Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa oli hyvä juttu misogyynien ja incelien aggressiivisuudesta ja sen syistä.
26.03.2026 |
Syynä on Jani Sinokin mukaan se, että miehet eivät pärjää enää kilpailussa toisaan tai naisia vastaan. Paine menestyä on liian kova, eivätkä he kestä sitä. Siispä he haluavat kontrolloida naisia ja lun naiset eivät siihen luonnollisestikaan suostu, miehet projisoivat oman huonommuuden tunteensa vihana, katkeruutena ja misogyynisyytenä.
He kokevat, että koska he ovat syntyneet miehiksi, heillä on etuoikeus hallita ja kontrolloda puolisoaan, tyttöystävään ja ylipäänsä naisia. He kokevat oikeudeksi kommentoida täysin tunemattomien naisten ulkonäköä ja käytöstä.
Outoa on ajattelu, ei voi muuta sanoa.
Samanlaista kilpailuahan se naisillakin on. Ja sen päälle tulee vielä yhteiskunnan "hyvä äiti"-vaatimukset huommattavasti jyrkempinä kuin "hyvä isä"-vaatimukset miehille.
"Usein videoilla ainakin sivutaan miesten vihaisuutta. Miksi se lisääntyy?
Syitä on monia, Sinokki sanoo. Suuri osa liittyy paineeseen menestyä.
Kilpailullisessa yhteiskunnassa vastuu menestyksestä lankeaa yksilölle. Jos yksilö ei pärjää, pintaan nousee helposti viha.
Myös temperamentti eriarvoistaa. Aikamme suosii ekstrovertteja.
Jos osaa toimia ihmisten kanssa itsevarmasti, kaikki on helpompaa. Ujot, epävarmat ja sosiaalisesti kömpelöt lähtevät tällaisessa yhteiskunnassa takamatkalta.
Sinokin mukaan mieli pyrkii palauttamaan voimattomuutta kokevalle kontrollin tunteen. Siksi mieli kääntää häpeän, kateuden ja kelpaamattomuuden tunteen usein halveksunnaksi, suuttumukseksi ja vihaksi, joka kohdistuu itsen ulkopuolelle.
Viha voimaannuttaa, koska se ohjaa aggressioon ja alistamiseen.
Miessukupuoli taas altistaa vihalle esimerkiksi siksi, että vihaa on pidetty kulttuurisesti miehekkäämpänä kuin haavoittuvuutta. Miehille viha on sallitumpi tunne kuin suru ja pettymys.
Sinokin mukaan osa miehistä myös kokee, että koska valkoisilla heteromiehillä on ennen ollut enemmän valtaa kuin muilla, näin pitäisi olla yhä.
Jos ajattelee, että oman sukupuolensa tai muun erinomaisuutensa vuoksi ansaitsee enemmän kuin kykenee saavuttamaan, voi olla erityisen altis vihalle.
Kommentit (362)
1. Hedy Lamarr taajuushyppelytekniikka
Kehitti 1940-luvulla tekniikan, joka mahdollisti häiriöttömän radioviestinnän
Perusta nykyisille teknologioille kuten Wi-Fi ja Bluetooth
Sai kunnollista tunnustusta vasta vuosikymmeniä myöhemmin
2. Rosalind Franklin DNA:n rakenne
Tuotti ratkaisevan röntgendiffraktiokuvan (Photo 51)
Auttoi DNA:n kaksoiskierteen löytämisessä
Hänen panoksensa tunnustettiin laajemmin vasta myöhemmin, kun James Watson ja Francis Crick saivat Nobelin
3. Ada Lovelace ensimmäinen tietokoneohjelma
Kirjoitti algoritmin Charles Babbagen koneelle
Häntä pidetään ensimmäisenä ohjelmoijana
Merkitys ymmärrettiin kunnolla vasta tietotekniikan kehittyessä
4. Mary Anderson tuulilasinpyyhkijä
Patentoi ensimmäisen toimivan pyyhkijän 1903
Aluksi pidettiin turhana keksintönä
Nykyään välttämätön osa autoja
5. Katherine Johnson avaruuslentojen laskelmat
Laski kriittisiä lentoratoja NASA:lle
Keskeinen mm. Apollo-lennoissa
Sai laajaa tunnustusta vasta myöhemmin (esim. elokuva Hidden Figures)
6. Lise Meitner ydinfission selitys
Selitti ydinfission teoreettisesti
Hänen kollegansa Otto Hahn sai Nobelin palkinnon
Meitnerin rooli tunnustettiin kunnolla vasta myöhemmin
Yhteenveto
Monissa tapauksissa kyse ei ollut siitä, etteivät naiset olisi tehneet merkittäviä keksintöjä, vaan siitä, että:
heidän työnsä jäi varjoon
tunnustus meni mieskollegoille
tai merkitys ymmärrettiin vasta myöhemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sinokin mukaan osa miehistä myös kokee, että koska valkoisilla heteromiehillä on ennen ollut enemmän valtaa kuin muilla, näin pitäisi olla yhä."
Ei kukaan näin ajattele, mutta valkoinen heteromies ei ole saanut lahjaksi mitään valtaa vaan se on perustunut valkoisten menestykseen, joka osaltaan johtuu siitä että täällä on älykkäämpää väkeä kuin kehitysmaissa. Siitä on tehty ihan älykkyysmittauksetkin eri maissa. Afrikassa on sellaista tyhmä kuin saapas väestöä joka selittää miksi siellä ei mikään toimi. Vasemmistonaiset sitten ovat keksineet että valkoinen mies on muka etuoikeutettu. Se on totta ainoastaan siinä mielessä että ovat yksinekertaisesti parempia.
Missä ja miten tämä valta näkyy? Valtaosa valkoisista miehistä on raatanut ojassa tai seissyt poterossa tai nääntynyt muuten vaan historian aikana.
