täydellistä aloitekyvyttömyyttä, vaikeuksia saada asioita tehtyä edes tuettuna, vaikeuksia suorittaa asioita loppuun, suuria vaikeuksia hallita erilaisia impulsseja esim. rahankäytön tai vaikka syömisen suhteen jne. Luonteeltaan hän on hiljainen ja mukautuva, jopa vähän vetäytyvä, niin juuri minkäänlaista tukea hän ei ole koskaan saanut, ja meidän vanhempien keinot alkaa olla vähissä. Lapsi täyttää kohta 18 ja ihan suoraan sanottuna pelkään että ei mene kauaakaan että hän on menettänyt luottotietonsa. 

Jos nyt jotain kannustavaa yrittäisin sinulle sanoa niin ehkä se olisi sitten se että hyvä että teillä on diagnoosi ja olette jollain lailla avun piirissä. Tsemppiä. 

Kannattaa hankkia edunvalvonta lapselle kun täyttää 18v, jolloin vuokrat tulee maksettua, rahaa jää ruokaan ja muihin välttämättömiin asioihin. Itse olen menettäneet luottotiedot samantien, eikä vanhemmat edes yrittäneet opastaa raha-asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Pärjää kun vanhemmat vaatii lasta tekemään ja osallistumaan arkeen, koukussa täytyy käydä, läksyt täytyy tehdä, kotiintuloaikoja täytyy noudattaa, pitää osallistua ruuan laittoon ja siivoukseen, näin saa taitoja omaan elämään. 

Huomaa, ettei sinulla ole pienintäkään kokemusta asperger kirjon lapsen kanssa elämisestä. Jätä kommentoimatta sellaista asiaa, mistä et tiedä yhtään mitään.

Kaikilla nuorilla pitäisi olla jokin asia, josta hän on innostunut ja kiinnostunut. Jos sellaista ei ole, kasvaa riski syrjäytymiseen. Läheiseni lapsi on vahvasti syrjäytynyt, ADD ja muitakin diagnooseja löytyy, mutta hänellä on hyvä harrastus, joka on saanut kunnon parempaan suuntaan, vaikka hänestä tuskin koskaan tulee ns. normaalia veronmaksajaa. 

Koeta antaa nuoren itsenäistyä, älä tee asioita puolesta. Siitä tulee hankala tilanne, kun nuori alkaa itsekin uskoa, ettei hän osaa siivota ja tehdä asioita itse. Älä anna jäädä kotiin asumaan. Sieltä nuori ei lähde vielä aikuisenakaan, jos se pääsee tapahtumaan ja syrjäytyminen on varmaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se nuori sitten pystyy tekeen? Jos ei muuta diagnoosia ole kuin add niin kyllä halutessaan pystyy vaikka mihin. Oletteko vaatineet kotitöitä ym. Usein diagnoosin jälkeen käy niin,  että vanhemmat vähentää vaatimuksia ja on joku ajatus ettei saa vaatia, kun eivät kykene. Ihan hullua. 

Juuri näin,  näiltä lapsilta kun pitäisi vaatia ja opettaa paljon niitä asioita mitkä ovat haastavia. Oon katsonut somessa kun lapsella on adhd tai autismi ja vielä kouluiässä on tutti suussa ja vaipat jalassa, nää lapset oppivat myös asioita kun niitä sitkeästi opettaa, mutta vanhemmat nykyään perustelee opettamatta jättämistä sillä että lapsella on turvallinen olo kun pysyy omalla mukavuusalueella. Mutta loppujen lopuksi kukaan ei elä ikuisesti ja nää lapset voisi hyvällä valmennuksella olla lähempänä itsenäistä elämää aikuisena kun se että heitä ei kasvateta ja jätetään johonkin laitokseen vaipoissa, vailla virikkeitä kun vanhemmista ei ole enää hoitajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjää kun vanhemmat vaatii lasta tekemään ja osallistumaan arkeen, koukussa täytyy käydä, läksyt täytyy tehdä, kotiintuloaikoja täytyy noudattaa, pitää osallistua ruuan laittoon ja siivoukseen, näin saa taitoja omaan elämään. 

Huomaa, ettei sinulla ole pienintäkään kokemusta asperger kirjon lapsen kanssa elämisestä. Jätä kommentoimatta sellaista asiaa, mistä et tiedä yhtään mitään.

Olen eri, mutta oikeassahan tuo kommentoija on. Tuhoisa kierre syntyy siinä kohtaa, kun vanhemmat "auttavat" lapsensa niin että hän ei opi mitään normaaleja taitoja ja asioita, joita kaikilta vaaditaan, vaan tekevät puolesta. Jokainen ammattilainen (jollainen itsekin olen), on nähnyt tuon monesti. Toki vanhempi tarvitsee siihen vahvaa tukea myös itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on ja elämänhallinta hukassa, opinnot jääneet kesken, päihteet tulleet kuvioon ja syrjäytyminen uhkaa. Tyttöystävä on ainoa, mikä pitää enää nenän pinnalla ja nuoren miehen edes jollain tavalla kuosissa. Jos tuo suhde päättyy, niin syöksykierre on täysin varma.

