Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (543)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä huomata hyvät puolet hararstuksesta, se miten ne vaikuttavat positiivisesti sinuun. Kentän laidalla voi tehdä omia projekteja (läppärillä, neuloa, lukea kirjaa). Tai tehdä omat kuntoilut treenien aikana kentän laidalla tai lähimaastossa. Ekaluokkalainen on pieni, mutta aika vierii nopeasti, ja eipä aikaakaan kun hän jo pärjää yhä enemmän itse.
Meillä on kolme pientä lasta, yksi niistä koululainen. Jokaisella pari harrastusta. Vaativia joukkuelajeja, missä talkoot pyörii. Välillä väsyttää niin että huojuttaa. Mutta aina kokemukset jää plussan puolelle.
Vanha sananlasku on: harrastukset pitävät poissa pahuuksista. Se on sosiaalisesti, terveyden ja opiskelun kannalta yksi isoimpia lahjoja mitä lapselle voi antaa. Se rakentaa itetuntoa ja kannattelee uskoa pystyvyyteen.
Ota rennosti te vedä välillä vähän vasemmalla kädellä maaliin, äläkä murehdi etukäteen <3Se on ihan tutkittu että ne seuroissa urheilevat teinit juo alkoholia enemmän kuin seuroissa harrastamattomat "nörtit". Palloilijat ovat varsinaisia raggareita
Samoin hämmästyttävän moni, jopa joka kolmas, on kohdannut joukkueurheilussa kiusaamista. Lähteenä Liitu-tutkimus ja Nyorisotutkimusseuran julkaisut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä läpi, joten en tiedä mistä harrastuksesta on kyse. Oma poika aloitti omasta toiveestaan jalkapallon vasta 4. luokalla ja nopeasti pysyi muiden mukana, jotka olivat aloittaneet harrastuksen alle kouluikäisinä. Ennen tätä ei ollut missään ohjatussa harrastuksessa. Hän kävi treeneissä niin usein kuin halusi, eli ei ollut pakko osallistua kaikkiin treeneihin ja peleihin viikossa eikä hän osallistunutkaan. Eli armollisuutta itselle ja lapselle. Asumme pk-seudulla.
No se on vähän eri asia jossain pk-seudulla kun P12 ikäluokassakin on vielä kuusi divaria + liiga niin tasoryhmiä on ihan joka jakoon ja lähtöön.
Mutta maaseudulla, missä lapset ja nuoret keskimäärin ovat ylipainoisempia ja huonokuntoisempia kuin kaupungeissa, sen ainoan mahdollisen joukkueen täytyy vetää niin täpöllä, ettei sitä jaksa kuin murto-osa helsinkiläisistäkään?
On hienoa, että lapsesi on lahjakas ja nauttii harrastuksestaan, mutta kannattaa miettiä, tekeekö hän oikeasti mitään ylimääräisillä harjoituksilla ja kilpailullisemmalla joukkueella. Voisiko hän olla lahjakas ja nauttia pelaamisesta aivan yhtä paljon jossain vähemmän vaativassa joukkueessa? Jos asutte pääkaupunkiseudulla, vaihtoehtoja tosiaan on. Ymmärrän, että kilpajoukkueen ilmapiiri imaisee mukaansa, mutta ei kannata sokeutua sille. Liikunnan ja harrastamisen ilo ei katoa, vaikka ei omistaisikaan sille kaikkea aikaansa.