Osaako joku kertoa miten tuo eroaa muista? Minkälaista maanviljelijällä oli Japanissa? Minkälaista Kiinassa tai Afrikan mantereella?
Minkälaista oli antiikin nuubialaisella tai inuiitilla joka metsästi hyljettä?
Ei nyt takerruta siihen että jokainen fiksu tajuaa ongelman olevan rikas vs köyhä, eikä mies vs nainen.
Antaa naaraiden vihata miehiä. Ei ole meiltä pois.
Mitäs ne meille voisivat edes? Muuta kuin kupata verotuksen kautta omaisuuttamme.
Pitää haarat kiinni?
Miten haarat kiinni pitäminen vähentää naisten julkisen sektorin kuppaamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuossa oli hyvin avattu sitä vihaa ruokkivaa ristiriitaa näissä netin erikoismiehissä, että kuinka tuhoisaa se on, kun on saanut päähänsä ajatuksen että sukupuolensa perusteella olisi jotenkin muita parempi ja sitten kuitenkin epäonnistuu.
Sinänsähän tuossa surullisella tavalla on huvittavaa, että tuo koko epätoivoisia miehiä hyväksikäyttävä alfamies-lore on luotu sille ajatukselle, että pahinta mitä voi olla on se, että näille miehille nauretaan. Sen takia sitten täytyy olla alfa, jotta kukaan ei vaan naura sinulle. Lopputuloksena on joukko jolle nauravat sekä naiset että normaalit miehet.
Epäonnistumisen pelko tässä varmaan on takana.
Ja se mitättömyyden tunne, kun epäonnistuu täytyy sitten projisoida naisiin, ettei oma minä tuhoudu.
Olet varmasti oikeassa tämän suhteen.
Se on hyvin surullista. Itse kun olen epäonnistunut omassa elämässäni useaan otteeseen niin juurikin naiset ovat olleet aina he jotka ovat auttaneet ja tukeneet minua. Ei heillä ole ollut minua kohtaan mitään vaatimuksia täyttää jotain miehuuden mystisiä mittareita. Lopulta sen oman epäonnistumisen myöntäminen ja siinä asiassa inhimillisenä oleminen on hyvin vapauttavaa.
Millä saataisiin miehlille kasvatus niin, että se miehinen rooli olisi laveampi ja sallisi epäonnistumiset ilman, että siitä pitää tehdä valtava juttu omassa päässään.
Tai eron tullessa osaisi hakea apua, koska se on aina raskas juttu (myös naisille vaikka ovatkin yleensä ne, jotka ensimmäisensä sen eron ottaa puheeksi)
Mitä pitäis tehdä, ettei heikoimpien miesten itsetunto olisi niin hauras, että se vaatii väkivaltaa.
Tällaista tutkimusta pitää tehdä lisää niin se parantaisi miesten hyvinvointia ja kykyä kestää pettymyksiä. Ja toivottavsti myös miesten halua hakea apua ongelmiinsa on ne sitten fyysisiä tai henkisiä.
Olisi todella hyvä, että tätä tutkittaisiin myös eri ikäryhmissä, koska kasvatus on mennyt sallivammaksi ja inhimillisemmäksi, kun esim fyysinen rangaistus kiellettiin 1984. Asenteet muuttuvat hitaammin, mutta eiköhän lasten pahoinpitelyt kasvatuksellisesna keinona ole jo historiaa. Ainakin terveissä perheissä. Olisi hyvä saada vertailtua millaiset asenteet epäonnistumiseen on eri ikäryhmillä.
Nämä ovat hyviä kysymyksiä.
Itse olen paljon pohtinut sitä, miksi monilla miehillä traumatausta ja heikko itsetunto kääntyy väkivallaksi ja vihaksi. Minua pahoinpideltiin lapsuudessani ihan urakalla ja se kyllä nujersi itsetuntoni täysin ja varmasti edesauttoi kaikkia epäonnistumisiani, mutta ei tehnyt minusta väkivaltaista. Oikeastaan päin vastoin, kaikki väkivalta aiheuttaa vain inhotusta, enkä halua nähdä sitä edes viihteessä missään muotoa.
Toisaalta sitten kuljin hyvin tyypillisen miehen polun kieltämällä mielenterveysongelmat aina siihen asti, että tilanne meni todella pahaksi. Oli hyvin silmiä avaavaa kun lopulta myönsi ongelmat, otti apua vastaan ja sai huomata, että kukaan ei suhtaudu minuun vihamielisesti ongelmieni takia. Jälkeen päin sitten olen miespuolisilta kavereiltani kuullut kuinka alkoivatkin olla jo minusta huolissaan. Eli minä väitin heille, että kaikki on hyvin ja he teeskentelivät uskovansa minua, vaikka näkivät ettei asiat todellakaan olleet hyvin. Tuosta miesten puhumattomuuden kulttuurista pitäisi jotenkin päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuossa oli hyvin avattu sitä vihaa ruokkivaa ristiriitaa näissä netin erikoismiehissä, että kuinka tuhoisaa se on, kun on saanut päähänsä ajatuksen että sukupuolensa perusteella olisi jotenkin muita parempi ja sitten kuitenkin epäonnistuu.
Sinänsähän tuossa surullisella tavalla on huvittavaa, että tuo koko epätoivoisia miehiä hyväksikäyttävä alfamies-lore on luotu sille ajatukselle, että pahinta mitä voi olla on se, että näille miehille nauretaan. Sen takia sitten täytyy olla alfa, jotta kukaan ei vaan naura sinulle. Lopputuloksena on joukko jolle nauravat sekä naiset että normaalit miehet.
Epäonnistumisen pelko tässä varmaan on takana.
Ja se mitättömyyden tunne, kun epäonnistuu täytyy sitten projisoida naisiin, ettei oma minä tuhoudu.
Olet varmasti oikeassa tämän suhteen.
