Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän minun lapsuudessani 90-luvulla selvittiin harrastuksista ilman, että äiti ja isi pörräsivät jatkuvasti mukana? Ihan itse kuljettiin matkatkin. Nykyisin pitää olla joku yksityiskuljetus ovelta ovelle tai lapsi traumatisoituu.
No mun nuoruudessani 1990-luvulla esimerkiksi jalkapallo aloitettiin usein yläkouluiässä. Nykyään ei taida sen ikäinen aloittelija löytää edes joukkuetta.
Itse olin 5v kun aloitin taitoluistelun. Ei kukaan sitä enää murkkuiässä aloitellut. Sama homma baletin kanssa.
Ikävä kyllä näin. Moneen harrastukseen pääse samalla tavalla mukaan enää myöhemmin.
Monessa lajissa herkkyyskaudet on aika nuorena. Kenestäkään ei tule hyvää ballerinaa jos aloittaa 10-vuotiaana.
Eikä ole järkevää tehdä mitään missä ei aio olla hyvä. Itse en ainakaan kannustaisi lasta mihinkään "kivaan harrasteluun". Leikki on sitä varten että on kivaa kavereiden kanssa, harrasruksiin suhtaudutaan samalla vakavuudella kuin kouluun tai ei mennä. En todellakaan maksaisi harrastuksesta missä lapsi ei pyri kehittymään.
Mun lapset harrastaa, koska se on heidän mielestään kivaa. Toki siinä sivussa tulee uusia taitoja.
Yksikään harrastus ei ole kivaa jos olet siinä aina kaikkein huonoin.
Eli jos harrastaa omaksi iloksi se tarkoittaa, että on harrastuksessa porukan huonoin? Ok...
Kyllä, koska muut harrastavat kehittyäkseen ja tullakseen paremmiksi lajissa. Joukkuelajeissa näkyy heti ketkä ovat tosissaan ja treenaavat omalla ajallaan ja saavat oikeasti sen suositellut 30-35 tuntia liikuntaa viikkoon, ja ketkä harrastavat ”omaksi ilokseen” ja harrastus on sitä että käydään treeneissä jos ei ole jotain muuta menoa ja treenien ulkopuolella ei tehdä mitään.
Missä vetun suosituksissa lukee 30-35 tuntia liikuntaa viikossa? Eli 5 h päivässä, ilman lepopäivää? Näinkö sinä itse liikut?
Harrastuksessa jokainen voi asettaa omat tavoitteet ja onneksi monissa lajeissa on myös höntsäilyryhmiä. Lasten ja nuorten puolella näihin ei vaan tahdo riittää osallistujia, mikähän voisi olla syynä? Liian kunnianhimoiset vanhemmat, ahneet seurat?
Ja ennen kuin joku haukkuu sohvaperunaksi tai siiderivalaaksi, olen äiti jolla on anoreksia. Että liikkumisesta (siitä liiallisesta) ja tavoitteista (niistä liian tiukoista) on kyllä kokemusta. Ei mulla muuta.
4-5 tuntia liikuntaa päivässä. Sekö on mielestäsi jotenkin paljon? Johan tuo tulee ihan perus ulkoilusta, hyötyliikunnasta ja harrastuksista ihan tekemättä mitään. Lapsilla vielä koululiikunnat siihen päälle ja muutenkin käytännössä koko valveillaoloaika on ulkoilua ja leikkimistä.
Olen eri, mutta minun mielestäni on täysin kohtuutonta odottaa lasten Suomen sääolosuhteissa ulkoilevan koko valveillaoloaikansa.
Jos mietin vaikka omaa ap:n lapsen ikäistä lastani, hän käy koulua 20 tuntia viikossa. Lisäksi hän käy soittotunnilla ja orkesterissa, kylällee kavereidensa luona, lukee päivittäin, pelaa lautapelejä sisarusten kanssa ja toki myös ruokailee ja auttaa ruoanlaitossa sekä muissa kotitöissä. En haluaisi hänen käyttävän mihinkään yllä mainituista yhtään vähempää aikaa.
7-vuotiaan liikuntasuositus muuten on puolestatoista kahteen tuntia päivässä. Se on viikossa noin 10-14 tuntia, ei 30-35 tuntia.
