Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (543)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä läpi, joten en tiedä mistä harrastuksesta on kyse. Oma poika aloitti omasta toiveestaan jalkapallon vasta 4. luokalla ja nopeasti pysyi muiden mukana, jotka olivat aloittaneet harrastuksen alle kouluikäisinä. Ennen tätä ei ollut missään ohjatussa harrastuksessa. Hän kävi treeneissä niin usein kuin halusi, eli ei ollut pakko osallistua kaikkiin treeneihin ja peleihin viikossa eikä hän osallistunutkaan. Eli armollisuutta itselle ja lapselle. Asumme pk-seudulla.
No se on vähän eri asia jossain pk-seudulla kun P12 ikäluokassakin on vielä kuusi divaria + liiga niin tasoryhmiä on ihan joka jakoon ja lähtöön.
Mutta maaseudulla, missä lapset ja nuoret keskimäärin ovat ylipainoisempia ja huonokuntoisempia kuin kaupungeissa, sen ainoan mahdollisen joukkueen täytyy vetää niin täpöllä, ettei sitä jaksa kuin murto-osa helsinkiläisistäkään?
Kyllä, koska muuten ei ole mitään joukkuetta. Mitä vähemmän on porukkaa sitä tärkeämpää on että ne vähät käyvät aktiivisesti kaikissa treeneissä, koska muuten ei ykskaks ole enää treenejä tai edes koko joukkuetta. Sillä on rajansa kuinka kauan ne viisi lahjakasta aktiivia jaksaa vetää keskilehmää keskenään ennen kuin saavat manguttua vanhempansa kuskaamaan heitä sen 50 km suuntaansa sinne ison seuran kunnon treeneihin.
Ja tästä päästäänkin siihen suureen kysymykseen: ketä varten lasten urheilu on? Lahjakkaimpia yksilöitä, heidän vanhempiaan, penkkiurheilijoita vai ihan kaikkia?
Itse olen sen verran naiivi, että ajattelen sen olevan ihan kaikkia varten, jos urheiluseura käyttää esimerkiksi kunnan tiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä läpi, joten en tiedä mistä harrastuksesta on kyse. Oma poika aloitti omasta toiveestaan jalkapallon vasta 4. luokalla ja nopeasti pysyi muiden mukana, jotka olivat aloittaneet harrastuksen alle kouluikäisinä. Ennen tätä ei ollut missään ohjatussa harrastuksessa. Hän kävi treeneissä niin usein kuin halusi, eli ei ollut pakko osallistua kaikkiin treeneihin ja peleihin viikossa eikä hän osallistunutkaan. Eli armollisuutta itselle ja lapselle. Asumme pk-seudulla.
No se on vähän eri asia jossain pk-seudulla kun P12 ikäluokassakin on vielä kuusi divaria + liiga niin tasoryhmiä on ihan joka jakoon ja lähtöön.
Mutta maaseudulla, missä lapset ja nuoret keskimäärin ovat ylipainoisempia ja huonokuntoisempia kuin kaupungeissa, sen ainoan mahdollisen joukkueen täytyy vetää niin täpöllä, ettei sitä jaksa kuin murto-osa helsinkiläisistäkään?
Kyllä, koska muuten ei ole mitään joukkuetta. Mitä vähemmän on porukkaa sitä tärkeämpää on että ne vähät käyvät aktiivisesti kaikissa treeneissä, koska muuten ei ykskaks ole enää treenejä tai edes koko joukkuetta. Sillä on rajansa kuinka kauan ne viisi lahjakasta aktiivia jaksaa vetää keskilehmää keskenään ennen kuin saavat manguttua vanhempansa kuskaamaan heitä sen 50 km suuntaansa sinne ison seuran kunnon treeneihin.
Ja tästä päästäänkin siihen suureen kysymykseen: ketä varten lasten urheilu on? Lahjakkaimpia yksilöitä, heidän vanhempiaan, penkkiurheilijoita vai ihan kaikkia?
Itse olen sen verran naiivi, että ajattelen sen olevan ihan kaikkia varten, jos urheiluseura käyttää esimerkiksi kunnan tiloja.
