Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko teistäkin että olette joutuneet kokemaan kohtuuttomia asioita elämässä?
28.03.2026 |
Sellaisia mitä ihmisten ei yleensä tarvitse kokea.
Esimerkiksi vanhempien ero tai vangemman kuolema, kiusaaminen, oma ero, vaikeudet työelämässä ja sellaista.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Niin suomalaista että joukossa edgyillään kenellä menee surkeiden hammastahna purren ja sitten kännissä itketään kunnes hypätään ikkunasta jokeen
Niin mielenterveysongelmaista, että tullaan aukomaan päätä ihmisille joilla on muutenkin hankalaa, mutta osa voimaantuu vaikka toisien hautojen päällä tanssimalla kun ei pääse pakkohoitoon jota selvästi kipeästi tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas meitä tsunamissa vanhempamme menettäneitä, helppoa on teidän elömä ollut tähän verrattuna.
Mitä ihmettä? Olen lapsena menettänyt kolme perheenjäsentäni tsunamissa, mutta ei tulisi mieleenkään ajatella että toisten elämä olisi siksi ollut helpompaa.
Kumpa joku keksisi jonkun todellisen ja hyvän keinon millä saa esimerkiksi lapsuudessan kokemansa vääryydet ja ikävyydet pyyhkäistyä pois niin etteivät ne palaa enää mieleen aikuisena. Älkää vain sanoko ettei sitä ikävää lapsuutta kannata märehtiä vaan pitää elää nykyhetkeä, kun se ei niin vain onnistu vaikka kuinka yrittäisi. Työikäisenä, kun elämä oli hektistä se lapsuus ei niin usein tullut mieleen, mutta nyt taas eläkeiässä, kun on aikaa pysähtyä nuo lapsuusajat hyppäävät taas esiin ja pahoittavat mielen.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas meitä tsunamissa vanhempamme menettäneitä, helppoa on teidän elömä ollut tähän verrattuna.
Kyynel.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä muut ovat kokeneet, mutta isän irrottaminen hirrestä oli ehkä liikaa parikymppiselle.
😭😭😭😢😢 Kyllä, tuo on kyllä todellakin liikaa. 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas meitä tsunamissa vanhempamme menettäneitä, helppoa on teidän elömä ollut tähän verrattuna.
Kyynel.
Sinulla, joka menetit vanhempasi, oli hyvät vanhemmat jos voit ajatella noin. Toisia taas täytyy pelastaa vanhemmiltaan. Ja sitten on paljon siltä väliltä. Itse olen aina ajatellut että hyvien vanhempien menettäminen jossain kohti on kuitenkin kaunista elämää. Olet saanut välittämistä ja rakkautta, ja tspainoiaen kuvan maailmasta joka todennäköisesti näyttää sinusta hyvälä paikalta olla.
Kyllä tuntuu. Narsistinen äiti, hyväksikäyttöä, raiskaus, hoitovirhe jossa melkein henki lähti, traumaattiset synnytykset, oman lapsen kuolema, sitäkään ei saanut rauhassa surra kun anoppi pahensi kiusaamista ja kiristämistä, vainoamista. Viime vuodet on olleet helpompia mutta nuo kaikki on jäljen kyllä jättäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas meitä tsunamissa vanhempamme menettäneitä, helppoa on teidän elömä ollut tähän verrattuna.
Kyynel.
Sinulla, joka menetit vanhempasi, oli hyvät vanhemmat jos voit ajatella noin. Toisia taas täytyy pelastaa vanhemmiltaan. Ja sitten on paljon siltä väliltä. Itse olen aina ajatellut että hyvien vanhempien menettäminen jossain kohti on kuitenkin kaunista elämää. Olet saanut välittämistä ja rakkautta, ja tspainoiaen kuvan maailmasta joka todennäköisesti näyttää sinusta hyvälä paikalta olla.