Se on hyvin surullista. Itse kun olen epäonnistunut omassa elämässäni useaan otteeseen niin juurikin naiset ovat olleet aina he jotka ovat auttaneet ja tukeneet minua. Ei heillä ole ollut minua kohtaan mitään vaatimuksia täyttää jotain miehuuden mystisiä mittareita. Lopulta sen oman epäonnistumisen myöntäminen ja siinä asiassa inhimillisenä oleminen on hyvin vapauttavaa.
Millä saataisiin miehlille kasvatus niin, että se miehinen rooli olisi laveampi ja sallisi epäonnistumiset ilman, että siitä pitää tehdä valtava juttu omassa päässään.
Tai eron tullessa osaisi hakea apua, koska se on aina raskas juttu (myös naisille vaikka ovatkin yleensä ne, jotka ensimmäisensä sen eron ottaa puheeksi)
Mitä pitäis tehdä, ettei heikoimpien miesten itsetunto olisi niin hauras, että se vaatii väkivaltaa.
Tällaista tutkimusta pitää tehdä lisää niin se parantaisi miesten hyvinvointia ja kykyä kestää pettymyksiä. Ja toivottavsti myös miesten halua hakea apua ongelmiinsa on ne sitten fyysisiä tai henkisiä.
Olisi todella hyvä, että tätä tutkittaisiin myös eri ikäryhmissä, koska kasvatus on mennyt sallivammaksi ja inhimillisemmäksi, kun esim fyysinen rangaistus kiellettiin 1984. Asenteet muuttuvat hitaammin, mutta eiköhän lasten pahoinpitelyt kasvatuksellisesna keinona ole jo historiaa. Ainakin terveissä perheissä. Olisi hyvä saada vertailtua millaiset asenteet epäonnistumiseen on eri ikäryhmillä.
AP:n juttu ei ole tutkimus, vaan akateemisuuden viittaan puettu itseinhon täyttämä mielipidekirjoitus joka hokee onttoja iskulauseita vasemmistolaiselle naisyleisölle joka pitää näitä avauksia aina jotenkin oivaltavina vaikka niitä on puskettu viimeiset 20 vuotta vähintään viikottain.
Tästä olisi olemassa ihan mielenkiintoinen ja antoisa keskustelu käytävissä, mutta lähtökohta on niin epärehellinen ettei tällaisella avauksella sitä tulla saamaan.
Kysyttäessä näiltä kommunisteilta haluavatko edes keskustella, on vastaus kategorisesti "ei," koska he haluavat syyllistää ja kerätä irtopisteitä lapsellisilta vasemmistonaisilta joita juottavat humalaan lässyttäen näitä kuulostaakseen edes jonkun mielestä fiksulta.
Miehen malli sallii ilman muuta epäonnistumisen. Se mikä nykyään mättää on että luovuttaminen on tehty liian helpoksi. Moni mies kokee luovuttamisen kynnyksen niin matalaksi etteivät ikinä pääse kokemaan itsensä ylittämisen euforiaa.
Jokaisen luovutuksen yhteydessä se kynnys on ensi kerralla matalammalla ja matalammalla. Ongelma ei ole sukupuolittunut, mutta väitän että sen psyykkiset haitat näkyvät miehissä herkemmin, jolloin heistä tuleekin niitä palstalla haukuttavia "reppanoita."
Naiset eivät toisiaan nimitä reppanoiksi.
Jos joku haluaa tuosta keskustella, tai jostain muusta, niin keskustellaan. Jos haluatte vain päästä haukkumaan miehiä ja naamioimaan kollektiivisen syyllistämisen välittämiseksi, alanuolittakaa vain ja olkaa muutoin vastaamatta tähän niin en tuhlaa aikaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuossa oli hyvin avattu sitä vihaa ruokkivaa ristiriitaa näissä netin erikoismiehissä, että kuinka tuhoisaa se on, kun on saanut päähänsä ajatuksen että sukupuolensa perusteella olisi jotenkin muita parempi ja sitten kuitenkin epäonnistuu.
Sinänsähän tuossa surullisella tavalla on huvittavaa, että tuo koko epätoivoisia miehiä hyväksikäyttävä alfamies-lore on luotu sille ajatukselle, että pahinta mitä voi olla on se, että näille miehille nauretaan. Sen takia sitten täytyy olla alfa, jotta kukaan ei vaan naura sinulle. Lopputuloksena on joukko jolle nauravat sekä naiset että normaalit miehet.
Epäonnistumisen pelko tässä varmaan on takana.
Ja se mitättömyyden tunne, kun epäonnistuu täytyy sitten projisoida naisiin, ettei oma minä tuhoudu.
Olet varmasti oikeassa tämän suhteen.
Se on hyvin surullista. Itse kun olen epäonnistunut omassa elämässäni useaan otteeseen niin juurikin naiset ovat olleet aina he jotka ovat auttaneet ja tukeneet minua. Ei heillä ole ollut minua kohtaan mitään vaatimuksia täyttää jotain miehuuden mystisiä mittareita. Lopulta sen oman epäonnistumisen myöntäminen ja siinä asiassa inhimillisenä oleminen on hyvin vapauttavaa.
Millä saataisiin miehlille kasvatus niin, että se miehinen rooli olisi laveampi ja sallisi epäonnistumiset ilman, että siitä pitää tehdä valtava juttu omassa päässään.
Tai eron tullessa osaisi hakea apua, koska se on aina raskas juttu (myös naisille vaikka ovatkin yleensä ne, jotka ensimmäisensä sen eron ottaa puheeksi)
Mitä pitäis tehdä, ettei heikoimpien miesten itsetunto olisi niin hauras, että se vaatii väkivaltaa.
Tällaista tutkimusta pitää tehdä lisää niin se parantaisi miesten hyvinvointia ja kykyä kestää pettymyksiä. Ja toivottavsti myös miesten halua hakea apua ongelmiinsa on ne sitten fyysisiä tai henkisiä.
