Mille alalle kannattaisi kouluttautua vielä 50-vuotiaana? Joku jossa olisi "varmasti" töitä.

Itsekin olen opettaja ja mietin vaihtoehtojani. Itse en ole varsinaisesti väsynyt työhöni mutta huolissani sen riittävyydestä. Kunnat ovat niin suurissa talousvaikeuksissa että nyt viesti sekä omassa että monessa muussa kunnassa on se että resursseja on leikattava radikaalisti. Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä että vaikka opetettavien nuorten määrä ei vähene, palkka leikkaantuu ensi lukuvuonna tuhannella eurolla (brutto) kuukaudessa. Joudun miettimään jo ainakin sitä että mistä saisin lisätuloja, mutta olen alkanut miettiä myös sitä että riittääkö tällä alalla itselleni enää töitä tulevaisuudessa siinä määrin, että pystyn itseni ja kaksi teiniäni elättämään. Työnantaja on jo väläytellyt mahdollisuutta korvata osa opetuksesta tekoälyllä. Olen huolestunut. 

Hoitajaksi ei kannata kouluttautua enää.. Työttömiä hoitajia pilvin pimein ja lisää tulee koko ajan. Kiitos säästöt. Hallitus suunnittelee lisää säästöjä sosiaalipuolelle. Suomalaiset hoitajat ovat työttömina, kun halpahoitajat ulkomailta vievät vähätkin työt. Lisäksi etäpalvelut vähentävät tarvetta. Surkeaksi on mennyt maamme tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso opettajan työtä tekeviä miehiä ja opi. 

 

Ei anna luonto periksi olla välittämättä. Varmasti monet opettajat tunnistavat itsessään tämän ongelman. Helpomminhan sitä työtä jaksaisi kun pystyisi antaa kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Samaa mieltä. Onneksi olen itse nyt työtön opettaja. Määräaikaisuus loppui ja oikeasti olen nyt uupunut mutta en virallisesti sairauslomalla. En ehkä enää halua opettajan työhön, koska jos jatkan, kyynistyn. Ja sitä on jo nähty tarpeeksi.

Haudankaivaja. Koko ajan pannaan porukkaa nultiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksi yli 50 vuotiaan eläkeikää lähestyvän työkyvyltään rajoittuneen pitäisi tehdä työtä. Parasta näille on odotella eläkettä ja nauttia elämästä kelaloisena.

25 vuotta eläkeikään tuossa vaiheessa.. eli puolessa välissä työikää koko ihminen!

Matematiikka ei taida olla sun vahvuuksia. 

Kirjanpitäjä tai palkanlaskija. Näitä tarvitaan aina. 

Ruumiinpesijä. Hautaustoimiston pitäjä tai työntekijä. Haudankaivaja, kuten jo edellä mainittiin.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen opettaja ja mietin vaihtoehtojani. Itse en ole varsinaisesti väsynyt työhöni mutta huolissani sen riittävyydestä. Kunnat ovat niin suurissa talousvaikeuksissa että nyt viesti sekä omassa että monessa muussa kunnassa on se että resursseja on leikattava radikaalisti. Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä että vaikka opetettavien nuorten määrä ei vähene, palkka leikkaantuu ensi lukuvuonna tuhannella eurolla (brutto) kuukaudessa. Joudun miettimään jo ainakin sitä että mistä saisin lisätuloja, mutta olen alkanut miettiä myös sitä että riittääkö tällä alalla itselleni enää töitä tulevaisuudessa siinä määrin, että pystyn itseni ja kaksi teiniäni elättämään. Työnantaja on jo väläytellyt mahdollisuutta korvata osa opetuksesta tekoälyllä. Olen huolestunut. 

Meilläkin pitää tuntikehystä supistaa. Multa lähtee todennäköisesti kaikki ylitunnit pois eli palkka pienenee 500 eurolla. Toki ei tarvitse tehdä töitä sitten niin paljoa, mutta kyllä tuo summa tuntuu kukkarossa. Ja työ loppuu ensi lukuvuoden jälkeen 100% varmuudella. Virkoja lopetetaan rankalla kädellä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?

Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.

Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita,  heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.

Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.

Sosiaalityöntekijöille on hyvin töitä edelleen. 

Lääkäri, sosiaalityöntekijä, psykologi ainakin varmoja työllistäviä ammatteja. Ei voi korvata tekoälyllä ainakaan ihan kokonaan. 

Tänä päivänä ollaan menossa, riippumatta alasta, siihen että jaksamista vaaditaan lisää ja lisää jatkuvasti. Pitää pystyä sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin ja nopeaan reagointiin. Ei välttämättä pysty keskittymään haluamaansa yhteen asiaan kerrallaan. Resursseja pienennetään, ja niiltä ketkä ovat töissä vaaditaan enemmän. Roolista riippumatta. Vaikeaa miettiä millä alalla työ tulevaisuudessa helpottuisi. Ehkä niitäkin on.

