Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aatelkaa nyt kuitenkin sitä lapsen päivän pituutta. Hurjalta kuulostaa. Jääkö koulutehtäviin käytettävä aika minimiin harrastuksen/ harrastuksien takia.
Alaluokkalaiset kaipaa vielä sitä vapaata leikkiaikaakin, olla vaan. Ja niinhän me varmasti kaikki.Urheilevat lapset pärjää usein muita paremmin koulussa. Itsellänikin oli lapsena illat täynnä harrastuksia ja koulu sujui aina maisteriksi asti helposti siinä sivussa. Urheilu parantaa keskittymiskykyä ja ihan aivotoimintaakin.
Näinhän sitä aina tällä palstalla väitetään, mutta en ole ikinä nähnyt mitään tutkimusta aiheesta, josta kävisi ilmi, että mikä määrä urheilua on optimaalinen määrä koulumenestyksen kannalta.
Arkijärki sanoisi, että reipas päivittäinen ulkoilu varmasti kohentaa aivojen hapensaantia ja näin ollen oppimista, mutta jossain lätkäjoukkueessa seura tekee kaltaisekseen, ja huippu-urheilijat usein ovat joutuneet laiminlyömään koulua jo ihan ajankäytöllisistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei harrastettu muuta kuin ulkoilua ja lukemista sohvalla loikoillen ja korkeakoulut käytiin.
Vierailija kirjoitti:
Me ei harrastettu muuta kuin ulkoilua ja lukemista sohvalla loikoillen ja korkeakoulut käytiin.
Tuohan se varmaan koulunkäynnin kannalta optimaalista olisikin, tavallista reipasta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän minun lapsuudessani 90-luvulla selvittiin harrastuksista ilman, että äiti ja isi pörräsivät jatkuvasti mukana? Ihan itse kuljettiin matkatkin. Nykyisin pitää olla joku yksityiskuljetus ovelta ovelle tai lapsi traumatisoituu.
No mun nuoruudessani 1990-luvulla esimerkiksi jalkapallo aloitettiin usein yläkouluiässä. Nykyään ei taida sen ikäinen aloittelija löytää edes joukkuetta.
Itse olin 5v kun aloitin taitoluistelun. Ei kukaan sitä enää murkkuiässä aloitellut. Sama homma baletin kanssa.
Ikävä kyllä näin. Moneen harrastukseen pääse samalla tavalla mukaan enää myöhemmin.
Monessa lajissa herkkyyskaudet on aika nuorena. Kenestäkään ei tule hyvää ballerinaa jos aloittaa 10-vuotiaana.
Eikä ole järkevää tehdä mitään missä ei aio olla hyvä. Itse en ainakaan kannustaisi lasta mihinkään "kivaan harrasteluun". Leikki on sitä varten että on kivaa kavereiden kanssa, harrasruksiin suhtaudutaan samalla vakavuudella kuin kouluun tai ei mennä. En todellakaan maksaisi harrastuksesta missä lapsi ei pyri kehittymään.
Mun lapset harrastaa, koska se on heidän mielestään kivaa. Toki siinä sivussa tulee uusia taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on lapsen harrastus, ei vanhemman. Jos lapsi ei itse kykene harrastamaan, harrastus on väärä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tehty valinta että lasten harrastukset eivät saa hallita koko perheen elämää / meidän perheen elämä ei pyöri lapsen harrastuksen ympärillä rahallisesti eikä ajallisesti.
Kannustetaan harrastamaan ja kokeilemaan lajeja, mutta höntsäillen. Eli emme tule kuskaamaan lasta 5 krt/vko treeneihin tai maksamaan 10 keur/vuosi harrastusmaksuja kausimaksujen, varusteiden, leirien, matkojen ym muodossa. Joo, ei tule hänestä Kimi Räikköstä tai Jari Litmasta tai muutakaan lajin huippua varmaan, mutta toivottavasti muuten oman paikkansa maailmassa löytävä, liikunnan ja muun harrastamisen ilon löytänyt ihminen kyllä.
Varmaan muistutatte myös että yli kasin numeroja ei sitten kokeista tuoda ja mistään yliopistoista ei edes haaveillakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tehty valinta että lasten harrastukset eivät saa hallita koko perheen elämää / meidän perheen elämä ei pyöri lapsen harrastuksen ympärillä rahallisesti eikä ajallisesti.