Olisi todella hyvä, että tätä tutkittaisiin myös eri ikäryhmissä, koska kasvatus on mennyt sallivammaksi ja inhimillisemmäksi, kun esim fyysinen rangaistus kiellettiin 1984. Asenteet muuttuvat hitaammin, mutta eiköhän lasten pahoinpitelyt kasvatuksellisesna keinona ole jo historiaa. Ainakin terveissä perheissä. Olisi hyvä saada vertailtua millaiset asenteet epäonnistumiseen on eri ikäryhmillä.
Kyllähän sitä tutkimusta tehdään ja miehille on tarjolla keskusteluapua, mutta kas kun miesten mielestä se on neitien hommaa, en ala. Ja jatkavat naisten syyttelyä maailman epäreiluudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse naisena koen, että näissä tämän aiheen ruotimisissa jää usein olennainen huomaamatta: sukupuolten roolit ovat menneet eri suuntiin ihan muutamassa vuosikymmenessä.
Naiset ovat viimein saavuttaneet sen aseman, että voivat halutessaan elää ilman miestä ja lapsia, ja elättää itsensä. Siksi parisuhde, avioliitto ja perhe lähtevät nykynaisella siitä oletuksesta, että miehen pitäisi tuoda jotain lisää jo valmiiksi ihan ok elämään.
Miehet taas eivät ole saavuttaneet sen enempää, koska heillä on ollut nämä naisten nyt saavuttamat oikeudet jo vuosikymmenet. Siksi mies ei voi enää noudattaa isiensä mallia siitä, että hankkii hyvän rehellisen työn niin kyllä löytää naisen, koska naiset tarvii elättäjää. Sitten kun tämä isien malli ei enää nykymaailmassa tuo haluttua tulosta, vastaus on joko uusien avujen keksiminen vähän tyhjästä, tai katkeroituminen. Ja näistä se katkeroituminen on helpompi vaihtoehto. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan siihen sorru.
Tai sitten he tajuavat etteivät tarvitse naista mihinkään :)
Mutta kun sekään ei kelpaa naaraille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarin juttu on puhdasta vihapuhetta.
Miksi miehiä ei saa kritisoida eikä syitä heidän pahoinvointiinsa ei saa tutkia?
Mitä helvetin lumihiutaleita te oikein olette, kun syytätte naisia liiallisesta herkkyydestä ja ties mistä, mutta itsellänne alkaa lapsellinen ulina heti kun joku vähän tekee muuta kuin taputtaa päähän?
Koska kenelläkään toimittelijalla ei ole pokkaa tehdä vastaavaa artikkelia naisista, sillä se tietäisi välittömästi someraivoa ja potkuja. Joten kumpi on se herkempi osapuoli? :D Miehet kuittaavat nämä naljailulla ja olankohautuksella.
Siis käytännössä artikkelin anti on: miehet ovat huonoja häviäjiä ja saattavat aiheuttaa tuhoja koska eivät kestä tappiota.
En tiedä, mutta pelejä pelanneena olen kokenut elämässäni varmaan kymmeniä tuhansia tappioita. Se on taito ja vain häviämällä paremmilleen voi oppia ja lopulta voittaa.
Kyllä tässä on nyt miehillä kasvun paikka eikä kitinä auta yhtään mitään.
No miehet ON valitettavan usein huonoja häviäjiä. Näkeehän sen urheilussa lähes joka päivä: mailat lyödään mäsäksi, tavaroita heitetään, suuta soitetaan ja aletaan suorastaan pahoinpitelemään vastustajaa kun menee hermo. Monen miehen ensireaktio on ulkoistaa omat epäonnistumisensa jonkun muun syyksi.
Inkkelit laittavat oman seksinpuutteensa yksiselitteisesti naisten syyksi. Tyyliin muut miehet saavat naisia ja seksiä mutta naiset ovat epäreilusti kieltäneet sen minulta, vaikka minussa ei ole mitään vikaa. Naisten velvollisuudeksi katsotaan oman kehonsa luovuttaminen miehen tarpeiden tyydyttämiseen riippumatta siitä haluaako nainen sitä. On aika uskomatonta etteivät nuo katkerat miehet näe miten mielipuolisia tuollaiset ajatukset ovat.
Mitä urheilua katsot missä häviäjä rikkoo tavaroita ja vastapuolta joka päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies menee lääkäriin kun vaimo on hakannut
Naislääkäri: kuvittelit kaiken
Mikä on tämä "kilpailu", joka mainitaan aloituksessa?
Ehkä olen onnistunut elämään elämäni jossain kuplassa, mutta en naisena tunnista ilmiötä lainkaan. En koe kilpailleeni yhtään mistään toisten naisten kanssa. Miehistä en osaa sanoa tietenkään mitään varmaa, mutta jos ajattelen ketä tahansa tuntemaani miestä, ei tule yhtään sellainen olo, että tämä kokisi jotain (mitä?) kilpailua toisten miesten taholta. Päin vastoin, kovin rennoilta vaikuttavat toistensa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuossa oli hyvin avattu sitä vihaa ruokkivaa ristiriitaa näissä netin erikoismiehissä, että kuinka tuhoisaa se on, kun on saanut päähänsä ajatuksen että sukupuolensa perusteella olisi jotenkin muita parempi ja sitten kuitenkin epäonnistuu.
Sinänsähän tuossa surullisella tavalla on huvittavaa, että tuo koko epätoivoisia miehiä hyväksikäyttävä alfamies-lore on luotu sille ajatukselle, että pahinta mitä voi olla on se, että näille miehille nauretaan. Sen takia sitten täytyy olla alfa, jotta kukaan ei vaan naura sinulle. Lopputuloksena on joukko jolle nauravat sekä naiset että normaalit miehet.
Epäonnistumisen pelko tässä varmaan on takana.
Ja se mitättömyyden tunne, kun epäonnistuu täytyy sitten projisoida naisiin, ettei oma minä tuhoudu.
