Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän minun lapsuudessani 90-luvulla selvittiin harrastuksista ilman, että äiti ja isi pörräsivät jatkuvasti mukana? Ihan itse kuljettiin matkatkin. Nykyisin pitää olla joku yksityiskuljetus ovelta ovelle tai lapsi traumatisoituu.
No mun nuoruudessani 1990-luvulla esimerkiksi jalkapallo aloitettiin usein yläkouluiässä. Nykyään ei taida sen ikäinen aloittelija löytää edes joukkuetta.
Itse olin 5v kun aloitin taitoluistelun. Ei kukaan sitä enää murkkuiässä aloitellut. Sama homma baletin kanssa.
Ikävä kyllä näin. Moneen harrastukseen pääse samalla tavalla mukaan enää myöhemmin.
Monessa lajissa herkkyyskaudet on aika nuorena. Kenestäkään ei tule hyvää ballerinaa jos aloittaa 10-vuotiaana.
Eikä ole järkevää tehdä mitään missä ei aio olla hyvä. Itse en ainakaan kannustaisi lasta mihinkään "kivaan harrasteluun". Leikki on sitä varten että on kivaa kavereiden kanssa, harrasruksiin suhtaudutaan samalla vakavuudella kuin kouluun tai ei mennä. En todellakaan maksaisi harrastuksesta missä lapsi ei pyri kehittymään.
Mun lapset harrastaa, koska se on heidän mielestään kivaa. Toki siinä sivussa tulee uusia taitoja.
Yksikään harrastus ei ole kivaa jos olet siinä aina kaikkein huonoin.
Eli jos harrastaa omaksi iloksi se tarkoittaa, että on harrastuksessa porukan huonoin? Ok...
Kyllä, koska muut harrastavat kehittyäkseen ja tullakseen paremmiksi lajissa. Joukkuelajeissa näkyy heti ketkä ovat tosissaan ja treenaavat omalla ajallaan ja saavat oikeasti sen suositellut 30-35 tuntia liikuntaa viikkoon, ja ketkä harrastavat ”omaksi ilokseen” ja harrastus on sitä että käydään treeneissä jos ei ole jotain muuta menoa ja treenien ulkopuolella ei tehdä mitään.
Missä vetun suosituksissa lukee 30-35 tuntia liikuntaa viikossa? Eli 5 h päivässä, ilman lepopäivää? Näinkö sinä itse liikut?
Harrastuksessa jokainen voi asettaa omat tavoitteet ja onneksi monissa lajeissa on myös höntsäilyryhmiä. Lasten ja nuorten puolella näihin ei vaan tahdo riittää osallistujia, mikähän voisi olla syynä? Liian kunnianhimoiset vanhemmat, ahneet seurat?
Ja ennen kuin joku haukkuu sohvaperunaksi tai siiderivalaaksi, olen äiti jolla on anoreksia. Että liikkumisesta (siitä liiallisesta) ja tavoitteista (niistä liian tiukoista) on kyllä kokemusta. Ei mulla muuta.
4-5 tuntia liikuntaa päivässä. Sekö on mielestäsi jotenkin paljon? Johan tuo tulee ihan perus ulkoilusta, hyötyliikunnasta ja harrastuksista ihan tekemättä mitään. Lapsilla vielä koululiikunnat siihen päälle ja muutenkin käytännössä koko valveillaoloaika on ulkoilua ja leikkimistä.
Olen eri, mutta minun mielestäni on täysin kohtuutonta odottaa lasten Suomen sääolosuhteissa ulkoilevan koko valveillaoloaikansa.
Jos mietin vaikka omaa ap:n lapsen ikäistä lastani, hän käy koulua 20 tuntia viikossa. Lisäksi hän käy soittotunnilla ja orkesterissa, kylällee kavereidensa luona, lukee päivittäin, pelaa lautapelejä sisarusten kanssa ja toki myös ruokailee ja auttaa ruoanlaitossa sekä muissa kotitöissä. En haluaisi hänen käyttävän mihinkään yllä mainituista yhtään vähempää aikaa.
7-vuotiaan liikuntasuositus muuten on puolestatoista kahteen tuntia päivässä. Se on viikossa noin 10-14 tuntia, ei 30-35 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tehty valinta että lasten harrastukset eivät saa hallita koko perheen elämää / meidän perheen elämä ei pyöri lapsen harrastuksen ympärillä rahallisesti eikä ajallisesti.
