Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää tää rahattomuus!!! (valivali)
16.11.2011 |
Joo, töissä käydään ja palkkaa saadaan mutta kaikki vaan kallistuu koko ajan! Tili tuli ja pelkästään laskuihin meni jo yli puolet. Ainuttakaan kulutusluottoa en omista, vaan ns. pakolliset kulut.
Oon tässä vakavasti miettiny irtisanoutumista, jäis päivähoitokulut veks, työmatkat veks jne. Ärsyttää kun ikinä ei oo mihinkään varaa vaikka kuin niukasti eläis!
Mistä te taiotte rahaa jos on tiukkaa? Tai mitä ihmettä tässä vois tehdä et elintaso edes vähän parantuis?!?! Joulukin on tulossa, mä rakastan joulua mut ahdistaa toi pankkitilin saldo jo valmiiks...
Kommentit (250)
ja kun 1990-luvun puolivälin jälkeen ostin talon ja monet kaveriperheetkin ostivat, hinnat olivat 100 000 markasta eteenpäin ja joku 400 000 markkaa oli harvinaisuus. Itse ostin silloin mieheni kanssa rintamamiestalon, joka maksoi 175 000. Laitoimme keittiön ja pesutilat uusiksi, rahaa meni jotain 30 000 markkaa.
Hintataso oli silloin ihan erilainen, ei nykynuoriso sitä ymmärrä. Tavallinen tuntipalkka oli 40 markan molemmin puolin. Yli 10 000 markan kuukausipalkka oli huima!
Vaikka palkat ovatkin nousseet sitten 90-luvun, niin on myös kaikki muutkin kulut nousseet varmasti sitäkin enemmän. Enää ei perheasuntoja ostella 175000 markalla 600000 markalla eli 100000 eurolla saa ehkä hyvin pienen yksiön pääkaupunkiseudulla, mutta kaikki pienetkin rähjäiset omakotitalot maksavat kolminkertaisesti vähintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun 1990-luvun puolivälin jälkeen ostin talon ja monet kaveriperheetkin ostivat, hinnat olivat 100 000 markasta eteenpäin ja joku 400 000 markkaa oli harvinaisuus. Itse ostin silloin mieheni kanssa rintamamiestalon, joka maksoi 175 000. Laitoimme keittiön ja pesutilat uusiksi, rahaa meni jotain 30 000 markkaa. Hintataso oli silloin ihan erilainen, ei nykynuoriso sitä ymmärrä. Tavallinen tuntipalkka oli 40 markan molemmin puolin. Yli 10 000 markan kuukausipalkka oli huima!
Vaikka palkat ovatkin nousseet sitten 90-luvun, niin on myös kaikki muutkin kulut nousseet varmasti sitäkin enemmän. Enää ei perheasuntoja ostella 175000 markalla 600000 markalla eli 100000 eurolla saa ehkä hyvin pienen yksiön pääkaupunkiseudulla, mutta kaikki pienetkin rähjäiset omakotitalot maksavat kolminkertaisesti vähintään.
vai onko vaan yksi jankkaaja joka ei usko. Maailma on muutenkin ihan eri kuin 20 vuotta sitten ja vaatimukset myös.
Mä en oikeasti ymmärrä näitä ruikuttajia. Suurimmalla osalla kuten aapeella on vain rahankäyttötaidot aivan hukassa, siitä se johtuu! Meillä netto 2300-2600 euroa, 4 henkeä. Ja mithä helvetin pakolliset menot joita kaikilla tuntuu riittävän riittävän?
Asuminen ja lainat 1000 euroa
Vakuutukset 100 (2 autoa, henki, tapaturma, koti)
Päivähoito 95
Puhelinlaskut ja netti n. 100
Tuossa meidän pakolliset ja laina- ja asumiskulut ei mitään ihan pieniä ole. Säästöön menee joka kuukausi vähintään 200 euroa, nyt tulee veronpalautuksia monen monta tonnia ja ne menee säästöön. Ruoasta ei tingitä, ei juoda, ei polteta, 2 autoa, yksi lehti tulee.
edes 175 000 eurolla, markoista nyt puhumattakaan.
