Miten te muut saatte motivaatiota käydä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paskakin työpaikka aina kotiolot voittaa, erityisesti jos on parisuhteessa miehen kanssa.

Huomaatko edes kuinka sairas olet?

Olen kokenut myös pitkäaikaistyöttömyyden, ja se näköalattomuus oli hirveää.

Mieluummin mukana yhteiskunnan pyöritämisessä, jos se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnteko tekee ihmisen onnelliseksi, ei se palkka tai bonukset.

Onko tuo joku kokoomuksen motto tälle keväälle?

Niillehän se kansanedustajien sopeutumisraha näyttää parhaiten kelpaavan,ei sopeuduta 12 vuodessakaan.

Vierailija kirjoitti:

Työnteko tekee ihmisen onnelliseksi, ei se palkka tai bonukset.

Vaikka työstäni tykkäänkin, niin teen tätä tasan palkan ja vuosibonusten takia. :D Jos voittaisin lotossa niin lopettaisin työt heti. Saadaan vuodessa kaksi kertaa bonukset ja ne on parhaimmat kuukaudet vuodessa, kun rahaa jää pakollisten laskujen jälkeen elämästä nauttimiseenkin. Suomessa on joku ihme käsitys, että elämästä ei saa nauttia, vaan se pitää olla sellaista kituuttamista. Töitä pitäisi tehdä minimipalkalla ja jos sitä palkkaa saa, sitäkään ei saisi käyttää mihinkään. En käy töissä sen takia, että söisin nuudeleita joka päivä. Minua motivoi käymään töissä raha ja se, mitä sillä saa - kesälomamatkat (rakastan matkailua), itsensä hemmottelu (kasvohoidot, hieronta yms.) ei ainakaan itselläni onnistuisi pelkkien tukien avulla. En tosin halua ajatella sitä tosiasiaa, että töissä pitäisi jaksaa vielä 7-kymppiseksi.. N34 

Työni oli aikanaan mielenkiintoista koska se oli itsenäistä. Pomo laiminlöli työnstä täysin, eteänkin kauniina päivinä oli vesillä tai golfaamassa "asiaskastapaamisessa". sai bonarit koska suhdanne kannatteli.  Minä porukan vanhimpana ja koulutetuinpana kannoin käytännössä ratkaisuvastuun, mutta en tietenkään puuttunut henkilöstön tekemisiin.  Tykkäsini siitä. Meillä oli hyvä henki ja työ oli kiinnostavaa. 

Nykyinen pomo on puolestaan taustoiltaan käytännön ihminen joka häärää siellä ja täällä ja keksii uusia sääntöjä ja ratkaisumalleja. Asiat ovat kunnossa mutta työstä on tullut hyvin yksitoikkoista suorittamista. 

Palkka ja työllisyystilanne motivoi - olen onnellinen saadessani käydä töissä, menisin muualle jos pääsisin mutta kaikki tiet ovat tukossa. Mielekäs vapaa-ajan harrastaminen ja perhe on se elämänilo, töissä käydään vain palkkaa saamassa. Mutta onneksi  mininmieläkkeeseen enää 11 kuukautta. Saatan olla suosituseläkkeeseen asti, ihan vain sen voimalla että tiedän ettei tarvitse jos ei halua. 

Olen 45v ja 15-vuotiaasta asti on ollut kesätöitä, amiksessa viikonloppu- ja iltatöitä, sitten duunia parilla äitiyslomalla keskeytettynä. Tykkään kyllä työstäni mutta raskasta on ja kun ikää tulee niin työstä johtuvat vaivat lisääntyy.

Motivoin itseäni säästämällä/sijoittamalla vähintään 10.000€ vuodessa jotta voin jäädä omakustanteiselle eläkkeelle aiemmin tai vähentää työntekoa jo ennen kuin työkyky menee.

Ihanat kollegat  auttavat jaksamaan.  Koen myös työni merkitykselliseksi, olen osaltani huolehtimassa työpaikkani toimivuudesta. Työ antaa elämälle rytmin ja sisällön. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 52 ja ollut koko aikuisiän töissä. Kyllä se joka aamu vituttaa. Tienaan 70 000 vuodessa, ei ole varaa matkustella.  Nytkin pitää maksaa taloyhtiön remonttia ja sijoitukset sulaa Trumpin takia. 