Olet varmasti oikeassa tämän suhteen.
Se on hyvin surullista. Itse kun olen epäonnistunut omassa elämässäni useaan otteeseen niin juurikin naiset ovat olleet aina he jotka ovat auttaneet ja tukeneet minua. Ei heillä ole ollut minua kohtaan mitään vaatimuksia täyttää jotain miehuuden mystisiä mittareita. Lopulta sen oman epäonnistumisen myöntäminen ja siinä asiassa inhimillisenä oleminen on hyvin vapauttavaa.
Millä saataisiin miehlille kasvatus niin, että se miehinen rooli olisi laveampi ja sallisi epäonnistumiset ilman, että siitä pitää tehdä valtava juttu omassa päässään.
Tai eron tullessa osaisi hakea apua, koska se on aina raskas juttu (myös naisille vaikka ovatkin yleensä ne, jotka ensimmäisensä sen eron ottaa puheeksi)
Mitä pitäis tehdä, ettei heikoimpien miesten itsetunto olisi niin hauras, että se vaatii väkivaltaa.
Tällaista tutkimusta pitää tehdä lisää niin se parantaisi miesten hyvinvointia ja kykyä kestää pettymyksiä. Ja toivottavsti myös miesten halua hakea apua ongelmiinsa on ne sitten fyysisiä tai henkisiä.
Olisi todella hyvä, että tätä tutkittaisiin myös eri ikäryhmissä, koska kasvatus on mennyt sallivammaksi ja inhimillisemmäksi, kun esim fyysinen rangaistus kiellettiin 1984. Asenteet muuttuvat hitaammin, mutta eiköhän lasten pahoinpitelyt kasvatuksellisesna keinona ole jo historiaa. Ainakin terveissä perheissä. Olisi hyvä saada vertailtua millaiset asenteet epäonnistumiseen on eri ikäryhmillä.
AP:n juttu ei ole tutkimus, vaan akateemisuuden viittaan puettu itseinhon täyttämä mielipidekirjoitus joka hokee onttoja iskulauseita vasemmistolaiselle naisyleisölle joka pitää näitä avauksia aina jotenkin oivaltavina vaikka niitä on puskettu viimeiset 20 vuotta vähintään viikottain.
Tästä olisi olemassa ihan mielenkiintoinen ja antoisa keskustelu käytävissä, mutta lähtökohta on niin epärehellinen ettei tällaisella avauksella sitä tulla saamaan.
Kysyttäessä näiltä kommunisteilta haluavatko edes keskustella, on vastaus kategorisesti "ei," koska he haluavat syyllistää ja kerätä irtopisteitä lapsellisilta vasemmistonaisilta joita juottavat humalaan lässyttäen näitä kuulostaakseen edes jonkun mielestä fiksulta.
Miehen malli sallii ilman muuta epäonnistumisen. Se mikä nykyään mättää on että luovuttaminen on tehty liian helpoksi. Moni mies kokee luovuttamisen kynnyksen niin matalaksi etteivät ikinä pääse kokemaan itsensä ylittämisen euforiaa.
Jokaisen luovutuksen yhteydessä se kynnys on ensi kerralla matalammalla ja matalammalla. Ongelma ei ole sukupuolittunut, mutta väitän että sen psyykkiset haitat näkyvät miehissä herkemmin, jolloin heistä tuleekin niitä palstalla haukuttavia "reppanoita."
Naiset eivät toisiaan nimitä reppanoiksi.
Jos joku haluaa tuosta keskustella, tai jostain muusta, niin keskustellaan. Jos haluatte vain päästä haukkumaan miehiä ja naamioimaan kollektiivisen syyllistämisen välittämiseksi, alanuolittakaa vain ja olkaa muutoin vastaamatta tähän niin en tuhlaa aikaani.
Juu naiset eivät nimittele
PICK ME PICK ME
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse naisena koen, että näissä tämän aiheen ruotimisissa jää usein olennainen huomaamatta: sukupuolten roolit ovat menneet eri suuntiin ihan muutamassa vuosikymmenessä.
Naiset ovat viimein saavuttaneet sen aseman, että voivat halutessaan elää ilman miestä ja lapsia, ja elättää itsensä. Siksi parisuhde, avioliitto ja perhe lähtevät nykynaisella siitä oletuksesta, että miehen pitäisi tuoda jotain lisää jo valmiiksi ihan ok elämään.
Miehet taas eivät ole saavuttaneet sen enempää, koska heillä on ollut nämä naisten nyt saavuttamat oikeudet jo vuosikymmenet. Siksi mies ei voi enää noudattaa isiensä mallia siitä, että hankkii hyvän rehellisen työn niin kyllä löytää naisen, koska naiset tarvii elättäjää. Sitten kun tämä isien malli ei enää nykymaailmassa tuo haluttua tulosta, vastaus on joko uusien avujen keksiminen vähän tyhjästä, tai katkeroituminen. Ja näistä se katkeroituminen on helpompi vaihtoehto. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan siihen sorru.
Tai sitten he tajuavat etteivät tarvitse naista mihinkään :)
Mutta kun sekään ei kelpaa naaraille.
Kelpaa oikein hyvin, tämä olisi unelma monelle, monelle naiselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tämä "kilpailu", joka mainitaan aloituksessa?
Ehkä olen onnistunut elämään elämäni jossain kuplassa, mutta en naisena tunnista ilmiötä lainkaan. En koe kilpailleeni yhtään mistään toisten naisten kanssa. Miehistä en osaa sanoa tietenkään mitään varmaa, mutta jos ajattelen ketä tahansa tuntemaani miestä, ei tule yhtään sellainen olo, että tämä kokisi jotain (mitä?) kilpailua toisten miesten taholta. Päin vastoin, kovin rennoilta vaikuttavat toistensa seurassa.
Ole nyt hiljaa kun VIHATOHTORI kertoo miten asia on.
