Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut saatte motivaatiota käydä töissä?
23.03.2026 |
Olen itse reilu 30 vuotias henkilö, olen koko ikäni käynyt töissä kun olen ollut aikuinen. Olen ollut ahkera töissä ja ollut firmaan kallellaan, palkkani ei ole suuri. Töissä ei ole kivaa vaan työnteko tuntuu joka päivä pakkopullalta ja ajattelen että me työläiset olemme orjia jotta rikkaat rikastuu.
Asun yksin ja pärjäisin myös tukien varassa koska osaan elää nuukasti.
Mistä te muut saatte motivaatiota käydä töissä? Etenkin te joiden palkka on surkea.
Kommentit (66)
Alkakaa itse yrittäjiksi niin saatte motivaatiota. Silloin kun tekee töitä niin siitä on jotakin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnteko on mahdollistanut minulle paljon sellaista, mistä työttömänä voisin vain haaveilla. On mukava asunto hyvällä paikalla, auto, harrastuksia ja mahdollisuus matkustella.
Muistissa on vieläkin 90-luvun lama, kun valmistumisen jälkeen olin työttömänä. Asuin kaupungin vuokra-asunnossa ja ainoat huvit oli telkkarin katselu ja kävelyllä käyminen. Viikonloppuna juotiin kotiviiniä, kun mihinkään ei ollut varaa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään käydä ulkomailla, 3-5 reissua vuodessa. Tuilla ei niihin pysty. Jos pystyisi en minäkään töissä kävisi. Lopetan heti kun mahdollista.
Olen 40v, tehnyt töitä jo 20v. En todellakaan aio painaa vielä 27v että saa eläkettä.
Se on oikein, koska mitään eläkkeitä ei ole tulossa.
Koska ne maksetut "eläkkeet" menee suoraan nykyisten boomeri-demaritorakoiden perseisiin lyhentämättöminä.
Aika väsynyttä trolleilta.
Miten eläkeläiset on äkkiä demareita ja torakoita? Eiköhän ne suurimmat eläkkeet mene kokoomuslaisille.
Sinuna en luottaisi siihen, että tuet pysyvät tällaisina kuin nyt. Niiden varaan ei kannata jättäytyä tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on teille kaikille vinkki. Valitkaa sellainen työ, jonne on aamulla kiva mennä. Palkka ei välttämättä ole yhtä suuri kuin ikävässä työssä, mutta omalle elämänlaadulle pitää antaa jokin hinta myös.
Niitä kivoja töitä ei riitä kaikille, joidenkin on pakko tehdä niitä paskapalkkaisia töitä.
Kyllähän minäkin olisin onnellinen jos saisin duunarin työstä 5000e/kk+bonuksia sitä mukaa kuinka hyvin firmalla menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 52 ja ollut koko aikuisiän töissä. Kyllä se joka aamu vituttaa. Tienaan 70 000 vuodessa, ei ole varaa matkustella. Nytkin pitää maksaa taloyhtiön remonttia ja sijoitukset sulaa Trumpin takia.
Ahneus on kyllä rajatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on teille kaikille vinkki. Valitkaa sellainen työ, jonne on aamulla kiva mennä. Palkka ei välttämättä ole yhtä suuri kuin ikävässä työssä, mutta omalle elämänlaadulle pitää antaa jokin hinta myös.
Niitä kivoja töitä ei riitä kaikille, joidenkin on pakko tehdä niitä paskapalkkaisia töitä.
Kyllähän minäkin olisin onnellinen jos saisin duunarin työstä 5000e/kk+bonuksia sitä mukaa kuinka hyvin firmalla menee.
Voisiko sitten olla mahdollista, että sinun määritelmäsi hyvälle elämälle on saavuttamaton? Vähän siltä vaikuttaa, kun höpistään viiden tonnin palkasta duunaritöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 52 ja ollut koko aikuisiän töissä. Kyllä se joka aamu vituttaa. Tienaan 70 000 vuodessa, ei ole varaa matkustella. Nytkin pitää maksaa taloyhtiön remonttia ja sijoitukset sulaa Trumpin takia.
Täsmää lähes täysin, toki itellä isoimmat remontit jo toivottavasti maksettu ja jonkin verrran varaa matkustella sekä harrastaa.