Palkkasi on hyvä (se on sangen korkea), Sinulla on paljon omaisuutta, olet vaurastunut työnteollasi ja vaivannäölläsi, elämäsi on hyvää ja "pulleaa" (vaikka Sinä itse et välttämättä olekaan tuota jälkimmäistä), Sinulla on varaa ylellisyyksiin ja (työ)elämässäsi kaikki on hienosti.

Moni kadehtii Sinua - kuten esim. minä - vähintäänkin salaa. Suomenkin kokoisessa pikku maassa (tai maa ei ole kovin pieni mutta väestö on) kymmenet tuhannet köyhäläiset haluaisivat milloin tahansa vaihtaa Sinun kanssasi osia, jos olisi työkykyä sekä alasi osaamista, ja mikäli se vain olisi kaikin puolin mahdollista.

Mikä siis siinä työelämässä noin nyppii, varsinkin vielä noilla palkoilla, tuolla varallisuudella, ja kun ilmeisesti työsikin on älyllisesti palkitsevaa sekä kehittävää ynnä sisällökästä, eikä mitään aivot-narikkaan -hanttihommaa?

Miksi työssäkäyvät aina valittavat, ja miksi te sangen hyvin pärjäävät ja elämässänne onnistuneet ihmiset ette ole mihinkään tyytyväisiä?

Tuo asenne hipoo jo köyhien ja sairaitten ja pilkkaamista: se on kuin räkimistä syrjäytyneitten ja terveysrajoitteisten silmille.

Enska Eläkeläinen

Oma motivaationi loppui jo useampi vuosi sitten ja otin lopputilin. Hetken aikaa nostelin säästöjen päälle asumistukea, mutta nyt kun se mahis meni niin pelkillä säästöillä sitten eletään pihistellen.

Koska palkka on kuitenkin suurempi kuin tuet. On lapsetkin elätettävä, ja omakotitalo kuluineen ja koira.

Ei työ ole meille monellekaan nautinto, miksi sen pitäisi olla?  Pitäisikö koko elämän olla helppoa rallattelua?   Sellainen ajattelu on harhaa.  Ajattelivatko ihmiset muutama vuosikymmen sitten kyntäessään kivisiä peltoja tai raahautuessaan aamuvarhain tehdastyöhön, että onpa tämä huisin hauskaa?  Ja motivoiko tämä nyt minua vai ei?  Lakatkaa marisemasta, olette heikkoa ainesta jos ette muutamaa tuntia päivässä voi olla erossa kaikesta "kivasta" puuhastelusta vaan joudutte tekemään työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en kävisi töissä, sekoaisin yksinäisyydestä.

Eli ainoat ihmiskontaktisi tulevat töissä? 

Kyllä, on ihmisiä joilla ei juuri ole ystäviä, joten työyhteisö on tärkeä. Miksi ihmettelet?

T3rapiasta!

S

3

0

N

Ihm3lääke

Ihan

K

A

I

K

K

E

E

N

!

T

E

R

A

P

I

A

P

3

L

A

S

T

A

A

!

Vierailija kirjoitti:

Ei työ ole meille monellekaan nautinto, miksi sen pitäisi olla?  Pitäisikö koko elämän olla helppoa rallattelua?   Sellainen ajattelu on harhaa.  Ajattelivatko ihmiset muutama vuosikymmen sitten kyntäessään kivisiä peltoja tai raahautuessaan aamuvarhain tehdastyöhön, että onpa tämä huisin hauskaa?  Ja motivoiko tämä nyt minua vai ei?  Lakatkaa marisemasta, olette heikkoa ainesta jos ette muutamaa tuntia päivässä voi olla erossa kaikesta "kivasta" puuhastelusta vaan joudutte tekemään työtä.