No kannattaa olla olematta naiivi, etenkin jos itse vielä tiedostaa sen 🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä läpi, joten en tiedä mistä harrastuksesta on kyse. Oma poika aloitti omasta toiveestaan jalkapallon vasta 4. luokalla ja nopeasti pysyi muiden mukana, jotka olivat aloittaneet harrastuksen alle kouluikäisinä. Ennen tätä ei ollut missään ohjatussa harrastuksessa. Hän kävi treeneissä niin usein kuin halusi, eli ei ollut pakko osallistua kaikkiin treeneihin ja peleihin viikossa eikä hän osallistunutkaan. Eli armollisuutta itselle ja lapselle. Asumme pk-seudulla.
No se on vähän eri asia jossain pk-seudulla kun P12 ikäluokassakin on vielä kuusi divaria + liiga niin tasoryhmiä on ihan joka jakoon ja lähtöön.
Mutta maaseudulla, missä lapset ja nuoret keskimäärin ovat ylipainoisempia ja huonokuntoisempia kuin kaupungeissa, sen ainoan mahdollisen joukkueen täytyy vetää niin täpöllä, ettei sitä jaksa kuin murto-osa helsinkiläisistäkään?
Kyllä, koska muuten ei ole mitään joukkuetta. Mitä vähemmän on porukkaa sitä tärkeämpää on että ne vähät käyvät aktiivisesti kaikissa treeneissä, koska muuten ei ykskaks ole enää treenejä tai edes koko joukkuetta. Sillä on rajansa kuinka kauan ne viisi lahjakasta aktiivia jaksaa vetää keskilehmää keskenään ennen kuin saavat manguttua vanhempansa kuskaamaan heitä sen 50 km suuntaansa sinne ison seuran kunnon treeneihin.
Ja tästä päästäänkin siihen suureen kysymykseen: ketä varten lasten urheilu on? Lahjakkaimpia yksilöitä, heidän vanhempiaan, penkkiurheilijoita vai ihan kaikkia?
Itse olen sen verran naiivi, että ajattelen sen olevan ihan kaikkia varten, jos urheiluseura käyttää esimerkiksi kunnan tiloja.No kannattaa olla olematta naiivi, etenkin jos itse vielä tiedostaa sen 🤷
Aika tyylikkäästi toit ilmi, että sinulla ei ole minkäänlaista vastausta esitettyyn kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä läpi, joten en tiedä mistä harrastuksesta on kyse. Oma poika aloitti omasta toiveestaan jalkapallon vasta 4. luokalla ja nopeasti pysyi muiden mukana, jotka olivat aloittaneet harrastuksen alle kouluikäisinä. Ennen tätä ei ollut missään ohjatussa harrastuksessa. Hän kävi treeneissä niin usein kuin halusi, eli ei ollut pakko osallistua kaikkiin treeneihin ja peleihin viikossa eikä hän osallistunutkaan. Eli armollisuutta itselle ja lapselle. Asumme pk-seudulla.
No se on vähän eri asia jossain pk-seudulla kun P12 ikäluokassakin on vielä kuusi divaria + liiga niin tasoryhmiä on ihan joka jakoon ja lähtöön.
Mutta maaseudulla, missä lapset ja nuoret keskimäärin ovat ylipainoisempia ja huonokuntoisempia kuin kaupungeissa, sen ainoan mahdollisen joukkueen täytyy vetää niin täpöllä, ettei sitä jaksa kuin murto-osa helsinkiläisistäkään?
Kyllä, koska muuten ei ole mitään joukkuetta. Mitä vähemmän on porukkaa sitä tärkeämpää on että ne vähät käyvät aktiivisesti kaikissa treeneissä, koska muuten ei ykskaks ole enää treenejä tai edes koko joukkuetta. Sillä on rajansa kuinka kauan ne viisi lahjakasta aktiivia jaksaa vetää keskilehmää keskenään ennen kuin saavat manguttua vanhempansa kuskaamaan heitä sen 50 km suuntaansa sinne ison seuran kunnon treeneihin.
Ja tästä päästäänkin siihen suureen kysymykseen: ketä varten lasten urheilu on? Lahjakkaimpia yksilöitä, heidän vanhempiaan, penkkiurheilijoita vai ihan kaikkia?