Kannustetaan harrastamaan ja kokeilemaan lajeja, mutta höntsäillen. Eli emme tule kuskaamaan lasta 5 krt/vko treeneihin tai maksamaan 10 keur/vuosi harrastusmaksuja kausimaksujen, varusteiden, leirien, matkojen ym muodossa. Joo, ei tule hänestä Kimi Räikköstä tai Jari Litmasta tai muutakaan lajin huippua varmaan, mutta toivottavasti muuten oman paikkansa maailmassa löytävä, liikunnan ja muun harrastamisen ilon löytänyt ihminen kyllä.Varmaan muistutatte myös että yli kasin numeroja ei sitten kokeista tuoda ja mistään yliopistoista ei edes haaveillakaan.
Olen eri, mutta minulla ainakin oli sen verran vanhanaikaiset vanhemmat, että he ymmärsivät, mitä eroa on koulunkäynnillå ja harrastuksella. Koulua käydään tulevaisuutta varten, harrastusta omaksi iloksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä yh, kun lapsi ei pärjännyt erityisem hyvin lajissa, jota harrasti, välillä ärsytti lähteä treeneihin ja treenit kaikkine oheishommineen kesti usein kolmatta tuntia tai neljättä päätin että tämä jätetään. Lapsi on itekin tyytyväinen että se hulluus jäi näin jälkikäteen. Panostetaan perheenä yhdessä oloon, yhdessä harrastamiseen, sellaisiin harrastuksiin missä ei vaadita hullua kehittymistä ja jaeta porukkaa osaamisen perusteella tasoryhmiin.
Lapsi nauttii kavereista, perheen kanssa vietetystä ajasta ja koulusta, saa kymppiä ja ysiä kokeista ja yhteinen perheen kanssa vietetty aika (minulla toinenkin lapsi) on triplaantunut. Tuntuu että koko perhe voi paremmin.
Uskalsin uida vastavirtaan kun aina vaan kannustetaan treenaan treenaan ja treenaan. Meillä tällanen päätös kannatti. Toivon että lapselle jää monia kivoja lajeja joita voi harrastaa aikuisena.
Tämä hyvä, varsinkin jos lapsi ei itsekään viihdy harrastuksessa. Meillä on futisjoukkueessa paljon sellaisia, jotka on sinne raahattu puolipakolla ja se näkyy ikävä kyllä sitten koko treenien tasossa. Tuo, että harrastetaan yhdessä perheenä onkin ihan paras juttu.
Itse kuskaan lastani ihan mielellään treeneihin. Se on samalla yhteistä aikaakin meille. Ehditään jutella autossa päivän kuulumiset ja kuulustella kertotaulu yms läksyt. Toimin apuvalmentajana joukkueessa ja joskus sitten teen omankin lenkin treenien aikana. Ihan mukavaa vaihtelua omaan stressaavaan työhöni. Ja lapsi siis käy mielellään, koska samassa joukkueessa on myös parhaat kaverit. Eikä nyt ole ihan hampaat irvessä mukana. On siinä rajoilla, että voisi ehkä akatemiaankin päästä, mutta ei taida haluta eikä pakotetakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän minun lapsuudessani 90-luvulla selvittiin harrastuksista ilman, että äiti ja isi pörräsivät jatkuvasti mukana? Ihan itse kuljettiin matkatkin. Nykyisin pitää olla joku yksityiskuljetus ovelta ovelle tai lapsi traumatisoituu.
No mun nuoruudessani 1990-luvulla esimerkiksi jalkapallo aloitettiin usein yläkouluiässä. Nykyään ei taida sen ikäinen aloittelija löytää edes joukkuetta.
Itse olin 5v kun aloitin taitoluistelun. Ei kukaan sitä enää murkkuiässä aloitellut. Sama homma baletin kanssa.
Ikävä kyllä näin. Moneen harrastukseen pääse samalla tavalla mukaan enää myöhemmin.
Monessa lajissa herkkyyskaudet on aika nuorena. Kenestäkään ei tule hyvää ballerinaa jos aloittaa 10-vuotiaana.
