Millaiset asiat ovat erityisen keskiluokkaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Kalaveitsien ei tarvitse olla hopeisia. Niitä saa aivan tavallisinakin. Keskiluokkaisessakin perheessä vietetään juhlia ja viikonloppuisin päivällisiä, jolloin katetaan jollain muulla kuin arjen peltiruokailuvälineillä. Se ei tee elämästä brassailua. Kalaveistä käytän aina, eteenkin mökillä, missä kalaa tulee syötyä enemmän. Ravintoloissakin sellaisen usein saa, joskin välillä joutuu pyytämään.

Mitä perunaottimiin tulee, ne olivat itselleni uudempi tuttavuus ja hopeisia. Ei nyt ehkä mikään keskiluokan huipentuma. En tiennyt, että perunallekin oli kehitetty oma haarukka, jossa keskipiikki on karkeasti tuplasti pidempi kuin sivupiikit. Se toimii erittäin hyvin ja saisi yleistyä. Toinen osa on lusikka.

Juu juu, tiedän kyllä mikä on perunanotin. Meillä käytetään niitä lähinnä jouluaterialla. Kalaveitsiä ja kalahaarukoita me käytetään joskus, mutta arkiruokailussa kala on usein ruodotonta, niin ei nuo ole tarpeen. Käyttöä rajoittaa myös, että ei haluta pestä antiikkihopeaa tiskikoneessa eikä jakseta tiskata käsin. Eikä me tykätä brassailusta. 

Jos viittasit peltiruokailuvälineillä Hackmannin Savonia-sarjaan, niin tiedoksesi, että se ei ole peltiä.

Mielestäni ne näyttävät aivan stanssatulta pelliltä, mutta ilmeisesti ne ovat sitten jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Minulta löytyy kaksi perunaotinta. Toinen muistuttaa haarukkaa, ja toinen on kolmella tasapitkällä piikillä. Se haarukkaa muistuttava on kätevämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Kalaveitsien ei tarvitse olla hopeisia. Niitä saa aivan tavallisinakin. Keskiluokkaisessakin perheessä vietetään juhlia ja viikonloppuisin päivällisiä, jolloin katetaan jollain muulla kuin arjen peltiruokailuvälineillä. Se ei tee elämästä brassailua. Kalaveistä käytän aina, eteenkin mökillä, missä kalaa tulee syötyä enemmän. Ravintoloissakin sellaisen usein saa, joskin välillä joutuu pyytämään.

Mitä perunaottimiin tulee, ne olivat itselleni uudempi tuttavuus ja hopeisia. Ei nyt ehkä mikään keskiluokan huipentuma. En tiennyt, että perunallekin oli kehitetty oma haarukka, jossa keskipiikki on karkeasti tuplasti pidempi kuin sivupiikit. Se toimii erittäin hyvin ja saisi yleistyä. Toinen osa on lusikka.

Juu juu, tiedän kyllä mikä on perunanotin. Meillä käytetään niitä lähinnä jouluaterialla. Kalaveitsiä ja kalahaarukoita me käytetään joskus, mutta arkiruokailussa kala on usein ruodotonta, niin ei nuo ole tarpeen. Käyttöä rajoittaa myös, että ei haluta pestä antiikkihopeaa tiskikoneessa eikä jakseta tiskata käsin. Eikä me tykätä brassailusta. 

Jos viittasit peltiruokailuvälineillä Hackmannin Savonia-sarjaan, niin tiedoksesi, että se ei ole peltiä.

Mielestäni ne näyttävät aivan stanssatulta pelliltä, mutta ilmeisesti ne ovat sitten jotain muuta.

Hackmanin aterimet ovat ruostumatonta terästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Hackman, Arabia ja Iittala kuuluvat arkeen. Juhliin katetaan pellavaa, parempaa posliinia, kristallia ja hopeaa.

Rivitalo talopellossa Espoossa. Poika pelaa jääkiekkoa, tyttö muodostelmaluistelua. Pihalla Skoda katumaasturi (hybridi). Pihalla trampoliini. Talviloma Levillä / Thaikuissa. Kesämökki Mäntyharjulla. iPad olkkarissa ja illalla makuuhuoneessa, siitä katsotaan uutisia. Tiedetään kaikki jutut mistä kaikki puhuu. Mitään omaa ja yksilöllistä asiaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Rivitalo talopellossa Espoossa. Poika pelaa jääkiekkoa, tyttö muodostelmaluistelua. Pihalla Skoda katumaasturi (hybridi). Pihalla trampoliini. Talviloma Levillä / Thaikuissa. Kesämökki Mäntyharjulla. iPad olkkarissa ja illalla makuuhuoneessa, siitä katsotaan uutisia. Tiedetään kaikki jutut mistä kaikki puhuu. Mitään omaa ja yksilöllistä asiaa ei ole.