Itse olen sen verran naiivi, että ajattelen sen olevan ihan kaikkia varten, jos urheiluseura käyttää esimerkiksi kunnan tiloja.No kannattaa olla olematta naiivi, etenkin jos itse vielä tiedostaa sen 🤷
Aika tyylikkäästi toit ilmi, että sinulla ei ole minkäänlaista vastausta esitettyyn kysymykseen.
Tietysti on. Se on kaikkia varten niillä ehdoilla millä seura tai joukkue sen määrittelee.
Erottakaapa siellä mielissänne kaksi eri asiaa, urheilu ja liikunta. Urheiluun liittyy kilpaileminen ja oman maksimaalisen suorituskyvyn tavoittelu. Urheilu vaatii sitoutumista, ahkeraa harjoittelua ja paljon muutakin. Liikuntaa voi sitten harrastella. Urhwiluseuran tehtävä on auttaa jäseniään kehittymään urheilijoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erottakaapa siellä mielissänne kaksi eri asiaa, urheilu ja liikunta. Urheiluun liittyy kilpaileminen ja oman maksimaalisen suorituskyvyn tavoittelu. Urheilu vaatii sitoutumista, ahkeraa harjoittelua ja paljon muutakin. Liikuntaa voi sitten harrastella. Urhwiluseuran tehtävä on auttaa jäseniään kehittymään urheilijoina.
Tässä tapauksessa suurin osa Suomen urheiluseuroista ajettaneen alas lähivuosina. Kai olette huomanneet, mitä vauhtia lapset vähenevät. Samalla lapsia kiinnostavat yhä enemmän muut harrastukset kuin urheilu. Onneksi terveitä nuoria kasvaa ihan liikunnallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä läpi, joten en tiedä mistä harrastuksesta on kyse. Oma poika aloitti omasta toiveestaan jalkapallon vasta 4. luokalla ja nopeasti pysyi muiden mukana, jotka olivat aloittaneet harrastuksen alle kouluikäisinä. Ennen tätä ei ollut missään ohjatussa harrastuksessa. Hän kävi treeneissä niin usein kuin halusi, eli ei ollut pakko osallistua kaikkiin treeneihin ja peleihin viikossa eikä hän osallistunutkaan. Eli armollisuutta itselle ja lapselle. Asumme pk-seudulla.
No se on vähän eri asia jossain pk-seudulla kun P12 ikäluokassakin on vielä kuusi divaria + liiga niin tasoryhmiä on ihan joka jakoon ja lähtöön.
Mutta maaseudulla, missä lapset ja nuoret keskimäärin ovat ylipainoisempia ja huonokuntoisempia kuin kaupungeissa, sen ainoan mahdollisen joukkueen täytyy vetää niin täpöllä, ettei sitä jaksa kuin murto-osa helsinkiläisistäkään?
Kyllä, koska muuten ei ole mitään joukkuetta. Mitä vähemmän on porukkaa sitä tärkeämpää on että ne vähät käyvät aktiivisesti kaikissa treeneissä, koska muuten ei ykskaks ole enää treenejä tai edes koko joukkuetta. Sillä on rajansa kuinka kauan ne viisi lahjakasta aktiivia jaksaa vetää keskilehmää keskenään ennen kuin saavat manguttua vanhempansa kuskaamaan heitä sen 50 km suuntaansa sinne ison seuran kunnon treeneihin.
Ihmeesti näille oman elämänsä Ronaldoille (ja heidän vanhemmilleen) kelpaa sen jalkoihinsa kompuroivan Jaakon harrastusmaksut ja muut keräämät varat, vaikka reppana tuskin pääsee kentälle kuin joskus säälistä.
Suurinta saastetta junnu-urheilussa on lastensa puolesta kovin kunnianhimoiset vanhemmat, jotka vaativat lapsiltaan maksimisuoritusta + 10 % joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikos aika miettiä lapsen harrastuslajien vähentämistä? Eihän lapsikaan kaikkea jaksa...
Oma tyttäreni varmaan 4- tai 5-luokkalaisena pyysi, ettäjos hän vois vähäksi aikaa jättää vaikka kaikki harrastukset toistaiseksi pois, jotta jäisi aikaa kavereille ja kouluun. Kyllä se vaan minulle sopi.
Lasten isä oli tuohon aikaan maailmalla töissä, joten olin käytännössä yksinhuoltaja kahdelle.
