Millaiset asiat ovat erityisen keskiluokkaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On selvää, että et ole työväenluokkaa. Työväenluokassa voi hyvin olla kolme ruokalajia, mutta puheita ei pidellä. Kahvia varten voidaan kattaa vanhemmilta perityt myrnakupit, jotta niillekin olisi edes joskus käyttöä. Et kuitenkaan kerro ruokalajeista, sekin kertoo hyvin paljon. 

Nyt oikein tuntuu oraakkelimaisuus ilmassa. Myrnakuppi? Onko se paha juttu noin yhteiskuntaluokkapoliittisesti, jos myrnakuppi on tuntematon suure? Nostaako tietämättömyys jalustalle, tökkiikö se armotta pohjalle vai onko yleistiedossa vain reikä kriittisessä kohdassa?

Niin no jos Arabian ylivoimaisesti tunnetuin malli ei ole tuttu suomalaiselle ihmiselle, niin onhan se vähän kummallista. 

Aargh! Tätä pelkäsin kuin taivaan putoamista niskaan. Nyt menee koko ensi kesä Huutokauppakeisarin uusintoja katsellessa.

Myrnan suosio on jo hiipunut. Nyt niitä on taas kirppareilla kaikki pöydät täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Tallinnan risteily ja pakettimatkat etelään😀😀

Ei pakettimatkoissa ole mitään järkeä. Varaamalla itse lennot ja hotellit, pääsee paljon halvemmalla ja sujuvammin parempiin kohteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.

Ei se noin mene. En tosin tiedä, mihin tämänkin luokittelisi. Tietty rentous on oikea havainto, mutta se tulee siitä, että osaa myydä jälkikasvulleen oikean vaihtoehdon. Kaikki vaihtoehdot ovat alussa mukana, jälkikasvu tipauttelee pois niitä itse, joten vasta kalkkiviivoilla kevyesti houkutellaan oikeaan vaihtoehtoon. Koulutus ei ole ainoa asia, jossa näin menetellään. Painostamisella saa uhmaa ja fleguilulla fleguja skloddeja. Se ei ole tavoite. Onneksi ne epäonnistumiset tulee jossain triviaalimmissa asioissa, kuten ensimmäisen auton valinnassa pienellä budjetilla. Ei tullut järkiautoa, ei tullut toisellekaan, mutta hauskaa näkyi olevan harrastuksen kanssa.

Kyllä menee. Oikeasti keskiluokkaisilla ihmisillä ei ole mitään syytä ohjailla lasta tarkoituksella nimenomaan sinne lukioon ja pitä sitä ainoana oikeana vaihtoehtona.

Oi oi, keskiluokka nimenomaan pyrkii varmistamaan, että jälkikasvu pysyy vähintäänkin keskiluokassa, koska sillä tavalla keskiluokkainen uskoo tekevänsä oikein ja ajavansa lapsensa etua. Ammattikouluun menohan tarkoittaa lähes poikkeuksetta työläisammattia ja tipahtamista työväenluokkaan, josta keskiluokkainen haluaa erottautua. Eliitillä ja työväenluokalla on vapaus valita, mitä haluavat.

Luokka on muodostunut jo paljon ennen ammattikoulua. Ei kuuttatoista vuotta elämää pyyhitä pois parin vuoden koululla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.

Ei se noin mene. En tosin tiedä, mihin tämänkin luokittelisi. Tietty rentous on oikea havainto, mutta se tulee siitä, että osaa myydä jälkikasvulleen oikean vaihtoehdon. Kaikki vaihtoehdot ovat alussa mukana, jälkikasvu tipauttelee pois niitä itse, joten vasta kalkkiviivoilla kevyesti houkutellaan oikeaan vaihtoehtoon. Koulutus ei ole ainoa asia, jossa näin menetellään. Painostamisella saa uhmaa ja fleguilulla fleguja skloddeja. Se ei ole tavoite. Onneksi ne epäonnistumiset tulee jossain triviaalimmissa asioissa, kuten ensimmäisen auton valinnassa pienellä budjetilla. Ei tullut järkiautoa, ei tullut toisellekaan, mutta hauskaa näkyi olevan harrastuksen kanssa.

Kyllä menee. Oikeasti keskiluokkaisilla ihmisillä ei ole mitään syytä ohjailla lasta tarkoituksella nimenomaan sinne lukioon ja pitä sitä ainoana oikeana vaihtoehtona.

Oi oi, keskiluokka nimenomaan pyrkii varmistamaan, että jälkikasvu pysyy vähintäänkin keskiluokassa, koska sillä tavalla keskiluokkainen uskoo tekevänsä oikein ja ajavansa lapsensa etua. Ammattikouluun menohan tarkoittaa lähes poikkeuksetta työläisammattia ja tipahtamista työväenluokkaan, josta keskiluokkainen haluaa erottautua. Eliitillä ja työväenluokalla on vapaus valita, mitä haluavat.