Ja toisaalta on sanottava, että on turha sanoa ettei kaikki valittajat osaa käyttää rahaa. Jos asut vuokralla etkä käytä rahaa mihinkään, voi olla että tällä hetkellä pärjäät paremmin kuin lainaa maksavat ja elämänsä elävät ihmiset, mutta kunhan eläkeikä tulee, sinulla ei olekaan asuntoa myytävänä. Milläs sitten meinaat elellä? Sillä 40 prosenttia pienestä palkastasi olevalla eläkkeellä, jonka ehkä saat 70-vuotiaana?
Minulle jää laskujen (vuokran, vakuutusten, sähkön, puhelinlaskun ja netin) jälkeen tilille 300e/kk, millä pitää maksaa kaikki ruoat+muut kotona tarvittavat shampoot, hammasharjat jne jne, vaatteet, kirjat..
Siitä ei todellakaan jää euroakaan kampaajalle tai mihinkään muuhunkaan ylimääräiseen.T. Osa-aikatyötä tekevä opiskelija yh
Käy lukemassa lokakuun blogimerkintä:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ostimme talomme 1998 ja etsimme sitä 1996 lähtien. Pikkukaupungissa talojen hinnat oli 500 000-600 000. Maalla halvempia. Me emme nähneet missään 100 000 markan taloja.
ja kun 1990-luvun puolivälin jälkeen ostin talon ja monet kaveriperheetkin ostivat, hinnat olivat 100 000 markasta eteenpäin ja joku 400 000 markkaa oli harvinaisuus. Itse ostin silloin mieheni kanssa rintamamiestalon, joka maksoi 175 000. Laitoimme keittiön ja pesutilat uusiksi, rahaa meni jotain 30 000 markkaa. Hintataso oli silloin ihan erilainen, ei nykynuoriso sitä ymmärrä. Tavallinen tuntipalkka oli 40 markan molemmin puolin. Yli 10 000 markan kuukausipalkka oli huima!
450 000 markkaa. Ensi vuonna menee viimeinen lainaerä talosta. Talo on maalla pikkukaupungin kupeessa. Ikää minulla on 47v, joten tiedän tarkalleen 90-luvun alun lamat ja korkeat korot ja talojen hinnat.
Älkää tulko paskaa väittämään, että olette muka ostaneet 100 000 markalla hyväkuntoisia rintsutaloja.
ja kun 1990-luvun puolivälin jälkeen ostin talon ja monet kaveriperheetkin ostivat, hinnat olivat 100 000 markasta eteenpäin ja joku 400 000 markkaa oli harvinaisuus. Itse ostin silloin mieheni kanssa rintamamiestalon, joka maksoi 175 000. Laitoimme keittiön ja pesutilat uusiksi, rahaa meni jotain 30 000 markkaa. Hintataso oli silloin ihan erilainen, ei nykynuoriso sitä ymmärrä. Tavallinen tuntipalkka oli 40 markan molemmin puolin. Yli 10 000 markan kuukausipalkka oli huima!
Vaikka palkat ovatkin nousseet sitten 90-luvun, niin on myös kaikki muutkin kulut nousseet varmasti sitäkin enemmän. Enää ei perheasuntoja ostella 175000 markalla 600000 markalla eli 100000 eurolla saa ehkä hyvin pienen yksiön pääkaupunkiseudulla, mutta kaikki pienetkin rähjäiset omakotitalot maksavat kolminkertaisesti vähintään.
vai onko vaan yksi jankkaaja joka ei usko. Maailma on muutenkin ihan eri kuin 20 vuotta sitten ja vaatimukset myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että en halua kaikkea mahdollista (siis tavaraa). Vietän mukavaa elämää kulutushysterian ulkopuolella. Nimenomaan joulunaikaan sen huomaa, kun itse ei mene siihen hysteriaan mukaan.
minuakin oikein nauratti kun katsoin anttilan ja muita kuvastoja ja siellä oli oikein monta sivua kuvattu miehille neulepuseroita ja solmioita ja kalsareita ja sukkia jne.
saan ostettua noita tavaroita pitkin vuotta silloin un tarvitsen ja sanoinkin vaimolle ettei minulle tarvitse ostaa yhtään mitään. lapsille vaan jotain voin ostaa, mutta minua ei saa kiljumaan tavarataloihin tarjousten perässä ja hysteerisenä juoksemaan jonkun reino tossujen luokse vaan otan ihan rauhallisesti tämänkin joulun ja taas on joulun jälkeenkin rahhoo.
kirjoitit oikein viisaasti myös. miksi juosta tavaran perässä, kun kuitenkin tietää, että rikkaat kauppiaat vaan rikastuu jos ostamme ylenmäärin.