Meille kolmelle jäi niin paljon yhteistä aikaa kaikkeen :) ja se oli niin paljon tärkeämpää, mikäl kantaa vieläkin kun lapset ovat 40- ja 34-vuotiaita
Olisikos aika miettiä lapsen harrastuslajien vähentämistä? Eihän lapsikaan kaikkea jaksa...
Oma tyttäreni varmaan 4- tai 5-luokkalaisena pyysi, että jos hän voisi vähäksi aikaa jättää vaikka kaikki harrastukset toistaiseksi pois, jotta jäisi aikaa kavereille ja kouluun. Kyllä se vaan minulle sopi.
Lasten isä oli tuohon aikaan maailmalla töissä, joten olin käytännössä yksinhuoltaja kahdelle.
Meille kolmelle jäi niin paljon yhteistä aikaa kaikkeen :) ja se oli niin paljon tärkeämpää, mikä
kantaa vieläkin kun lapset ovat jo 40- ja 34-vuotiaita :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla lapset ovat jo aikuisia, mutta tapasin hoitaa itse omat liikuntaharrastukseni sillä aikaa kun lapset olivat omissa harrastuksissaan. Siinä ehti hyvin juosta kympin lenkin, uida pari kilometria tai hoitaa salikäynnin sillä aikaa kun lapsi oli omassa harrastuksessaan. Ei tarvinnut käydä erikseen itse harrastamassa, joten siinä tuli aikaa säästettyä samalla.
Vanhaan aikaan me saatiin veljen kanssa harrastaa mitä haluttiin, ainoot ehdot oli että harrastus ei saanut maksaa mitään eikä meitä tarvinnut kuskata. Toki meille ostettin pyörät, pesäpallomaila ja uikkarit mutta siihen se jäikin. En ymmärrä näitä nykyajan pentuja kun vanhemmat käyttää kaiken aikansa ja rahansa niihin. Entä kun niistä tulee aikuisia ja huomaavat että raha ei riitä kaikkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä läpi, joten en tiedä mistä harrastuksesta on kyse. Oma poika aloitti omasta toiveestaan jalkapallon vasta 4. luokalla ja nopeasti pysyi muiden mukana, jotka olivat aloittaneet harrastuksen alle kouluikäisinä. Ennen tätä ei ollut missään ohjatussa harrastuksessa. Hän kävi treeneissä niin usein kuin halusi, eli ei ollut pakko osallistua kaikkiin treeneihin ja peleihin viikossa eikä hän osallistunutkaan. Eli armollisuutta itselle ja lapselle. Asumme pk-seudulla.
No se on vähän eri asia jossain pk-seudulla kun P12 ikäluokassakin on vielä kuusi divaria + liiga niin tasoryhmiä on ihan joka jakoon ja lähtöön.
Mutta maaseudulla, missä lapset ja nuoret keskimäärin ovat ylipainoisempia ja huonokuntoisempia kuin kaupungeissa, sen ainoan mahdollisen joukkueen täytyy vetää niin täpöllä, ettei sitä jaksa kuin murto-osa helsinkiläisistäkään?
Kyllä, koska muuten ei ole mitään joukkuetta. Mitä vähemmän on porukkaa sitä tärkeämpää on että ne vähät käyvät aktiivisesti kaikissa treeneissä, koska muuten ei ykskaks ole enää treenejä tai edes koko joukkuetta. Sillä on rajansa kuinka kauan ne viisi lahjakasta aktiivia jaksaa vetää keskilehmää keskenään ennen kuin saavat manguttua vanhempansa kuskaamaan heitä sen 50 km suuntaansa sinne ison seuran kunnon treeneihin.
Ja tästä päästäänkin siihen suureen kysymykseen: ketä varten lasten urheilu on? Lahjakkaimpia yksilöitä, heidän vanhempiaan, penkkiurheilijoita vai ihan kaikkia?
Itse olen sen verran naiivi, että ajattelen sen olevan ihan kaikkia varten, jos urheiluseura käyttää esimerkiksi kunnan tiloja.
