Huvittavimmat tavat, joilla kateus ilmenee ihmisissä

Mua haukuttiin aikanaan pitkästä kotiäitiydestä, mihin meillä oli todella varaa. Kaikellaisia piikkejä heiteltiin. Lisäksi olisi pitänyt olla sen takia muiden palvelija.

Tämän kokenut itsekin. Kaikenlaista surkuttelua, kun mies voi jättää (ei avioehtoa), miten korkea koulutukseni menee hukkaan (ei mennyt, ollut töissä ennen ja jälkeen kotiäitiyden), miten ei kerry eläkettä (on isot omat  säästöt ja perintö sekä yhteinen varallisuus ja saahan kaikki kansaneläkkeen). Lisäksi kukaan ei tiedä, onko eläkkeellä elossakaan. 

Tähän matkustuskateuteen kuuluu nykyään hyvesignalointi. Minä en matkusta, kun ympäristö saastuu. Kuitenkin koneet menee joka tapauksessa määränpäihinsä, oli itse kyydissä tai ei. 

No tuo logiikka ontuu aika pahasti. Ei niitä koneita tyhjinä lennätetä, eli mitä vähemmän matkustajia, sitä vähemmän lentoja.

Pointtina tässä oli se, että ei yksi yksilö voi maailmaa muuttaa. Ihmiset haluavat päästä liikkumaan ja matkustavat joka tapauksessa. Nykyisin ne, joilla ei ole rahaa matkustaa, muuttuvat nykyisin hyvesignaloijiksi. 

Vanhempieni auto keräsi aikoinaan jonkin verran kommentteja. Se oli minusta outoa, sillä vaikka se oli punainen ja jenkkimerkkinen, se oli muuten tavallisen näköinen ja melko pieni auto. Lukiossa ajoin sillä pari kertaa kouluun, ja kun kerran kävelin parkkipaikalta, seisoskeli lähettyvillä eräs samalla vuosikurssilla ollut porukka, jossa oli yksi tyttö ja muutama poika. He olivat vähän sellaisia syrjäänvetäytyviä ja kiusattujakin. Tuo tyttö huusi "Katsokaa, Paris Hilton saapui barbiautollaan" ja pojat alkoivat nauraa. 

Tuo tilanne oli outo, sillä en ollut ollut heistä kenenkään kanssa missään tekemisissä ja yleensä he olivat niitä, joille huudeltiin. Olin itsekin tuohon aikaan melko ujo, eikä minun kaveriporukkani koskaan kiusannut heitä. 

Minulla oli tuohon aikaan myös pitkät vaaleat hiukset, ja nekin kyllä saivat varsinkin muilta tytöiltä negatiivista huomiota.

Ihmisen tulisi lapsuudessa jo oppia tiedostamaan ja käsittelemään negatiiviset tunteet kuten kateus.  Silloin kateus ei leviä haitallisena myrkkynä ympäristöön kuten piikittelynä, ilkeilynä tai pahan puhumisena ja mustamaalaamisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua haukuttiin aikanaan pitkästä kotiäitiydestä, mihin meillä oli todella varaa. Kaikellaisia piikkejä heiteltiin. Lisäksi olisi pitänyt olla sen takia muiden palvelija.

Mulla ei ole varaa olla kotona joten hakeuduin töihin. Perehdyttäjä alkoi ensimmäisenä päivänä "haastaa" ja kysellä miten olen päätynyt sinne töihin ja rivien välistä ymmärsin, että hän piti mua jotenkin uhkana. Olin ollut vuoden kotona vauvan kanssa ja ensimmäisessä työpaikassa on tällainen joka kyselee ivaillen onko sulla aivoja päässä. Tein valituksen. 

Johtiko valitus mihinkään?

Voisin kirjoittaa kirjan tästä aiheesta. Olen kotoisin pienen paikkakunnan pieneltä tuppukylältä, jossa jo sukupuolvien ajan elanto on saatu joko maa- ja metsätaloudesta tai lähiseudun tehtaalta. Tein jo yläasteella selväksi, etten aikonut kummallekaan urapolulle. Menin lukioon ja jo silloin tuli suvulta ekat piikit herrahisistä. Lukiosta sain vielä paikkakunnan parhaat paperit ja piikittely senkuin kasvoi. Ylioppilasjuhlissani osa suvusta keskittyi lähinnä vittuiluun ja se olikin viimeinen kerta, kun näin heistä osaa. 

Seuraavaksi lähden yliopistoon lukemaan itseni tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Taas alkoi vittuilu tyyliin "meinasitko tulla tehtaalle sitten pomottamaan. Ei varmasti totella ja pokkuroida". Kävin sitten vaihdossa ulkomailla ja matkaan tarttui ulkomaalainen vaimo. Taas jatkui vittuilu siitä, miten suomalainen nainen ei kelvannut. Kun sitten valmistumisen jälkeen muutin ulkomaille töihin ja nousin parissa vuodessa organisaation keskijohtoon, alkoi taas se sama kettuilu. 

