Olen nelikymppinen ja hiton katkera siitä, miten elämä meni.
Nuoruudessa vaikka kuinka moni ikätoveri rälläsi ja sekoili, ja silti näistä kaikki, yksi toisensa perään, solahti jotenkin todella vaivattoman näköisesti jossain siinä 30-35 ikävuoden kohdalla siihen keskiluokkaiseen kuplaan, jossa on hyvät ammatit, vakaat avioliitot ja pari kersaa. Itsellä ei ole onnistunut yhtään mikään, kovasti yritin, mutta tein näköjään väärät valinnat sekä opiskelujen että miesten suhteen ja jäin tahtomattani lapsettomaksi. Nyt on maisterin tutkinto, johon voi pyyhkiä takapuolensa ja pari kariutunutta avoliittoa, joihin ei koskaa ehditty edes mitään lapsia yrittää. Työt on ihan sutta ja sekundaa, kohta varmaan taas työttömänä. Suoraan sanoen vi tuttaa nähdä somessa ja toisinaan jopa muualla mediassa entisiä tuttuja, joiden tiedän olleen ikävuosina 16-25 sellaisia että kaikki lailliset ja laittomat päihteet kokeiltiin ja herättiin milloin mistäkin sängystä oksennus poskella, ja nyt ne ovat jotain kovapalkkaisia erityisasiantuntijoita ja keskiluokkaisten perheiden äitejä ja isiä. Ei mulla muuta.
Kommentit (267)
Et siis itse ole osallistunut nuoruuden rälläykseen? Niinpä sinulla ei ole kavereita eikä suhteita muihin ihmisiin. Ulkopuolelle ei kannata jättäytyä.
Mene Tallinnaan homoksi tai vaihda lääkityksesi, surkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vtuiks meni täälläkin. Minä olin niinkin typerä, että uskoin sen valeen että kun on kunnollinen nuoresta asti ja elää hyvää elämää, saa hyvän miehen jne. Kokemuksetkin jäi lopulta saamatta, enkä saanut lopulta miestäkään, villimmät naiset saivat aikansa sarjasuhteiltuaan unelmaelämänsä. Juna siis meni jo, olen lähempänä 50. Ei voi mitään. Näillä mennään.
Mistähän 1800-luvulta toi mantra on peräisin, kun oikeastihan asia on ihan päinvastoin, eli villit naiset saa jatkossakin miessuhteita, joista valkata parhaan päältä avioon. Jos et ole jakorasia nuorena, sinusta tulee keski-ikäisenä yksinäinen vanhapiika, ei toiste päin.
Juuri näin.
Ja monenko elämän tämä on pilannut.
No varmaan aika monen yksin jääneen kunnollista elämää eläneen kokemattoman naisen.
No varmaan aika monen yksin jääneen kunnollista elämää eläneen kokemattoman naisen.
Ohis, mutta jos puhuttaisi miehestä, käyttäisit kaikella todennäköisyydellä erästä toista sanaa. Alkaa iillä ja päättyy ällään. 5 kirjainta. Äärimmäisen loukkaavaksi tarkoitettu termi kuvaamaan miespuolista ihmistä, joka jää yksin. Syystä tai toisesta. Yleensä se syykin muka itse aiheutettu ja täysin ansaittu.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kukaan palstan miehistä ole kommentoimassa, että miten se naisen hurja menneisyys estää parisuhteen ja vaimoksi pääsemisenDDD:
Myönnät itsekin kuinka etuoikeutettuja naiset ovat
Vierailija kirjoitti:
Tulin kommentoimaan samaa, että niiden suhteiden tila voi olla ihan muuta kuin miltä facessa näyttää. Se mikä sulle näyttää lapsiperheidylliltä voi olla oikeasti kaksi ihmistä odottamassa että lapset kasvaisi vähän isommiksi että vois erota.
Silti sinne someen vaan mennään ja siellä ollaan. Huijaten muita (ja itseään) siinä koko ajan. Mutta "pakko" roikkua somessa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vtuiks meni täälläkin. Minä olin niinkin typerä, että uskoin sen valeen että kun on kunnollinen nuoresta asti ja elää hyvää elämää, saa hyvän miehen jne. Kokemuksetkin jäi lopulta saamatta, enkä saanut lopulta miestäkään, villimmät naiset saivat aikansa sarjasuhteiltuaan unelmaelämänsä. Juna siis meni jo, olen lähempänä 50. Ei voi mitään. Näillä mennään.