Nimenomaan wannabe-keskiluokalla on se epävarmuus ja huoli siitä, että lapsi ei olisikaan keskiluokkaa jos ei nyt mene just sinne lukioon. Samoin kova pyrkimys erottautua keskiluokassaan.

Oikeasti keskiluokkaiset ovat itsevarmoja ja heille on ihan ok, menee lapsi sitten ammattikouluun tai lukioon. Tietävät, että ei se lapsen luokka siitä ole kiinni.

Lukioon mennään sen vuoksi, että saadaan yleissivistystä ja riittävä kielitaito. Sen jälkeen voi mennä amikseen ja hankkia hyvän ammatin. Uskoakseni putki- tai sähkömiehellä viiden tonnin palkalla on mukavampaa kuin yliopiston informatiikan maisterin suorittaneella työttömällä tai kirjastonhoitajalla kahden ja puolen tonnin palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espoolaisuus

Mikä tämä Espoo-meemi tässäkin ketjussa on? Asuvatko kaikki Suomen keskiluokkaiset siellä?

Linkatussa artikkelissa todetaan, että moni omakotitalon omistaja haluaisi myydä nykyisen kotinsa ja vaihtaa sen pienempään, edullisempaan tai helpompaan asumismuotoon, mutta myynti ei ole heille mahdollista nykyisellä hintatasolla. Ostajien kipuraja on tällä hetkellä noin 500 000 eurossa.

500K ei saa kummoistakaan asuntoa Helsingin eteläisestä kantakaupungista. Perheasunnon hinta pitää kertoa kolmella. Keskiluokka asuu omakotitalossa Espoossa, varakkaammat vanhassa kerrostalossa Helsingin keskustassa. 

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011932135.html

Puolellatoista miljoonalla saa 154 neliöisen arvohuoneiston Katajanokalta. Ei ihan puhuta keskiluokan perheasunnoista tuossa hintaluokassa. Jos perheasunnolla ajatellaan isoa asuntoa, niin halvimmillaan sataneliöisiä asuntoja saa jo alle kahdensadan tuhannen. Toki, hinta nousee, jos ei Malmin kaltaiset alueet kiinnosta. Täysin uusia isoja asuntoja saa alkaen 350 000. 

Tämähän oli se pointti. Keskiluokkainen ei asu Katajanokalla perheasunnossa arvotalossa, vaan omakotitalossa Espoossa tai jossain muualla kauempana

Keskiluokka voi asua Katajanokalla pienemmässä asunnossakuten 2-4h+k tai vuokralla. Vuokralla siellä asuu myös alempien sosiaaliluokkien edustajia niissä rannan vuokrakasarmeissa. Yläluokka voi omistaa alueelta suuren arvoasunnon sijoitusmielessä, mutta asuu itse todennäköisesti jossain muualla kuten kaupungin liepeillä suuremmassa talossa/kartanossa tai ulkomailla veropakolaisina.

 

 

 

Voi asua tai olla asumatta. Ei niissä Bulevardin eteläpuolen useiden satojen neliöiden kodeissa mikään keskiluokka asu. Eikä kyllä Bulevardin pohjoispuolenkaan useiden satojen neliöiden keskustakodeissa. 

Katselen joskus Helsingin arvoasuntojen myynti-ilmoituksia. Useimmat niistä ovat niin karmeita, etten itse haluaisi sellaisessa asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.

Ei se noin mene. En tosin tiedä, mihin tämänkin luokittelisi. Tietty rentous on oikea havainto, mutta se tulee siitä, että osaa myydä jälkikasvulleen oikean vaihtoehdon. Kaikki vaihtoehdot ovat alussa mukana, jälkikasvu tipauttelee pois niitä itse, joten vasta kalkkiviivoilla kevyesti houkutellaan oikeaan vaihtoehtoon. Koulutus ei ole ainoa asia, jossa näin menetellään. Painostamisella saa uhmaa ja fleguilulla fleguja skloddeja. Se ei ole tavoite. Onneksi ne epäonnistumiset tulee jossain triviaalimmissa asioissa, kuten ensimmäisen auton valinnassa pienellä budjetilla. Ei tullut järkiautoa, ei tullut toisellekaan, mutta hauskaa näkyi olevan harrastuksen kanssa.

Kyllä menee. Oikeasti keskiluokkaisilla ihmisillä ei ole mitään syytä ohjailla lasta tarkoituksella nimenomaan sinne lukioon ja pitä sitä ainoana oikeana vaihtoehtona.