Tuokin on ihan lapsesi päätettävissä oleva asia. 

On joku käsitys, ettei nepsyt muka jotenkin kykenisi ja hallitsisi itseään. Tottakai hallitsevat, mutta eivät halua. Usein heidän on helppoa tehdä vain niitä kivoja asioita. Velvollisuuksia pystytään vältteleen ja menemään diagnoosin taakse, ja vanhemmat vain ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Pärjää kun vanhemmat vaatii lasta tekemään ja osallistumaan arkeen, koukussa täytyy käydä, läksyt täytyy tehdä, kotiintuloaikoja täytyy noudattaa, pitää osallistua ruuan laittoon ja siivoukseen, näin saa taitoja omaan elämään. 

Minun kaverillani on add-lapsi. Kaverini itse on erityisopettaja koulutukseltaan. Hän istui kaikki illat lapsensa kanssa ja teki läksyjä. Siis kirjaimellisesti istui vieressä ja vahti. Lapsi pääsi ylioppilaaksi, tosin huonoilla arvosanoilla.

Hän myös osallistui kodin hoitoon ja sukulainen palkkasi töihin. Oppi tekemään töitä. 

Nyt lapsi on omillaan. Saanut töitä, ja saanut potkuja ohareiden takia. Yhteishaut menee ohi syystä x ja y. 

Kaikkea ei voi kotoa opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se nuori sitten pystyy tekeen? Jos ei muuta diagnoosia ole kuin add niin kyllä halutessaan pystyy vaikka mihin. Oletteko vaatineet kotitöitä ym. Usein diagnoosin jälkeen käy niin,  että vanhemmat vähentää vaatimuksia ja on joku ajatus ettei saa vaatia, kun eivät kykene. Ihan hullua. 

Juuri näin,  näiltä lapsilta kun pitäisi vaatia ja opettaa paljon niitä asioita mitkä ovat haastavia. Oon katsonut somessa kun lapsella on adhd tai autismi ja vielä kouluiässä on tutti suussa ja vaipat jalassa, nää lapset oppivat myös asioita kun niitä sitkeästi opettaa, mutta vanhemmat nykyään perustelee opettamatta jättämistä sillä että lapsella on turvallinen olo kun pysyy omalla mukavuusalueella. Mutta loppujen lopuksi kukaan ei elä ikuisesti ja nää lapset voisi hyvällä valmennuksella olla lähempänä itsenäistä elämää aikuisena kun se että heitä ei kasvateta ja jätetään johonkin laitokseen vaipoissa, vailla virikkeitä kun vanhemmista ei ole enää hoitajaksi. 

Juuri näin. Puolesta tekeminen on suuri karhunpalvelus, koska aikuiselle ei edes ole tukipalveluita, jos hän ei osaa normaaleja asioita itse. Toki voi monesti olla kyse myös diagnosoimattomasta kehitysvammasta. Jos lapsi ei opi siivoamaan ja käyttämään pesukonetta, se ei välttämättä ole laiskuutta, vaan hänellä on ymmärtämisen vaikeutta. Moni pääsee koulusta läpi armovitosilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se nuori sitten pystyy tekeen? Jos ei muuta diagnoosia ole kuin add niin kyllä halutessaan pystyy vaikka mihin. Oletteko vaatineet kotitöitä ym. Usein diagnoosin jälkeen käy niin,  että vanhemmat vähentää vaatimuksia ja on joku ajatus ettei saa vaatia, kun eivät kykene. Ihan hullua. 

Juuri näin,  näiltä lapsilta kun pitäisi vaatia ja opettaa paljon niitä asioita mitkä ovat haastavia. Oon katsonut somessa kun lapsella on adhd tai autismi ja vielä kouluiässä on tutti suussa ja vaipat jalassa, nää lapset oppivat myös asioita kun niitä sitkeästi opettaa, mutta vanhemmat nykyään perustelee opettamatta jättämistä sillä että lapsella on turvallinen olo kun pysyy omalla mukavuusalueella. Mutta loppujen lopuksi kukaan ei elä ikuisesti ja nää lapset voisi hyvällä valmennuksella olla lähempänä itsenäistä elämää aikuisena kun se että heitä ei kasvateta ja jätetään johonkin laitokseen vaipoissa, vailla virikkeitä kun vanhemmista ei ole enää hoitajaksi. 

Näitä lapsia yhdistää myös älylaiteriippuvuus, ruutua tuijotetaan syödessä, rattaissa istuessa, sängyssä yms. Nää lapset tarvitsisivat paljon aktiivista liikuntaa ja mahdollisimman vähän ruutuaikaa. 

Tekoäly tulee avuksi näille ja monelle muulle.  Turhaan hirveästi murehtia kun ei tiedä mitä se tulevaisuus kelläkin on.