Vierailija kirjoitti:
Miehet voivat halutessaan palauttaa valtansa. Kuten Afganistanissa tapahtui. Naisella on alunalkaenkin ollut liikas valtaa tässä kulttuurissa. Pidän tässä muslilikulttuureita terveempinä.
Sanopa tuo sama äidilles ja mahdollisille siskoille, sukulaistytöille yms...mutta joo liikaa oli valtaa kyllä kun sut sai synnyttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Hedy Lamarr taajuushyppelytekniikka
Kehitti 1940-luvulla tekniikan, joka mahdollisti häiriöttömän radioviestinnän
Perusta nykyisille teknologioille kuten Wi-Fi ja Bluetooth
Sai kunnollista tunnustusta vasta vuosikymmeniä myöhemmin
2. Rosalind Franklin DNA:n rakenne
Tuotti ratkaisevan röntgendiffraktiokuvan (Photo 51)
Auttoi DNA:n kaksoiskierteen löytämisessä
Hänen panoksensa tunnustettiin laajemmin vasta myöhemmin, kun James Watson ja Francis Crick saivat Nobelin
3. Ada Lovelace ensimmäinen tietokoneohjelma
Kirjoitti algoritmin Charles Babbagen koneelle
Häntä pidetään ensimmäisenä ohjelmoijana
Merkitys ymmärrettiin kunnolla vasta tietotekniikan kehittyessä
4. Mary Anderson tuulilasinpyyhkijä
Patentoi ensimmäisen toimivan pyyhkijän 1903
Aluksi pidettiin turhana keksintönä
Nykyään välttämätön osa autoja
5. Katherine Johnson avaruuslentojen laskelmat
Laski kriittisiä lentoratoja NASA:lle
Keskeinen mm. Apollo-lennoissa
Sai laajaa tunnustusta vasta myöhemmin (esim. elokuva Hidden Figures)
6. Lise Meitner ydinfission selitys
Selitti ydinfission teoreettisesti
Hänen kollegansa Otto Hahn sai Nobelin palkinnon
Meitnerin rooli tunnustettiin kunnolla vasta myöhemmin
Yhteenveto
Monissa tapauksissa kyse ei ollut siitä, etteivät naiset olisi tehneet merkittäviä keksintöjä, vaan siitä, että:
heidän työnsä jäi varjoon
tunnustus meni mieskollegoille
tai merkitys ymmärrettiin vasta myöhemmin
Tässäkö kaikki naisten keksinnöt? Aika pieni lista, kaikki muut on miesten keksimää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse naisena koen, että näissä tämän aiheen ruotimisissa jää usein olennainen huomaamatta: sukupuolten roolit ovat menneet eri suuntiin ihan muutamassa vuosikymmenessä.
Naiset ovat viimein saavuttaneet sen aseman, että voivat halutessaan elää ilman miestä ja lapsia, ja elättää itsensä. Siksi parisuhde, avioliitto ja perhe lähtevät nykynaisella siitä oletuksesta, että miehen pitäisi tuoda jotain lisää jo valmiiksi ihan ok elämään.
Miehet taas eivät ole saavuttaneet sen enempää, koska heillä on ollut nämä naisten nyt saavuttamat oikeudet jo vuosikymmenet. Siksi mies ei voi enää noudattaa isiensä mallia siitä, että hankkii hyvän rehellisen työn niin kyllä löytää naisen, koska naiset tarvii elättäjää. Sitten kun tämä isien malli ei enää nykymaailmassa tuo haluttua tulosta, vastaus on joko uusien avujen keksiminen vähän tyhjästä, tai katkeroituminen. Ja näistä se katkeroituminen on helpompi vaihtoehto. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan siihen sorru.
Tai sitten he tajuavat etteivät tarvitse naista mihinkään :)
Mutta kun sekään ei kelpaa naaraille.
Kelpaa oikein hyvin, tämä olisi unelma monelle, monelle naiselle!
70% alle 35v miehistä on tuossa tilanteessa.
Nauti
Ai mutta, miksi ulisette lehdissä "mistä hyvä mies koulutetulle naiselle"
Vierailija kirjoitti:
1. Hedy Lamarr taajuushyppelytekniikka
Kehitti 1940-luvulla tekniikan, joka mahdollisti häiriöttömän radioviestinnän
Perusta nykyisille teknologioille kuten Wi-Fi ja Bluetooth
Sai kunnollista tunnustusta vasta vuosikymmeniä myöhemmin
2. Rosalind Franklin DNA:n rakenne
Tuotti ratkaisevan röntgendiffraktiokuvan (Photo 51)
Auttoi DNA:n kaksoiskierteen löytämisessä
Hänen panoksensa tunnustettiin laajemmin vasta myöhemmin, kun James Watson ja Francis Crick saivat Nobelin
3. Ada Lovelace ensimmäinen tietokoneohjelma
Kirjoitti algoritmin Charles Babbagen koneelle
Häntä pidetään ensimmäisenä ohjelmoijana
Merkitys ymmärrettiin kunnolla vasta tietotekniikan kehittyessä
4. Mary Anderson tuulilasinpyyhkijä
Patentoi ensimmäisen toimivan pyyhkijän 1903
Aluksi pidettiin turhana keksintönä
Nykyään välttämätön osa autoja
5. Katherine Johnson avaruuslentojen laskelmat
Laski kriittisiä lentoratoja NASA:lle
Keskeinen mm. Apollo-lennoissa
Sai laajaa tunnustusta vasta myöhemmin (esim. elokuva Hidden Figures)
6. Lise Meitner ydinfission selitys
Selitti ydinfission teoreettisesti
Hänen kollegansa Otto Hahn sai Nobelin palkinnon
Meitnerin rooli tunnustettiin kunnolla vasta myöhemmin
Yhteenveto
Monissa tapauksissa kyse ei ollut siitä, etteivät naiset olisi tehneet merkittäviä keksintöjä, vaan siitä, että:
heidän työnsä jäi varjoon
tunnustus meni mieskollegoille
tai merkitys ymmärrettiin vasta myöhemmin
Miksi ada lovelacen keksintöä olisi hehkutettu aikanaan kun kukaan ei osannut edes kuvitella että nää babbagen tieteellisen mekaanisen tietokonelaskimen kaltaiset laitteet mutta paljon monipuolisemmat eikä mekaaniset pyörittää koko maailmaa satojen vuosien päästä?