Jos tämä vaihtoehto ei tunnu sopivalta, vaihtoehtosi ovat joko lopettaa kokonaan tai sopetutua. Täällä on tullut hyviä ehdotuksia siitä, miten voit käyttää harrastusajan hyödyksesi. Tosin joissain harrastuksissa toivotaan vielä noin pienillä lapsilla vanhempien läsnäoloa, mutta läsnä voi tosiaan olla vaikka äänikirjaa tai rentoutusnauhoitusta kuunnellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Mulla on ollut vuosia vähän sama tilanne. Lapsi on harrastanut nyt 10 vuotta säännöllisesti ja loppua ei näy. Olen yh ja lapsen toinen vanhempi ei ole koskaan osallistunut lapsen harrastus menoihinkaan. Tapaavat kyllä, mutta kaikki vastuu minulla. Alkuun lapsi harrasti vain yhtä lajia, sitten mukaan tuli toinen ja kolmaskin laji. Lapsi on lahjakas näissä kaikissa eikä siten halua lopettaa näistä mitään, eikä tarvitsekkaan. Olen aina laittanut lapsen menot omieni edelle. kuskaan ja maksan kaiken ihan mielelläni, kalenteri on ympäri vuoden täynnä harrastusmenoja, joka päivä on jotkin treenit, viikonloppuisin pelit ja turnaukset ja leirityksiäkin. Nykyinen puolisoni tekee reissutöitä eikä siten ole auttamassa edes kun loppuviikosta ja vaikka olisikin paikalla en vaadi häneltä mitään, vaan pysrin hoitamaan oman lapseni menot itse. Miten jaksan.. no eihän sitä aina jaksakkaan, mutta pyri olla näyttämättä sitä lapselle vaan ole kannustava. Olen myös itse mukana parissa näistä lajista joukkueenjohtajana tai huoltajan roolissa ja muutenkin aktiivivanhempi. Koen sen olevan se minun harrastukseni siinä sivussa. Kun paneutuu lajiin itsekkin mukaan näkee asioita vähän eri kantilta. Jos et halua tai voi itse osallistua kyseiseen harrastukseen, niin suosittelen ottamaan hetki omaa aikaa ja käydä lenkillä sillä välin kun lapsi on harrastuksessa. Ehkä pääasia, että löydät myös oman "harrastuksen" jotta pääset yli ajatuksesta olevasi vain kuskaava vanhempi. Luota että harrastaminen palkitaan ja näkyy myöhemmin vain positiivisena asiana. Lapset ovat erilaisia ja kaikki ei sovi kaikille, mutta harrastaminen antaaa paljon enemmän kuin ottaa. Tsemppiä AP!
"Olen aina laittanut lapsen menot omieni edelle."
tässäpä malli esimerkki lapselle miten itsensä ja omat tarpeena on sopia sysätä sivuun ;) Kun vanhemman elämä pyörii lapsen harrastuksen ympärillä, lapsi ei opi näkemään mallia siitä, että aikuisella on oma elämä, omat kiinnostuksen kohteet ja vastuu omasta hyvinvoinnistaan.
Nykyinen puolisoni tekee reissutöitä eikä siten ole auttamassa edes kun loppuviikosta ja vaikka olisikin paikalla en vaadi häneltä mitään, vaan pysrin hoitamaan oman lapseni menot itse
Kun vanhempi hoitaa kaiken yksin, vaikka toinen aikuinen olisi olemassa, lapselle opetetaan tehokkaasti, että perhe ei ole yhdessä jakamista varten vaan yksin puurtaa paremmin. Avun pyytäminen jää tuntemattomaksi taidoksi, koska “kyllähän minä itse” on tärkeämpi periaate kuin yhteinen vastuu. Ja bonuksena lapsi oppii, että kun tekee kaiken yksin, voi myöhemmin tarvittaessa uhriutua.
Miten jaksan.. no eihän sitä aina jaksakkaan, mutta pyri olla näyttämättä sitä lapselle vaan ole kannustava
Kun vanhempi yrittää aina näyttää jaksavalta ja peittää omat tunteensa, lapsi oppii mallin, jossa omia tunteita ei kuulu näyttää eikä niistä saa puhua. Lapsi kyllä aistii, että jokin on pielessä, mutta oppii silti, että “kaikki on hyvin” -naamio on tärkeämpi kuin rehellisyys. Ja niinhän se menee: miksi opettaa tervettä tunnesäätelyä, kun voi tarjota toksisen positiivisuuden pikakurssin.
Olen myös itse mukana parissa näistä lajista joukkueenjohtajana tai huoltajan roolissa ja muutenkin aktiivivanhempi. Koen sen olevan se minun harrastukseni siinä sivussa.
Jos harrastuksesta tulee vanhemman projekti, lapsi voi tiedostamattaan kokea velvollisuutta jatkaa sitä vain miellyttääkseen vanhempaansa.
jalkapalloäidit ja jumppavanhempi ei pitäisi olla kenenkään aikuisen minuutta määrittelevä identiteetti.
AP älä ainakaan tästä tsemppaajasta ota mallia, yritä löytää muita ratkaisuja.
No olipa taas keittiöpsykologin määritelmiä tuntemattoman perheen tilanteesta 🙄
No olipa taas keittiöpsykologin määritelmiä tuntemattoman perheen tilanteesta ,
Eihän tossa määritellä tilannetta, vain noita virkkeitä. Taisi osua kohdalleen vaan miksi moinen kommentti ?
Kohta pistetään tuo urheileva teini bussiin ja sitten vietetään ukon kanssa hauska pääsiäinen. Poikakin varmaan nauttii kun saa pelata lätkää koko pääsiäisen ja vielä ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta pistetään tuo urheileva teini bussiin ja sitten vietetään ukon kanssa hauska pääsiäinen. Poikakin varmaan nauttii kun saa pelata lätkää koko pääsiäisen ja vielä ulkomailla.