Oi oi, keskiluokka nimenomaan pyrkii varmistamaan, että jälkikasvu pysyy vähintäänkin keskiluokassa, koska sillä tavalla keskiluokkainen uskoo tekevänsä oikein ja ajavansa lapsensa etua. Ammattikouluun menohan tarkoittaa lähes poikkeuksetta työläisammattia ja tipahtamista työväenluokkaan, josta keskiluokkainen haluaa erottautua. Eliitillä ja työväenluokalla on vapaus valita, mitä haluavat.

Nimenomaan wannabe-keskiluokalla on se epävarmuus ja huoli siitä, että lapsi ei olisikaan keskiluokkaa jos ei nyt mene just sinne lukioon. Samoin kova pyrkimys erottautua keskiluokassaan.

Oikeasti keskiluokkaiset ovat itsevarmoja ja heille on ihan ok, menee lapsi sitten ammattikouluun tai lukioon. Tietävät, että ei se lapsen luokka siitä ole kiinni.

Koulutus on yksi oleellisesti yhteiskuntaluokkaan vaikuttava tekijä, koska koulutus vaikuttaa ammattiin ja tulotasoon, joka puolestaan vaikuttaa siihen, millaisella alueella ja millaisessa asunnossa on varaa asua ja millä tavalla on varaa kuluttaa. Eri ammateissa työskenteleviin myös suhteudutaan yhteiskunnassa kovin eri tavoin. On aivan eri asia olla esimerkiksi siivooja tai betoniraudoittaja (työväenluokkaa) kuin opettaja tai insinööri (keskiluokkaa) tai diplomi-insinööri tai lääkäri (ylempää keskiluokkaa). Keskiluokkaisella ei ole suurta, periytyvää varallisuutta, vaan koulutus, ammatti ja palkkatyö on erittäin tärkeä asia luokka-aseman kannalta. 

Jos yllä olevaan kuvaukseen on uskominen, niin kukaan ei hakeutuisi opiskelemaan yliopistojen humanistisiin tiedekuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vene, omakotitalo, mökki, farmari / maasturimallin premium auto esim Audi tai Bmw.

Eikö nuo ole varakkaiden juttuja? Ei keskiluokan. Olen itse vakaope ja mies DI eikä ole tuollaisiin juttuihin varaa.

Täh? Nuo nimenomaan ovat tavallisia keskiluokkaisia juttuja. 

Varakkailla on sitten viinitila keskieuroopassa ja autokin jotain ihan muuta kuin Audi tai BMW. 

No, kyllä ne viinitilat edellyttävät jo rikkautta ja miljonääriluokkaa. Keskiluokkainen perhe asuu Helsingissä ihan tavallisessa kerrostalossa, perheasunnossa ja jos auto on, se ei välttämättä ole mikään Audi. Kaupunkikeskiluokalle on tyypillistä, että autoa ei välttämättä edes ole. Meillä on, mutta vanha Scoda, koska ei tarvita autoa mitenkään pakollisesti. 

Sä nyt taidat sekoittaa keskiluokan duunareihin. Sinä kuvailet tavallisia duunareita. Keskiluokalla on hyvin varaa niihin audeihin ja mökkeihin. 

Keskiluokkainen ja keskituloinen eivät myöskään ole sama asia. 

Tavallinen keskiluokkainen perhe, jossa äiti on vaikka opettaja, tienaa 60 000 vuodessa ja isä insinööri 80 000 vuodessa. Ei niillä tuloilla osteta viinitilaa Loiren laaksosta. Niillä asutaan 80m2:n neliön perheasunnossa Herttoniemessä. 

Mistä sä nämä palkat keksit?

Olen vakaope ja palkka 3400 e kk, mies DI ja palkka 4500 e kk. Eli vuosipalkat n 30 000 e v ja 55 000 v.

Ei ole edes sitä 80 neliön asuntoa.

Vakaope on opettajien hierarkian (ja palkkatason) alapäässä eikä edusta keskiverto-opettajaa. Omat tuloni ovat 70 000 e / vuosi ja mieheni reilu 50 000 e / vuosi. Olemme molemmat lukion opettajia, jotka toki ovat siellä opettajien tulotason yläpäässä. Vakaopethan eivät myöskään ole varsiniasia korkeakoulutettuja, koska tutkinto on alempi korkeakoulututkinto ja vastaa amk-tutkintoa.

Ei kandin tutkinto vastaa amk -tutkintoa, koska sehän on akateeminen tutkinto toisin kuin amk:n tutkinto. 

Ei tosiaan vastaa, koska amk-tutkinnon suorittaminen on monilla aloilla paljon vaativampaa. Terveisin FT.