Sama hedy lamarrin kanssa, vasta myöhemmin matkapuhelinverkkojen (liikkuvat radiot) yleistyessä ja tekniikan kehittyessä tuota ruvettiin käyttämään muuallakin kuin armeijan omissa erikoissovelluksissa.
Voi miettiä sitten paria mieskeksijää, eli esim. alan turing oli kiistatta erittäin tärkeä teoreettisen tietotekniikan kehittäjänä. Silti tuossa nähtiin briteissä lähinnä homo ja tulkinnasta riippuen tuo joko otti oman henkensä tai ainakin kuoli käsiteltyään väärin myrkkyä.
Toinen esimerkki atomipommiprojektin isä eli oppenheimer. Oppenheimer oli vähemmän helposti lokeroitavissa mihinkään laatikkoon ja piti yhteyksiä mm. saksaan ennen sotaa ja amerikan kommunisteihin joihin tuon vaimokin aikoinaan kuului, mutta siitä huolimatta teki työnsä loppuun asti. Ja tuossakin jälkeenpäin kiitokseksi yritettiin kaataa maine kommunismisyytösten avulla vaikkei nuo pitäneetkään paikkaansa.
Ei tuo kaltoinkohdelluksi tuleminen ole mikään naisten etuoikeus. Ei myöskään arvon palautus jälkeenpäin kun se todellinen arvo ymmärretään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse naisena koen, että näissä tämän aiheen ruotimisissa jää usein olennainen huomaamatta: sukupuolten roolit ovat menneet eri suuntiin ihan muutamassa vuosikymmenessä.
Naiset ovat viimein saavuttaneet sen aseman, että voivat halutessaan elää ilman miestä ja lapsia, ja elättää itsensä. Siksi parisuhde, avioliitto ja perhe lähtevät nykynaisella siitä oletuksesta, että miehen pitäisi tuoda jotain lisää jo valmiiksi ihan ok elämään.
Miehet taas eivät ole saavuttaneet sen enempää, koska heillä on ollut nämä naisten nyt saavuttamat oikeudet jo vuosikymmenet. Siksi mies ei voi enää noudattaa isiensä mallia siitä, että hankkii hyvän rehellisen työn niin kyllä löytää naisen, koska naiset tarvii elättäjää. Sitten kun tämä isien malli ei enää nykymaailmassa tuo haluttua tulosta, vastaus on joko uusien avujen keksiminen vähän tyhjästä, tai katkeroituminen. Ja näistä se katkeroituminen on helpompi vaihtoehto. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan siihen sorru.
Tai sitten he tajuavat etteivät tarvitse naista mihinkään :)
Mutta kun sekään ei kelpaa naaraille.
Johtunee siitä tämä "ei kelpaa", että jokainen mies, joka julistaa pärjäävänsä ilman naisia ei pysty lopettamaan sitä naisten solvaamista, vähättelyä ja sättimistä. Sinäkin koit jostain syystä tarpeelliseksi kirjoittaa "naaraat" aivan kuin kyse olisi eläimistä. Oliko "naiset" liian inhimillistävä nimitys?
Jos mies toden teolla toteaa pärjäävänsä ilman naista, ja viettääkin sitten ihan omannäköistään elämää ihan rauhassa solvaamatta ketään, niin antaa mennä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse naisena koen, että näissä tämän aiheen ruotimisissa jää usein olennainen huomaamatta: sukupuolten roolit ovat menneet eri suuntiin ihan muutamassa vuosikymmenessä.
Naiset ovat viimein saavuttaneet sen aseman, että voivat halutessaan elää ilman miestä ja lapsia, ja elättää itsensä. Siksi parisuhde, avioliitto ja perhe lähtevät nykynaisella siitä oletuksesta, että miehen pitäisi tuoda jotain lisää jo valmiiksi ihan ok elämään.
Miehet taas eivät ole saavuttaneet sen enempää, koska heillä on ollut nämä naisten nyt saavuttamat oikeudet jo vuosikymmenet. Siksi mies ei voi enää noudattaa isiensä mallia siitä, että hankkii hyvän rehellisen työn niin kyllä löytää naisen, koska naiset tarvii elättäjää. Sitten kun tämä isien malli ei enää nykymaailmassa tuo haluttua tulosta, vastaus on joko uusien avujen keksiminen vähän tyhjästä, tai katkeroituminen. Ja näistä se katkeroituminen on helpompi vaihtoehto. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan siihen sorru.
Tai sitten he tajuavat etteivät tarvitse naista mihinkään :)
Mutta kun sekään ei kelpaa naaraille.
Kelpaa oikein hyvin, tämä olisi unelma monelle, monelle naiselle!
Jos miehet ei tarvitse naisia mihinkään, miksi palsta on päivä toisensa perään miesten aloituksia siitä, miten eivät löydä naista itselleen? Puhumattakaan inkkelien raivoamisesta. Miksi raivota, jos ei tarvitse naista mihinkään? Koittakaapa nyt päättää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuossa oli hyvin avattu sitä vihaa ruokkivaa ristiriitaa näissä netin erikoismiehissä, että kuinka tuhoisaa se on, kun on saanut päähänsä ajatuksen että sukupuolensa perusteella olisi jotenkin muita parempi ja sitten kuitenkin epäonnistuu.