Nykyinen työnteko on harhaista. Se tähtää siihen, että ihmisellä olisi kaikenlaista turhaa krääsää hankittuna talo täyteen. Tee työtä ja kuluta maapallon luonnonvaroja narsistisesti, se on kapitalismin perussanoma ollut edelliset 200 vuotta.

Miksi tehdä työtä ellei kulutushysteria ole omien arvojen mukaista.

Ihan samoin ajattelen, että orjuuttahan se on. Ilman rahaa ei pysty nyky-yhteiskunnassa elämään ja tuilla elämiseen ei oma luonto anna periksi, miellän sen loisimiseksi niiden ihmisten osalta, jotka pystyisivät käymään töissä. Eli vaikeavammaiset ja vanhukset ym. erikseen, mutta mitään elämäntapatyöttömiä en tajua.

Töistä saa rahaa säästöön, eikä tarvitse olla Suomen kafkamaisen byrokratian pompoteltavana tyyliin "virkkasit lapasia kaverisi joulumarkkinapöytään neljä vuotta sitten, joten olet päätoiminen yrittäjä, eli makselepa tuet takaisin koko ajalta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei työ ole meille monellekaan nautinto, miksi sen pitäisi olla?  Pitäisikö koko elämän olla helppoa rallattelua?   Sellainen ajattelu on harhaa.  Ajattelivatko ihmiset muutama vuosikymmen sitten kyntäessään kivisiä peltoja tai raahautuessaan aamuvarhain tehdastyöhön, että onpa tämä huisin hauskaa?  Ja motivoiko tämä nyt minua vai ei?  Lakatkaa marisemasta, olette heikkoa ainesta jos ette muutamaa tuntia päivässä voi olla erossa kaikesta "kivasta" puuhastelusta vaan joudutte tekemään työtä.

Nykyinen työnteko on harhaista. Se tähtää siihen, että ihmisellä olisi kaikenlaista turhaa krääsää hankittuna talo täyteen. Tee työtä ja kuluta maapallon luonnonvaroja narsistisesti, se on kapitalismin perussanoma ollut edelliset 200 vuotta.

Miksi tehdä työtä ellei kulutushysteria ole omien arvojen mukaista.

Voit lahjoittaa rahat vaikka luonnonsuojeluun? Ei kukaan pakota ostamaan krääsää tai uusimaan vaatekerta jatkuvasti. Saat asua vaikka sillan alla, vaikka kävisitkin töissä. Tai sitten mietit, miten pystyt elämään ilman rahaa ja elät niin, muuta vaikka kaukoitään tekemään ruokapalkalla jotain hanttihommia.

Tuo argumenttisi kuulostaa vain tekosyyltä, todellinen syy on se, että työnteko ei huvita.

Olen pitkäaikaistyötön ja kokenut työpaikkakiusaamista töissä ollessani. Kädet tärisee kun mietinkin että pitäisi vielä pystyä menemään töihin.

Raha. Ja ehkä jossain määrin ajankulu. Työhän ei määrittele ihmisyyttä millään tavalla vaan siitä on tullut oivallinen orjuuden jatke. Siihen olemme tottuneet eikä kukaan varmaan osaa enää edes ajatella toisin. Paitsi tietenkin rikkaat joiden ei tarvitse tehdä töitä. He nauttivat elämästä ja teettävät työt muilla. Näin se maailma menee.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on teille kaikille vinkki. Valitkaa sellainen työ, jonne on aamulla kiva mennä. Palkka ei välttämättä ole yhtä suuri kuin ikävässä työssä, mutta omalle elämänlaadulle pitää antaa jokin hinta myös.

Itse en keksi kyllä mitään mikä olisi niin mielenkiintoista että sitä viitsisi tehdä 40 tuntia viikossa vuodesta toiseen.

En minä harrastuksiakaan jaksaisi samalla tavalla. Ennemmin innostun jostain asiasta, ja käytän siihen kaiken liikenevän vapaa-ajan muutaman kuukuaden verran ja sitten siirryn toiseen juttuun. Yleensä palaan sitten taas siihen ehkä vuoden tai kahden kuluttua samanlaisella innolla.