Täällä taas lähdetään koko perheen voimin mummolaan tapaamaan serkkuja. Futistapahtuma jää nyt väliin, mutta eiköhän ne serkukset rieku pallon kanssa ihan riittämiin tälläkin tavalla.
Voi vitsi, olen lapseton ja minusta olisi niin mukavaa auttaa välillä tällaisia perheitä vaikka juurikin lastenhoidossa tai kuskauksissa, vaikkapa naapurustossa.
Harmi ettei nykymaailmassa ole tällaista yhteisöllisyyttä, vai tuleeko kenellekään mieleen mitä kautta tällaista perhettä/yh:ta voisi löytää? Vai onko ainut keino vain yrittää tutustua naapureihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ikää, niin on varamummotoimintaa joillain paikkakunnilla.
Kato erilaisten perheiden hyvinvointiin liittyvien yhdistysten sivuja, voisiko löytyä jotain kummi- tai tukitoimintaa?
Jätä se kännykkä ja some vähäksi aikaan. Kummasti riittää aikaa muuhunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuo keskimmäinen potkii palloa joukkueessa. 8 km matkaa, joten kuskattavahan se näin talvella on kun ei täällä maalla julkiset toimi illalla. Onneksi on kolme kuskia kun vanhin sai kortin joulukuussa ja lähtee mielellään kuskaamaan. Kesällä kyllä kulkee useimmiten pyörällä niin ei se hirveästi silloin rasita. Talkoitakaan ei ole, koska tämmöisessä pikkuseurassa harrastaminen on halpaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on joukkuelajia harrastava 11-vuotias lapsi. Lajitreenit kolmesti viikossa, oheistreenit kerran viikossa, pelit ja turnaukset siihen päälle.
Muutimme pientaloalueelle lasten ollessa pieniä. Tässä on joka talossa lapsia, en keksi, miksi joku lapseton asuisi täällä. Mutta siis: on tietoinen valinta asua niin, että ympärillä muita ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Saamme siis yhdistettyä lasten harrastuskyydit, kesälomat yms lastenhoitoa vaativat asiat. Voisitteko ap miettiä muuttoa?
Olen lapsen lajissa mukana huoltajana. Ei aina niin mielenkiintoista puuhaa, mutta ajattelen, että saan viettää lapseni kanssa aikaa, näen kuinka hän kehittyy ja tutustun joukkuekavereihin sekä näiden vanhempiin. Aina ei niin kiinnosta olla koko kesäviikonloppua jossain turnauksessa, mutta koska harrastus on lapselle tärkeä, niin jaksan heilua mukana. En ole pullanleipoja, joten hoidan talkoohommat mielummin huoltajana kuin buffetista käsin.
Meillä on lapsen kanssa sovittu, että koulu on hoidettava hyvin, muuten ei ole harrastukseen asiaa.
Koetan tässä sanoittaa sitä, että vaikka kuinka väsyttää, niin aika kuluu lopulta nopeasti. Ei enää kuin seitsemän vuotta, niin meillä on täysi-ikäinen nuori kotona.
Suunnitteleminen auttaa, miettii etukäteen mitä tekee sillä välillä kun se lapsi on siellä treeneissä. Ja senkin, että mitä hommia tekee milloinkin kun ei tarvi sinne reeneihin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta pistetään tuo urheileva teini bussiin ja sitten vietetään ukon kanssa hauska pääsiäinen. Poikakin varmaan nauttii kun saa pelata lätkää koko pääsiäisen ja vielä ulkomailla.
Täällä taas lähdetään koko perheen voimin mummolaan tapaamaan serkkuja. Futistapahtuma jää nyt väliin, mutta eiköhän ne serkukset rieku pallon kanssa ihan riittämiin tälläkin tavalla.
Tätäkin on jotkut alapeukuttaneet. Lujille ottaa, että jotkut elävät tavallista lapsiperheiden elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä huomata hyvät puolet hararstuksesta, se miten ne vaikuttavat positiivisesti sinuun. Kentän laidalla voi tehdä omia projekteja (läppärillä, neuloa, lukea kirjaa). Tai tehdä omat kuntoilut treenien aikana kentän laidalla tai lähimaastossa. Ekaluokkalainen on pieni, mutta aika vierii nopeasti, ja eipä aikaakaan kun hän jo pärjää yhä enemmän itse.
Meillä on kolme pientä lasta, yksi niistä koululainen. Jokaisella pari harrastusta. Vaativia joukkuelajeja, missä talkoot pyörii. Välillä väsyttää niin että huojuttaa. Mutta aina kokemukset jää plussan puolelle.