Palloliiton ja urheiluopiston suositukset ovat vähintään 20 tuntia viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tekoälyllä, paljonko ammattiurheilija harjoittelee viikossa. Vastaus oli lajista riippuen 15-30 tuntia.
Eli ammattilainenkaan ei pääse noihin lukemiin, mitä tällä palstalla suositellaan pikkukoululaisille.
Kukaan ei puhunut harjoittelusta, vaan liikunnasta. Ammattiurheilijalle tulee liikuntaa varmaan se 60-70 tuntia viikossa.
Onko lapsella isää/äitiä ? Kumpi siellä kirjoittaa ? Lapsen isä/äiti (biologinen) on myös vastuussa hänestä, vaikka olisitte eronneet yms. Hänkin voisi osallistua siihen. Tai eikö ne mene yksin/kaveriporukassa sinne ? Jos paikka ei ole lähellä, mutta bussit kulkee, voi mennä sillä. Ei muullakaan ollut, kun aloitin pianon pumputuksen opettelun (en ollut edes hyvä siinä, enkä tykännyt koko asiasta !) jouduin kävelemään sinne yksin. Se ei onneksi ollut kaukana...........sitten kävin jotakin lasten taide kerhoa entises koulussakin. Sinne isä vei autolla, samoiten, kun ratsastin hevosella/ponilla monta vuotta. Sitten ne kaikki loppuivat. Ei haittaa. Nykyään katselen paljon TV:tä mieluummin. Siis oikeasta TV:stä, tabletilla harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän minun lapsuudessani 90-luvulla selvittiin harrastuksista ilman, että äiti ja isi pörräsivät jatkuvasti mukana? Ihan itse kuljettiin matkatkin. Nykyisin pitää olla joku yksityiskuljetus ovelta ovelle tai lapsi traumatisoituu.
No mun nuoruudessani 1990-luvulla esimerkiksi jalkapallo aloitettiin usein yläkouluiässä. Nykyään ei taida sen ikäinen aloittelija löytää edes joukkuetta.
Itse olin 5v kun aloitin taitoluistelun. Ei kukaan sitä enää murkkuiässä aloitellut. Sama homma baletin kanssa.
Ikävä kyllä näin. Moneen harrastukseen pääse samalla tavalla mukaan enää myöhemmin.
Monessa lajissa herkkyyskaudet on aika nuorena. Kenestäkään ei tule hyvää ballerinaa jos aloittaa 10-vuotiaana.
Eikä ole järkevää tehdä mitään missä ei aio olla hyvä. Itse en ainakaan kannustaisi lasta mihinkään "kivaan harrasteluun". Leikki on sitä varten että on kivaa kavereiden kanssa, harrasruksiin suhtaudutaan samalla vakavuudella kuin kouluun tai ei mennä. En todellakaan maksaisi harrastuksesta missä lapsi ei pyri kehittymään.
Mun lapset harrastaa, koska se on heidän mielestään kivaa. Toki siinä sivussa tulee uusia taitoja.
Yksikään harrastus ei ole kivaa jos olet siinä aina kaikkein huonoin.
Eli jos harrastaa omaksi iloksi se tarkoittaa, että on harrastuksessa porukan huonoin? Ok...
Kyllä, koska muut harrastavat kehittyäkseen ja tullakseen paremmiksi lajissa. Joukkuelajeissa näkyy heti ketkä ovat tosissaan ja treenaavat omalla ajallaan ja saavat oikeasti sen suositellut 30-35 tuntia liikuntaa viikkoon, ja ketkä harrastavat ”omaksi ilokseen” ja harrastus on sitä että käydään treeneissä jos ei ole jotain muuta menoa ja treenien ulkopuolella ei tehdä mitään.
Missä vetun suosituksissa lukee 30-35 tuntia liikuntaa viikossa? Eli 5 h päivässä, ilman lepopäivää? Näinkö sinä itse liikut?
Harrastuksessa jokainen voi asettaa omat tavoitteet ja onneksi monissa lajeissa on myös höntsäilyryhmiä. Lasten ja nuorten puolella näihin ei vaan tahdo riittää osallistujia, mikähän voisi olla syynä? Liian kunnianhimoiset vanhemmat, ahneet seurat?
