Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (567)
En jaksa koko ketjua lukea joten en tiedä joko tätä on ehdotettu. Muistan niin tuon vaiheen. Meillä lapsi harrasti voimistelua ja harkat oli 4krt viikossa plus kisat ja leirit jne. siihen päälle. Nykyään käy valmentamassa ja jos ei saa kyytiä niin ottaa uberin. Onko se teille mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siks on meitä sinkkuja, joilta voi pyytää apua. Siitä hyötyy molemmat. Me saadaan elämään sisältöö ja lapsiperheet apuja. Kannattaisko kysyy?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa koko ketjua lukea joten en tiedä joko tätä on ehdotettu. Muistan niin tuon vaiheen. Meillä lapsi harrasti voimistelua ja harkat oli 4krt viikossa plus kisat ja leirit jne. siihen päälle. Nykyään käy valmentamassa ja jos ei saa kyytiä niin ottaa uberin. Onko se teille mahdollista?
Melko kallista harrastamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erottakaapa siellä mielissänne kaksi eri asiaa, urheilu ja liikunta. Urheiluun liittyy kilpaileminen ja oman maksimaalisen suorituskyvyn tavoittelu. Urheilu vaatii sitoutumista, ahkeraa harjoittelua ja paljon muutakin. Liikuntaa voi sitten harrastella. Urhwiluseuran tehtävä on auttaa jäseniään kehittymään urheilijoina.
Tässä tapauksessa suurin osa Suomen urheiluseuroista ajettaneen alas lähivuosina. Kai olette huomanneet, mitä vauhtia lapset vähenevät. Samalla lapsia kiinnostavat yhä enemmän muut harrastukset kuin urheilu. Onneksi terveitä nuoria kasvaa ihan liikunnallakin.
No ei kyllä näytä kasvavan kun vain aniharva pääsee edes noihin minimisuosituksiin päivittäisen liikunnan osalta.
Satutko olemaan se taannoinen täällä pyörinyt, jonka mielestä lasten ja nuorten liikuntasuositus oli 30-35 tuntia viikossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla näistä harrastuslimboon joutuneista vanhemmista on sellainen outo käsitys, että lapset ja nuoret, jotka eivät harrasta ohjatusti urheilua, olisivat erityisen kiinnostuneita alkoholista eivätkä sitten mistään muusta. En tiedä, mistä tällainen käsitys on tullut. Ehkä heidän omien lastensa kohdalla asia onkin näin, ovathan urheilijat usein addiktioherkkiä.
Minun esikoiseni ei harrasta mitään kummempaa. Hänellä ei ole juurikaan kilpailuviettiä. Silti hän ei ole koskaan toimeton. Hän on omasta tahdostaan ottanut ison osan perheen ruokahuollosta vastuulleen ja kokeilee koko ajan uusia reseptejä. Hän seuraa tarkkaan uutisia ja usein opiskelee itsenäisesti jotain netissä, tällä hetkellä shakkia ja erästä soitinta. Kavereiden kanssa hänellä on bändi, ja hän käy seurakunnan tapahtumissa. Ylipäätään hän on tekevä ihminen, joka kehittää itseään ihan koko ajan.
Kuopus urheilee, ja hän kyllä on selvästi addiktoituvampi ihminen. Jos hän ei urheilisi, pelaaminen karkaisi käsistä.
Eihän kukaan sitä sanonut, että jos ei harrasta ohjatusti, joutuu huonoille teille. Ylipäätään on puhuttu harrastamisesta ja että on vapaa-ajalla muutakin tekemistä kuin notkuminen. Esikoisesi ei harrasta mitään kummempaa? Onhan tuohan jo harrastamista, että pelaa shakkia ja soittaa bändissä. Hyvä homma!
Tarkoittaa varmaan että ei harrasta seuroissa. Harrastaa voi tosiaan myös itsenäisesti.
Itselläni ei ollut ohjattuja harrastuksia. Silti minä ja kaverini oltiin kovemmassa kunnossa kuin koulukaverit ketkä harrasti seuroissa. Lapsena me liikuttiin ulkona ja potkittiin palloa tai jotain joka päivä tai vaan kirmattiin pitkin lähiötä. Käytiin juoksu lenkillä. Teininä alettiin treenata punttiksella.
Kaikista kovakuntoisin oli omana kouluaikana tyttö, joka oli kaiken vapaa-aikansa tallilla. Jonkin verran ratsasti, mutta avain tässä taitaa olla ne muut tallityöt. Heinäpaalien roudaus, kakkojen siivoaminen jne. Ei tarvittu treeniohjelmaa.
Mun lapseni on luokkansa kovakuntoisin. Hän ei harrastaa kummempaa, kerran viikossa käy kamppailulajissa, mutta pyrähtää juoksuun vähän väliä, kun kukaan ei näe, ja välillä vaikka näkisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta on tämä meininki. Onkohan muissa maissa samanlaista? Olisi kiva kuulla.
