Mitä sinulla on antaa suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Se ihana ja unelma mies joka huomioi, kuuntelee ja välittää. Ei ikinä loukkaisi naista tämän selän takana tai ihmisten edessä. 

 

Eli parisuhteessa hyvä kumppanihan on kaikkea tuota mutta sitten kun tulee ero niin eksäthän on yleensä niitä narsisteja? Missä vaiheessa ne tarkalleen ottaen muuttuvat sellaisiksi? Narsistisuushan on hyvin harvinaista, arvion mukaan 1% väestöstä on narsisteja eli suomessa kun on 15-64 vuotiaita noin 3,5 milj niin narsisteja olisi noin 35 tuhatta.

Tässä kun on sinkkuna viettänyt viikon niin sitten joskus kun alan deittailemaan niin yksi vahvoista red flag:eista on kyllä jos deitti sanoo eksänsä olevan narsisti.. tai jos eksän kanssa on yhteisiä lapsia ja välit eivät ole kunnossa -> ehdottomasti no, no

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Emme kumpikaan miehen kanssa hyödy toisistamme taloudellisesti. Omat rahat kummallakin.

Tienaatte tasan saman verran ja maksatte kaikki puoliksi? Kummallakaan ei ole mitään omaisuutta tai osaamista?

Mies tienaa vähän yli tuplat minuun verrattuna. Kaikki maksetaan puoliksi. Miehen omaisuudesta en tiedä mitään, on sillä käsittääkseni jotain sijoituksia. Ja harkitsi jossai vaiheessa ostavansa sijoitusasunnon.

Saat mieheltäsi taloudellista turvaa. Sinulla ei ole mitään hätää, jos sairastut tai jäät työttömäksi. Jos taas miehesi menettää omaisuutensa ja työnsä, sinulta ei samaa turvaa saa.

Ei mies maksa minun kulujani missään tilanteessa, kuten en minäkään hänen.

Riippuu suhteenne laadusta. Avo- ja avioliitossa tulee mukaan kumppanista huolehtiminen. Avioliitossa myös laki määrää ja velvoittaa huolehtimaan kumppanista. Miksi ylipäätään olla sellaisen ihmisen kanssa josta ei halua huolehtia tai joka ei halua huolehtia sinusta?

Oletkos vähän pölö? Eihän se, ettei kumpikaan tarvitse toisen huolehtimista mitenkään poissulje sitä, että toisesta kuitenkin huolehditaan? 

Ei parisuhteet ja avioliitot enää vuosiin ole olleet mitään tuollaisia tarpeeseen perustuvia huolehtemissopimuksia, vaan ihmissuhteita missä ollaan tarpeen sijasta ihan vaan yhdessäolon ilosta.

En antaisi h uorapalveluita vaan ihan se luonnollinen eli äitiys miehen lapsille. Jos mies on kovasti h uorapalveluiden perään niin hän ei ole minulle (tai oikeastaan kenellekään naiselle) sopiva mies vaan homous on hänen juttunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on riittävästi ulkonäköä, niin naisena se on timanttia valuuttaa. Siinä ei paljon sun vanhempies lomaosake kanarialla paljon lämmitä. Rahamiehet ottaa kaunottaret.

On se noinkin, mutta pitää olla muutakin meriittiä, kuin joku lähiöprinsessan status. Rikkaat nai toisia rikkaita, kuuluisia ja julkkiskaunottaria.

Rikkaat miehet ovat useimmin täysurpoja luonteeltaan. Minulle on ollut miljonäärimies tyrkyllä, mutta en pilaisi elämääni rahasta.

Miehet ovat keskimäärin aina urpoja luonteeltaan. Tuo sama ylimielinen kukkoilu alkaa jo keskiluokan ensimmäiseltä portaalta.

Tuon turvaa, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta, hyväksyntää, lojaalisuutta ja hauskoja hetkiä.

Teen hyvää ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Se ihana ja unelma mies joka huomioi, kuuntelee ja välittää. Ei ikinä loukkaisi naista tämän selän takana tai ihmisten edessä. 

 

Eli parisuhteessa hyvä kumppanihan on kaikkea tuota mutta sitten kun tulee ero niin eksäthän on yleensä niitä narsisteja? Missä vaiheessa ne tarkalleen ottaen muuttuvat sellaisiksi? Narsistisuushan on hyvin harvinaista, arvion mukaan 1% väestöstä on narsisteja eli suomessa kun on 15-64 vuotiaita noin 3,5 milj niin narsisteja olisi noin 35 tuhatta.

Narsisti ja narsistisia piirteitä omaava ovat eri asia. Diagnosoituja narsisteja on tuo 1 %, mutta kuinka paljon on ihmisiä, joilta puuttuu diagnoosi? Paljon on ihmisiä, joilla narsistiset piirteet voivat olla hyvinkin voimakkaat, mutta eivät ole joutuneet tilanteeseen, jossa niitä olisi tutkittu tai diagnosoitu. Siitä kuitenkin johtuvat erot ihmisten kokemuksissa ja virallisissa tilastoinneissa.