Mistähän 1800-luvulta toi mantra on peräisin, kun oikeastihan asia on ihan päinvastoin, eli villit naiset saa jatkossakin miessuhteita, joista valkata parhaan päältä avioon. Jos et ole jakorasia nuorena, sinusta tulee keski-ikäisenä yksinäinen vanhapiika, ei toiste päin.
Kuunnelleet jotain rumien incel-miehien väninöitä? Koskaan livenä missään ei edes kuule tuollaisia juttuja kuin korkeintaan joltain rumilta ja inhottavilta ihmisiltä.
Hyvännäköiset, fiksut ja itsevarmat, elämäänsä aktiivisesti eläneet miehet lähinnä ihmettelee, jos nainen on ollut pitkään ilman seksiä tai jättänyt seksin vähemmälle elämässään. Ei heiltä todellakaan mitään pisteitä sellaisesta saa :D
Tämä on kyllä ihan paskaa. Älä projisoi omia ennakkoluulojasi miehiin. Meitä ei toisten seksielämät tai sen puute kiinnosta, kunhan on sentään jotain pidättäytyväisyyttä harrastanut. Se on enemmänkin hyve nykymaailman hedonismissa ja välittömän tyydytyksen haussa.
Siis mitä omia ennakkoluulojani? Ei tuossa mistään projisoimisesta ollut kyse, vaan TOSIELÄMÄN KOKEMUS ASIASTA.
Eli ei tuollaista nettimiehen väninää, vaan real lifee. Se on nimittäin hyyvin toisenlainen, kuin ulimiesten jutut netissä...
No sinulla ei kyllä ole selvästi tosielämän kokemusta miehistä. Kunhan vain suollat näitä uliulinaisen juttuja.
Seliseli. Minulla nimenomaan on sitä tosielämän kokemusta, ja tiedän teidän nettimiesten jutut täydeksi bullshitiksi. Liuta veljiä, kaverimiehiä ja omiakin kohtaamisia miesten kanssa + pitkät, vuosien seksittömyysjaksot niin enköhän minä tiedä mistä puhun.......
Tämä muistuttaa sitä katkeraa sanatulvaa, mikä eräältä läheiseltä tuli (aina) kun oli jurrissa. Varmasti ihan sattumaa
Vierailija kirjoitti:
Hienovarainen kommentti. Omassa kuplassa yksin ovat jääneet ne, jotka ovat hyvin kriittisiä muita ihmisiä kohtaan. Samoilla tyypeillä on usein myös puolisolle pitkä lista vaatimuksia. Suhteita on lopetettu mm. vääränlaisen paidan vuoksi. Pohdin, odottavatko nämä ihmiset elokuvien Disney-prinssiä? Kenenkään parisuhde ei ole sellainen kuin elokuvissa.
Ei olekaan kuin elokuvissa. Mutta kun tarpeeksi monta tuollaista näkee (yhdistettynä somen kiiltokuvaelämään) alkaa ihmisen ajatusmaailma vääristyä. Kuinka ollakaan, siitä "Disney-prinssi/-prinsessa"-kuvasta alkaakin muodostumaan se uusi "normaali". Kun "kaikki" "vaikuttaa" olevan sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Et siis itse ole osallistunut nuoruuden rälläykseen? Niinpä sinulla ei ole kavereita eikä suhteita muihin ihmisiin. Ulkopuolelle ei kannata jättäytyä.
Entä jos sut vaan jätetään ulkopuolelle?
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä alkaa huomaamaan sen jos on itse tunaroinut koko elämänsä. Sitä saa mitä tilaa, kun kaiken itse pilaa on turha olla pettynyt!
Minä en pilannut itse elämääni. Itseasiassa suurin osa syystä kulminoituu erääseen ihmiseen. Ymmärrän sen nyt. Uskomatonta miten paljon vahinkoa yksi ihminen voi aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä alkaa huomaamaan sen jos on itse tunaroinut koko elämänsä. Sitä saa mitä tilaa, kun kaiken itse pilaa on turha olla pettynyt!
Minä en pilannut itse elämääni. Itseasiassa suurin osa syystä kulminoituu erääseen ihmiseen. Ymmärrän sen nyt. Uskomatonta miten paljon vahinkoa yksi ihminen voi aiheuttaa.
Katsooko se elämäsi pilannut henkilö aamuisin peilistä ja sillä on kummasti sama laillinen nimi kuin sinulla?
Some ja insta ovat viimeisiä paikkoja tehdä analyysiä ihmisten onnellisuudesta. Enemmänkin ihmettelisin mikä on ollut motivaationa jos kaukomatkojen drinkkiasetelmia ja poseerattuja jenkkihymyjä pitää esitellä netissä muille.