Vanha sananlasku on: harrastukset pitävät poissa pahuuksista. Se on sosiaalisesti, terveyden ja opiskelun kannalta yksi isoimpia lahjoja mitä lapselle voi antaa. Se rakentaa itetuntoa ja kannattelee uskoa pystyvyyteen.
Ota rennosti te vedä välillä vähän vasemmalla kädellä maaliin, äläkä murehdi etukäteen <3Se on ihan tutkittu että ne seuroissa urheilevat teinit juo alkoholia enemmän kuin seuroissa harrastamattomat "nörtit". Palloilijat ovat varsinaisia raggareita
Lähde tutkimuksesta puuttuu kun sitä ei koskaan löydy. Kyllä ne kauppakeskuksessa notkuvat kaikki pahuudet keksii kun aikaa on. Urheilija ei ehdi kun muutakin tekemistä.
Kukaan lapsista ei harrasta rumbaa eikä ole kiinnostunut leka- ym. harkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä huomata hyvät puolet hararstuksesta, se miten ne vaikuttavat positiivisesti sinuun. Kentän laidalla voi tehdä omia projekteja (läppärillä, neuloa, lukea kirjaa). Tai tehdä omat kuntoilut treenien aikana kentän laidalla tai lähimaastossa. Ekaluokkalainen on pieni, mutta aika vierii nopeasti, ja eipä aikaakaan kun hän jo pärjää yhä enemmän itse.
Meillä on kolme pientä lasta, yksi niistä koululainen. Jokaisella pari harrastusta. Vaativia joukkuelajeja, missä talkoot pyörii. Välillä väsyttää niin että huojuttaa. Mutta aina kokemukset jää plussan puolelle.
Vanha sananlasku on: harrastukset pitävät poissa pahuuksista. Se on sosiaalisesti, terveyden ja opiskelun kannalta yksi isoimpia lahjoja mitä lapselle voi antaa. Se rakentaa itetuntoa ja kannattelee uskoa pystyvyyteen.
Ota rennosti te vedä välillä vähän vasemmalla kädellä maaliin, äläkä murehdi etukäteen <3Se on ihan tutkittu että ne seuroissa urheilevat teinit juo alkoholia enemmän kuin seuroissa harrastamattomat "nörtit". Palloilijat ovat varsinaisia raggareita
Lähde tutkimuksesta puuttuu kun sitä ei koskaan löydy. Kyllä ne kauppakeskuksessa notkuvat kaikki pahuudet keksii kun aikaa on. Urheilija ei ehdi kun muutakin tekemistä.
Urheilijanuorille oikein ammattilaiset näyttävät esimerkkiä. Voittoa seuraa koko joukkueen örvellys, ja fanit perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä huomata hyvät puolet hararstuksesta, se miten ne vaikuttavat positiivisesti sinuun. Kentän laidalla voi tehdä omia projekteja (läppärillä, neuloa, lukea kirjaa). Tai tehdä omat kuntoilut treenien aikana kentän laidalla tai lähimaastossa. Ekaluokkalainen on pieni, mutta aika vierii nopeasti, ja eipä aikaakaan kun hän jo pärjää yhä enemmän itse.
Meillä on kolme pientä lasta, yksi niistä koululainen. Jokaisella pari harrastusta. Vaativia joukkuelajeja, missä talkoot pyörii. Välillä väsyttää niin että huojuttaa. Mutta aina kokemukset jää plussan puolelle.
Vanha sananlasku on: harrastukset pitävät poissa pahuuksista. Se on sosiaalisesti, terveyden ja opiskelun kannalta yksi isoimpia lahjoja mitä lapselle voi antaa. Se rakentaa itetuntoa ja kannattelee uskoa pystyvyyteen.
Ota rennosti te vedä välillä vähän vasemmalla kädellä maaliin, äläkä murehdi etukäteen <3Se on ihan tutkittu että ne seuroissa urheilevat teinit juo alkoholia enemmän kuin seuroissa harrastamattomat "nörtit". Palloilijat ovat varsinaisia raggareita
Lähde tutkimuksesta puuttuu kun sitä ei koskaan löydy. Kyllä ne kauppakeskuksessa notkuvat kaikki pahuudet keksii kun aikaa on. Urheilija ei ehdi kun muutakin tekemistä.
Kysy tekoälyltä. Minä kysyin ja se antoi oikein asialliset linkitkin.
-eri.
Se on ihan tutkittu että ne seuroissa urheilevat teinit juo alkoholia enemmän kuin seuroissa harrastamattomat "nörtit". Palloilijat ovat varsinaisia raggareita