Huvittavimmat tavat, joilla kateus ilmenee ihmisissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsena vanhempansa menettänyt tuttu joka on nykyään kolmekymppinen kiukuttelee edelleen toisille ihmisille siitä että näillä on vanhemmat tai että viettävät äitienpäivää.

Susta ei kyllä psykologia saa tekemälläkään. 

Kaeutta ja katkeruuttahan sellainen kiukuttelu on, ettei kestä tuota. Varsinkin kun kyse oli nyt aikusiesta ihmisestä.

Orvothan päätyvät lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkaiksi, kun vanhemmat kuolevat heistä tehdään huostaanottopäätös ja asetetaan huostaanpantavaksi vaikka yleensä sijoitetaankin sukulaisille. Ehkä se saa aikaan kateutta.

Olin vilpittömän iloinen sisarusteni yrityksien menestymisestä. Silloinen kumppanini ilmeisen kateellisena, koska oma yrityksensä konkan partaalla, alkoi heti puhumaan sisaruksestani, jolla ei mennyt niin hyvin. Tuo on minusta kateutta, jos ei voi olla toisten menestymisestä iloinen vaan on pakko saada käännettyä juttu johonkin muuhun.

Osallistuin erääseen urheilukisaan, johon treenasin vuoden ja moni, mm. eräs sukulainen nauroi ja epäili suoraan, etten ikinä selviydy maaliin saakka. 

Selviydyinpä kuitenkin, ja sain muistomitalin tapahtumasta, joka mulla oli sitten kotonani esillä lipaston päällä, lähinnä itselleni muistona, että pystyin siihen. Tämä sukulainen sitten kerran käydessään luonani huomasi mitalin, ja tokaisi että hän ei tuollaista krääsää kotiinsa kelpuuttaisi, "se olisi lentänyt samantien suoraan roskikseen". 

Kun olen kertonut, miten aion varmistaa lasteni perinnön. Pienen ja vaatimattoman.

Tavoilla, joka on kaikille mahdollista.

Ylipäätään se, että suunnittelee raha-asioitaan, närästää ihmisiä. Etenkin tällainen eronnut duunari.

Pitäisi tuhlailla ja kuolla nuorena. 

En keksi, mistä joku voisi olla mulle kateellinen. Ja jos joku yrittäis vihjailla olevansa, en välttämättä tajuaisi vihjailua.

Vierailija kirjoitti:

Osallistuin erääseen urheilukisaan, johon treenasin vuoden ja moni, mm. eräs sukulainen nauroi ja epäili suoraan, etten ikinä selviydy maaliin saakka. 

 

Selviydyinpä kuitenkin, ja sain muistomitalin tapahtumasta, joka mulla oli sitten kotonani esillä lipaston päällä, lähinnä itselleni muistona, että pystyin siihen. Tämä sukulainen sitten kerran käydessään luonani huomasi mitalin, ja tokaisi että hän ei tuollaista krääsää kotiinsa kelpuuttaisi, "se olisi lentänyt samantien suoraan roskikseen". 

Traumaattisen eron jälkeen jouduin muuttamaan ja uusimaan sisustuksen.

Sattumalta löysin laadukkaita ja uusina kalliita kalusteita halvalla kierrätyksestä.

Lähisukulaisen mielestä hinnoittelu oli pielessä, koska kierrätyksen henkilökunta on toistaitoista.

Olin hankkinut itselleni uuden asunnon.  Ystäväni tuli katsomaan asuntoa ja tokaisi keittiöni nähdessään, että kaapistot näyttävät sairaalan labran kaapeilta. Ei tuntunut kivalta, sillä itse tykkäsin noista selkeälinjaisista kaapeista.

Jos joku tyyppi on hyvässä kondiksessa niin se on automaattisesti vetänyt roinaa :D Onhan se totta että jotkut varmaan onkin, mutta se on sellanen automaatio nykysin että kaikki on automaattisesti vetänyt jos on vähänkin kunnossa. Sitäpaitsi vaikka ne oiski vetäny niin eihän se silti poista sitä työn määrää mitä ihminen joutuu itse tekemään myös siinä ohella. Ei se itestään tuu vaikka sitä roinaa vetäiskin. 