Lasten urheilu on lapsia varten, jotta he voivat kehittyä valitsemassaan lajissa ja tavoitella siinä omaa huippusuoritustaan. Tämä ei varmasti ole hyvä kaikille, joten siksi voi myös harrastaa liikuntaa, kuten joku tuossa aikaisemmin totesi. Urheilu ei siis ole kaikille, vaan liikunta on kaikille. Eli olet ajatellut hyvin naivisti. Se, että yhteiskunta on rakentanut suorituspaikat, ei ole sen urheiluseuran vika. Toki monet seurat rakentaa nykyään omia harrastustiloja, mutta se taas näkyy harrastamisen kohonneina kustannuksina.
Sairasta on tämä meininki. Onkohan muissa maissa samanlaista? Olisi kiva kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairasta on tämä meininki. Onkohan muissa maissa samanlaista? Olisi kiva kuulla.
On kyllä. Tämä on yksi syy, miksi huippuja tulee niin vähän. Erikoistutaan omaan lajiin liian nuorena ja vaaditaan liikaa. Jos kroppa ei hajoa liikaan treenaamiseen niin sit hajoaa pää ja/tai katoaa motivaatio. Kyllä lapsen elämässä pitää olla muutakin kuin treenaus ja kisareissut.
Vierailija kirjoitti:
Sairasta on tämä meininki. Onkohan muissa maissa samanlaista? Olisi kiva kuulla.
Vielä pahempaa. Pienetkin lapset treenaa usein ensimmäisen kerran aamulla ennen koulun alkua, toisen kerran illalla. Puhumattakaan nyt vaikka urheiluun painottavista sisäoppilaitoksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erottakaapa siellä mielissänne kaksi eri asiaa, urheilu ja liikunta. Urheiluun liittyy kilpaileminen ja oman maksimaalisen suorituskyvyn tavoittelu. Urheilu vaatii sitoutumista, ahkeraa harjoittelua ja paljon muutakin. Liikuntaa voi sitten harrastella. Urhwiluseuran tehtävä on auttaa jäseniään kehittymään urheilijoina.
Tässä tapauksessa suurin osa Suomen urheiluseuroista ajettaneen alas lähivuosina. Kai olette huomanneet, mitä vauhtia lapset vähenevät. Samalla lapsia kiinnostavat yhä enemmän muut harrastukset kuin urheilu. Onneksi terveitä nuoria kasvaa ihan liikunnallakin.
No ei kyllä näytä kasvavan kun vain aniharva pääsee edes noihin minimisuosituksiin päivittäisen liikunnan osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä läpi, joten en tiedä mistä harrastuksesta on kyse. Oma poika aloitti omasta toiveestaan jalkapallon vasta 4. luokalla ja nopeasti pysyi muiden mukana, jotka olivat aloittaneet harrastuksen alle kouluikäisinä. Ennen tätä ei ollut missään ohjatussa harrastuksessa. Hän kävi treeneissä niin usein kuin halusi, eli ei ollut pakko osallistua kaikkiin treeneihin ja peleihin viikossa eikä hän osallistunutkaan. Eli armollisuutta itselle ja lapselle. Asumme pk-seudulla.
No se on vähän eri asia jossain pk-seudulla kun P12 ikäluokassakin on vielä kuusi divaria + liiga niin tasoryhmiä on ihan joka jakoon ja lähtöön.
Mutta maaseudulla, missä lapset ja nuoret keskimäärin ovat ylipainoisempia ja huonokuntoisempia kuin kaupungeissa, sen ainoan mahdollisen joukkueen täytyy vetää niin täpöllä, ettei sitä jaksa kuin murto-osa helsinkiläisistäkään?
Kyllä, koska muuten ei ole mitään joukkuetta. Mitä vähemmän on porukkaa sitä tärkeämpää on että ne vähät käyvät aktiivisesti kaikissa treeneissä, koska muuten ei ykskaks ole enää treenejä tai edes koko joukkuetta. Sillä on rajansa kuinka kauan ne viisi lahjakasta aktiivia jaksaa vetää keskilehmää keskenään ennen kuin saavat manguttua vanhempansa kuskaamaan heitä sen 50 km suuntaansa sinne ison seuran kunnon treeneihin.
Ihmeesti näille oman elämänsä Ronaldoille (ja heidän vanhemmilleen) kelpaa sen jalkoihinsa kompuroivan Jaakon harrastusmaksut ja muut keräämät varat, vaikka reppana tuskin pääsee kentälle kuin joskus säälistä.