Sinänsähän tuossa surullisella tavalla on huvittavaa, että tuo koko epätoivoisia miehiä hyväksikäyttävä alfamies-lore on luotu sille ajatukselle, että pahinta mitä voi olla on se, että näille miehille nauretaan. Sen takia sitten täytyy olla alfa, jotta kukaan ei vaan naura sinulle. Lopputuloksena on joukko jolle nauravat sekä naiset että normaalit miehet.
Epäonnistumisen pelko tässä varmaan on takana.
Ja se mitättömyyden tunne, kun epäonnistuu täytyy sitten projisoida naisiin, ettei oma minä tuhoudu.
Olet varmasti oikeassa tämän suhteen.
Se on hyvin surullista. Itse kun olen epäonnistunut omassa elämässäni useaan otteeseen niin juurikin naiset ovat olleet aina he jotka ovat auttaneet ja tukeneet minua. Ei heillä ole ollut minua kohtaan mitään vaatimuksia täyttää jotain miehuuden mystisiä mittareita. Lopulta sen oman epäonnistumisen myöntäminen ja siinä asiassa inhimillisenä oleminen on hyvin vapauttavaa.
Millä saataisiin miehlille kasvatus niin, että se miehinen rooli olisi laveampi ja sallisi epäonnistumiset ilman, että siitä pitää tehdä valtava juttu omassa päässään.
Tai eron tullessa osaisi hakea apua, koska se on aina raskas juttu (myös naisille vaikka ovatkin yleensä ne, jotka ensimmäisensä sen eron ottaa puheeksi)
Mitä pitäis tehdä, ettei heikoimpien miesten itsetunto olisi niin hauras, että se vaatii väkivaltaa.
Tällaista tutkimusta pitää tehdä lisää niin se parantaisi miesten hyvinvointia ja kykyä kestää pettymyksiä. Ja toivottavsti myös miesten halua hakea apua ongelmiinsa on ne sitten fyysisiä tai henkisiä.
Olisi todella hyvä, että tätä tutkittaisiin myös eri ikäryhmissä, koska kasvatus on mennyt sallivammaksi ja inhimillisemmäksi, kun esim fyysinen rangaistus kiellettiin 1984. Asenteet muuttuvat hitaammin, mutta eiköhän lasten pahoinpitelyt kasvatuksellisesna keinona ole jo historiaa. Ainakin terveissä perheissä. Olisi hyvä saada vertailtua millaiset asenteet epäonnistumiseen on eri ikäryhmillä.
AP:n juttu ei ole tutkimus, vaan akateemisuuden viittaan puettu itseinhon täyttämä mielipidekirjoitus joka hokee onttoja iskulauseita vasemmistolaiselle naisyleisölle joka pitää näitä avauksia aina jotenkin oivaltavina vaikka niitä on puskettu viimeiset 20 vuotta vähintään viikottain.
Tästä olisi olemassa ihan mielenkiintoinen ja antoisa keskustelu käytävissä, mutta lähtökohta on niin epärehellinen ettei tällaisella avauksella sitä tulla saamaan.
Kysyttäessä näiltä kommunisteilta haluavatko edes keskustella, on vastaus kategorisesti "ei," koska he haluavat syyllistää ja kerätä irtopisteitä lapsellisilta vasemmistonaisilta joita juottavat humalaan lässyttäen näitä kuulostaakseen edes jonkun mielestä fiksulta.
Miehen malli sallii ilman muuta epäonnistumisen. Se mikä nykyään mättää on että luovuttaminen on tehty liian helpoksi. Moni mies kokee luovuttamisen kynnyksen niin matalaksi etteivät ikinä pääse kokemaan itsensä ylittämisen euforiaa.
Jokaisen luovutuksen yhteydessä se kynnys on ensi kerralla matalammalla ja matalammalla. Ongelma ei ole sukupuolittunut, mutta väitän että sen psyykkiset haitat näkyvät miehissä herkemmin, jolloin heistä tuleekin niitä palstalla haukuttavia "reppanoita."
Naiset eivät toisiaan nimitä reppanoiksi.
Jos joku haluaa tuosta keskustella, tai jostain muusta, niin keskustellaan. Jos haluatte vain päästä haukkumaan miehiä ja naamioimaan kollektiivisen syyllistämisen välittämiseksi, alanuolittakaa vain ja olkaa muutoin vastaamatta tähän niin en tuhlaa aikaani.
Juuri näin. Jo vuosikymmeniä on harrastettu ideologisista syistä valkoisen heteromiehen syyllistämistä ja haukkumista, vaikka juuri ne miehet ovat kehittäneet suuren osan siitä mistä modernissa elämässä nautimme plus tuonut meille ne vapaudet mistä länsimaissa olemme nauttineet. Tämä hesarin kirjoitus on samaa tunkkaista vuosiakymmeniä vanhaa jankutusta.
Itse naisena koen, että näissä tämän aiheen ruotimisissa jää usein olennainen huomaamatta: sukupuolten roolit ovat menneet eri suuntiin ihan muutamassa vuosikymmenessä.
Naiset ovat viimein saavuttaneet sen aseman, että voivat halutessaan elää ilman miestä ja lapsia, ja elättää itsensä. Siksi parisuhde, avioliitto ja perhe lähtevät nykynaisella siitä oletuksesta, että miehen pitäisi tuoda jotain lisää jo valmiiksi ihan ok elämään.
Miehet taas eivät ole saavuttaneet sen enempää, koska heillä on ollut nämä naisten nyt saavuttamat oikeudet jo vuosikymmenet. Siksi mies ei voi enää noudattaa isiensä mallia siitä, että hankkii hyvän rehellisen työn niin kyllä löytää naisen, koska naiset tarvii elättäjää. Sitten kun tämä isien malli ei enää nykymaailmassa tuo haluttua tulosta, vastaus on joko uusien avujen keksiminen vähän tyhjästä, tai katkeroituminen. Ja näistä se katkeroituminen on helpompi vaihtoehto. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan siihen sorru.