Miten elämäsi on mennyt eteenpäin 50 - 60 ikävuosien välillä?
Kommentit (43)
50-vuotiaana toteutin pitkäaikaisen haaveeni: lähdin tekemään vapaaehtoistyötä tiettyyn paikkaan ulkomaassa. Myin kaiken omaisuuteni Suomessa ja ostin oman talon uudesta asuinmaastani. En osannut kieltä alunperin juuri aakkosia enempää. Alle 60-vuotiaana olin edennyt pisteeseen, että lähdin toiseen kohteeseen vielä kauempana. Viivyin siellä vuoden, minkä viisumini salli.
Tuossa vaiheessa ikä oli minulle lähinnä numeroita. En kokenut itseäni kolme-nelikymppistä vanhemmaksi. Tosin sain kaihin, mikä piti leikkauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottelen vielä että elämä alkaisi parisuhde/avioliitto/perhe voisi jo tulla minunkin elämääni.
Elämä alkoi sillä hetkellä, kun noi poistui elämästäni.
M55
Minulla ei noita ole tullut eikä tule, siis parisuhdetta/avioliittoa/perhettä.
Se on oma valintani, ja olen siihen varsin tyytyväinen. Suoraan sanottuna en ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset haluavat niitä.
Ajattelen vähän eri lailla siitä.
N56
Onhan niitä ihmisiä, jotka ei kykene parisuhteeseen. Eivät pysty rakastamaan ketään, korkeintaan itseään.
Väärä päätelmä.
Esim. minä oikeasti rakastan eläimiä. Siksi minulla ei ole ns. lemmikkejä.
En ole aloittaja, mutta kiitän kaikkia kommentoijia. Miten hyvältä ja inspiroivalta on tuntunut niitä lukea näin 38-vuotiaana! En tiedä, ovatko muut nuoremmat kokeneet tätä ketjua samoin, mutta minua tämä on puhutellut ja koskettanut, paras ketju aikoihin!