Kannustetaan harrastamaan ja kokeilemaan lajeja, mutta höntsäillen. Eli emme tule kuskaamaan lasta 5 krt/vko treeneihin tai maksamaan 10 keur/vuosi harrastusmaksuja kausimaksujen, varusteiden, leirien, matkojen ym muodossa. Joo, ei tule hänestä Kimi Räikköstä tai Jari Litmasta tai muutakaan lajin huippua varmaan, mutta toivottavasti muuten oman paikkansa maailmassa löytävä, liikunnan ja muun harrastamisen ilon löytänyt ihminen kyllä.Varmaan muistutatte myös että yli kasin numeroja ei sitten kokeista tuoda ja mistään yliopistoista ei edes haaveillakaan.
Olen eri, mutta minulla ainakin oli sen verran vanhanaikaiset vanhemmat, että he ymmärsivät, mitä eroa on koulunkäynnillå ja harrastuksella. Koulua käydään tulevaisuutta varten, harrastusta omaksi iloksi.
Eli koska harrastus on omaksi iloksi niin sitä ei saa ottaa tosissaan tai panostaa siihen? Pitää panostaa vain niihin asioihin joista ei tykkää ja jotka tuntuvat vastenmielisiltä?
Mä kyllä tykkäsin koulustakin ja olin siinä todella hyvä.
Sitä ei nyt tässä kysytty.
Kyllä sinä tuossa vähän vihjaisit, että kouluunkin panostetaan, vaikka se on ikävää ja vastenmielistä.
No en kyllä vihjannut.
No mihin sitten viittasit, kun kirjoitit: Pitää panostaa vain niihin asioihin joista ei tykkää ja jotka tuntuvat vastenmielisiltä?
Siihen että tuo tolvana on selvästi kieltänyt/estänyt lapsensa panostamaan asioihin ja harrastuksiin josta hän pitää, niin kysyin että pitääkö se panostus sitten kohdistaa sellaiseen kosta lapsi ei pidä.
Luehan uudelleen tuo yllä oleva kommenttiketju. Siinä ei puhuta mitään kieltämisestä tai estämisestä. Vähän tuntuu, että nyt keksit argumentit sekä itsellesi että toisille.
Kysyin tekoälyllä, paljonko ammattiurheilija harjoittelee viikossa. Vastaus oli lajista riippuen 15-30 tuntia.
Eli ammattilainenkaan ei pääse noihin lukemiin, mitä tällä palstalla suositellaan pikkukoululaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole rumbaa vaikka on viisi harrastavaa lasta. Musiikkiopisto 250 m, koulun sali 500 m, urheilukenttä 800 m, jäähalli 1,1 km, telinevoikka 3,7 km. Viimeiseen viedään jos sataa tai on hemmetisti pakkasta. Muuten pääsevät ihan itsekin. Kannattaa asuntoa ostaessa miettiä missä se sijaitsee.
Sikäli kuin enää on varaa omistusasuntoon, kun on maksanut viidelle lapselle nuo harrastukset.
Eivät toki kaikki joka paikassa harrasta, mutta nuo on ne paikat missä käyvät. Musiikkiharrastukset kolmelta alle tonni vuodessa, yleisurheilu ei maksa juuri mitään, lätkä ja telinevoimistelu sitten jonkin verran enemmän.
Missä voi harrastaa lähes ilmaiseksi yleisurheilua? Meillä maksaa lähes 900e/vuosi ja tähän päälle kisamaksut, jos niissä aikoo käydä. Talkootyötä odotetaan myös jokaiselta lähes joka kuukausi. Osallistuisin mielelläni kisojen järjestelyihin, mutta ei alle kouluikäisten sisarusten kanssa voi seisoa tuntikaupalla mittamiehenä kisoissa. Hyvä kun heidän kanssaan pystyy sen oman lapsen 10sekunnin kisasuorituksen katsomaan.
Eikä meillä ole edes mikään huippuyksilö missään lajissa mutta lapsi rakastaa urheilua ja kisoja mahdollistan kyllä hänelle tämän niin kauan kuin vain mahdollista. Ei useamman kerran viikossa harjoittelu todellakaan tarkoita sitä että lapsesta leivotaan ammattiurheilija tai-muusikko. Lapsen ehdoilla mennään, mutta harjoituksiin pitää kulkea itse.
Pieni seura pohjoisessa. 180 € vuosi, seuran omissa kisoissa saa kilpailla ilmaiseksi, sitten käydään jonkun verran muualla kisaamassa. Kisoissa talkoillaan toki. Jos sanoisin, että menee reilu tonni yhteensä kolmelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aatelkaa nyt kuitenkin sitä lapsen päivän pituutta. Hurjalta kuulostaa. Jääkö koulutehtäviin käytettävä aika minimiin harrastuksen/ harrastuksien takia.
