Lue keskustelun säännöt.
Mille alalle kannattaisi kouluttautua vielä 50-vuotiaana? Joku jossa olisi "varmasti" töitä.
28.03.2026 |
Olen täysin kypsä opetustyöhön. Jotain muuta pitäisi keksiä, mutta tämän uupumuksen vallassa ei oikein pää enää säteile. Ei sitä vertaa, että kykenisi keksimään mitä seuraavaksi.
Hoitotyöhön minusta ei ole. Mitä tässä iässä kannattais vielä lähteä opiskelemaan?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?
Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.
Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita, heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.
Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.
Kuinka hyvä pitää olla matikassa, jotta saa insinööriopinnot tehtyä sellaisin arvosanoin, että pääsisi töihinkin? Onko mitään toivoa, jos lukiosta on 25 vuotta ja pitkä matikka oli 7 ja sitä ei ole kirjoittanut?
-sivusta kyselen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?
Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.
Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita, heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.
Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.
Tätä olen miettinyt. Puolisoni on insinööri ja suurimmat ongelmat ovat se, että jossakin piirustuksessa on väärät mittayksiköt tai parametrit ja ne pitää sitten korjata. Vähän eri tason ongelma kuin se, että jonkun oppilaan vanhempi juo yöt läpeensä eikä kukaan huolehdi lasta ajoissa kouluun saati tarpeeksi lämpimiä vaatteita päälle jne. Tai jonkun lapsen vanhempi ummistaa silmänsä vaikeilta ongelmilta eikä lapsi saa tarvittavaa erikoissairaanhoidon tukea.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ite yrittää saada kehitysvammadiagnoosin. Pakkohan mussa on jotain vammaa olla, kun en suoriudu nykytyöelämästä. Joten eläkepaperit, kiitos!
Samat fiilikset, mutta epäilen adhd:ta tai autismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?
Nyyh. Te opettaja parat olette niiiin kuormittuneita ja uuuuupuneita 🥺
Ja olet itse tehnyt opettajan työtä? Sehän se on. Jokainen on käynyt koulua ja tietää, mitä se työ on... Vinkiksi sinulle: Mitä leppoisammalta ja helpommalta se näyttää, sitä järeämpi ammattitaito on pohjalla.
Itse olen erityisluokanopettaja yläkoulussa ja olen oppinut ottamaan työni lungimmin. Mitä sitä itseään ajaa uuvuksiin jo alkumatkasta, jos pitäisi seitsemänkymppiseksi jaksaa. Teen parhaani ja se saa riittää. Onneksi on lomat, palkkakin näillä tunneilla ja ikälisillä ihan hyvä ja tässä maailmantilanteessa vakityöllä on arvonsa. Ja erityisnuoret on hauskoja. En jaksaisi mitenkään kehitysvammaisia tai kovin heikkolahjaisia vaan nämä terävät häiriköt ja säätäjät on enemmän mun makuun. Kestän häiriköinninkin, mutta vajaajärkisyyteen ei kärsivällisyys riitä. Lisäksi näillä on huumorintajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?
Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.
Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita, heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.
Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.
Kuinka hyvä pitää olla matikassa, jotta saa insinööriopinnot tehtyä sellaisin arvosanoin, että pääsisi töihinkin? Onko mitään toivoa, jos lukiosta on 25 vuotta ja pitkä matikka oli 7 ja sitä ei ole kirjoittanut?
-sivusta kyselen
En usko, että on mahdotonta. Vaatii toki paljon työtä ja omaa opiskelua kurssien sisällön päälle. Tunnen pari tapausta, jotka ajattelivat olevansa aivan onnettomia matikassa, mutta päätyivät insinööreiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?
Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.
Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita, heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.
Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.
Tätä olen miettinyt. Puolisoni on insinööri ja suurimmat ongelmat ovat se, että jossakin piirustuksessa on väärät mittayksiköt tai parametrit ja ne pitää sitten korjata. Vähän eri tason ongelma kuin se, että jonkun oppilaan vanhempi juo yöt läpeensä eikä kukaan huolehdi lasta ajoissa kouluun saati tarpeeksi lämpimiä vaatteita päälle jne. Tai jonkun lapsen vanhempi ummistaa silmänsä vaikeilta ongelmilta eikä lapsi saa tarvittavaa erikoissairaanhoidon tukea.
Ihmistyössä pärjää parhaiten, kun ei mieti asiakkaitaan ihmisinä vaan työtehtävänä. Insinööritieteitäkin opiskellut sossuystäväni varmaan sanoisi, että lapsen kotioloparametreissa on väärä arvo.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?
Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.
Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita, heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.
Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.
Kuinka hyvä pitää olla matikassa, jotta saa insinööriopinnot tehtyä sellaisin arvosanoin, että pääsisi töihinkin? Onko mitään toivoa, jos lukiosta on 25 vuotta ja pitkä matikka oli 7 ja sitä ei ole kirjoittanut?
-sivusta kyselen
En usko, että on mahdotonta. Vaatii toki paljon työtä ja omaa opiskelua kurssien sisällön päälle. Tunnen pari tapausta, jotka ajattelivat olevansa aivan onnettomia matikassa, mutta päätyivät insinööreiksi.
Kuinka paljon tekoäly tulee muuttamaan insinöörien töitä. Ei ole näkemystä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?
Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.
Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita, heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.
Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.
Tätä olen miettinyt. Puolisoni on insinööri ja suurimmat ongelmat ovat se, että jossakin piirustuksessa on väärät mittayksiköt tai parametrit ja ne pitää sitten korjata. Vähän eri tason ongelma kuin se, että jonkun oppilaan vanhempi juo yöt läpeensä eikä kukaan huolehdi lasta ajoissa kouluun saati tarpeeksi lämpimiä vaatteita päälle jne. Tai jonkun lapsen vanhempi ummistaa silmänsä vaikeilta ongelmilta eikä lapsi saa tarvittavaa erikoissairaanhoidon tukea.
No,onhan se melko vakavaa, jos talo tai härveli sitten valmistetaa väärillä laskelmilla. Itseltäni ainakin menisi yöunet.
Vierailija kirjoitti:
Kirjanpitäjä tai palkanlaskija. Näitä tarvitaan aina.
Teköäly korvaa nämä työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?
Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.
Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita, heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.
Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.
Kuinka hyvä pitää olla matikassa, jotta saa insinööriopinnot tehtyä sellaisin arvosanoin, että pääsisi töihinkin? Onko mitään toivoa, jos lukiosta on 25 vuotta ja pitkä matikka oli 7 ja sitä ei ole kirjoittanut?
-sivusta kyselen
En usko, että on mahdotonta. Vaatii toki paljon työtä ja omaa opiskelua kurssien sisällön päälle. Tunnen pari tapausta, jotka ajattelivat olevansa aivan onnettomia matikassa, mutta päätyivät insinööreiksi.
Kuinka paljon tekoäly tulee muuttamaan insinöörien töitä. Ei ole näkemystä vielä.
Yksi ainakin sanoi, että muuttuu tylsemmäksi. Tekoäly kuulemma vei ne työn osat, joista piti. Itselle jäi ne, joista ei pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Hae lääkäriksi. Hae Suomen lisäksi myös ulkomaille, EU-alueella suoritetut tukinnot kelpaavat myös Suomessa. Moni opiskelee Liettuassa tai Virossa. Töitä saa alkaa tekemään kandivaiheessa, eli parin vuoden jälkeen. Valmistuminen vie yhteensä noin 5,5 vuotta. Sen jälkeen ehdit olla työelämässä vielä noin 12,5 vuotta ennen alinta eläkeikääsi, tai voit jatkaa pitempäänkin.
Tämä voisi muuten olla hyvä vaihtoehto, mutta jos lukiossa ei ole suorittanut kuin pakolliset kemian kurssit ja lyhyen matikan, on aikamoinen työ kirittävänä.
En siis ole ap ja olen miettinyt tätä vaihtoehtoa, kun työnsaanti tuntuu olevan vaikeampaa kuin lääkikseen pääsy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuudessa ei taida olla montakaan ammattia, joita tekoäly ei korvaa jossain muodossa. Mikä on hallitusten suunnitelma, kun suurin osa ihmisistä on ilman töitä? Kansalaispalkka, yleinen eutanasia, ihmiskunnan tekeminen hedelmättömiksi, virus, joka tappaa suurimman osan väestöä?
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa ei taida olla montakaan ammattia, joita tekoäly ei korvaa jossain muodossa. Mikä on hallitusten suunnitelma, kun suurin osa ihmisistä on ilman töitä? Kansalaispalkka, yleinen eutanasia, ihmiskunnan tekeminen hedelmättömiksi, virus, joka tappaa suurimman osan väestöä?
"Kansalaispalkka, yleinen eutanasia, ihmiskunnan tekeminen hedelmättömiksi, virus, joka tappaa suurimman osan väestöä? "
Loistavaa pohdintaa😀
Ajattelin ite yrittää saada kehitysvammadiagnoosin. Pakkohan mussa on jotain vammaa olla, kun en suoriudu nykytyöelämästä. Joten eläkepaperit, kiitos!