572,87e/kk. Lapset ovat yksityisessä tarhassa, koska kunnan päiväkodeissa ei ole tilaa (vaikka paikkoja on haettu yli 4kk ja olis pitänyt järjestyä!) Onko tuosta sitten olemassa joku laki, mitä yksityiset saa laskuttaa? Jos on, niin menen valittamaan!
menee 600 euroa kuukaudessa. Kaksi on hoidossa ja ekaluokkalaisen iltapäiväkerho on 120 e/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden talousasiantuntijan oma vahva talous johtunee juuri siitä, että hän on ostanut omakotitalon 35 tuhannella eurolla, siis sen lisäksi että auton saa ilmaiseksi käyttöön. Valitettavasti nämä vaihtoehdot eivät ole mahdollisia ihan kaikille, joten tämän strategian yleistettävyys on aika heikko.
t. yksi joka maksoi paritalon puolikkaasta suurehkon kaupungin naapurikunnassa 250 tuhatta euroa kun halvalla sai. Plussapuolena tosiaan se, että tämän saa varmaan myytyä siinä vaiheessa kun lapset muuttaa pois. Syrjäseuduilla ei oikein talokauppa käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ostimme talomme 1998 ja etsimme sitä 1996 lähtien. Pikkukaupungissa talojen hinnat oli 500 000-600 000. Maalla halvempia. Me emme nähneet missään 100 000 markan taloja.
ja kun 1990-luvun puolivälin jälkeen ostin talon ja monet kaveriperheetkin ostivat, hinnat olivat 100 000 markasta eteenpäin ja joku 400 000 markkaa oli harvinaisuus. Itse ostin silloin mieheni kanssa rintamamiestalon, joka maksoi 175 000. Laitoimme keittiön ja pesutilat uusiksi, rahaa meni jotain 30 000 markkaa. Hintataso oli silloin ihan erilainen, ei nykynuoriso sitä ymmärrä. Tavallinen tuntipalkka oli 40 markan molemmin puolin. Yli 10 000 markan kuukausipalkka oli huima!
vanhemmilta omakotitalon noin 10 vuotta sitten ja hintaan 33 000 €. Talo on oikein hyväkuntoinen.
Me ostimme talomme 1998 ja etsimme sitä 1996 lähtien. Pikkukaupungissa talojen hinnat oli 500 000-600 000. Maalla halvempia. Me emme nähneet missään 100 000 markan taloja.
ja kun 1990-luvun puolivälin jälkeen ostin talon ja monet kaveriperheetkin ostivat, hinnat olivat 100 000 markasta eteenpäin ja joku 400 000 markkaa oli harvinaisuus. Itse ostin silloin mieheni kanssa rintamamiestalon, joka maksoi 175 000. Laitoimme keittiön ja pesutilat uusiksi, rahaa meni jotain 30 000 markkaa. Hintataso oli silloin ihan erilainen, ei nykynuoriso sitä ymmärrä. Tavallinen tuntipalkka oli 40 markan molemmin puolin. Yli 10 000 markan kuukausipalkka oli huima!
Turkuun n. 50 kilometriä. Jos sinä et ole sitä taloa nähnyt myynnissä, niin voitko täällä virtuaalimaailmassa väittää, että minä en ole sitä ostanut. Kyllä minä ainakin uskon sinun tehneen kertomasi kaupat, en ala vastaan väittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä netto 2300-2600 (mainitsen kun monta anonyymiä) ja kyllä me voitaisiin vaikka joka kuukausi käydä erilaisissa hoidoissa tai vaikka kylpylässä JOS haluttaisiin. Mutta on meidän valinta säästää se raha.
yhden talousasiantuntijan oma vahva talous johtunee juuri siitä, että hän on ostanut omakotitalon 35 tuhannella eurolla, siis sen lisäksi että auton saa ilmaiseksi käyttöön. Valitettavasti nämä vaihtoehdot eivät ole mahdollisia ihan kaikille, joten tämän strategian yleistettävyys on aika heikko. t. yksi joka maksoi paritalon puolikkaasta suurehkon kaupungin naapurikunnassa 250 tuhatta euroa kun halvalla sai. Plussapuolena tosiaan se, että tämän saa varmaan myytyä siinä vaiheessa kun lapset muuttaa pois. Syrjäseuduilla ei oikein talokauppa käy.