Eikä ole järkevää tehdä mitään missä ei aio olla hyvä. Itse en ainakaan kannustaisi lasta mihinkään "kivaan harrasteluun". Leikki on sitä varten että on kivaa kavereiden kanssa, harrasruksiin suhtaudutaan samalla vakavuudella kuin kouluun tai ei mennä. En todellakaan maksaisi harrastuksesta missä lapsi ei pyri kehittymään.
Mun lapset harrastaa, koska se on heidän mielestään kivaa. Toki siinä sivussa tulee uusia taitoja.
Yksikään harrastus ei ole kivaa jos olet siinä aina kaikkein huonoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tehty valinta että lasten harrastukset eivät saa hallita koko perheen elämää / meidän perheen elämä ei pyöri lapsen harrastuksen ympärillä rahallisesti eikä ajallisesti.
Kannustetaan harrastamaan ja kokeilemaan lajeja, mutta höntsäillen. Eli emme tule kuskaamaan lasta 5 krt/vko treeneihin tai maksamaan 10 keur/vuosi harrastusmaksuja kausimaksujen, varusteiden, leirien, matkojen ym muodossa. Joo, ei tule hänestä Kimi Räikköstä tai Jari Litmasta tai muutakaan lajin huippua varmaan, mutta toivottavasti muuten oman paikkansa maailmassa löytävä, liikunnan ja muun harrastamisen ilon löytänyt ihminen kyllä.Varmaan muistutatte myös että yli kasin numeroja ei sitten kokeista tuoda ja mistään yliopistoista ei edes haaveillakaan.
Olen eri, mutta minulla ainakin oli sen verran vanhanaikaiset vanhemmat, että he ymmärsivät, mitä eroa on koulunkäynnillå ja harrastuksella. Koulua käydään tulevaisuutta varten, harrastusta omaksi iloksi.
Eli koska harrastus on omaksi iloksi niin sitä ei saa ottaa tosissaan tai panostaa siihen? Pitää panostaa vain niihin asioihin joista ei tykkää ja jotka tuntuvat vastenmielisiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän minun lapsuudessani 90-luvulla selvittiin harrastuksista ilman, että äiti ja isi pörräsivät jatkuvasti mukana? Ihan itse kuljettiin matkatkin. Nykyisin pitää olla joku yksityiskuljetus ovelta ovelle tai lapsi traumatisoituu.
No mun nuoruudessani 1990-luvulla esimerkiksi jalkapallo aloitettiin usein yläkouluiässä. Nykyään ei taida sen ikäinen aloittelija löytää edes joukkuetta.
Itse olin 5v kun aloitin taitoluistelun. Ei kukaan sitä enää murkkuiässä aloitellut. Sama homma baletin kanssa.
Ikävä kyllä näin. Moneen harrastukseen pääse samalla tavalla mukaan enää myöhemmin.
Monessa lajissa herkkyyskaudet on aika nuorena. Kenestäkään ei tule hyvää ballerinaa jos aloittaa 10-vuotiaana.
Eikä ole järkevää tehdä mitään missä ei aio olla hyvä. Itse en ainakaan kannustaisi lasta mihinkään "kivaan harrasteluun". Leikki on sitä varten että on kivaa kavereiden kanssa, harrasruksiin suhtaudutaan samalla vakavuudella kuin kouluun tai ei mennä. En todellakaan maksaisi harrastuksesta missä lapsi ei pyri kehittymään.
Mun lapset harrastaa, koska se on heidän mielestään kivaa. Toki siinä sivussa tulee uusia taitoja.
Yksikään harrastus ei ole kivaa jos olet siinä aina kaikkein huonoin.
Mä harrastan lukemista. Olen ollut siinä omasta mielestäni aina melko hyvä, mutta minulla ei ole aavistustakaan, ovatko toiset parempia tai huonompia. Mutta tuskin se huonoinkaan monta vuotta pysyy huonoimpana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tehty valinta että lasten harrastukset eivät saa hallita koko perheen elämää / meidän perheen elämä ei pyöri lapsen harrastuksen ympärillä rahallisesti eikä ajallisesti.