Millä alalla amk-tutkinnon suorittaminen on vaikeampaa? Olen DI ja meiltä moni vaihtoi ensimmäisen vuoden jälkeen amkiin, koska opinnot olivat liian vaikeita.

ohis

Ei kai siinä muuten paljon eroa ole, mutta matemaattisesti vähemmän lahjakkaat eivät pääse kovinkaan helposti korkeakoulun inssimatikoista läpi. Tekulla on ehkä vähän helpompi matikka tai perusteellisempi opetus. Pitkälti samoja asioita kuitenkin käsitellään. Myös kauppakorkeasta jotkut ovat vaihtaneet Tekuun, koska matikka on tuntunut vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästään se onko käynyt ammattikoulun vai lukion kerro yhteiskuntaluokasta juuri mitään. Tuskinpa vaan esimerkiksi ammattikoulun kunnialla suorittanut, menestyvän yrityksen perustanut, hyvätuloinen, isovanhemmiltaan suuren perintöä saanut akateemisten vanhempien lapsi kuuluu ihan samaan yhteiskuntaluokkaan kuin lukion nipinnapin suorittanut, vuokralla asuva elämäntapatyöttömien vanhempien pitkäaikaistyötön lapsi.

Ammattikoulun suorittaneista suurin osa kuuluu työväenluokkaan, eikä saa suuria perintöjä eikä perusta heti nuorena menestyviä yrityksiä. Ymmärrä, että tässä puhutaan siitä, mitä suurin osa on. Aina voi olla poikkeus ja poikkeuksen poikkeus. 

Eihän ammattikoulu tai lukio nyt mitenkään vaikuta perimiseen. Ihan yhtälailla ne saman perheen sisarukset perivät olivat sitten käyneet kumman tahansa.

Eikä rahan periminen vaikuta yhteiskuntaluokkaan. Jos putkimies saa yrittäjänä kerättyä rahaa ja jättää perintöä, ei se raha sitä luokkaa muuksi muuta. Työvänluokkaa se on edelleen. 

Jaa, että on duunariraha, keskiluokan raha ja eliitin raha. Minusta eurot näyttävät kaikki samanlaisilta, olivat ne sitten kenen kädessä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.

Ei se noin mene. En tosin tiedä, mihin tämänkin luokittelisi. Tietty rentous on oikea havainto, mutta se tulee siitä, että osaa myydä jälkikasvulleen oikean vaihtoehdon. Kaikki vaihtoehdot ovat alussa mukana, jälkikasvu tipauttelee pois niitä itse, joten vasta kalkkiviivoilla kevyesti houkutellaan oikeaan vaihtoehtoon. Koulutus ei ole ainoa asia, jossa näin menetellään. Painostamisella saa uhmaa ja fleguilulla fleguja skloddeja. Se ei ole tavoite. Onneksi ne epäonnistumiset tulee jossain triviaalimmissa asioissa, kuten ensimmäisen auton valinnassa pienellä budjetilla. Ei tullut järkiautoa, ei tullut toisellekaan, mutta hauskaa näkyi olevan harrastuksen kanssa.

Kyllä menee. Oikeasti keskiluokkaisilla ihmisillä ei ole mitään syytä ohjailla lasta tarkoituksella nimenomaan sinne lukioon ja pitä sitä ainoana oikeana vaihtoehtona.

Oi oi, keskiluokka nimenomaan pyrkii varmistamaan, että jälkikasvu pysyy vähintäänkin keskiluokassa, koska sillä tavalla keskiluokkainen uskoo tekevänsä oikein ja ajavansa lapsensa etua. Ammattikouluun menohan tarkoittaa lähes poikkeuksetta työläisammattia ja tipahtamista työväenluokkaan, josta keskiluokkainen haluaa erottautua. Eliitillä ja työväenluokalla on vapaus valita, mitä haluavat.

Nimenomaan wannabe-keskiluokalla on se epävarmuus ja huoli siitä, että lapsi ei olisikaan keskiluokkaa jos ei nyt mene just sinne lukioon. Samoin kova pyrkimys erottautua keskiluokassaan.

Oikeasti keskiluokkaiset ovat itsevarmoja ja heille on ihan ok, menee lapsi sitten ammattikouluun tai lukioon. Tietävät, että ei se lapsen luokka siitä ole kiinni.

Koulutus on yksi oleellisesti yhteiskuntaluokkaan vaikuttava tekijä, koska koulutus vaikuttaa ammattiin ja tulotasoon, joka puolestaan vaikuttaa siihen, millaisella alueella ja millaisessa asunnossa on varaa asua ja millä tavalla on varaa kuluttaa. Eri ammateissa työskenteleviin myös suhteudutaan yhteiskunnassa kovin eri tavoin. On aivan eri asia olla esimerkiksi siivooja tai betoniraudoittaja (työväenluokkaa) kuin opettaja tai insinööri (keskiluokkaa) tai diplomi-insinööri tai lääkäri (ylempää keskiluokkaa). Keskiluokkaisella ei ole suurta, periytyvää varallisuutta, vaan koulutus, ammatti ja palkkatyö on erittäin tärkeä asia luokka-aseman kannalta. 