Ja ennen kuin joku haukkuu sohvaperunaksi tai siiderivalaaksi, olen äiti jolla on anoreksia. Että liikkumisesta (siitä liiallisesta) ja tavoitteista (niistä liian tiukoista) on kyllä kokemusta. Ei mulla muuta.
4-5 tuntia liikuntaa päivässä. Sekö on mielestäsi jotenkin paljon? Johan tuo tulee ihan perus ulkoilusta, hyötyliikunnasta ja harrastuksista ihan tekemättä mitään. Lapsilla vielä koululiikunnat siihen päälle ja muutenkin käytännössä koko valveillaoloaika on ulkoilua ja leikkimistä.
Olen eri, mutta minun mielestäni on täysin kohtuutonta odottaa lasten Suomen sääolosuhteissa ulkoilevan koko valveillaoloaikansa.
Jos mietin vaikka omaa ap:n lapsen ikäistä lastani, hän käy koulua 20 tuntia viikossa. Lisäksi hän käy soittotunnilla ja orkesterissa, kylällee kavereidensa luona, lukee päivittäin, pelaa lautapelejä sisarusten kanssa ja toki myös ruokailee ja auttaa ruoanlaitossa sekä muissa kotitöissä. En haluaisi hänen käyttävän mihinkään yllä mainituista yhtään vähempää aikaa.
7-vuotiaan liikuntasuositus muuten on puolestatoista kahteen tuntia päivässä. Se on viikossa noin 10-14 tuntia, ei 30-35 tuntia.
Palloliiton ja urheiluopiston suositukset ovat vähintään 20 tuntia viikossa.
Entä kenen suositus on se 30-35?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tekoälyllä, paljonko ammattiurheilija harjoittelee viikossa. Vastaus oli lajista riippuen 15-30 tuntia.
Eli ammattilainenkaan ei pääse noihin lukemiin, mitä tällä palstalla suositellaan pikkukoululaisille.Kukaan ei puhunut harjoittelusta, vaan liikunnasta. Ammattiurheilijalle tulee liikuntaa varmaan se 60-70 tuntia viikossa.
Onpa onni, että olen tavallisissa palkkatöissä, ja lakikin suojaa ettei mene yli 40 tunnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkaahan se oli. Meillä oli treenejä 3-5 kertaa viikossa. Alkuun oli kimppakyyti, mutta sitten lapsi eteni eri tahtiin kavereiden kanssa ja osa lopetti joten lopulta olin yksin kuskaamaassa. Jossain kohtaa helpotti kun lapsi pääsi itse kulkemaan treeneihin ja mulla jäi haku. Nyt sitten jo sen verran iso että kulkee molempiin suuntiin itsenäisesti. Joskus vien tai haen jos on vaikka kauppaan menoa. Muistan kyllä että rankkaa oli. Vinkkinä keksiä kauppareissu tai oma treeni/ lenkki tuolle lapsen harrastuksen ajaksi niin et ikäänkuin ees taas ajele. Tsemppiä, jossain kohtaa helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tekoälyllä, paljonko ammattiurheilija harjoittelee viikossa. Vastaus oli lajista riippuen 15-30 tuntia.
Eli ammattilainenkaan ei pääse noihin lukemiin, mitä tällä palstalla suositellaan pikkukoululaisille.Kukaan ei puhunut harjoittelusta, vaan liikunnasta. Ammattiurheilijalle tulee liikuntaa varmaan se 60-70 tuntia viikossa.
Ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tekoälyllä, paljonko ammattiurheilija harjoittelee viikossa. Vastaus oli lajista riippuen 15-30 tuntia.
Eli ammattilainenkaan ei pääse noihin lukemiin, mitä tällä palstalla suositellaan pikkukoululaisille.Kukaan ei puhunut harjoittelusta, vaan liikunnasta. Ammattiurheilijalle tulee liikuntaa varmaan se 60-70 tuntia viikossa.
Olisipa kiva nähdä jonkinlainen esimerkkiohjelma ammattilaisurheilijan 70 tunnin liikuntaviikolle.