Minulla on perittyä metsää, suuret säästöt ja olen perhettäni (puoliso + 3 lasta) kohtaan avokätinen. He saavat kaiken mitä tarvitsevat. Osaan olla taloudellinen. En tuhlaa itseeni ja minulla on halpa harrastus.

En roskaa luontoa, en pidä lemmikkejä. Kierrätän muovin, metallin, kartongin, lasin ja pihalla on kompostori.

Kannustan miestäni kaikessa mitä hän tekee ja harrastaa. Voisin olla parempi kuuntelija.

N65

Avioliitto on Suomessa

kahden täysi-ikäisen henkilön vapaaehtoinen, lain mukainen liitto, joka vahvistetaan vihkimisellä. Se luo puolisoiden välille elatusvelvollisuuden ja avio-oikeuden toistensa omaisuuteen, mutta puolisot vastaavat pääosin omista veloistaan.

Olen keski-ikäinen mies ja ollut aina säästäväinen. Osaan korjata jotakuinkin kaiken itse. Sijoittelen myös rahojani onnistuneesti. Käytän rahojani sellaisiin asioihin, joista oikeasti koen hyötyväni. Toki vähän jotain turhaakin saattaa löytyä, mutta kaikenlaista "romua" heitän aina tarvittaessa pois. Raha ei polta taskua. Voisin ainakin antaa lapselle turvatun taloudellisen tilanteen ja jonkinlaisen perinnönkin jopa. Mutta eipä ole lapsia. Voi voi.

Hmm. Hyvä kysymys. Minun kanssa saa paljon vapautta toteuttaa itseään, mutta myös henkistä turvaa ja arjen jakajaa. Toki myös puolet kulujen maksajaa.

Mutta en tarjoa kuitenkaan vastuista vapaata elämää, vaan tasavertaista suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta erikoinen lähestyminen, jos pitäisi sukulaisten tai kavereiden hyödynnettävien ammattien tai taloudellisen turvan takia ryhtyä parisuhteeseen. 

 

Hyvän parisuhteen merkki itselleni on, että se yhdessä tekeminen tekee asioista parempia. Kun rakastat toista ihmistä, niin hänen kanssaan oleminen ja tekeminen on kivaa. Ellei toisen seurasta nauti, niin miksi olla prisuhteessa? 

Ymmärsit tahallasi väärin. Kysymys oli mitä sinulla itselläsi on rakkauden LISÄKSI tarjota parisuhteeseen. Ei se, miten itse hyödyt toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Emme kumpikaan miehen kanssa hyödy toisistamme taloudellisesti. Omat rahat kummallakin.

Tienaatte tasan saman verran ja maksatte kaikki puoliksi? Kummallakaan ei ole mitään omaisuutta tai osaamista?

Mies tienaa vähän yli tuplat minuun verrattuna. Kaikki maksetaan puoliksi. Miehen omaisuudesta en tiedä mitään, on sillä käsittääkseni jotain sijoituksia. Ja harkitsi jossai vaiheessa ostavansa sijoitusasunnon.

Saat mieheltäsi taloudellista turvaa. Sinulla ei ole mitään hätää, jos sairastut tai jäät työttömäksi. Jos taas miehesi menettää omaisuutensa ja työnsä, sinulta ei samaa turvaa saa.

Ei mies maksa minun kulujani missään tilanteessa, kuten en minäkään hänen.

Riippuu suhteenne laadusta. Avo- ja avioliitossa tulee mukaan kumppanista huolehtiminen. Avioliitossa myös laki määrää ja velvoittaa huolehtimaan kumppanista. Miksi ylipäätään olla sellaisen ihmisen kanssa josta ei halua huolehtia tai joka ei halua huolehtia sinusta?

Oletkos vähän pölö? Eihän se, ettei kumpikaan tarvitse toisen huolehtimista mitenkään poissulje sitä, että toisesta kuitenkin huolehditaan? 

Ei parisuhteet ja avioliitot enää vuosiin ole olleet mitään tuollaisia tarpeeseen perustuvia huolehtemissopimuksia, vaan ihmissuhteita missä ollaan tarpeen sijasta ihan vaan yhdessäolon ilosta.

Tilastojen mukaan ovat todellakin muuttuneet kevytkenkäisiksi iloitteluiksi, joista lähdetään heti ensimäisen arkipäivän koittaessa. Tilastojen mukaan ei myöskään huolehdita. Puolet avioliitoista päättyy eroon jne. Nykynuoret välttävät koko sopan, eivätkä edes seurustele.
 

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen mies ja ollut aina säästäväinen. Osaan korjata jotakuinkin kaiken itse. Sijoittelen myös rahojani onnistuneesti. Käytän rahojani sellaisiin asioihin, joista oikeasti koen hyötyväni. Toki vähän jotain turhaakin saattaa löytyä, mutta kaikenlaista "romua" heitän aina tarvittaessa pois. Raha ei polta taskua. Voisin ainakin antaa lapselle turvatun taloudellisen tilanteen ja jonkinlaisen perinnönkin jopa. Mutta eipä ole lapsia. Voi voi.