Suurinta saastetta junnu-urheilussa on lastensa puolesta kovin kunnianhimoiset vanhemmat, jotka vaativat lapsiltaan maksimisuoritusta + 10 % joka kerta.
No siksi emme vanhempia ota kentän laidalle koskaan muuten kuin toimihenkilöinä tai kannustajina. Mitään poikkipuolista nurinaa ei kuunnella hetkeäkään vaan poisto kentältä on välitön ja mitään ensimmäisiä varoituksia ei anneta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhaan aikaan me saatiin veljen kanssa harrastaa mitä haluttiin, ainoot ehdot oli että harrastus ei saanut maksaa mitään eikä meitä tarvinnut kuskata. Toki meille ostettin pyörät, pesäpallomaila ja uikkarit mutta siihen se jäikin. En ymmärrä näitä nykyajan pentuja kun vanhemmat käyttää kaiken aikansa ja rahansa niihin. Entä kun niistä tulee aikuisia ja huomaavat että raha ei riitä kaikkeen?
Eli harrastus ei saanut olla mikään harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla näistä harrastuslimboon joutuneista vanhemmista on sellainen outo käsitys, että lapset ja nuoret, jotka eivät harrasta ohjatusti urheilua, olisivat erityisen kiinnostuneita alkoholista eivätkä sitten mistään muusta. En tiedä, mistä tällainen käsitys on tullut. Ehkä heidän omien lastensa kohdalla asia onkin näin, ovathan urheilijat usein addiktioherkkiä.
Minun esikoiseni ei harrasta mitään kummempaa. Hänellä ei ole juurikaan kilpailuviettiä. Silti hän ei ole koskaan toimeton. Hän on omasta tahdostaan ottanut ison osan perheen ruokahuollosta vastuulleen ja kokeilee koko ajan uusia reseptejä. Hän seuraa tarkkaan uutisia ja usein opiskelee itsenäisesti jotain netissä, tällä hetkellä shakkia ja erästä soitinta. Kavereiden kanssa hänellä on bändi, ja hän käy seurakunnan tapahtumissa. Ylipäätään hän on tekevä ihminen, joka kehittää itseään ihan koko ajan.
Kuopus urheilee, ja hän kyllä on selvästi addiktoituvampi ihminen. Jos hän ei urheilisi, pelaaminen karkaisi käsistä.
Eihän kukaan sitä sanonut, että jos ei harrasta ohjatusti, joutuu huonoille teille. Ylipäätään on puhuttu harrastamisesta ja että on vapaa-ajalla muutakin tekemistä kuin notkuminen. Esikoisesi ei harrasta mitään kummempaa? Onhan tuohan jo harrastamista, että pelaa shakkia ja soittaa bändissä. Hyvä homma!
Tarkoittaa varmaan että ei harrasta seuroissa. Harrastaa voi tosiaan myös itsenäisesti.
Itselläni ei ollut ohjattuja harrastuksia. Silti minä ja kaverini oltiin kovemmassa kunnossa kuin koulukaverit ketkä harrasti seuroissa. Lapsena me liikuttiin ulkona ja potkittiin palloa tai jotain joka päivä tai vaan kirmattiin pitkin lähiötä. Käytiin juoksu lenkillä. Teininä alettiin treenata punttiksella.
Kaikista kovakuntoisin oli omana kouluaikana tyttö, joka oli kaiken vapaa-aikansa tallilla. Jonkin verran ratsasti, mutta avain tässä taitaa olla ne muut tallityöt. Heinäpaalien roudaus, kakkojen siivoaminen jne. Ei tarvittu treeniohjelmaa.
Kyllä, koska muuten ei ole mitään joukkuetta. Mitä vähemmän on porukkaa sitä tärkeämpää on että ne vähät käyvät aktiivisesti kaikissa treeneissä, koska muuten ei ykskaks ole enää treenejä tai edes koko joukkuetta. Sillä on rajansa kuinka kauan ne viisi lahjakasta aktiivia jaksaa vetää keskilehmää keskenään ennen kuin saavat manguttua vanhempansa kuskaamaan heitä sen 50 km suuntaansa sinne ison seuran kunnon treeneihin.