Erityisesti kiinnostaa, että jos päivään kuuluu yksi vaikkapa kahden tunnin harjoitus maksimaalisilla tehoilla, niin millaista liikuntaa siihen päälle tehdään se loput 7-8 tuntia. Ja samoin myös se, että jos sattuu pari hieman kevyempää päivää tai vaikkapa matkustuspäiviä, joita huippu-urheilijoilla on runsaasti, kuinka muina päivinä onnistuu nukkuminen. 70 tuntia viikossa on varsin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?
Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse.
Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.
Ap
Ei voi olla totta! 😂
Kuka hullu hankkisi noin pienelle sellaisen harrastuksen, johon pitää olla koko ajan kuskaamassa.
Itse aiheuttatte nämä ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua väsytä lasten harrastukset yhtään, makaan sohvalla palstailemassa. Puoli tuntia sitten muistutin yläkoululaista soittotunnista ja sain sen perinteisen "joo, joo" vastauksen. Kyllä se sen muistaisi ilmankin ja innoissaan aina menee. Kohta pitää sitten tuota alakoululaista muistuttaa uintiharkoista. Niin joo, pyörällä menevät ja tulevat. Uimahallille 2,5 km, soittotunnille 2 km.
Plussana lapsesi saavat hyvän kunnon. Meillä päin urheiluseurat suosittelevat, että alle viiden kilometrin matkat kuljettaisiin itsenäisesti.
Miksi urheiluseura puuttuu asiaan, joka ei heille kuulu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on vähän semmoinen homma, että äippylin pitää opetella asettamaan rajoja. Ei se penikka päätä, montako kertaa viikossa käy treeneissä. Tai päättää, jos itse maksaa ja kulkee matkat itsenäisesti. Muussa tapauksessa äippyli on se, joka määrää tahdin.
Periaatteessa toki noin, mutta aapeella ja monella muulla on se tilanne, että joko suostuvat valmentajien määräämään tahtiin tai joutuvat lopettamaan kokonaan. Ja sitä aapee nyt pohtii, sanoako lapselle että harrastus loppuu kokonaan vai yrittääkö revetä siihen, mitä valmentajat edellyttää jos haluaa jatkaa.
Ei maailma minkään valmentajaa leikkivän iskukin tahdissa pyöri. Lapsella on oikeus harrastaa, vaikka ei jokaiseen treeniin osallistuisikaan. Jos valkkuisi yrittä jotain päteä, otetaan yhteys seurajohtoon (tai iltasanomiin)
Treeniaikoihin pitää monessa lajissa sitoutua tai putoaa joukkueesta.
Näinhän se on. Ja suurin osa lapsista putoaa tai pudottautuu jo alakoulun loppupuolella.
Osa jo sitä ennen. Täällä moni, oma poika mukaan lukien, lopetti, kun liian kunnianhimoinen valmentaja veti pikkujunnuille sopimattoman rankkoja treenejä. Valmentajan oma ura jäi aikoinaan toteutumatta ja nyt yrittää toteuttaa unelmaansa lastensa kautta. Valmentajan oma poika siis oli joukkueessa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on vähän semmoinen homma, että äippylin pitää opetella asettamaan rajoja. Ei se penikka päätä, montako kertaa viikossa käy treeneissä. Tai päättää, jos itse maksaa ja kulkee matkat itsenäisesti. Muussa tapauksessa äippyli on se, joka määrää tahdin.
Periaatteessa toki noin, mutta aapeella ja monella muulla on se tilanne, että joko suostuvat valmentajien määräämään tahtiin tai joutuvat lopettamaan kokonaan. Ja sitä aapee nyt pohtii, sanoako lapselle että harrastus loppuu kokonaan vai yrittääkö revetä siihen, mitä valmentajat edellyttää jos haluaa jatkaa.
Ei maailma minkään valmentajaa leikkivän iskukin tahdissa pyöri. Lapsella on oikeus harrastaa, vaikka ei jokaiseen treeniin osallistuisikaan. Jos valkkuisi yrittä jotain päteä, otetaan yhteys seurajohtoon (tai iltasanomiin)
Treeniaikoihin pitää monessa lajissa sitoutua tai putoaa joukkueesta.