Kannustetaan harrastamaan ja kokeilemaan lajeja, mutta höntsäillen. Eli emme tule kuskaamaan lasta 5 krt/vko treeneihin tai maksamaan 10 keur/vuosi harrastusmaksuja kausimaksujen, varusteiden, leirien, matkojen ym muodossa. Joo, ei tule hänestä Kimi Räikköstä tai Jari Litmasta tai muutakaan lajin huippua varmaan, mutta toivottavasti muuten oman paikkansa maailmassa löytävä, liikunnan ja muun harrastamisen ilon löytänyt ihminen kyllä.Varmaan muistutatte myös että yli kasin numeroja ei sitten kokeista tuoda ja mistään yliopistoista ei edes haaveillakaan.
Olen eri, mutta minulla ainakin oli sen verran vanhanaikaiset vanhemmat, että he ymmärsivät, mitä eroa on koulunkäynnillå ja harrastuksella. Koulua käydään tulevaisuutta varten, harrastusta omaksi iloksi.
Eli koska harrastus on omaksi iloksi niin sitä ei saa ottaa tosissaan tai panostaa siihen? Pitää panostaa vain niihin asioihin joista ei tykkää ja jotka tuntuvat vastenmielisiltä?
Mä kyllä tykkäsin koulustakin ja olin siinä todella hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tehty valinta että lasten harrastukset eivät saa hallita koko perheen elämää / meidän perheen elämä ei pyöri lapsen harrastuksen ympärillä rahallisesti eikä ajallisesti.
Kannustetaan harrastamaan ja kokeilemaan lajeja, mutta höntsäillen. Eli emme tule kuskaamaan lasta 5 krt/vko treeneihin tai maksamaan 10 keur/vuosi harrastusmaksuja kausimaksujen, varusteiden, leirien, matkojen ym muodossa. Joo, ei tule hänestä Kimi Räikköstä tai Jari Litmasta tai muutakaan lajin huippua varmaan, mutta toivottavasti muuten oman paikkansa maailmassa löytävä, liikunnan ja muun harrastamisen ilon löytänyt ihminen kyllä.Varmaan muistutatte myös että yli kasin numeroja ei sitten kokeista tuoda ja mistään yliopistoista ei edes haaveillakaan.
Olen eri, mutta minulla ainakin oli sen verran vanhanaikaiset vanhemmat, että he ymmärsivät, mitä eroa on koulunkäynnillå ja harrastuksella. Koulua käydään tulevaisuutta varten, harrastusta omaksi iloksi.
Eli koska harrastus on omaksi iloksi niin sitä ei saa ottaa tosissaan tai panostaa siihen? Pitää panostaa vain niihin asioihin joista ei tykkää ja jotka tuntuvat vastenmielisiltä?
Mä kyllä tykkäsin koulustakin ja olin siinä todella hyvä.
Sitä ei nyt tässä kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tehty valinta että lasten harrastukset eivät saa hallita koko perheen elämää / meidän perheen elämä ei pyöri lapsen harrastuksen ympärillä rahallisesti eikä ajallisesti.
Kannustetaan harrastamaan ja kokeilemaan lajeja, mutta höntsäillen. Eli emme tule kuskaamaan lasta 5 krt/vko treeneihin tai maksamaan 10 keur/vuosi harrastusmaksuja kausimaksujen, varusteiden, leirien, matkojen ym muodossa. Joo, ei tule hänestä Kimi Räikköstä tai Jari Litmasta tai muutakaan lajin huippua varmaan, mutta toivottavasti muuten oman paikkansa maailmassa löytävä, liikunnan ja muun harrastamisen ilon löytänyt ihminen kyllä.Varmaan muistutatte myös että yli kasin numeroja ei sitten kokeista tuoda ja mistään yliopistoista ei edes haaveillakaan.
Olen eri, mutta minulla ainakin oli sen verran vanhanaikaiset vanhemmat, että he ymmärsivät, mitä eroa on koulunkäynnillå ja harrastuksella. Koulua käydään tulevaisuutta varten, harrastusta omaksi iloksi.
Eli koska harrastus on omaksi iloksi niin sitä ei saa ottaa tosissaan tai panostaa siihen? Pitää panostaa vain niihin asioihin joista ei tykkää ja jotka tuntuvat vastenmielisiltä?
Mä kyllä tykkäsin koulustakin ja olin siinä todella hyvä.
