Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistäkin että olette joutuneet kokemaan kohtuuttomia asioita elämässä?
28.03.2026 |
Sellaisia mitä ihmisten ei yleensä tarvitse kokea.
Esimerkiksi vanhempien ero tai vangemman kuolema, kiusaaminen, oma ero, vaikeudet työelämässä ja sellaista.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan tietenkään voi tietää toisten ihmisten elämästä. Siksi voi tuntua että itse on kokenut vaikka ja mitä ja toiset eivät mitään.
Aika harvalle tulee kerrottua sitä, mitä jouduin kokemaan lapsuudessa, päivittäistä pelkoa. Tai sitä, että menetin perheenjäseniäni kun olin yläasteikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä muut ovat kokeneet, mutta isän irrottaminen hirrestä oli ehkä liikaa parikymppiselle.
Ei ole helppoa, mutta ei ainutlaatuista. Mun kaveri hakkasi 12 vuotiaana auton ikkunaan ulkoapäin ja sisällä oli isä häkämyrkytykseen oman käden kautta lähteneenä.
Mitä se auttoi?
No yhtä paljon kuin se kuolleen hirrestä irroittaminen.
Ei tunnu, että olisi ollut kohtuutonta. Kyllä olen kokenut kaikki nuo aloituksessa luetellut, eli vanhempien eron, vanhemman kuoleman, kiusaamista, oman eron ja välillä on ollut myös vaikeuksia työelämässä. Ei ne minusta ole kohtuuttomia, vaan niistä on selvitty eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkaveri kuoli perhesurman uhrina, tekijänä heidän isänsä. Onhan tuo jotqin ihan muuta kuin vanhemman kuolema, jotain niin käsittämättömän mustaa.
Tulee mieleen yksi perhesurma missä lapai oli yrittänyt paeta, mutta ei ollut onnistunut. Ihan kauheat viimeiset hetket, yrittänyt paeta vanhempaansa eli todennäköisesti oli tajunnut mitä tapahtuu. Ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu, että olisi ollut kohtuutonta. Kyllä olen kokenut kaikki nuo aloituksessa luetellut, eli vanhempien eron, vanhemman kuoleman, kiusaamista, oman eron ja välillä on ollut myös vaikeuksia työelämässä. Ei ne minusta ole kohtuuttomia, vaan niistä on selvitty eteenpäin.
Minkä ikäisenä?
Joskus vanhempien ero voi olla jopa hyvä asis, kun positiivisesti ajatellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain oman lapsen kuolema ja hänen puolisonsa suru sen jälkeen tuntui kohtuuttomalta. Kaiken muun ymmärrän. Lapsen ei pitäisi kuolla ennen vanhempiaan, puhumattakaan ennen isovanhempaansa. Sellaista kuitenkin tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vain oman lapsen kuolema ja hänen puolisonsa suru sen jälkeen tuntui kohtuuttomalta. Kaiken muun ymmärrän. Lapsen ei pitäisi kuolla ennen vanhempiaan, puhumattakaan ennen isovanhempaansa. Sellaista kuitenkin tapahtuu.
Riippuu omastakin suhtautumisesta. Pappani menetti vanhimman lapsensa ja selvisi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain oman lapsen kuolema ja hänen puolisonsa suru sen jälkeen tuntui kohtuuttomalta. Kaiken muun ymmärrän. Lapsen ei pitäisi kuolla ennen vanhempiaan, puhumattakaan ennen isovanhempaansa. Sellaista kuitenkin tapahtuu.
Riippuu omastakin suhtautumisesta. Pappani menetti vanhimman lapsensa ja selvisi hyvin.
Kyllä siitä tietenkin selviää, mutta kohtuuttomalta ja väärältä se tuntuu.
Olen joutunut kokemaan sellaisia kohtuuttomia, joita ihmiset ei yleensä joudu kokemaan.
Ap:n esimerkithän ei olleet sellaisia, vaan ne oli nimenomaan sellaisia yleisiä vastoinkäymisiä, joita ihmiset usein joutuu kokemaan elämänsä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä muut ovat kokeneet, mutta isän irrottaminen hirrestä oli ehkä liikaa parikymppiselle.
Ei ole helppoa, mutta ei ainutlaatuista. Mun kaveri hakkasi 12 vuotiaana auton ikkunaan ulkoapäin ja sisällä oli isä häkämyrkytykseen oman käden kautta lähteneenä.
Ei ainutlaatuista, mutta nää molemmat on esimerkkejä vaikeista asioista, joita ihmiset ei yleensä joudu kokemaan, verrattuna ap:n typeriin esimerkkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se siltä joskus tuntuu.
Lapsuuden köyhä alkkisperhe häpeäkokemuksineen, raskaudet nuorena, hakkaavat ja muuten huonot miehet, erot, yksinhuoltajuus, ongelmat lasten kanssa ( nepsyjä ---> erityisluokat, käynnit ties missä paikoissa hoidon takia, kotona ongelmia, kouluissa ongelmia, huosta, päihteet ja lopulta lapsen rikollisuus ja kaman käyttö sekä vankilatuomio, ainainen pelko tuon lapsen kuolemasta), yksinäisyys, aikuisajan masennus ja köyhyys edelleen, huono ammatti, paha velkaantuminen ja niiden makselu kaikin palkoin, huono sijoittuminen oikein mihinkään elämässä. Tukiverkkojen puute, vanhempien hautaaminen todella aikaisin. Erakoituminen, masennus. Erilaisuuden tunne.
Kumppania ei löydy. Olen alkanut juomaan suruuni yksin.
Mitäs muuta saisi olla?
Tämä alkaa jo olla kohtuutonta. Miksi tuollainen sonta tuntuu aina kertyvän jollekulle yksittäiselle ihmiselle? Toinen siinä vieressä voi porskuttaa menemään ilman mitään suurempia vastoinkäymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille lapsena usein puhutaan oikeudenmukaisuudesta, tasapuolisuudesta ja reiluudesta ja se on se meidän ihmisten idealistinen kuvitelma siitä millaista elämän pitäisi olla, mutta elämä ei ole sellaista. Ainoa hetki jolloin elämä on lähimpänä reiluutta on kuolemassa, mutta jo ne viimeiset hetket voivat olla hyvin erilaisia.
Yksi koulukaveri kadotti aikoinaan vanhempansa tsunamissa ja vain valitti kaikesta, raskasta seuraa. Onneksi on ollut parempia kaverisuhteita.