Alaluokkalaiset kaipaa vielä sitä vapaata leikkiaikaakin, olla vaan. Ja niinhän me varmasti kaikki.Urheilevat lapset pärjää usein muita paremmin koulussa. Itsellänikin oli lapsena illat täynnä harrastuksia ja koulu sujui aina maisteriksi asti helposti siinä sivussa. Urheilu parantaa keskittymiskykyä ja ihan aivotoimintaakin.
Näinhän sitä aina tällä palstalla väitetään, mutta en ole ikinä nähnyt mitään tutkimusta aiheesta, josta kävisi ilmi, että mikä määrä urheilua on optimaalinen määrä koulumenestyksen kannalta.
Arkijärki sanoisi, että reipas päivittäinen ulkoilu varmasti kohentaa aivojen hapensaantia ja näin ollen oppimista, mutta jossain lätkäjoukkueessa seura tekee kaltaisekseen, ja huippu-urheilijat usein ovat joutuneet laiminlyömään koulua jo ihan ajankäytöllisistä syistä.
Jotkut varmaan laiminlyö koulua, mutta niin tekee osa niistäkin, jotka ei urheile ollenkaan.
Meillä kun tuon junnun joukkueessa pidemmillä pelimatkoilla varattu ihan oma aika läksyille, ja sillon niitä myös tehdään. Bussissa, hotellilla, millon nyt mitenkin aikatauluun sopii. Ja sitä myös valvotaan. Onneksi sattui tämmöinen fiksu valmentaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tekoälyllä, paljonko ammattiurheilija harjoittelee viikossa. Vastaus oli lajista riippuen 15-30 tuntia.
Eli ammattilainenkaan ei pääse noihin lukemiin, mitä tällä palstalla suositellaan pikkukoululaisille.
Tässä on semmoinen ihan fysiologinen ero lapsen ja aikuisen elimistössä. Lapsi ei pysty vetämään isoilla tehoilla kovin paljoa ja liikunta on pääosin matalatehoista ja siitä lapsi myös palautuu nopeasti ja voi liikkua suuriakin määriä. Aikuinen ammattiurheilija taas pystyy tekemään niin kovia harjoituksia, että vaativat jopa 48 - 72 h palaitumisen ennen kuin tehdä samoilla tehoilla uudelleen. Siksi määrä voi jäädä yllättävän pieneksikin.
Hei! Mulla on ollut vuosia vähän sama tilanne. Lapsi on harrastanut nyt 10 vuotta säännöllisesti ja loppua ei näy. Olen yh ja lapsen toinen vanhempi ei ole koskaan osallistunut lapsen harrastus menoihinkaan. Tapaavat kyllä, mutta kaikki vastuu minulla. Alkuun lapsi harrasti vain yhtä lajia, sitten mukaan tuli toinen ja kolmaskin laji. Lapsi on lahjakas näissä kaikissa eikä siten halua lopettaa näistä mitään, eikä tarvitsekkaan. Olen aina laittanut lapsen menot omieni edelle. kuskaan ja maksan kaiken ihan mielelläni, kalenteri on ympäri vuoden täynnä harrastusmenoja, joka päivä on jotkin treenit, viikonloppuisin pelit ja turnaukset ja leirityksiäkin. Nykyinen puolisoni tekee reissutöitä eikä siten ole auttamassa edes kun loppuviikosta ja vaikka olisikin paikalla en vaadi häneltä mitään, vaan pysrin hoitamaan oman lapseni menot itse. Miten jaksan.. no eihän sitä aina jaksakkaan, mutta pyri olla näyttämättä sitä lapselle vaan ole kannustava. Olen myös itse mukana parissa näistä lajista joukkueenjohtajana tai huoltajan roolissa ja muutenkin aktiivivanhempi. Koen sen olevan se minun harrastukseni siinä sivussa. Kun paneutuu lajiin itsekkin mukaan näkee asioita vähän eri kantilta. Jos et halua tai voi itse osallistua kyseiseen harrastukseen, niin suosittelen ottamaan hetki omaa aikaa ja käydä lenkillä sillä välin kun lapsi on harrastuksessa. Ehkä pääasia, että löydät myös oman "harrastuksen" jotta pääset yli ajatuksesta olevasi vain kuskaava vanhempi. Luota että harrastaminen palkitaan ja näkyy myöhemmin vain positiivisena asiana. Lapset ovat erilaisia ja kaikki ei sovi kaikille, mutta harrastaminen antaaa paljon enemmän kuin ottaa. Tsemppiä AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kolme lasta, yksi lukiossa, yksi yläkoulussa ja yksi alakoulussa. Kaikilla on kaksi harrastusta, joissa harrastuskertoja 1-5 krt/vko/harrastus. Kuskausrumba on loputon! Top-vinkit, millä me olemme toistaiseksi selvinneet:
- Kimppakyydit. Onneksi kahden lapsen osalta olemme onnistuneet löytämään toisen perheen (yhdessä vaiheessa ringissä oli vielä kolmaskin perhe), jonka kanssa on sovittu vakkarikuskausvuorot. Tarpeen mukaan sitten vaihdellaan vuoroja tai sumplitaan muuten.