joten en ihan tarkkaan ymmärrä mitä tarkoitat. Mutta jos täällä on joku kertonut asuvansa halvalla ja selittänyt vielä yksityiskohtaisesti siihen syynkin, niin eikö se riitä. Eihän se sitä tarkoita, että kaikkien pitäisi. Se vain kertoo siitä, miksi joku ihminen tai perhe pystyy elämään halvemmalla.
riittäisi vuosikymmeniksi suomalaisille. Vielä kun vanhaa tavaraa alettaisiin korjaamaan ja tuunaamaan eikä sitä heitettäisi kaatopaikalle, pärjättäisiin vielä pidempään ilman uutta tavaraa.
Ei se kaikille käy, jos jokainen eläisi kuin minä, niin ei olisi kirppareilla vanhaa tavaraa myynnissä, kun kukaan ei ostaisi uutta.
riittäisi vuosikymmeniksi suomalaisille. Vielä kun vanhaa tavaraa alettaisiin korjaamaan ja tuunaamaan eikä sitä heitettäisi kaatopaikalle, pärjättäisiin vielä pidempään ilman uutta tavaraa.
Ei se kaikille käy, jos jokainen eläisi kuin minä, niin ei olisi kirppareilla vanhaa tavaraa myynnissä, kun kukaan ei ostaisi uutta.
ja luontokin kiittäisi. Mutta kuinka moni tekee vanhasta uutta? Edes osaisi vaikka haluaisikin. Aina pitää saada uutta vaikka vanhakin vielä toimisi.
Mutta minua rasittaa kaverini ja hänen 3 lastaan. Koko ajan kerjätään jotain ilmaiseksi tai ei maksettaisi käytetystä tavarasta kunnolla kun he ovat niiiiiiiin pienituloisia.
Vanhimmalle tytölle ostetaan kirppikseltä lisut luistimet ja ne nilkasta pehmeät ja tukemattomat lisut kiertää kaikki 3 tyttöä. Koko ajan odotetaan, että voitaisiin hyötyä sukulaisista ja kavereista. Turvakaukalot ja vaunut olisi meiltä pitänyt saada ilmaiseksi.
Sitten kehutaan, kuinka he eivät käytä uutta tavaraa ja kierrättävät ja eivät ole kulutushysterian perään. No ei tietenkään kun kaikki meidän lasten hyvät toppapuvut pitäisi saada ilmaiseksi ja sitten suututaan kun ei saada.
Toisaalta tytöt kulkevat käytetyissä ja linttaan astutuissa kuomissa ja päiväkodistakin oli kai vihjattu, että jos nyt kengät ostettaisiin uutena ja hanskat yms. kun ovat niin huonoja, etteivät tue jalkaa ja kädet ja jalat kastuu läpi.
Mamma kehuu, kuinka he tulevat toimeen vähällä (ja heti kysyy, että voisinko nakata autolla hänet ja hänen lapset kaupungin toiselle laidalle kirppikselle ja odottaa heitä sieltä ja ilmaiseksi tietenkin) ja kuinka he eivät ole mitään kulutushysteerikkoja ja eivät edes autoakaan osta kun eivät sitä tarvitse mihinkään.
perheessä on esimerkiksi opintolainaa maksettavana kaikkien muiden kulujen lisäksi. Vakuutuksista tulee helposti monta kymppiä kuussa, puhelin, vuokra/lainanlyhennys+yhtiövastike, sähkö, vesi, autopaikka, netti, puhelin, liitonmaksut, autolaina, pakolliset vaatekulut, hygienia, kodintarvikkeet, ruoka, harrastukset... eikä tähän mahdu mitään kampaajia tai manikyyrejä, onko niihin tavallisilla ihmisillä edes varaa? Ei ainakaan meidän perheessä. Ne leikkaa tukkaa kenen on pakko pitää hiukset lyhyenä ja senkin voi tehdä itse ja värjäämisen voi unohtaa kokonaan. Tähän kun lisätään ekstrakulut, lomalla tehdyt ostokset, virkistäytyminen, lahjat, mahdolliset sukulaisten juhlat ja niihin hommatut vaatteet ja lahjat, joulun menot, niin ei siinä hirveästi jää ylimääräistä. Ekstrakuluihin ei aina olekaan varaa, vaan häät ja juhlat voi unohtaa. Matkustelua ei tarvitse edes harkita. En ole ap.