Kun olin laihtunut yli 20 kg ja eräs tuttu näki minut monen kuukauden jälkeen, siis laihtuneena, sanoi hän että kyllä ne kilot aina takaisin tulee ja korkojen kera. 

Keskustelkoot kateelliset keskenään. 

Sain todella hyvät pisteet englannin viimeisista kokeista ennen ylioppilaskirjoituksia. Olin alkanut hahmottaa kieltä kunnolla vasta loppua kohden ja vetäisinkin sitten laudaturin aineesta. Luokkakaverillani oli toki paineet päällä kirjoitusten lähestyessä. Hän tyrmistyi parempia pisteitäni ja ihmetteli (vahingossa varmaan ääneen), että miten ihmeessä sinä saat tuollaiset pisteet kun hän on ollut aina parempi (käynyt ihan kielikurssillakin Bristolissa). Tästä on aikaa jo ehkä 30 vuotta.

Minua kadehtettiin, kun lapseni oli niinbterve, etten koskaan ollut hänen sairastelunsa takia poissa töistä. Pomo ihmetteli palaverissa, kun oli monta ihmistä poissa, että miten minun lapsenhoitoni on järjestetty, kun en ole koskaan poissa.

Veetuiluahan siitä seurasi. Muka nuokeskelen pomoa, kun mulla on terve lapsi. 

Olis pitäny varmaan lintsata ja valehdella😈

Ketju muistuttaa siitä, miksi kannattaa pysyä ihmisistä riittävän etäällä.

No, huumorilla voi osoittaa ylemmyyttä, ja se saa vähän hitaat ihmiset tuntemaan alemmuutta, ja kateushan on juuri alemmuuskompleksi.

Vierailija kirjoitti:

En viitsi turhaan luetella 🤭

Minulta nolla kpl kannanottoja.

E

Vierailija kirjoitti:

Mua haukuttiin aikanaan pitkästä kotiäitiydestä, mihin meillä oli todella varaa. Kaikellaisia piikkejä heiteltiin. Lisäksi olisi pitänyt olla sen takia muiden palvelija.

Mulla ei ole varaa olla kotona joten hakeuduin töihin. Perehdyttäjä alkoi ensimmäisenä päivänä "haastaa" ja kysellä miten olen päätynyt sinne töihin ja rivien välistä ymmärsin, että hän piti mua jotenkin uhkana. Olin ollut vuoden kotona vauvan kanssa ja ensimmäisessä työpaikassa on tällainen joka kyselee ivaillen onko sulla aivoja päässä. Tein valituksen. 

Ap, sä tulkitset neuvot ja avun kateutena. Esim. kiinasta tilaaminen ei ole hyvä juttu, ja jos lasisi oikeesti oli halvat nin hän halusii auttaa ettet osta jatkossa halpoja ja huonoja, hänellä ehkä oli kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Oman napansa ympärillä pyöriskelevät ihmiset tulkitsevat lähes kaiken kateudeksi.

Tämä. Tulin sanomaan, että mitä tekemistä kateudella on noiden mainittujen tapausten kanssa?

Onko kaikki ilkeily ja suorapuheisuus kateutta ap:n mielestä?

Säälittävin kateus on se, että on kadehdittu työkyvyttömyyseläkkeestä. Siis terve ihminen. Sen tajuan, jos toinen sairas, joka saa aina itse hylkyä kadehtii. Sain niitä hylkyjä itsekin. 

Aika nuorena ostin kivan asunnon juuri valmistuneesta pientaloyhtiöstä.Ystävä katsoi olohuoneen ikkunasta ja sanoi, että on "hirveän lähellä" vastapäinen talo. Kaikki muut ovat sanoneet, että on ihana suojainen piha.