Vai on se opettajan työ noin raskasta. Itse melkein jo hain luokanopettajaksi, mutta en sitten kuitenkaan. Pitää säästää rahaa vielä opiskeluun. Mutta ilmeisesti se luokanopettajan koulutus ei kannata sitten. Itse olen 43-vuotias nainen ja viihdyn hyvin lasten kanssa, parhaiten ala-asteikäisten kanssa. Mikään fyysisesti raskas työkään ei ole vaihtoehto, kun skolioosiselkä ei sitä kestä.

Ajattelin ite yrittää saada kehitysvammadiagnoosin. Pakkohan mussa on jotain vammaa olla, kun en suoriudu nykytyöelämästä. Joten eläkepaperit, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?

Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.

Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita,  heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.

 

Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.

Kuinka hyvä pitää olla matikassa, jotta saa insinööriopinnot tehtyä sellaisin arvosanoin, että pääsisi töihinkin? Onko mitään toivoa, jos lukiosta on 25 vuotta ja pitkä matikka oli 7 ja sitä ei ole kirjoittanut?

-sivusta kyselen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?

Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.

Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita,  heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.

 

Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.

Tätä olen miettinyt. Puolisoni on insinööri ja suurimmat ongelmat ovat se, että jossakin piirustuksessa on väärät mittayksiköt tai parametrit ja ne pitää sitten korjata. Vähän eri tason ongelma kuin se, että jonkun oppilaan vanhempi juo yöt läpeensä eikä kukaan huolehdi lasta ajoissa kouluun saati tarpeeksi lämpimiä vaatteita päälle jne. Tai jonkun lapsen vanhempi ummistaa silmänsä vaikeilta ongelmilta eikä lapsi saa tarvittavaa erikoissairaanhoidon tukea.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ite yrittää saada kehitysvammadiagnoosin. Pakkohan mussa on jotain vammaa olla, kun en suoriudu nykytyöelämästä. Joten eläkepaperit, kiitos!

Samat fiilikset, mutta epäilen adhd:ta tai autismia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?

Nyyh. Te opettaja parat olette niiiin kuormittuneita ja uuuuupuneita 🥺

Ja olet itse tehnyt opettajan työtä? Sehän se on. Jokainen on käynyt koulua ja tietää, mitä se työ on... Vinkiksi sinulle: Mitä leppoisammalta ja helpommalta se näyttää, sitä järeämpi ammattitaito on pohjalla. 

Itse olen erityisluokanopettaja yläkoulussa ja olen oppinut ottamaan työni lungimmin. Mitä sitä itseään ajaa uuvuksiin jo alkumatkasta, jos pitäisi seitsemänkymppiseksi jaksaa. Teen parhaani ja se saa riittää. Onneksi on lomat, palkkakin näillä tunneilla ja ikälisillä ihan hyvä ja tässä maailmantilanteessa vakityöllä on arvonsa. Ja erityisnuoret on hauskoja. En jaksaisi mitenkään kehitysvammaisia tai kovin heikkolahjaisia vaan nämä terävät häiriköt ja säätäjät on enemmän mun makuun. Kestän häiriköinninkin, mutta vajaajärkisyyteen ei kärsivällisyys riitä. Lisäksi näillä on huumorintajua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?

Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.

Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita,  heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.

 

Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.

Kuinka hyvä pitää olla matikassa, jotta saa insinööriopinnot tehtyä sellaisin arvosanoin, että pääsisi töihinkin? Onko mitään toivoa, jos lukiosta on 25 vuotta ja pitkä matikka oli 7 ja sitä ei ole kirjoittanut?

 

-sivusta kyselen

En usko, että on mahdotonta. Vaatii toki paljon työtä ja omaa opiskelua kurssien sisällön päälle. Tunnen pari tapausta, jotka ajattelivat olevansa aivan onnettomia matikassa, mutta päätyivät insinööreiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?

Suosittelen tuota tuotantotalousinsinöörin puolta. Sosionomin työ on henkisesti kuormittavaa, ei ero merkittävästi erkkaopettajan työstä tuosta näkökulmasta.

Opon homma on myös aikuispuolella raskasta, entistä suurempi osa opiskelijoista on kehitysmaista. Ihania, mutta tulottomia ihmisiä, joilla kokonaisvaltaisia haasteita,  heidän tukeminen opinnoissa ja vielä enemmän elämässä ei ole kevyttä.

 

Insinöörin työ on noista henkisesti kevyin vaihtoehto.

 

Tätä olen miettinyt. Puolisoni on insinööri ja suurimmat ongelmat ovat se, että jossakin piirustuksessa on väärät mittayksiköt tai parametrit ja ne pitää sitten korjata. Vähän eri tason ongelma kuin se, että jonkun oppilaan vanhempi juo yöt läpeensä eikä kukaan huolehdi lasta ajoissa kouluun saati tarpeeksi lämpimiä vaatteita päälle jne. Tai jonkun lapsen vanhempi ummistaa silmänsä vaikeilta ongelmilta eikä lapsi saa tarvittavaa erikoissairaanhoidon tukea.

Ihmistyössä pärjää parhaiten, kun ei mieti asiakkaitaan ihmisinä vaan työtehtävänä. Insinööritieteitäkin opiskellut sossuystäväni varmaan sanoisi, että lapsen kotioloparametreissa on väärä arvo.

ohis