Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?

Eipä siinä muuta kuin tsemppiä.

Kohta lapsi on niin iso että pystyy kulkemaan julkisilla yksin? Sitten paine vähenee.

Itse vähensin vaan omia menoja ja panostin lapsen elämään. Sitten kun lapsi kasvoi palasin omiin harrastuksiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?

Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse. 

Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.

Ap

Monikin ekaluokkalainen kulkee itse julkisillakin kouluun. Mikset opeta sille lapselle jo huolehtimaan treenikamoista ja kulkemisesta?  Missä vaiheessa se on valmis? Jos vuosien päästä,niin voi sitä silti alkaa harjoittelee. 

Meiltä liian hankala ja vaarallinen reitti, ensin pitää kulkea kilsa pysäkille, ajaa bussilla vaihtopysäkille isoon liikennesolmuun ja siinä osata vaihtaa oikeaan bussiin eri pysäkiltä, ympärillä kova liikenne ja niitä harkkoja on eri paikoissa, eli pitää osata eri reitit eri paikkoihin ja muistaa milloin on missäkin, ja kaikissa paikoissa vielä pysäkiltä pitkä kävely. Ei ole realistista lapsen kulkea itse. Ap

onko kilometrin matka oikeasti joidenkin mielestä liian pitkä  matka koululaiselle ? Ellei kyse ole jääkiekkovesan varusteiden kuljettamisesta niin ihmettelen tätä kovin. Ainakin täällä  pk seudulla ekaluokkalaiset kulkevat nippa nappa 3 km matkan päivittäin kouluun, Omalla on koulurepun  lisäksi kahdesti viikossa selloselässä.    Luulisin myös et , ison liikennesolmun kohdalla on varmaakin jokin kävelytie, mahdollisesti tunneli tai liikenne valot jos siinä on bussipysäkki. Se että liikenteensomukohdissa on paljon liikettä ympärillä ei haittaa, riittää että on kevyenliikenteen väylä jota kulkea ja hallitsee turvallisen tien ylityksen.   Helpottaisi kummasti jos vaikka yhdet treenit tai yhteen suuntaan opetat lapsen kulkemaan .  Hyötyy jatkossakin siitä taidosta.  Erityisesti hyötyy siitä, että kilometrin matkaa eivät vanhemmat pidä pitkänä.  

Riippuu reitistä. Esim hyvä pyörätie, ei ongelmaa. Vilkkaasti liikennöity tie jossa ei edes jalkakäytävää = en päästäisi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?

Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse. 

Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.

Ap

Leikkikööt hiekkalaatikolla siihen asti kun muuttavat pois omillee, harrastakoot sitten mitä tykkäävät niinkui Sanna Marinikin.

-minä juon nyt kaljaa

Vierailija kirjoitti:

Onpas joillakin lasten harrastaminen raskasta. Itse jaksan jopa valmentaa omaani ja 27 muuta.

Kai jaksat kettuilla myös niille valmennettavillesi?

Räikkösestä ei olis tullut F1-kuskia jos isä jä äiti eivät olisi uhranneet sille kaikkeansa. Valintojen maailma. Jos lapsesi on riittävän hyvä, mieti kannattaako tukea. Jos ei, koita jutella että voisko olla joku toinen harrastus mihin voit itse kulkea.

Miten ekaluokkalaisella voi olla "harrastusrumba"? Eikö voisi vähän löysätä ja miettiä miten paljon harrastukset kuormittavat lasta jos vanhemmallekin tulee siitä stressiä? En kyllä ymmärrä näitä vanhempia, joiden on pakko suorittaa kaikkea elämässä ja siinä sivussa lasten myös.