Mitä ne omat ja yksilölliset asiat sitten ovat? Joku harrastaa kitaroita ja keräilee niitä, soittelee pienessä pöhnässä viikonloppuisin. Toinen harrastaa pyöräilyturismia ja fillaroi lomansa ympäri Eurooppaa. Kolmas patikoi Espanjassa. Viidennen mies on britti. Vai ovatko ne sitä, että joku ei tykännytkään hernekeitosta ja jonkun pihalla on vielä työväenluokkainen palju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Hackman, Arabia ja Iittala kuuluvat arkeen. Juhliin katetaan pellavaa, parempaa posliinia, kristallia ja hopeaa.

Noissa perintöposliineissa ja kristalleissa on se huono puoli, että niitä ei ole suunniteltu tiskikoneeseen. Keskiluokalla harvoin on keittiössä Huldaa tiskaamassa. Sen takia nuo tuppaavat jäämään koristeiksi vitriinikaappiin. 

Vanhoista astioista voi myös irrota kaikenlaista vaarallista, etenkin lyijyä, ja posliinista joskus myös kobolttia, joten ei niitä edes suositella ruokailukäyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Hackman, Arabia ja Iittala kuuluvat arkeen. Juhliin katetaan pellavaa, parempaa posliinia, kristallia ja hopeaa.

Vielä 90-80-luvulla minun lapsuudenkodissa tehtiin noin. Silloin meidän äiti ei tiennyt, kuinka paljon myrkkyjä vanhoista astioista voi irrota. Nykyään meillä on juhlakattauksessa kyllä edelleen pellavaliina, mutta uudet ja turvalliset astiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Hackman, Arabia ja Iittala kuuluvat arkeen. Juhliin katetaan pellavaa, parempaa posliinia, kristallia ja hopeaa.

Vielä 90-80-luvulla minun lapsuudenkodissa tehtiin noin. Silloin meidän äiti ei tiennyt, kuinka paljon myrkkyjä vanhoista astioista voi irrota. Nykyään meillä on juhlakattauksessa kyllä edelleen pellavaliina, mutta uudet ja turvalliset astiat. 

Kaiken pelkääminen ja pientenkin riskien välttäminen on erityisen keskiluokkaista. Ettei nyt vaan sattuis mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Hackman, Arabia ja Iittala kuuluvat arkeen. Juhliin katetaan pellavaa, parempaa posliinia, kristallia ja hopeaa.

Kyllähän noilla Iittalan, Hackmannin ja Arabian astioilla saa myös juhlakattauksen. Mutta jos tykkää perinteisemmästä tyylistä, niin voihan sitä hankkia jotkin ulkomaisetkin posliinit. Ainakaan mitään vanhoja perintöposliineja ei kannata käyttää ruokailuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Hackman, Arabia ja Iittala kuuluvat arkeen. Juhliin katetaan pellavaa, parempaa posliinia, kristallia ja hopeaa.

Vielä 90-80-luvulla minun lapsuudenkodissa tehtiin noin. Silloin meidän äiti ei tiennyt, kuinka paljon myrkkyjä vanhoista astioista voi irrota. Nykyään meillä on juhlakattauksessa kyllä edelleen pellavaliina, mutta uudet ja turvalliset astiat. 

Kaiken pelkääminen ja pientenkin riskien välttäminen on erityisen keskiluokkaista. Ettei nyt vaan sattuis mitään.

Kyllä, turvallisuus on yksi keskiluokkaisista arvoista. Samoin kuin tyylikäs yksinkertaisuus. Kaikenlaista pröystäilyä varotaan, koska se on nousukasmaista ja noloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Hackman, Arabia ja Iittala kuuluvat arkeen. Juhliin katetaan pellavaa, parempaa posliinia, kristallia ja hopeaa.

Noissa perintöposliineissa ja kristalleissa on se huono puoli, että niitä ei ole suunniteltu tiskikoneeseen. Keskiluokalla harvoin on keittiössä Huldaa tiskaamassa. Sen takia nuo tuppaavat jäämään koristeiksi vitriinikaappiin. 

Vanhoista astioista voi myös irrota kaikenlaista vaarallista, etenkin lyijyä, ja posliinista joskus myös kobolttia, joten ei niitä edes suositella ruokailukäyttöön. 

Totta, että astiat joutuu tiskaamaan käsin. Minä tuon keittiötä lähinnä olevaan kylpyhuoneeseen lasten vannan, ja kerään likaiset astiat sinne likoamaan, jotta ehdin seurustella myös vieraiden kanssa. Tiskit hoidan seuraavana päivänä.

On myöskin totta, että vanhojen astioiden valmistamiseen on käytetty lyijyä, yms., joten ruoan säilyttämiseen niitä ei voi käyttää, ja varsinkin happamia ruokia kannattaa varoa. Juhlatilanteissa kattaukseen käytettynä riski kuitenkin on olematon. Ruoka viihtyy lautasella niin vähän aikaa, ettei se ehdi kontaminoitua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Minulta löytyy kaksi perunaotinta. Toinen muistuttaa haarukkaa, ja toinen on kolmella tasapitkällä piikillä. Se haarukkaa muistuttava on kätevämpi.