- Jos kimppakyyti ei ole mahdollista, suosittelisin palkkaamaan jonkun ajokortillisen hoitamaan esim. yhden kuskauksen viikossa. Tai vaikka lukiolaisen kulkemaan matkan harrastukseen ja takaisin lapsen kanssa julkisilla. Siinä lapsikin oppii vähitellen käyttämän julkisia ja itseluottamus ja itsenäisyys kasvaa pikkuhiljaa. Ja tähän joku vakkaripäivä ja aina sama reitti, niin että jää mahdollisimman vähän tilaa sähläykselle.
- Isompien lasten kanssa ollaan sitten pikkuhiljaa tehty sitä, että menevät esim. yhtenä päivänä viikosta julkisilla, tai menevät edes yhteen suuntaan.
- Itse olen ottanut tavaksi käydä lenkillä tai ulkokuntosalilla kun lapset ovat harrastamassa. Hoidan myös jonkun verran työjuttuja, puhun puheluita yms. Minulla on myös aina joku lukukirja mukana ja luen autossa tai lähellä olevassa kahvilassa tms. Yritän välttää sitä, että vain skrollaan puhelimella ees sun taas, koska se saa lopulta aikaan sen tunteen, että en tehnyt mitään ja taas vain tuhlasin pari tuntia.
- Ja sitten se mikä mahdollistaa ns paletin pysymisen kasassa: kirjaan ja suunnittelen kaiken perhekalenteriin, ja kaikilla perheenjäsenillä on siihen pääsy (Google-kalenteri). Teinit näkevät siitä, mikä on ns viikko-ohjelma ja pystyvät itsekin jo ennakoimaan välipalojaan ja lähtöaikoja jne. Koko ajan helpottuu, kun lapset kasvavat. Pienimmällä ei vielä ole Google-kalenteria, joten printtaan kalenterista myös viikon kerrallaan jääkaapin oveen - lukujärjestysten vierren - on ollut tosi kätevä, ja kukin perheenjäsen näkee siitä heti, missä mennään. Toinen oleellinen asia on ruokalistan suunnitteleminen viikoksi kerrallaan, ja viikko-ostokset kerran viikossa. Teen ainakin kahtena päivänä viikossa niin suuren annoksen, että siitä riittää kahdelle aterialle.
Tsemppiä! Kyllä se siitä. Ja koko ajan helpottaa kun lapset kasvavat ja kehittyvät. Ja kun näkee, kuinka paljon lapset nauttivat harrastuksistaan, niin tietää jotakin tehneensä oikein.
Luulisi että lapsi itsekin väsyy tähän tiukkaan aikatauluun, laittakaa harrastus tauolle, pelaamassa voi käydä muutenkin kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoholi auttaa jaksamaan arjessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tekoälyllä, paljonko ammattiurheilija harjoittelee viikossa. Vastaus oli lajista riippuen 15-30 tuntia.
Eli ammattilainenkaan ei pääse noihin lukemiin, mitä tällä palstalla suositellaan pikkukoululaisille.Tässä on semmoinen ihan fysiologinen ero lapsen ja aikuisen elimistössä. Lapsi ei pysty vetämään isoilla tehoilla kovin paljoa ja liikunta on pääosin matalatehoista ja siitä lapsi myös palautuu nopeasti ja voi liikkua suuriakin määriä. Aikuinen ammattiurheilija taas pystyy tekemään niin kovia harjoituksia, että vaativat jopa 48 - 72 h palaitumisen ennen kuin tehdä samoilla tehoilla uudelleen. Siksi määrä voi jäädä yllättävän pieneksikin.
