Millaiset asiat ovat erityisen keskiluokkaisia?

Luullaan että rumalla henkilöllä on tietoa ja jotain annettavaa enemmän, sopii kaveriksi ja oletetaan että ei ole uhka mitenkään. Ei arvosteta kauniin henkilön kauneutta vaan karehditaan.

Tittelin kumartelu, arvostetaan henkilöä lukeneisuuden mukaan ei persoonan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää koko ajan lokeroida ihmisiä?

Suomessa nyt vaan pitää määritellä aivan kaikki ja jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tallinnan risteily ja pakettimatkat etelään😀😀

Ei pakettimatkoissa ole mitään järkeä. Varaamalla itse lennot ja hotellit, pääsee paljon halvemmalla ja sujuvammin parempiin kohteisiin.

Toit juuri hauskasti esiin työväenluokan ihanteen: tee itse ja säästä. Keskiluokkainen on kiireinen, tekee uraa ja tienaa palkkansa muulla tavoin. Annan mielelläni ammattilaisen suunnitella minulle sopivan lomakohteen enkä käytä aikaani siihen, että etsin netistä halvimpia lentoja ja vertailen hotelleja. Olen usein saanut aivan loistavia lomia kun olen soittanut matkatoimistoon ja kertonut, mitä toivon. Mielelläni maksan ammattilaiselle hänen työstään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On selvää, että et ole työväenluokkaa. Työväenluokassa voi hyvin olla kolme ruokalajia, mutta puheita ei pidellä. Kahvia varten voidaan kattaa vanhemmilta perityt myrnakupit, jotta niillekin olisi edes joskus käyttöä. Et kuitenkaan kerro ruokalajeista, sekin kertoo hyvin paljon. 

Nyt oikein tuntuu oraakkelimaisuus ilmassa. Myrnakuppi? Onko se paha juttu noin yhteiskuntaluokkapoliittisesti, jos myrnakuppi on tuntematon suure? Nostaako tietämättömyys jalustalle, tökkiikö se armotta pohjalle vai onko yleistiedossa vain reikä kriittisessä kohdassa?

Niin no jos Arabian ylivoimaisesti tunnetuin malli ei ole tuttu suomalaiselle ihmiselle, niin onhan se vähän kummallista. 

Aargh! Tätä pelkäsin kuin taivaan putoamista niskaan. Nyt menee koko ensi kesä Huutokauppakeisarin uusintoja katsellessa.

Myrnan suosio on jo hiipunut. Nyt niitä on taas kirppareilla kaikki pöydät täynnä.

Kiitos, sitten kesäpiina saa olla ja menen kalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tallinnan risteily ja pakettimatkat etelään😀😀

Ei pakettimatkoissa ole mitään järkeä. Varaamalla itse lennot ja hotellit, pääsee paljon halvemmalla ja sujuvammin parempiin kohteisiin.

Toit juuri hauskasti esiin työväenluokan ihanteen: tee itse ja säästä. Keskiluokkainen on kiireinen, tekee uraa ja tienaa palkkansa muulla tavoin. Annan mielelläni ammattilaisen suunnitella minulle sopivan lomakohteen enkä käytä aikaani siihen, että etsin netistä halvimpia lentoja ja vertailen hotelleja. Olen usein saanut aivan loistavia lomia kun olen soittanut matkatoimistoon ja kertonut, mitä toivon. Mielelläni maksan ammattilaiselle hänen työstään. 

Pakettimatka, valmismatka, ryhmämatka, räätälöity matka, omatoimimatka, kiertomatka, ostosmatka, reppumatka, kulttuurimatka, aktiivimatka. Yhdistä matkatyyppi ja sosiaaliluokka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tallinnan risteily ja pakettimatkat etelään😀😀

Ei pakettimatkoissa ole mitään järkeä. Varaamalla itse lennot ja hotellit, pääsee paljon halvemmalla ja sujuvammin parempiin kohteisiin.