Vielä pahempaa. Pienetkin lapset treenaa usein ensimmäisen kerran aamulla ennen koulun alkua, toisen kerran illalla. Puhumattakaan nyt vaikka urheiluun painottavista sisäoppilaitoksista.
Kyllä täälläkin, esim uinnissa. Useamman kerran viikossa ennen koulua uimahallille. Ja sitten toisen kerran koulun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa koko ketjua lukea joten en tiedä joko tätä on ehdotettu. Muistan niin tuon vaiheen. Meillä lapsi harrasti voimistelua ja harkat oli 4krt viikossa plus kisat ja leirit jne. siihen päälle. Nykyään käy valmentamassa ja jos ei saa kyytiä niin ottaa uberin. Onko se teille mahdollista?
Melko kallista harrastamista?
Voimistelu ei ole persaukisten hommaa muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairasta on tämä meininki. Onkohan muissa maissa samanlaista? Olisi kiva kuulla.
Esim ameriikassa lapset harrastaa kouluajalla. Siellä harvoin voi valita lajiaan, kun lajit tulee koulun sponsorin mukana. Sitten on yksityisenpuolen harrasteet, jotka maksaa aivan järjettömiä hintoja. Moni muuttaa osavaltiosta toiseen valmentajan perässä. Silloin sitten toinen aikuinen jo elää ja hengittää sitä lajia. Toivoo, ettei ole useampaa lasta perheessä.. sitten pitää olla varaa jo nannyynkin. Tai joku toinen läheinen asuu kolmannen lapsen kanssa sitten seuraavassa osavaltiossa. < tutuistuin siellä asuessa tuommoiseenkin perheeseen. Kymmenen vuotta Ameriikassa sai kyllä tän kotimaisen harrastusrumban näyttämään aika vaivattomalta kuviolta.
Jos lapsi alkaa harrastamaan tavoitteellisesti, niin kyllä siinä oman elämän saa hetkeksi unohtaa. :(
Meidänkään suunnassa ei asunut ketään, eikä meillä ollut autoa. Kuopuksen kohdalla siis. Harrastukseen oli matkaa kuutisen kilsaa, että sen kävi dösällä. Alkuun kuljin mukana, vein ja hain. Sillä aikaa kävin kaupat tai omat lenkkini.
Meillä toisen muksun treenit oli onneksi omalla koululla, kilsa matkaa. Mutta syys-kevät pimeillä häntä pelotti kulkea, että piti sitten hakea. treeneistä. Sitten tutustuessa paremmin vanhempiin saatiin toimiva kuljetus hällekin treeneistä kotiin.
Se minkä menetin noissa kuskaamisisa, niin mä sitten järjestin buffetteja turnauksiin, kävin järjestäjänä ja lippuja myymässä ylimääräisiä vuoroja, leivoin ja strassasin useamman kisapuvun.
Monikaan ei tuota strassausta handlannut, niin kyllä mä kyytsääjien puvut hoidin. Vaatihan sekin aikaa, mutta mä tykkäsin siitä hommasta ja pari viikkoa se vei per kausi. Aivot narikkaan touhua. Töissä duunin ohella kerkesin mokkapalapellillisiä leipomaan ja pasteijoita väsäämään (omalla rahalla), lounaskokki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei pakota hommaamaan niitä kakaroita.
Vierailija kirjoitti:
Siks on meitä sinkkuja, joilta voi pyytää apua. Siitä hyötyy molemmat. Me saadaan elämään sisältöö ja lapsiperheet apuja. Kannattaisko kysyy?
Hohhoijaa. Ehkä sinä haluat kuskailla vapaa-ajalla muiden pentuja, mutta minä en ainakaan kaipaa tuollaista sisältöä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmän puhelimen plarausta ja tossua toisen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla näistä harrastuslimboon joutuneista vanhemmista on sellainen outo käsitys, että lapset ja nuoret, jotka eivät harrasta ohjatusti urheilua, olisivat erityisen kiinnostuneita alkoholista eivätkä sitten mistään muusta. En tiedä, mistä tällainen käsitys on tullut. Ehkä heidän omien lastensa kohdalla asia onkin näin, ovathan urheilijat usein addiktioherkkiä.
Minun esikoiseni ei harrasta mitään kummempaa. Hänellä ei ole juurikaan kilpailuviettiä. Silti hän ei ole koskaan toimeton. Hän on omasta tahdostaan ottanut ison osan perheen ruokahuollosta vastuulleen ja kokeilee koko ajan uusia reseptejä. Hän seuraa tarkkaan uutisia ja usein opiskelee itsenäisesti jotain netissä, tällä hetkellä shakkia ja erästä soitinta. Kavereiden kanssa hänellä on bändi, ja hän käy seurakunnan tapahtumissa. Ylipäätään hän on tekevä ihminen, joka kehittää itseään ihan koko ajan.