Tämä on varsinkin pienen lapsen kohdalla typerä sääntö. Jos joskus käy kaverisynttäreillä tms niin onko se nyt oikeasti osaamiseen niin suuri lovi, että pitää rankaista joukkueesta pudottamisella?
Toki ymmärrän sanktion, jos joku junnu ilmestyy paikalle vain peleihin. Näitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua väsytä lasten harrastukset yhtään, makaan sohvalla palstailemassa. Puoli tuntia sitten muistutin yläkoululaista soittotunnista ja sain sen perinteisen "joo, joo" vastauksen. Kyllä se sen muistaisi ilmankin ja innoissaan aina menee. Kohta pitää sitten tuota alakoululaista muistuttaa uintiharkoista. Niin joo, pyörällä menevät ja tulevat. Uimahallille 2,5 km, soittotunnille 2 km.
Plussana lapsesi saavat hyvän kunnon. Meillä päin urheiluseurat suosittelevat, että alle viiden kilometrin matkat kuljettaisiin itsenäisesti.
Miksi urheiluseura puuttuu asiaan, joka ei heille kuulu?
Miksi vanhemmat puuttuvat usein urheiluseuran asioihin. Valittavat valmentajista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän minun lapsuudessani 90-luvulla selvittiin harrastuksista ilman, että äiti ja isi pörräsivät jatkuvasti mukana? Ihan itse kuljettiin matkatkin. Nykyisin pitää olla joku yksityiskuljetus ovelta ovelle tai lapsi traumatisoituu.
No mun nuoruudessani 1990-luvulla esimerkiksi jalkapallo aloitettiin usein yläkouluiässä. Nykyään ei taida sen ikäinen aloittelija löytää edes joukkuetta.
Itse olin 5v kun aloitin taitoluistelun. Ei kukaan sitä enää murkkuiässä aloitellut. Sama homma baletin kanssa.
Ikävä kyllä näin. Moneen harrastukseen pääse samalla tavalla mukaan enää myöhemmin.
Monessa lajissa herkkyyskaudet on aika nuorena. Kenestäkään ei tule hyvää ballerinaa jos aloittaa 10-vuotiaana.
Eikä ole järkevää tehdä mitään missä ei aio olla hyvä. Itse en ainakaan kannustaisi lasta mihinkään "kivaan harrasteluun". Leikki on sitä varten että on kivaa kavereiden kanssa, harrasruksiin suhtaudutaan samalla vakavuudella kuin kouluun tai ei mennä. En todellakaan maksaisi harrastuksesta missä lapsi ei pyri kehittymään.
Mun lapset harrastaa, koska se on heidän mielestään kivaa. Toki siinä sivussa tulee uusia taitoja.
Yksikään harrastus ei ole kivaa jos olet siinä aina kaikkein huonoin.
Eli jos harrastaa omaksi iloksi se tarkoittaa, että on harrastuksessa porukan huonoin? Ok...
Kyllä, koska muut harrastavat kehittyäkseen ja tullakseen paremmiksi lajissa. Joukkuelajeissa näkyy heti ketkä ovat tosissaan ja treenaavat omalla ajallaan ja saavat oikeasti sen suositellut 30-35 tuntia liikuntaa viikkoon, ja ketkä harrastavat ”omaksi ilokseen” ja harrastus on sitä että käydään treeneissä jos ei ole jotain muuta menoa ja treenien ulkopuolella ei tehdä mitään.
Missä vetun suosituksissa lukee 30-35 tuntia liikuntaa viikossa? Eli 5 h päivässä, ilman lepopäivää? Näinkö sinä itse liikut?
Harrastuksessa jokainen voi asettaa omat tavoitteet ja onneksi monissa lajeissa on myös höntsäilyryhmiä. Lasten ja nuorten puolella näihin ei vaan tahdo riittää osallistujia, mikähän voisi olla syynä? Liian kunnianhimoiset vanhemmat, ahneet seurat?
Ja ennen kuin joku haukkuu sohvaperunaksi tai siiderivalaaksi, olen äiti jolla on anoreksia. Että liikkumisesta (siitä liiallisesta) ja tavoitteista (niistä liian tiukoista) on kyllä kokemusta. Ei mulla muuta.