Lisäksi lapsen ja aikuisen välillä on sellainen psykologinen ero, että on aivan turhaa laskeskella lapsen liikkumia tunteja. Lapsi ei treenaa, lapsi tutustuu maailmaan juosten ja hyppien, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Yhdenkään lapsen tai ammatikseen muuta kuin urheilua harjoittavan aikuisen ei tarvitse tähdätä 30-35 viikkotuntiin, vaikka joillekin lapsille sen verran kertyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun ei välttämättä väsy, jos ne harrastukset on oikeesti lapselle mielekkäitä eikä sinne pakoteta menemään vaan se on lapsen oma tahto mennä, tehdä ja olla kavereiden kanssa. Aika usein törmää tuohon aikuisen ajatukseen että eihän sitä jaksa. Jos itse aikuiset luo sille lapselle tuollaisen ajatusmaailman että ei ole pakko jaksaa niin tarttuuhan se ja ei varmasti jaksakkaan. Jos koulu sujuu hyvin eikä vaadi lapselta erityistä lisäpanostusta niin en ymmärrä miksi lapsi ei jaksaisi käydä vaikka joka päivä harrastamassa tunnin tai pari mielekästä harrastustaan. Jos lapsi väsyy, onko syy harrastuksessa vai jossain muussa kenties?
Tutulta kuulostaa. Kaksi aktiiviurheilevaa lasta ja 9-10 tapahtumaa joka viikko. Aika katkolla on omat jutut kunnes vanhempi saa kortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua väsytä lasten harrastukset yhtään, makaan sohvalla palstailemassa. Puoli tuntia sitten muistutin yläkoululaista soittotunnista ja sain sen perinteisen "joo, joo" vastauksen. Kyllä se sen muistaisi ilmankin ja innoissaan aina menee. Kohta pitää sitten tuota alakoululaista muistuttaa uintiharkoista. Niin joo, pyörällä menevät ja tulevat. Uimahallille 2,5 km, soittotunnille 2 km.
Vierailija kirjoitti:
No kun ei välttämättä väsy, jos ne harrastukset on oikeesti lapselle mielekkäitä eikä sinne pakoteta menemään vaan se on lapsen oma tahto mennä, tehdä ja olla kavereiden kanssa. Aika usein törmää tuohon aikuisen ajatukseen että eihän sitä jaksa. Jos itse aikuiset luo sille lapselle tuollaisen ajatusmaailman että ei ole pakko jaksaa niin tarttuuhan se ja ei varmasti jaksakkaan. Jos koulu sujuu hyvin eikä vaadi lapselta erityistä lisäpanostusta niin en ymmärrä miksi lapsi ei jaksaisi käydä vaikka joka päivä harrastamassa tunnin tai pari mielekästä harrastustaan. Jos lapsi väsyy, onko syy harrastuksessa vai jossain muussa kenties?
Herranen aika, luinko mä nyt oikein? Miksi ihmeessä vanhemman pitäisi luoda lapselleen ajatus, että on pakko jaksaa? Ei ole oikeasti pakko kuin kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua väsytä lasten harrastukset yhtään, makaan sohvalla palstailemassa. Puoli tuntia sitten muistutin yläkoululaista soittotunnista ja sain sen perinteisen "joo, joo" vastauksen. Kyllä se sen muistaisi ilmankin ja innoissaan aina menee. Kohta pitää sitten tuota alakoululaista muistuttaa uintiharkoista. Niin joo, pyörällä menevät ja tulevat. Uimahallille 2,5 km, soittotunnille 2 km.
Plussana lapsesi saavat hyvän kunnon. Meillä päin urheiluseurat suosittelevat, että alle viiden kilometrin matkat kuljettaisiin itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?
Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse.
Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.
Ap
Meillä on 4 lasta. Se on ihan itsestään selvyys että koulu ikäiset kulkee itse harrastuksiinsa tai ovat menemättä.
Jos haluat olla yliholhoava ja kuljetella lasta kuin vauvaa niin siinäpä kärsit. Ihan oikein sulle
Seuraile tarkkaan kuka siellä treeneissä käy... usein löytyy samasta koulusta tai jopa luokalta lapsia jotka käyvät yhdessä siellä.... sitten vain sopimaan toisen osapuolen kanssa että onko mahdollista että kävisivät vuorotellen treeneissä teidän kautta tai sitten tämän toisen kaverin kautta.... Tämä siis jos lapset tulevat keskenään toimeen.
Käytä lasten pappaa taksikuskina 24/7
Alue: Aihe vapaa
Siihen että tuo tolvana on selvästi kieltänyt/estänyt lapsensa panostamaan asioihin ja harrastuksiin josta hän pitää, niin kysyin että pitääkö se panostus sitten kohdistaa sellaiseen kosta lapsi ei pidä.