Kuopus urheilee, ja hän kyllä on selvästi addiktoituvampi ihminen. Jos hän ei urheilisi, pelaaminen karkaisi käsistä.
Eihän kukaan sitä sanonut, että jos ei harrasta ohjatusti, joutuu huonoille teille. Ylipäätään on puhuttu harrastamisesta ja että on vapaa-ajalla muutakin tekemistä kuin notkuminen. Esikoisesi ei harrasta mitään kummempaa? Onhan tuohan jo harrastamista, että pelaa shakkia ja soittaa bändissä. Hyvä homma!
Tarkoittaa varmaan että ei harrasta seuroissa. Harrastaa voi tosiaan myös itsenäisesti.
Itselläni ei ollut ohjattuja harrastuksia. Silti minä ja kaverini oltiin kovemmassa kunnossa kuin koulukaverit ketkä harrasti seuroissa. Lapsena me liikuttiin ulkona ja potkittiin palloa tai jotain joka päivä tai vaan kirmattiin pitkin lähiötä. Käytiin juoksu lenkillä. Teininä alettiin treenata punttiksella.
Kaikista kovakuntoisin oli omana kouluaikana tyttö, joka oli kaiken vapaa-aikansa tallilla. Jonkin verran ratsasti, mutta avain tässä taitaa olla ne muut tallityöt. Heinäpaalien roudaus, kakkojen siivoaminen jne. Ei tarvittu treeniohjelmaa.
Mun lapseni on luokkansa kovakuntoisin. Hän ei harrastaa kummempaa, kerran viikossa käy kamppailulajissa, mutta pyrähtää juoksuun vähän väliä, kun kukaan ei näe, ja välillä vaikka näkisikin.
Tuohan se olisi tärkeintä. Ei lapset tarvitse välttämättä ohjattua treeniä, vaan omaehtoista liikettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen oli hallilla joku huoltotyö ja kaikki vuorot oli peruttu. Tänään rumba jatkuu,.
Nuorin jäähallille 17:00, samalla keskimmäinen soittotunnille 17:30. Odotan soittotunnin ajan lukien kirjaa autossa, sitten mennään hakemaan vanhin uimahallilta, jonne käveli suoraan koulusta. Käydään kolmestaan kaupassa ja lopuksi napataan myös nuorin jäähallilta mukaan. Sitten kotiin, jossa kuudelta töistä päässyt mies on tehnyt päivällisen meille.
Mitä valitat?
Hän kasvaa terveellisesti ja terveessä seurassa.
Vuodet kuluvat nopeasti.
Hän saa hyvän alun elämälleen. Itsetuntoa. Iloa.
Älä sinä nyt vetäydy hommastasi. Itsehän veit.
Älä taannu lapseksi.
Kohta huomaat, että vuodet vilahti ja lapsi voi hyvin.
Mitä valitat?
Yh ("lapsi 25")
Kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä niin se useamman koululaisen harrastusrumba kuulosti mahdottomalta (4-7 harkkakertaa viikossa).
Nykyään kuskaamme kahta harkkoihin 4-6 kertaa viikossa eikä se tunnu rankalta. Yhdistän tuohon harkkakuskaukseen oman salikäynnin, eli käyn sillä aikaa kun lapset ovat treenissä, tai kaupassa käynnin, tai koiran lenkityksen eli koira mukaan, tai joskus olen jopa lukenut tenttikirjaa autossa lasten treenatessa ja joskus ole käynyt ystävän kanssa kahvilla sillä aikaa. Hyödynnän tuon ajan siis aina johonkin muuhun mihin ei muka riitä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä valitat?
Hän kasvaa terveellisesti ja terveessä seurassa.
Vuodet kuluvat nopeasti.
Hän saa hyvän alun elämälleen. Itsetuntoa. Iloa.
Älä sinä nyt vetäydy hommastasi. Itsehän veit.
Älä taannu lapseksi.
Kohta huomaat, että vuodet vilahti ja lapsi voi hyvin.
Mitä valitat?
Yh ("lapsi 25")
Miksi kukaan haluaisi, että vuodet vilahtaisivat jossakin harkoissa ja sitten lapsi olisikin aikuinen ja elämän ihanimmat ajat ohi?
Jäi epäselväksi, mistä harrastuksesta puhutaan. Varustehankintoja harvemmin tarvitsee tehdä jatkuvasti - vai onko kyseessä taloudellinen asia, joka rasittaa henkisesti? Missä harrastuksessa varustehuolto vie paljon aikaa?
Se on hyvä. Joka paikassa ei ole sama sääntö.