Pari vuotta sitten olin puhumassa oman alani konfrenssissa. Järjestäjä laittoi tästä Facebookiin kuvia ja yksi serkkuni oli nähnyt kuvan ja alkoi kustumaan mua julkistyrkyksi. 

Nykyään en ole suvustani tekemisissä muiden kuin vanhempieni, sisarusteni ja yhden serkun kanssa. Kaikki muut isosta suvusta ovat katkaisseet välit, kun eivät siedä sitä, että nousin duunaritaustasta pois.

Vierailija kirjoitti:

Oman napansa ympärillä pyöriskelevät ihmiset tulkitsevat lähes kaiken kateudeksi.

Olen tätä myös ihmetellyt, tosin olen reppana, jota kukaan ei kadehdi tai ainakaan en ole huomannut kadehtimista.

Minulla on kolmisen kymmentä serkkua, isällä iso lapsuuden perhe, tulin sukujuhlista ja ajattelin, minä ole kaikkein köyhin, taidan olla myös lihavin, ei edes puolisoa, lapsetkaan eivät ole akateemisia, en tee eksoottisia ulkomaan matkoja, ei ole sähköautoa, ei edes sähköpyörää, mutta kaikenkaikkiaan taidan olla tasapainoisin ja onnellisin elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Tehtiin useamman viikon kaukomatka, johon oltiin säästetty vuosia. Työkaveri puhui viikkoja siitä, kuinka hän ainakin matkustaa ennemmin usein ja lyhyitä reissuja Europpaan, vaikka en edes ottanut meidän reissua mitenkään esille sen jälkeen, kun olin ensimmäisen kerran hänen uteluihin vastannut.

Minun työkaveri pyysi tuomaan jotain vaatteita (?!) USAn matkalta, kun sitä merkkiä ei saanut silloin vielä Suomesta. Ei oltu edes läheisiä. Kun kieltäydyin, arvosteli reissumme ihan avoimesti ja puhui vaikka mitä kummallista negatiivista. Me emme edes käyneet/nähneet ko. merkin kauppaa reissullamme, joten oli kyllä aika kohtuuton pyyntö. 

Reilu kolmisen vuotta sitten ostin Tesla Model Y:n se maksoi 67 tonnia eli kallis, mutta ei nyt mikään luksusauto näillä kulmilla. Ala-asteella oleva poikani sai kuunnella kavereiden kettuilua että Tesla ei ole oikea auto jne. Jopa pojan alakoulu opettaja oli kertonut lapsille että Tesla on rikkaiden auto. Outoa.

Nyt kun Tesloja ja sähköautot ovat yleistyneet niin auto ei herätä enää samanlaisia kateuden tunteita.

Toiset mieltävät kateudeksi kaikkea. En ole kateellinen perheelle, joka ostaa kalliin okt ja elävät kädestä suuhun, vaatteet kirppareilta ja ruokarahat saadaan isovanhemmilta. Kuka olisikaan, no ei varmaan kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Toiset mieltävät kateudeksi kaikkea. En ole kateellinen perheelle, joka ostaa kalliin okt ja elävät kädestä suuhun, vaatteet kirppareilta ja ruokarahat saadaan isovanhemmilta. Kuka olisikaan, no ei varmaan kukaan.

Mutta silti funtsit heidän raha-asioitaan päivät pääksytysten.

Kyllä siellä kateus taitaa kihistä takaraivossa kuitenkin.

Itse koen tosi outona sen, että normaali keskustelu asiasta koetaan leuhkimisena. Yksi sukulaiseni itse kyseli matkustamisestani kun kävin hänen luonaan kylässä, kerroin hänelle neutraalisti missä olen reissaillut, ja jälkeenpäin kuulin toiselta sukulaiselta että olin kuulemma leuhkinut matkustamisellani. Itse en ota matkustamista koskaan puheeksi, koska se usein juuri koetaan noin, mutta tuossa tilanteessa ajattelin että kun henkilö itse asiasta kysyy, niin olisi epäkohteliasta vältellä aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset mieltävät kateudeksi kaikkea. En ole kateellinen perheelle, joka ostaa kalliin okt ja elävät kädestä suuhun, vaatteet kirppareilta ja ruokarahat saadaan isovanhemmilta. Kuka olisikaan, no ei varmaan kukaan.

Mutta silti funtsit heidän raha-asioitaan päivät pääksytysten.

Kyllä siellä kateus taitaa kihistä takaraivossa kuitenkin.

Miks ylipäätään pitäis olla kateellinen kellekään jolla menee hyvin? Ei se ole ikinä ollut multa pois millään tavalla.