Toit juuri hauskasti esiin työväenluokan ihanteen: tee itse ja säästä. Keskiluokkainen on kiireinen, tekee uraa ja tienaa palkkansa muulla tavoin. Annan mielelläni ammattilaisen suunnitella minulle sopivan lomakohteen enkä käytä aikaani siihen, että etsin netistä halvimpia lentoja ja vertailen hotelleja. Olen usein saanut aivan loistavia lomia kun olen soittanut matkatoimistoon ja kertonut, mitä toivon. Mielelläni maksan ammattilaiselle hänen työstään. 

Sama täällä. En viitsi vaivautua etsimään vaihtoehtoja samaan kohteeseen, mihin saa pakettimatkankin. Omatoimimatkalla odotusajat voivat olla hyvinkin pitkiä jos tulee välilasku. Pakettimatkalla harvemmin on välilaskua, edes matkalla Aasian maihin. Kuljetukset hotellille ja takaisin ovat vaivattomia ja hotellitkin luvatun mukaisia. Rasti ruutuun ja matkaan, matkanjärjestäjä vastaa kaikesta ja lomasta voi vain nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Kalaveitsien ei tarvitse olla hopeisia. Niitä saa aivan tavallisinakin. Keskiluokkaisessakin perheessä vietetään juhlia ja viikonloppuisin päivällisiä, jolloin katetaan jollain muulla kuin arjen peltiruokailuvälineillä. Se ei tee elämästä brassailua. Kalaveistä käytän aina, eteenkin mökillä, missä kalaa tulee syötyä enemmän. Ravintoloissakin sellaisen usein saa, joskin välillä joutuu pyytämään.

Mitä perunaottimiin tulee, ne olivat itselleni uudempi tuttavuus ja hopeisia. Ei nyt ehkä mikään keskiluokan huipentuma. En tiennyt, että perunallekin oli kehitetty oma haarukka, jossa keskipiikki on karkeasti tuplasti pidempi kuin sivupiikit. Se toimii erittäin hyvin ja saisi yleistyä. Toinen osa on lusikka.

Kama sutra ja omenapuu

Hiihtoloma Lapissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.

Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.

Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?

Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia. 

Kalaveitsien ei tarvitse olla hopeisia. Niitä saa aivan tavallisinakin. Keskiluokkaisessakin perheessä vietetään juhlia ja viikonloppuisin päivällisiä, jolloin katetaan jollain muulla kuin arjen peltiruokailuvälineillä. Se ei tee elämästä brassailua. Kalaveistä käytän aina, eteenkin mökillä, missä kalaa tulee syötyä enemmän. Ravintoloissakin sellaisen usein saa, joskin välillä joutuu pyytämään.

Mitä perunaottimiin tulee, ne olivat itselleni uudempi tuttavuus ja hopeisia. Ei nyt ehkä mikään keskiluokan huipentuma. En tiennyt, että perunallekin oli kehitetty oma haarukka, jossa keskipiikki on karkeasti tuplasti pidempi kuin sivupiikit. Se toimii erittäin hyvin ja saisi yleistyä. Toinen osa on lusikka.

Juu juu, tiedän kyllä mikä on perunanotin. Meillä käytetään niitä lähinnä jouluaterialla. Kalaveitsiä ja kalahaarukoita me käytetään joskus, mutta arkiruokailussa kala on usein ruodotonta, niin ei nuo ole tarpeen. Käyttöä rajoittaa myös, että ei haluta pestä antiikkihopeaa tiskikoneessa eikä jakseta tiskata käsin. Eikä me tykätä brassailusta. 

Jos viittasit peltiruokailuvälineillä Hackmannin Savonia-sarjaan, niin tiedoksesi, että se ei ole peltiä.

Perunanotin on niin uusi keksintö että sitä ei löydy googlesta joten se tuskin on keskiluokalle välttämätön. 

Möllötetään tyhmänä kotona mutta esitetään kun tiedettäisiin kaikesta kaikki.

Vanhemmilleni hopeiset aterimet yms. ovat tärkeitä, mutta itselleni välttää juhlassakin "peltiset".