4-5 tuntia liikuntaa päivässä. Sekö on mielestäsi jotenkin paljon? Johan tuo tulee ihan perus ulkoilusta, hyötyliikunnasta ja harrastuksista ihan tekemättä mitään. Lapsilla vielä koululiikunnat siihen päälle ja muutenkin käytännössä koko valveillaoloaika on ulkoilua ja leikkimistä.
Olen eri, mutta minun mielestäni on täysin kohtuutonta odottaa lasten Suomen sääolosuhteissa ulkoilevan koko valveillaoloaikansa.
Jos mietin vaikka omaa ap:n lapsen ikäistä lastani, hän käy koulua 20 tuntia viikossa. Lisäksi hän käy soittotunnilla ja orkesterissa, kylällee kavereidensa luona, lukee päivittäin, pelaa lautapelejä sisarusten kanssa ja toki myös ruokailee ja auttaa ruoanlaitossa sekä muissa kotitöissä. En haluaisi hänen käyttävän mihinkään yllä mainituista yhtään vähempää aikaa.
7-vuotiaan liikuntasuositus muuten on puolestatoista kahteen tuntia päivässä. Se on viikossa noin 10-14 tuntia, ei 30-35 tuntia.
Palloliiton ja urheiluopiston suositukset ovat vähintään 20 tuntia viikossa.
Entä kenen suositus on se 30-35?
Samojen tahojen. Ymmärrätkö mitä sana "vähintään" tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tekoälyllä, paljonko ammattiurheilija harjoittelee viikossa. Vastaus oli lajista riippuen 15-30 tuntia.
Eli ammattilainenkaan ei pääse noihin lukemiin, mitä tällä palstalla suositellaan pikkukoululaisille.Kukaan ei puhunut harjoittelusta, vaan liikunnasta. Ammattiurheilijalle tulee liikuntaa varmaan se 60-70 tuntia viikossa.
Olisipa kiva nähdä jonkinlainen esimerkkiohjelma ammattilaisurheilijan 70 tunnin liikuntaviikolle.
Erityisesti kiinnostaa, että jos päivään kuuluu yksi vaikkapa kahden tunnin harjoitus maksimaalisilla tehoilla, niin millaista liikuntaa siihen päälle tehdään se loput 7-8 tuntia. Ja samoin myös se, että jos sattuu pari hieman kevyempää päivää tai vaikkapa matkustuspäiviä, joita huippu-urheilijoilla on runsaasti, kuinka muina päivinä onnistuu nukkuminen. 70 tuntia viikossa on varsin paljon.
Venyttelyä, lihasrullailua, palauttavia lenkkejä, treeneihin siirtymiset kävellen, arkiliikunta…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua väsytä lasten harrastukset yhtään, makaan sohvalla palstailemassa. Puoli tuntia sitten muistutin yläkoululaista soittotunnista ja sain sen perinteisen "joo, joo" vastauksen. Kyllä se sen muistaisi ilmankin ja innoissaan aina menee. Kohta pitää sitten tuota alakoululaista muistuttaa uintiharkoista. Niin joo, pyörällä menevät ja tulevat. Uimahallille 2,5 km, soittotunnille 2 km.
Plussana lapsesi saavat hyvän kunnon. Meillä päin urheiluseurat suosittelevat, että alle viiden kilometrin matkat kuljettaisiin itsenäisesti.
Miksi urheiluseura puuttuu asiaan, joka ei heille kuulu?
Nimenomaan kuuluu heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on vähän semmoinen homma, että äippylin pitää opetella asettamaan rajoja. Ei se penikka päätä, montako kertaa viikossa käy treeneissä. Tai päättää, jos itse maksaa ja kulkee matkat itsenäisesti. Muussa tapauksessa äippyli on se, joka määrää tahdin.
Periaatteessa toki noin, mutta aapeella ja monella muulla on se tilanne, että joko suostuvat valmentajien määräämään tahtiin tai joutuvat lopettamaan kokonaan. Ja sitä aapee nyt pohtii, sanoako lapselle että harrastus loppuu kokonaan vai yrittääkö revetä siihen, mitä valmentajat edellyttää jos haluaa jatkaa.