Sitä ei nyt tässä kysytty.
Kyllä sinä tuossa vähän vihjaisit, että kouluunkin panostetaan, vaikka se on ikävää ja vastenmielistä.
Olipa harrastus mikä tahansa ja kuinka tärkeä asia lapselle, niin jos vanhempi ei jaksa/ehdi kuskata lähes päivittäin harrastukseen tai harrastuksesta aheutuvat kulut nousevat liian korkeiksi, niin kyllä se on vanhemman velvollisuus ja oikeus puhaltaa peli poikki. Lähes säälien seuraan yksinhuoltajasiskoni arkea, kun hän vie lastaan 5-6 kertaa viikossa harrastukseen ja tekee kahta, välillä kolmeakin työtä jotta saa maksettua harrastuskulut. Tämän lisäksi vanhempamme joutuvat aika usein maksamaan siskoni vakuutus- sähkö- ja muitakin laskuja, kun kaikki rahat hupeneat kalliiseen harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tehty valinta että lasten harrastukset eivät saa hallita koko perheen elämää / meidän perheen elämä ei pyöri lapsen harrastuksen ympärillä rahallisesti eikä ajallisesti.
Kannustetaan harrastamaan ja kokeilemaan lajeja, mutta höntsäillen. Eli emme tule kuskaamaan lasta 5 krt/vko treeneihin tai maksamaan 10 keur/vuosi harrastusmaksuja kausimaksujen, varusteiden, leirien, matkojen ym muodossa. Joo, ei tule hänestä Kimi Räikköstä tai Jari Litmasta tai muutakaan lajin huippua varmaan, mutta toivottavasti muuten oman paikkansa maailmassa löytävä, liikunnan ja muun harrastamisen ilon löytänyt ihminen kyllä.Varmaan muistutatte myös että yli kasin numeroja ei sitten kokeista tuoda ja mistään yliopistoista ei edes haaveillakaan.
Olen eri, mutta minulla ainakin oli sen verran vanhanaikaiset vanhemmat, että he ymmärsivät, mitä eroa on koulunkäynnillå ja harrastuksella. Koulua käydään tulevaisuutta varten, harrastusta omaksi iloksi.
Eli koska harrastus on omaksi iloksi niin sitä ei saa ottaa tosissaan tai panostaa siihen? Pitää panostaa vain niihin asioihin joista ei tykkää ja jotka tuntuvat vastenmielisiltä?
Mä kyllä tykkäsin koulustakin ja olin siinä todella hyvä.
Sitä ei nyt tässä kysytty.
Kyllä sinä tuossa vähän vihjaisit, että kouluunkin panostetaan, vaikka se on ikävää ja vastenmielistä.
No en kyllä vihjannut.
On kyllä ymmärrettävää,että kuljetukset rasittss. Rasittaa varmaan lastakin,jos on useampi harrastus koulun lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on vähän semmoinen homma, että äippylin pitää opetella asettamaan rajoja. Ei se penikka päätä, montako kertaa viikossa käy treeneissä. Tai päättää, jos itse maksaa ja kulkee matkat itsenäisesti. Muussa tapauksessa äippyli on se, joka määrää tahdin.
Periaatteessa toki noin, mutta aapeella ja monella muulla on se tilanne, että joko suostuvat valmentajien määräämään tahtiin tai joutuvat lopettamaan kokonaan. Ja sitä aapee nyt pohtii, sanoako lapselle että harrastus loppuu kokonaan vai yrittääkö revetä siihen, mitä valmentajat edellyttää jos haluaa jatkaa.
Ei maailma minkään valmentajaa leikkivän iskukin tahdissa pyöri. Lapsella on oikeus harrastaa, vaikka ei jokaiseen treeniin osallistuisikaan. Jos valkkuisi yrittä jotain päteä, otetaan yhteys seurajohtoon (tai iltasanomiin)
Treeniaikoihin pitää monessa lajissa sitoutua tai putoaa joukkueesta.
Olisikohan yllä olevan kaltaisissa kommenteissa se syy, miksi Suomi ei pärjää jalkapallossa. Suomalaiset jalkapallojunnut tosiaankaan eivät ole mitään sprinttereitä vaan tanakoita ja vähän kömpelöitä jässiköitä.