Jos yllä olevaan kuvaukseen on uskominen, niin kukaan ei hakeutuisi opiskelemaan yliopistojen humanistisiin tiedekuntiin.

Humanistisille aloille tyypillisesti tullaan perheistä, joissa akateemista taustaa on jo useampi sukupolvi ja varallisuuttakin on kertynyt. Eli ylemmästä keskiluokasta. Täällä ei rahanteko enää ole niin tärkeää vaan aito kiinnostus tieteeseen ja tutkimukseen ajaa sen yli. Tyypillisesti ensimmäisen polven akateemiset hakeutuvat aloille, joilla pääsee rahahommiin ja jotka tunnistetaan myös työväenluokassa. Työväenluokkainen ei pysty kuvittelemaan pojastaan arkeologia tai vaikkapa logopedia, mutta dippainssi tai lääkäri herättää jo erilaisia väristyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

"Jos on kasvanut ympäristössä, jossa kuulee jatkuvasti vaikkapa professoreiden keskustelua, niin ei sitä muutu miksikään palstastereotypioiden mukaiseksi hahmoksi, vaikka valitsisikin työväenluokkaisen elämän."

Professoreiden keskustelua? Voi herranjestas. Luuletko ihan tosissaan, että vaikka ne professorivanhemmat keskustelee siinä kotiympäristössä kuten professorit? Ihan vanhempia ne vaan siinä on, vaikka töissä professoreina ovatkin.

Olen eri, mutta lisäisin edelliseen vielä sen, että proffat ovat olleet kaulusköyhälistöä, kun heidän lapsensa ovat olleet pieniä ja kotona. Tenure track-urapolku on pitkä ja kova tie, eikä sitä läpäistä kovin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos on kasvanut ympäristössä, jossa kuulee jatkuvasti vaikkapa professoreiden keskustelua, niin ei sitä muutu miksikään palstastereotypioiden mukaiseksi hahmoksi, vaikka valitsisikin työväenluokkaisen elämän."

Professoreiden keskustelua? Voi herranjestas. Luuletko ihan tosissaan, että vaikka ne professorivanhemmat keskustelee siinä kotiympäristössä kuten professorit? Ihan vanhempia ne vaan siinä on, vaikka töissä professoreina ovatkin.

Olen eri, mutta lisäisin edelliseen vielä sen, että proffat ovat olleet kaulusköyhälistöä, kun heidän lapsensa ovat olleet pieniä ja kotona. Tenure track-urapolku on pitkä ja kova tie, eikä sitä läpäistä kovin nuorena.

Puolisoni on dosentti ja monet hänen ystävistään ovat saaneet professuurin. Ollaan monia monia iltoja istuttu heidän kotonaan erilaisissa illanistujaisissa, joissa lapset ovat olleet mukana. Keskustelun aiheet ovat aina tiede ja mahdollisesti loppuillasta politiikka. Ihan vauvasta asti nämä akateemisten lapset kuulevat tieteellistä debattia ihan kotonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa kulutustottumuksista "erottautumisen välineenä". Onko siis ajatuksena, että johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluva hankkii tietynmerkkisen valaisimen ilmaistakseen tietoisesti kuulumistaan tuohon ryhmään, vai että eri yhteiskuntaluokilla on sisäsyntyiset makutottumukset, joita juuri tuo valaisin hivelee?

Ehkä ennen pyrittiin varallisuudella erottautumaan, mutta yleisen elintason kasvaessa tilanne on muuttunut. Nykyään keskiluokkaisuuteen kuuluu sellainen, että tehdään mitä itse halutaan. Voidaan laittaa seinälle sekaisin 1800-luvun maisematauluja ja kemian jaksollinen järjestelmä. Voidaan ostaa hyllyt täyteen pehmoleluja, vaikka ollaan lapseton pariskunta. Voidaan mennä oopperaan ja sen jälkeen hesburgeriin, koska tekee mieli jalapenoburgeria. Keskiluokkaa, varsinkin akateemista, ajaa ajatus ettei tarvitse kuulua mihinkään ahtaaseen lokeroon ja toimia sen mukaan vaan tehdä kaikki ihan oman mielen mukaan. Koska minä haluan, kuten mainoksessakin sanottiin.