Ei maailma minkään valmentajaa leikkivän iskukin tahdissa pyöri. Lapsella on oikeus harrastaa, vaikka ei jokaiseen treeniin osallistuisikaan. Jos valkkuisi yrittä jotain päteä, otetaan yhteys seurajohtoon (tai iltasanomiin)
Treeniaikoihin pitää monessa lajissa sitoutua tai putoaa joukkueesta.
Tämä on varsinkin pienen lapsen kohdalla typerä sääntö. Jos joskus käy kaverisynttäreillä tms niin onko se nyt oikeasti osaamiseen niin suuri lovi, että pitää rankaista joukkueesta pudottamisella?
Toki ymmärrän sanktion, jos joku junnu ilmestyy paikalle vain peleihin. Näitäkin on.
"Jos joskus käy kaverisynttäreillä" tarkoittaa tuollaisessa 30 hengen ryhmässä että joka viikko on useampi lapsi pois monista treeneistä niiden kaverisynttärien takia. Jos ne ovat tärkeämpiä kuin se harrastus, niin pitää etsiä jokin harrastejoukkue, joka voi toki pienellä paikkakunnalla olla haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Monilla näistä harrastuslimboon joutuneista vanhemmista on sellainen outo käsitys, että lapset ja nuoret, jotka eivät harrasta ohjatusti urheilua, olisivat erityisen kiinnostuneita alkoholista eivätkä sitten mistään muusta. En tiedä, mistä tällainen käsitys on tullut. Ehkä heidän omien lastensa kohdalla asia onkin näin, ovathan urheilijat usein addiktioherkkiä.
Minun esikoiseni ei harrasta mitään kummempaa. Hänellä ei ole juurikaan kilpailuviettiä. Silti hän ei ole koskaan toimeton. Hän on omasta tahdostaan ottanut ison osan perheen ruokahuollosta vastuulleen ja kokeilee koko ajan uusia reseptejä. Hän seuraa tarkkaan uutisia ja usein opiskelee itsenäisesti jotain netissä, tällä hetkellä shakkia ja erästä soitinta. Kavereiden kanssa hänellä on bändi, ja hän käy seurakunnan tapahtumissa. Ylipäätään hän on tekevä ihminen, joka kehittää itseään ihan koko ajan.
Kuopus urheilee, ja hän kyllä on selvästi addiktoituvampi ihminen. Jos hän ei urheilisi, pelaaminen karkaisi käsistä.
Eihän kukaan sitä sanonut, että jos ei harrasta ohjatusti, joutuu huonoille teille. Ylipäätään on puhuttu harrastamisesta ja että on vapaa-ajalla muutakin tekemistä kuin notkuminen. Esikoisesi ei harrasta mitään kummempaa? Onhan tuohan jo harrastamista, että pelaa shakkia ja soittaa bändissä. Hyvä homma!
Yritä huomata hyvät puolet hararstuksesta, se miten ne vaikuttavat positiivisesti sinuun. Kentän laidalla voi tehdä omia projekteja (läppärillä, neuloa, lukea kirjaa). Tai tehdä omat kuntoilut treenien aikana kentän laidalla tai lähimaastossa. Ekaluokkalainen on pieni, mutta aika vierii nopeasti, ja eipä aikaakaan kun hän jo pärjää yhä enemmän itse.
Meillä on kolme pientä lasta, yksi niistä koululainen. Jokaisella pari harrastusta. Vaativia joukkuelajeja, missä talkoot pyörii. Välillä väsyttää niin että huojuttaa. Mutta aina kokemukset jää plussan puolelle.
Vanha sananlasku on: harrastukset pitävät poissa pahuuksista. Se on sosiaalisesti, terveyden ja opiskelun kannalta yksi isoimpia lahjoja mitä lapselle voi antaa. Se rakentaa itetuntoa ja kannattelee uskoa pystyvyyteen.
Ota rennosti te vedä välillä vähän vasemmalla kädellä maaliin, äläkä murehdi etukäteen <3
Alue: Aihe vapaa
Eli jos en tykkää Jonesta tai Janesta niin ei TODELLAKAAN mennä samalla kyydillä harkkoihin, mitä jos vaikka Veeti tai Vilma näkee, omg!
Sori oli pakko :)