Olen tehnyt kesätöitä yläasteikäisestä aina siihen saakka kun valmistuin ammattiini jolloin pääsin ekaan kokoaikaiseen työpaikkaani. Tein muutaman vuoden tuon alan töitä ja sitten opiskelin lisää. Nyt olen tehnyt näitä hommia ja tykännyt työstäni todella paljon. Kannatti opiskella lisää. Eläkkeelle pääsisin kymmenisen vuoden päästä, mutta en aio työntekoa kokonaan lopettaa, vähentää kyllä. Nuorempana työmotivaatiota toi raha ja kotoa saatu oppi työnteon tärkeydestä, mutta nyt suurin motivaatio on tämä ammatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YT:t päällä firmassa niin saa nähdä tartteeko kohta tuota motivaatiotakaan.
näillä sitten Suomi nousuun... ei työelämä todellakaan aina sitä kivaa, mukavaa ja palkitsevaa, herää todellisuuteen. vuorotyöläinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnteko on mahdollistanut minulle paljon sellaista, mistä työttömänä voisin vain haaveilla. On mukava asunto hyvällä paikalla, auto, harrastuksia ja mahdollisuus matkustella.
Muistissa on vieläkin 90-luvun lama, kun valmistumisen jälkeen olin työttömänä. Asuin kaupungin vuokra-asunnossa ja ainoat huvit oli telkkarin katselu ja kävelyllä käyminen. Viikonloppuna juotiin kotiviiniä, kun mihinkään ei ollut varaa lähteä.
Miten tuo eroaa duunarin elämästä? Ei pienestä palkasta jää mitään käteen, siksi irtisanouduinkin. Nyt makoilen nauttien sosialismin hedelmistä, raatakoon muut.
Vierailija kirjoitti:
Työnteko tekee ihmisen onnelliseksi, ei se palkka tai bonukset.
Onko tuo joku kokoomuksen motto tälle keväälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 52 ja ollut koko aikuisiän töissä. Kyllä se joka aamu vituttaa. Tienaan 70 000 vuodessa, ei ole varaa matkustella. Nytkin pitää maksaa taloyhtiön remonttia ja sijoitukset sulaa Trumpin takia.
😂😂😂
Tykkään lapsista ja oman tiimin näkemistä odotan innolla. Käymme myös työyhteisön kanssa keikoilla, laivalla jne. Kivaa on, vaikka rahaa ei kyllä liika tule.
Vierailija kirjoitti:
Jos en kävisi töissä, sekoaisin yksinäisyydestä.
Eli ainoat ihmiskontaktisi tulevat töissä?
Mä vaan herään, teen työt ja lähden kotiin. En välitä, vaikka pomo motkottaisi, asiakkaat valittaisi ja työkaverit ovat ärsyttäviä.
Teen vaan työt ja laitan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja lähden kotiin. Työelämä mahdollistaa mulle mielekkään vapaa-ajan.
Tottakai vapaiden jälkeen ärsyttää mennä töihin, mutta kun töihin pääsee ja "työputkeen" mukaan, se menee huomattavasti helpommin ja kohta onkin taas vapaat.
Ennen kun jaksoin välittää asiakkaista ja pahoihin mieleni asiakkaiden motkotuksista, pomon mielipiteistä ja työkavereiden outoudesta, niin oli paljon rankempaa. Nykyään mulle voi sanoa mitä tahansa, pystyn ottamaan roolin, että mua kiinnostaa asiakkaiden motkotus ja osoittaa empatiaa, pystyn ottamaan roolin, että "kylläpä pomo on perseestä, ihan sama mitä sanoo." Niin töissä menee huomattavasti helpommin. Ei tuo työasiat kotiin. Se on vain rooli.
Ei paina työuupumus. Heillä painaa työkavereista, ketkä jaksavat soitella ja kyläillä työkavereilla kylässä ja pohtia, miten pomo olikin tänään taas perseestä ja yhdessä miettivät, miksi pomo teki taas niin ja niin väärin. Aivan yks hailee mulle.
En myöskään työkavereista tee ystäviä. Olen ystävällinen kaikille ja autan aina, töissä. Pahimmat ongelmat ja ärsytykset on tullut myös, jos työkavereiden kanssa olen viettänyt aikaani. Sitten kun tekevät moraalisesti töissä jotenkin omasta mielestä väärin, se ärsyttää kahta kauheammin. Sen takia työkaverit ja omat kaverit pidettävä erilleen.
Kyllä paskakin työpaikka aina kotiolot voittaa, erityisesti jos on parisuhteessa miehen kanssa.
Miten ihmeessä ei noilla tuloilla ole reilusti säästössä?
Mä oon suunnilleen sinun ikäinen, tienaan puolet vähemmän ja talo on ajat sitten maksettu ja hyvin säöstöjä.
Teen vain puolet vuodesta paljon töitä ns. Sesonkihommia ja puolivuotta on vapaata.
Tämä sopii täydellisesti ainakin minulle.
Eläminen pitää saada maksettua. Se on niin yksinkertaista.