Ihan samaa tekee työväenluokka ja köyhälistö. Kyllä sinne seinille laitetaan mitä halutaan.
Jos katsot sisustusratkaisuja, niin massan mukana mennään. On kiviharkkotalo, korkeat ikkunat, LED-valot katossa, vihreät seinät makuuhuoneessa ja tuijarivistö ulkona kun muillakin on. Esimerkkinä ylemmän keskiluokan rakennuttamat uudet talot täälläkin. Ei ole ainuttakaan uudehkoa, originellin oloista pytinkiä näköpiirissä.

Asemakaava määrää aika tiukasti, millaisen talon alueelle saa rakentaa.

Pahimmillaan se määrää senkin mihin kohtaan pitää laittaa puu tai pensaita pihalle.

Jep. Asun yhden 6-kaupungin keskustassa, ja talon lisäksi etupihan istutukset on aikanaan määritelty yksityiskohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oltava tietyt asiat: sähkö- ja muut isot autot, sähköpyörät, lasketteluvälineet, omakotitalo, palju, trampoliini, koira tai koiria, kaikenmaailman kodinkoneet (turhatkin, muodin mukaan mitkä milloinkin ja kohta kaapin perällä), merkkivaatteet, ravintolassa syönnit, tietotekniikkaa talo täynnä, kesämökki, vene ynnä muuta. Sitten kehdataan valittaa, kuinka kallista kaikki on, ollaan kuitenkin olevinaan ekologisia. Materialismin toteuttaminen on keskiluokan elämäntehtävä.

Ainahan sitä voi kuvitella. Itse tunnistan luettelosta vain kaksi asiaa: omakotitalon ja lasketteluvälineet. Muita ei ole, eikä tule.

Materialismi on tyypillisempää alemmalle keskiluokalle. Kuten tässäkin ketjussa useissa eri yhteyksissä on todettu, alempi keskiluokka erottautuu työväenluokasta esineiden avulla. Ei niinkään siksi, etteikö osa työväenluokastakin niitä rahan puolesta kykenisi hankkimaan, vaan siksi, että esineet on sitä mitä työväenluokka konkreettisesti helpoiten ymmärtää. 

 

Jos et tunnista itseäsi edellisessä viestissä olevasta luettelosta, se voi johtua siitä, että et kuulu alempaan keskiluokkaan, vaan keskimmäiseen keskiluokkaan. Omakotitalo on muutenkin enemmän keskimmäisen keskiluokan symboli. Kaupunkiolosuhteissa siihen liittyy usein myös pienehkö tontti, tuija-aita ja helppohoitoinen piha. Sillä tavalla erottaudutaan maaseudulla halvemmilla alueilla asuvista, ja korostetaan työkeskeistä elämäntapaa sekä sitä, että vapaa-aikaa vietetään mieluummin muualla kuin vain kotona pihaa kuopimassa, kuten vaikka laskettelemassa.

Tämän palstan oletusten mukaan olen joko duunari tai yläluokkaa. En osaa päättää, mitä ilmauksia painottaa eniten. Talon osalta arvaus ei mennyt oikein. Asun erään 6-kaupungin keskustassa, eikä tontti ole kovin pieni, vaikka saattaa näyttää kokoaan pienemmältä, koska talo on suuri ja kasvillisuus runsasta.

Puutarhakaan ei ole helppohoitoinen, vaan vaatii työtä keväästä syksyyn pysyäkseen kauniina, ja useimmat jalkakäytävällä kulkijat pysähtyvät katselemaan sitä kesäaikaan. Tuija-aitaa ei ole, koska sellainen ei ole mitenkään viehättävä, eikä asemakaavakaan sallisi sitä.

Kansainvälisessä yrityksessä, johtavassa asemassa olevana tein aikanaan paljon töitä, ja välillä tuntui, että asuin lentokoneessa, mutta nyt eläkkeellä pystyn keskittymään kunnolla ystäviin, sijoitustoimintaan, keräilyyn ja puutarhanhoitoon.

"ylempi keskiluokka taas pyrkii tietyillä detaljeilla, elämäntavoilla ja sivistystä ja korkeakulttuuria preferoimalla tekemään eroa alempaan keskiluokkaan ja jäljittelemään yläluokkaa."

Siis millä tavalla?

Ja miksi ihmeessä pitää käyttää käsitettä korkeakulttuuri, miksei vaan voi sanoa ihan niillä oikeilla sanoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa kulutustottumuksista "erottautumisen välineenä". Onko siis ajatuksena, että johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluva hankkii tietynmerkkisen valaisimen ilmaistakseen tietoisesti kuulumistaan tuohon ryhmään, vai että eri yhteiskuntaluokilla on sisäsyntyiset makutottumukset, joita juuri tuo valaisin hivelee?