Niinpä
Elämä lapsuudesta aikuisuuteen narsismin keskellä, on kohtuutonta ja kuluttavaa. Siinä alkaa toimintakyky pikkuhiljaa murenemaan eikä päässä pysy mikään järki enää. Yks vaarallisimpia persoonallisuushäiriöitä, koska niitä ei tunnisteta ja mielletään vain grandioottisesti näkyvään narsismiin erityisesti miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, paljon sairauksia ja lääkäreitä ei kiinnosta kuin raha mitä heille maksan ja nauttivat kärsimyksestäni, ja että saavat tulla v*ttuilemaan minulle. Osastonhoitajistakin kiva v*ttuilla ja potilasasiamiestä ei kiinnosta asiani.
En koe. Koen ansaitsevani vanhempieni ja lemmikkieni kuolemat ja vuosikymmeniä kestäneen masennukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:llä on vääristynyt käsitys vakavista ongelmista, hänen mainitsemansa asiat, melkein kaikki, tulevat meitä kutakin vastaan ajallaan, ne kuuluu elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että periaatteessa Olen Olen kuitenkin selvinnyt kaikista ja oppinut niistä omalla lailla jokaisesta.
Minulla oli aggressiivinen äiti, joka käytti myös meitä tyttöjä seksuaalisesti hyväksi. Olin 4 eri sijaisperheessä, joista eka käytti myös meitä s.hyväksi, toinen oli sairaan sadistinen, laitos ja neljäs ihan ok. Emme olleet pitkiä aikoja huostassa, vaan äitimme osasi puhua... Vanhempani on eronneet, äiti ja isäni ovat alkoholisteja, äiti sekakäyttäjä.
Kaksi väkivaltaista suhdetta, lapsuudessa myös muita seksuaalisia hyväksikäyttöä. Minä olen Keskonen eli luonnollisesti ole alttiimmi sairauksille ja niitä on ollut koko ikäni. Suvun itsemurhia, äidin itsemurha ja muita läheisten kuolemia. Eroja 2., sekä sisaruksen väkivalta minua kohtaan ja mitä muuta.
En kuitenkaan halua vertailla ja minun mielestä elämän tärkein oppi on rauhallisuus ja ei saa katkeroitua. Olen saavuttanut kuitenkin paljon ja olen korkeasti koulutettu, vaikka itsellänikin on ollut taipumusta alkolismiin ja hetken aikaan olin koukussa myös lääkkeisiin. Kaikesta siis nousee, aikaa se kuitenkin voi viedä ja jäljet se jättää. Minä sairastan myös dissoatiivistä identiteettihäiriötä, enkä usko, että se koskaan täysin paranee, vaikka olenkin oppinut elämään sen kanssa. Elämä on hyvää onneksi nyt ja siitä olen iloinen. :)
Sä olet elämäsi sankari ja munkin sankari, kun tosta selvisit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että periaatteessa Olen Olen kuitenkin selvinnyt kaikista ja oppinut niistä omalla lailla jokaisesta.
Minulla oli aggressiivinen äiti, joka käytti myös meitä tyttöjä seksuaalisesti hyväksi. Olin 4 eri sijaisperheessä, joista eka käytti myös meitä s.hyväksi, toinen oli sairaan sadistinen, laitos ja neljäs ihan ok. Emme olleet pitkiä aikoja huostassa, vaan äitimme osasi puhua... Vanhempani on eronneet, äiti ja isäni ovat alkoholisteja, äiti sekakäyttäjä.
Kaksi väkivaltaista suhdetta, lapsuudessa myös muita seksuaalisia hyväksikäyttöä. Minä olen Keskonen eli luonnollisesti ole alttiimmi sairauksille ja niitä on ollut koko ikäni. Suvun itsemurhia, äidin itsemurha ja muita läheisten kuolemia. Eroja 2., sekä sisaruksen väkivalta minua kohtaan ja mitä muuta.