Ensimmäisen tulee terveys, toisena aidosti hyvät sosiaaliset suhteet ja kolmantena kohtuullinen toimeentulo. Joka ei välttämättä ole sama asia kuin pulpettitalo Espossa josta on velkaa satoja tuhansia euroja. Ja jota lainaa vastaan joutuu istumaan koko päivän Teams -palavereissa nyökyttelemässä vielä 65-vuotiaanakin.
40 vuotta ei ole ikä eikä mikään, tapasin nykyisen elämänkumppanini 41-vuotiaana ja sen jälkeen on alkanut tähän mennessä paras 20 vuoden jakso elämässäni..
Sun elämäsi paras aika alkaa nyt. Et ole vielä ainakaan liian vanha vaan parhaassa iässä monen asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Juu, minä bailasin nuorena lujaa. Solmin ystävyyssuhteita, verkostoiduin, tulin tunnetuksi "hyvänä tyyppinä". Kaksi viimeisintä työpaikkaa on tullut bailuverkostojen kautta, olen tietysti myös pätevä, mutta silti.
Miehen löysin kuitenkin harrastuksen kautta, eletään nyt aika tylsää keski-ikäistä ja -luokkaista perhe-elämää. Just luin jonkun jutun, että bailaajat menestyvät keskimäärin elämässä paremmin, epäilemättä juuri verkostojen avulla.
Ei se tosiaan bailaamisesta tai seksihuumeista itsessään johdu, vaan siitä että muut ihmiset kiinnostavat.
Olen tuntenut niitäkin joiden mielestä kaikki on väärin ja turhaa. Eräskin selitti miten ei halunnut hukata opiskeluaikaa mihinkään turhaan bilettämiseen ja halpa-arvoiseen opiskelijatoimintaan, ja me mutistiin jotain kaikenlaisista ulkomaanekskuista ja harraste- ja vapaaehtoistoiminnasta. Kun se oli lopulta vain yksi osa ne alkoholihuuruiset bileet siitä kaikesta.
Mutta siis, oli mennyt nuoruudessa niin tai näin, niin ikinä ei ole myöhäistä alkaa kulkea jotain omaa asiaa kohti sen sijaan että miettii vain sitä mitä kamalia ja tylsiä asioita muut tekevät.
Minä 45v viime vuonna hain yhteishaussa opiskelupaikkaa. Vähistä rahoista maksoin tutulle että preppaa mua matikassa. Pääsin läpi. Nyt opiskelen. Olen köyhä mutta onnellinen.
Ap ne ihmiset kestä puhut on suurin osa vähintään yhtä köyhiä ja onnettomia kuin sä mut sä kiinnität kaiken huomiosi vain niihin jotka menestyivät. Mitä järkeä?
K-Euroopassa on yhä töitä.
Ainoastaan sossu-Suomi on syvässä lamassa.
Eli ura löytyy Euroopasta jos sitä haluaa tehdä.
Muutenkin tämä suomi on sellainen pussinperä monine ongelmineen ja varsinkin nouseva köyhyys pahenee täällä.
Miksi ihmiset eivät osaa elää omaa elämää vaan sitä verrataan muiden tapaan elää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset eivät osaa elää omaa elämää vaan sitä verrataan muiden tapaan elää.
"Miksi ihmiset eivät osaa elää omaa elämää vaan sitä verrataan muiden tapaan elää. "
Kaikki henkiset kriisit ei johdu siitä, että ihmiset vertailevat itseään muihin.
Mä ajauduin nelikymppisenä vakavaan henkiseen kriisiin ja hirvittävään masennukseen, joka johtui siitä että jouduin kohtaamaan tosiasian, että en tule koskaan saamaan omaa perhettä. Aiemmin oli ollut vielä toivonkipinä että ehkäpä vielä ihme tapahtuu, mutta nelikymppisenä se pienikin toivo katosi, ja minä romahdin täysin.
1.) Kumppani/parisuhde/avioliitto ei ole oikeus
2.) Kukaan ei ole velvollinen pitämään sinusta.
Pätee miehiin sekä naisiin.
Olen saatanan katkera siitä, että en saanut sellaista ulkonäköä itselleni jonka avulla olisi päässyt bilettämään ja sikailemaan niinkuin miehen kuuluukin. Katkeruutta, katkeruutta ja katkeruutta elämättömästä elämästä jokainen sekunti, joka päivä, joka vuosi.
Nelikymppisenä alkaa huomaamaan sen jos on itse tunaroinut koko elämänsä. Sitä saa mitä tilaa, kun kaiken itse pilaa on turha olla pettynyt!