Vierailija kirjoitti:

Perunanotin on niin uusi keksintö että sitä ei löydy googlesta joten se tuskin on keskiluokalle välttämätön. 

Virallinen nimi taitaa olla perunahaarukka ja perunalusikka. Mutta ne eivät ole siis ruokailuvälineitä, vaan ottimia, joilla on tarkoitus ottaa peruna siististi tarjoiluastiasta. Esimerkiksi tällainen: https://laatukoru.fi/products/chippendale-perunahaarukka

Pidetään itteensä parempana kun muut ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On selvää, että et ole työväenluokkaa. Työväenluokassa voi hyvin olla kolme ruokalajia, mutta puheita ei pidellä. Kahvia varten voidaan kattaa vanhemmilta perityt myrnakupit, jotta niillekin olisi edes joskus käyttöä. Et kuitenkaan kerro ruokalajeista, sekin kertoo hyvin paljon. 

En maininnut ruokalajeja, sillä kaikki tarjoavat mitä parhaaksi näkevät. Viimeksi tarjosimme yksinkertaisen pääsiäisillallisen ja siihen kuului graavilohta (itse graavattu + 6kg kalasta), varhaisperunaa ja sinappikastiketta. Pääruokana oli grillattua karitsan karetta, itse keitetty punaviinikastike, tuoretta parsaa, voisulaa ja varmaan jotain muutakin mitä en muista. Jälkiruoka oli jäätelöä, marjoja, espressoa ja sen johdannaisia, jotain muuta (josta en välitä). Astiastot ovat vanhempaa Villeroy&Boch tuotantoa, aterimet hopeisia, lukuun ottamatta lihaveitsiä. Kahviastiasto on eri Villeroy&Boch sarjaa. Juomalasit olivat Iittalaa. Yllättävän paljon muistan aivan tavallisesta illallisesta. Juomina mineraalivettä (en muista merkkiä, ei Coop tai Pirkka) ja alkoholittomat kuohujuoma, valkoviini ja punaviini. Kukaan ei halunnut alkoholiversioita tällä kertaa.

Pukeutuminen oli kauttaaltaan miehillä suorat housut ja kauluspaita ja naisilla mekko ja pusero. Ei kenkienpoistopakkoa. Mitään pukukoodia ei oltu annettu. Eiköhän tuo riitä? 

Olen eri, mutta me saimme kutsun pääsiäisaterialle, johon osallistui kolme pariskuntaa. Mukana oli yksi gluteeniton ja kolme absolutistia.

Alkuruokana oli couscous-pohjainen salaatti, pääruokana itämaishenkinen karitsanpaisti, kasvisrougesta ja paistin marinointiliemestä valmistettu kastike sekä uunissa paistettuja perunan puolikkaita. Ruokajuomana oli vesi, jälkiruokana suklaamousse ja viimeisenä kahvit.

Emäntä oli kattanut valkoiselle liinalle 70-luvun paratiisiastioita, astioiden sävyyn sopivia kastehelmilaseja sekä pöytähopeita.

Kaikilla osallistujilla oli tällä kertaa suorat housut, miehillä kauluspaidat ja naisilla vähän arkea hienommat yläosat sekä kultakorut. Isäntä tietenkin toivotti meidät tervetulleiksi, ja pöytäkeskustelu soljui vähän kaikissa aiheissa maan ja taivaan välillä.

Toivottavasti oli kengät jalassa eikä oltu sukkasiltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunanotin on niin uusi keksintö että sitä ei löydy googlesta joten se tuskin on keskiluokalle välttämätön. 

Virallinen nimi taitaa olla perunahaarukka ja perunalusikka. Mutta ne eivät ole siis ruokailuvälineitä, vaan ottimia, joilla on tarkoitus ottaa peruna siististi tarjoiluastiasta. Esimerkiksi tällainen: https://laatukoru.fi/products/chippendale-perunahaarukka

Juuri tuollainen, tosin kuvassa oleva malli on piikeiltään aika lyhyt ja muutenkin aivan liian modernia muotoilua makuuni.