En kuitenkaan halua vertailla ja minun mielestä elämän tärkein oppi on rauhallisuus ja ei saa katkeroitua. Olen saavuttanut kuitenkin paljon ja olen korkeasti koulutettu, vaikka itsellänikin on ollut taipumusta alkolismiin ja hetken aikaan olin koukussa myös lääkkeisiin. Kaikesta siis nousee, aikaa se kuitenkin voi viedä ja jäljet se jättää. Minä sairastan myös dissoatiivistä identiteettihäiriötä, enkä usko, että se koskaan täysin paranee, vaikka olenkin oppinut elämään sen kanssa. Elämä on hyvää onneksi nyt ja siitä olen iloinen. :)
Sä olet elämäsi sankari ja munkin sankari, kun tosta selvisit!
Olet minullekin sankari. Ole ylpeä pärjäämisestäsi 🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas meitä tsunamissa vanhempamme menettäneitä, helppoa on teidän elömä ollut tähän verrattuna.
Kyynel.
Sinulla, joka menetit vanhempasi, oli hyvät vanhemmat jos voit ajatella noin. Toisia taas täytyy pelastaa vanhemmiltaan. Ja sitten on paljon siltä väliltä. Itse olen aina ajatellut että hyvien vanhempien menettäminen jossain kohti on kuitenkin kaunista elämää. Olet saanut välittämistä ja rakkautta, ja tspainoiaen kuvan maailmasta joka todennäköisesti näyttää sinusta hyvälä paikalta olla.
Mutta teillä on ne vanhemmat kuitenkin olemassa ja se on aivan eri asia kuin vanhempien kuolema. Ette ole menettäneet vanhempianne ettekä voi ymmärtää miltä se tuntuu ja miten kamalaa se on joten ihan turha vedota johonkin kauniiseen tai hyvyyteen.
Kyllä. Muun muassa lähes krooninen yksinäisyys ja seurustelukumppanin puute. Viimeksi olin 10 vuotta vastentahtoisesti sinkkuna ja sitten löysin alle vuodeksi miehen, joka oli täysi huijari. Minun roolini on aina tukea muita mutta itse en saa tukea mistään muualta kuin tyyliin työterveyshuollosta. Minun elämäni ei kiinnosta ketään.
Olen kokenut kaikki ap:n mainitsemat "kohtuuttomat vastoinkäymiset". Ikävä kyllä paljon kovempiakin vastoinkäymisiä ap:n mainitsemien tavanomaisten hankaluuksien lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Muun muassa lähes krooninen yksinäisyys ja seurustelukumppanin puute. Viimeksi olin 10 vuotta vastentahtoisesti sinkkuna ja sitten löysin alle vuodeksi miehen, joka oli täysi huijari. Minun roolini on aina tukea muita mutta itse en saa tukea mistään muualta kuin tyyliin työterveyshuollosta. Minun elämäni ei kiinnosta ketään.
Ja vieläkään ei aivoissa soi kello, että ilman miestä on mukavampaa? Jos ei ole läheisiä, ketä muka joudut tukemaan?
Alue: Aihe vapaa
Orvoksi jääneistähän tuossa oli kyse, ei lastensuojelulain nojalla tehdyistä sijoituksista pois biovanhemmilta. Yleensä orvoksi jääneet sijoitetaan sukulaisille joista etsitään lapselle sopiva huoltaja, toki siinäkin on usein lastensuojelu ja sosiaalitoimi mukana kartoittamassa ja seuraamassa tilannetta.
En väitä etteikö sijaisperheissä voisi olla yksittäisiä ongelmia, mutta yleisesti kyllä ala on aika hyvin valvottua. Harvemmin lapsia myöskään nykyään siirrellään perheestä tai laitoksesta toiseen, yleensä jos siirrellään nii syy on sitten lapsen tilanteessa, esimerkiksi että lapsi ei olekaan perhekuntoinen ja tarvitsee toisenlaisen sijoituspaikan. Mutta yleisesti pyritään löytämään sopiva pysyvä sijoituspaikka.