Ehkä ennen pyrittiin varallisuudella erottautumaan, mutta yleisen elintason kasvaessa tilanne on muuttunut. Nykyään keskiluokkaisuuteen kuuluu sellainen, että tehdään mitä itse halutaan. Voidaan laittaa seinälle sekaisin 1800-luvun maisematauluja ja kemian jaksollinen järjestelmä. Voidaan ostaa hyllyt täyteen pehmoleluja, vaikka ollaan lapseton pariskunta. Voidaan mennä oopperaan ja sen jälkeen hesburgeriin, koska tekee mieli jalapenoburgeria. Keskiluokkaa, varsinkin akateemista, ajaa ajatus ettei tarvitse kuulua mihinkään ahtaaseen lokeroon ja toimia sen mukaan vaan tehdä kaikki ihan oman mielen mukaan. Koska minä haluan, kuten mainoksessakin sanottiin.

Ihan samaa tekee työväenluokka ja köyhälistö. Kyllä sinne seinille laitetaan mitä halutaan.
Jos katsot sisustusratkaisuja, niin massan mukana mennään. On kiviharkkotalo, korkeat ikkunat, LED-valot katossa, vihreät seinät makuuhuoneessa ja tuijarivistö ulkona kun muillakin on. Esimerkkinä ylemmän keskiluokan rakennuttamat uudet talot täälläkin. Ei ole ainuttakaan uudehkoa, originellin oloista pytinkiä näköpiirissä.

Asemakaava määrää aika tiukasti, millaisen talon alueelle saa rakentaa.

Jos asuu asemakaava-alueella, niin silloin se ohjaa. Toisaalta sen asemakaava-alueenkin voi valita siinä vaiheessa kun alkaa taloa rakentaa tai hankkia. Normeista kiinnipitäminen liittyy usein ensimmäisen sukupolven luokkaretkeilijöihin. Sitten jos uskaltaa alkaa vapautua keskiluokkaisuuden ahtaista normeista, se kielii pikemminkin oman ylemmän keskiluokan aseman vakiintumisesta. Kun ollaan tarpeeksi varmoja omasta asemasta, uskalletaan rikkoa rajoja ilman pelkoa, että olisi vaarana sekoittua alempaan keskiluokkaan. 

Pidän kommenttia hieman erikoisena, koska talon arvon määrää pääosin sijainti. Jopa satavuotias, puulämmitteinen mökki omalla tontilla menee paremmin ja kovemmalla hinnalla kaupaksi kuin upouusi, hieno omakotitalo huonommalla sijainnilla.

Vierailija kirjoitti:

Aloin oikein miettimään, mutta minulla ei ole lähipiirissä ketään, joka olisi käynyt ammattikoulun. Kyllä meillä suvussa kaikki on käyneet lukion, kavereista ja ystävistä suurin osa on peräisin yliopistoajoilta tai työpaikalta, ja kaikilla on jokin korkeakoulututkinto. Siis on tietysti työpaikalla joitakin, jotka varmaan ovat käyneet ammattikoulun, kuten aulavahtimestari, tai työpaikkaruokalan keittäjiä tai siivoojia, mutta he ovat vain hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa ei olla tekemisissä vapaa-ajalla. 

Minä tunnen useita. Eräänkin perheystävän lapsi opiskeli aikanaan lähihoitajaksi, ja on nykyisin sovellusasiantuntijana IT-firmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos on kasvanut ympäristössä, jossa kuulee jatkuvasti vaikkapa professoreiden keskustelua, niin ei sitä muutu miksikään palstastereotypioiden mukaiseksi hahmoksi, vaikka valitsisikin työväenluokkaisen elämän."

Professoreiden keskustelua? Voi herranjestas. Luuletko ihan tosissaan, että vaikka ne professorivanhemmat keskustelee siinä kotiympäristössä kuten professorit? Ihan vanhempia ne vaan siinä on, vaikka töissä professoreina ovatkin.

Olen eri, mutta lisäisin edelliseen vielä sen, että proffat ovat olleet kaulusköyhälistöä, kun heidän lapsensa ovat olleet pieniä ja kotona. Tenure track-urapolku on pitkä ja kova tie, eikä sitä läpäistä kovin nuorena.

Puolisoni on dosentti ja monet hänen ystävistään ovat saaneet professuurin. Ollaan monia monia iltoja istuttu heidän kotonaan erilaisissa illanistujaisissa, joissa lapset ovat olleet mukana. Keskustelun aiheet ovat aina tiede ja mahdollisesti loppuillasta politiikka. Ihan vauvasta asti nämä akateemisten lapset kuulevat tieteellistä debattia ihan kotonaan. 