Haarukassa on neljä tasamittaista piikkiä, perunanottimissa usein kolme joista keskimmäinen on pidempi kuin sivuilla olevat. Eli sinun ottimistasi toisesta tekee paremman se että piikkejä on neljä eikä kolme vaikka muuten ovat samanlaiset?

Vierailija kirjoitti:

"ylempi keskiluokka taas pyrkii tietyillä detaljeilla, elämäntavoilla ja sivistystä ja korkeakulttuuria preferoimalla tekemään eroa alempaan keskiluokkaan ja jäljittelemään yläluokkaa."

Siis millä tavalla?

Ja miksi ihmeessä pitää käyttää käsitettä korkeakulttuuri, miksei vaan voi sanoa ihan niillä oikeilla sanoilla.

No just siksi koska hän preferoimalla yrittää erottua keskiluokasta ja vaikuttaa yläluokkaiselta :)

Marimekko

Pariskunta, kaksi lasta, kultainen noutaja ja farmari-Volvo.

Ne ostaa punalaputetut tuotteet.Nihkeilee joka asiassa.Ajavat velkaautoilla.Pihejä.Nihilistejä.Kyyläävät muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivitalo talopellossa Espoossa. Poika pelaa jääkiekkoa, tyttö muodostelmaluistelua. Pihalla Skoda katumaasturi (hybridi). Pihalla trampoliini. Talviloma Levillä / Thaikuissa. Kesämökki Mäntyharjulla. iPad olkkarissa ja illalla makuuhuoneessa, siitä katsotaan uutisia. Tiedetään kaikki jutut mistä kaikki puhuu. Mitään omaa ja yksilöllistä asiaa ei ole.

Mitä ne omat ja yksilölliset asiat sitten ovat? Joku harrastaa kitaroita ja keräilee niitä, soittelee pienessä pöhnässä viikonloppuisin. Toinen harrastaa pyöräilyturismia ja fillaroi lomansa ympäri Eurooppaa. Kolmas patikoi Espanjassa. Viidennen mies on britti. Vai ovatko ne sitä, että joku ei tykännytkään hernekeitosta ja jonkun pihalla on vielä työväenluokkainen palju?

hei hei, ei saa mennä keskiluokkaisuuden ulkopuolelle. Se, että osaa soittaa pöhnässä muutakin kuin Oasista on jotain muuta kuin keskiluokkaista.

Unohdin tyystin labradorinnoutajan listasta. Ja tuon kitaroiden keräily pitää ehdottomasti korvata Golfilla. Tasoitus noin 25, koska parempi olisi jo todellista omistautumista lajille. Skimbaaminen siis Levillä ja välillä Keski-Euroopassa muiden keskiluokkaisten perheiden kanssa, jotta voidaan afterskissä puhua keskiluokkaisista asioista ja ottaa Instaan ryhmäkuvat. Veneily on siinä ja siinä, ainakin purjeveneily jo on niin elämäntapa, ettei se ole keskiluokkaista.

Vierailija kirjoitti:

Rivitalo talopellossa Espoossa. Poika pelaa jääkiekkoa, tyttö muodostelmaluistelua. Pihalla Skoda katumaasturi (hybridi). Pihalla trampoliini. Talviloma Levillä / Thaikuissa. Kesämökki Mäntyharjulla. iPad olkkarissa ja illalla makuuhuoneessa, siitä katsotaan uutisia. Tiedetään kaikki jutut mistä kaikki puhuu. Mitään omaa ja yksilöllistä asiaa ei ole.

Tuo kuulostaa ihan 95-prosenttisesti tutulta duunariperheeltä, jos uutisiksi riittää urheiluruutu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos on kasvanut ympäristössä, jossa kuulee jatkuvasti vaikkapa professoreiden keskustelua, niin ei sitä muutu miksikään palstastereotypioiden mukaiseksi hahmoksi, vaikka valitsisikin työväenluokkaisen elämän."

Professoreiden keskustelua? Voi herranjestas. Luuletko ihan tosissaan, että vaikka ne professorivanhemmat keskustelee siinä kotiympäristössä kuten professorit? Ihan vanhempia ne vaan siinä on, vaikka töissä professoreina ovatkin.

Olen eri, mutta lisäisin edelliseen vielä sen, että proffat ovat olleet kaulusköyhälistöä, kun heidän lapsensa ovat olleet pieniä ja kotona. Tenure track-urapolku on pitkä ja kova tie, eikä sitä läpäistä kovin nuorena.

Siinä on paljon eroja, kuinka paljon ihmiset keskustelevat kotona työstä. Kyllä meillä akateemiset vanhemmat puhuivat siitä aika paljonkin. Ja itse puhun mieheni kanssa tosi paljon. Sekin varmasti vaikuttaa, ollaanko samalla alalla vai ei? Toisaalta korkea koulutus näkyy aika usein muussakin keskustelussa kuin työhön liittyvässä.