Ethän sä edelleenkään tuo kumppanille mitään. 

Ei ole antaa mitään. Siksi en seurustele. Olen keskinkertainen kaikessa. Ja vaikka olen ollut pitkissä suhteissa, niin lopulta päädyin olemaan sinkku, koska suhteessa on aina jotain vaatimuksia, joita ei pysty täyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta erikoinen lähestyminen, jos pitäisi sukulaisten tai kavereiden hyödynnettävien ammattien tai taloudellisen turvan takia ryhtyä parisuhteeseen. 

 

Hyvän parisuhteen merkki itselleni on, että se yhdessä tekeminen tekee asioista parempia. Kun rakastat toista ihmistä, niin hänen kanssaan oleminen ja tekeminen on kivaa. Ellei toisen seurasta nauti, niin miksi olla prisuhteessa? 

Ymmärsit tahallasi väärin. Kysymys oli mitä sinulla itselläsi on rakkauden LISÄKSI tarjota parisuhteeseen. Ei se, miten itse hyödyt toisesta.

Miksi sen toisen sitten pitäisi hyötyä toisesta? Tuollainen hyötyperuste on aivan järkyttävä. Miksi vaimon pitäisi hyötyä miehestään tai miehen naisestaan? Eivät ihmiset ole mitään hyödykkeitä.

Tää on nyt toisinpäin, eli mitä saan miehen puolelta, mutta kerron kuitenkin. Itselläni ei ole läheisiä sukulaisia. Vanha kärttyinen äiti ja erakkoveli, joka asuu toisella puolella suomea. Miehelläni on 3 sisarusta ja ihanat vanhemmat. Ollaan heidän kanssa paljon tekemisissa, autellaan talkoissa puolin ja toisin, kutsutaan juhliin puolin ja toisin, lapsilla on serkkuja ja yökyläpaikkoja jne. Tämä on mielestäni todella ihanaa. Olispa ankeeta, jos miehelläkään ei olisi näitä sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta erikoinen lähestyminen, jos pitäisi sukulaisten tai kavereiden hyödynnettävien ammattien tai taloudellisen turvan takia ryhtyä parisuhteeseen. 

 

Hyvän parisuhteen merkki itselleni on, että se yhdessä tekeminen tekee asioista parempia. Kun rakastat toista ihmistä, niin hänen kanssaan oleminen ja tekeminen on kivaa. Ellei toisen seurasta nauti, niin miksi olla prisuhteessa? 

Ymmärsit tahallasi väärin. Kysymys oli mitä sinulla itselläsi on rakkauden LISÄKSI tarjota parisuhteeseen. Ei se, miten itse hyödyt toisesta.

Miksi sen toisen sitten pitäisi hyötyä toisesta? Tuollainen hyötyperuste on aivan järkyttävä. Miksi vaimon pitäisi hyötyä miehestään tai miehen naisestaan? Eivät ihmiset ole mitään hyödykkeitä.

Eli jos sulla on jotain, niin sun kumppani ei ikimaailmassa saa hyötyä siitä mitenkään? Osaat vaikka vaihtaa takkiin vetoketjun, mutta kumppanillisi et sitä tee, maksakoon itse jollekin toiselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta erikoinen lähestyminen, jos pitäisi sukulaisten tai kavereiden hyödynnettävien ammattien tai taloudellisen turvan takia ryhtyä parisuhteeseen. 

 

Hyvän parisuhteen merkki itselleni on, että se yhdessä tekeminen tekee asioista parempia. Kun rakastat toista ihmistä, niin hänen kanssaan oleminen ja tekeminen on kivaa. Ellei toisen seurasta nauti, niin miksi olla prisuhteessa? 

Ymmärsit tahallasi väärin. Kysymys oli mitä sinulla itselläsi on rakkauden LISÄKSI tarjota parisuhteeseen. Ei se, miten itse hyödyt toisesta.

Koska molemmin puolin tuollaisten hyödynnettävien asioiden olemassaolon tulisi minusta olla merkityksetöntä, niin kyllä minulla ei ole mitään muuta tarjottavaa kuin molemminpuolinen rakkaus.

Ei oikeastaan mitään.  Mulla ei ole koskaan ollut yhteiset rahat kenenkään kanssa.  Vain nuorena oli kerran yhteinen vuokrasopimus poikaystävän kanssa,  mutta oman asunnon ostin itse.  En pidä yhteisomistuksista kenenkään kanssa.  Nyt olosuhteiden pakosta omistan 1/4 isäni asunnosta,  mutta äidin perinnönjako olisi toisella tavalla ollut vähän epäreilu siskoani kohtaan.  Siis jos olisi jaettu niin,  että mä saan kaiken rahana ja siskoni suurimman osan kiinteänä omaisuutena. 

Jos jostain syystä vanhoilla päivilläni hurahtaisin parisuhteeseen,  niin omat asunnot ja omat rahat kummallakin.  Yhdessä tehtäisiin asioita,  joihin molemmilla on varaa,  ja erikseen sitten ne,  mihin toisella ei ole varaa tai ei halua käyttää rahojaan sellaiseen.