Kuulostaapa aivan erilaiselta kuin oma lapsuuteni. Elämä oli ihan tavallista aamulla lapset päiväkotiin ja kouluun, sitten vanhemmat töihin ja iltapäivällä lapset päiväkodista ja iltapäivällä tai illalla lasten harrastukset -arkea. Vanhemmilla oli joskus ilta- tai viikonlopputöitä ja työmatkoja. Tavallisesti viikonloput kuitenkin vietettiin ihan perheen kanssa, ulkoiltiin, käytiin puistossa ja retkillä, kesällä oltiin mökillä ja lomilla käytiin ulkomaanmatkoilla. Vanhempien työkavereita näin joskus jos olin jommankumman mukana töissä, mutta silloinkin vietin yleensä aikaa piirtämällä, lukemalla tai oleskelemalla viereisessä puistossa vanhemman työkaverin samanikäisen lapsen kanssa. Illanistujaiset oli hyvin harvinaisia ja liittyivät yleensä johonkin työtilaisuuteen, eikä ne keskustelut vapaa-aikana mitään niin tieteellisiä tai politiikkaan liittyviä olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.

Ei se noin mene. En tosin tiedä, mihin tämänkin luokittelisi. Tietty rentous on oikea havainto, mutta se tulee siitä, että osaa myydä jälkikasvulleen oikean vaihtoehdon. Kaikki vaihtoehdot ovat alussa mukana, jälkikasvu tipauttelee pois niitä itse, joten vasta kalkkiviivoilla kevyesti houkutellaan oikeaan vaihtoehtoon. Koulutus ei ole ainoa asia, jossa näin menetellään. Painostamisella saa uhmaa ja fleguilulla fleguja skloddeja. Se ei ole tavoite. Onneksi ne epäonnistumiset tulee jossain triviaalimmissa asioissa, kuten ensimmäisen auton valinnassa pienellä budjetilla. Ei tullut järkiautoa, ei tullut toisellekaan, mutta hauskaa näkyi olevan harrastuksen kanssa.

Kyllä menee. Oikeasti keskiluokkaisilla ihmisillä ei ole mitään syytä ohjailla lasta tarkoituksella nimenomaan sinne lukioon ja pitä sitä ainoana oikeana vaihtoehtona.

Oi oi, keskiluokka nimenomaan pyrkii varmistamaan, että jälkikasvu pysyy vähintäänkin keskiluokassa, koska sillä tavalla keskiluokkainen uskoo tekevänsä oikein ja ajavansa lapsensa etua. Ammattikouluun menohan tarkoittaa lähes poikkeuksetta työläisammattia ja tipahtamista työväenluokkaan, josta keskiluokkainen haluaa erottautua. Eliitillä ja työväenluokalla on vapaus valita, mitä haluavat.

Nimenomaan wannabe-keskiluokalla on se epävarmuus ja huoli siitä, että lapsi ei olisikaan keskiluokkaa jos ei nyt mene just sinne lukioon. Samoin kova pyrkimys erottautua keskiluokassaan.

Oikeasti keskiluokkaiset ovat itsevarmoja ja heille on ihan ok, menee lapsi sitten ammattikouluun tai lukioon. Tietävät, että ei se lapsen luokka siitä ole kiinni.

Lukioon mennään sen vuoksi, että saadaan yleissivistystä ja riittävä kielitaito. Sen jälkeen voi mennä amikseen ja hankkia hyvän ammatin. Uskoakseni putki- tai sähkömiehellä viiden tonnin palkalla on mukavampaa kuin yliopiston informatiikan maisterin suorittaneella työttömällä tai kirjastonhoitajalla kahden ja puolen tonnin palkalla.

"Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Kirjastonhoitaja on 3 963 euroa kuukaudessa.

Palkka oli valtiolla 4 557 € ja paikallishallinnossa 3 369 €. Keskipalkka perustuu koko maan palkkatietoihin vuodelta 2024."

"Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Sähköasentaja on 3 711 euroa kuukaudessa.

Palkka oli yksityisellä sektorilla 3 711 € (7577 yksittäistä palkkaa). Keskipalkka perustuu koko maan palkkatietoihin vuodelta 2024."

"Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Putkiasentaja on 3 729 euroa kuukaudessa.

Palkka oli valtiolla 3 400 €, paikallishallinnossa 3 038 € (2 yksittäistä palkkaa), hyvinvointialuehallinnossa 2 948 € (2 yksittäistä palkkaa) ja yksityisellä sektorilla 3 731 € (1898 yksittäistä palkkaa). Keskipalkka perustuu koko maan palkkatietoihin vuodelta 2024."

Hassua miten amisten palkat tuppaavat pyöristymään aina ylöspäin ja akateemisten alaspäin.

ohis

Vanhojen kaavojen mukaan eläminen koska näin on tehty ennenkin niin tehdään nytkin. Uusien asioiden ja muutosten karsastaminen.

Itsensä paremmaksi luokittelu kun on sattunut saamaan vakituisen työn.