Nuoruuden rakkaus vai nykyinen vaimo? Neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmeisesti kirjoittaa hädissään vaimot joiden mies on viime yön viettänyt muualla, kun puolustellaan niin aggressiivisesti väkisin yhdessä pysymistä? Itse en haluaisi olla pettäjän kanssa, mutta minulla onkin omanarvon tunto. Omaisuuden jako ei ole hauskaa, mutta typerä syy pysyä pettäjän kanssa.

Itse olen ollut jo vuosia yksin, mutta ymmärrän kyllä hyvin.

Kun se ero ei ole vaan terve ja heippa, vaan tarkoittaa koko elämän kertakaikkista mylläämistä. Koti menee ehkä myyntiin /jää toiselle, omaisuus jaettava jne. Ja ylipäätään se koko identiteetti, kun yhtenä hetkenä oli vakaassa ja pitkässä parisuhteessa oleva, ja yhtäkkiä oletkin eronnut.

Mutta itse en juuri sen takia aloittaisi mitään kevytsuhdetta kummempaa. Koska en aio enää ottaa riskiä siitä, että koko elämäni myllätään, koska löytyi kivempi.

Tämä on hyvä pointti. Ihmeen helposti sitä ehdotetaan eroa vaikka kuinka pienen asian vuoksi, mutta ei ulkopuoliset ota vastuuta siitä millaiseen pyöritykseen ihminen eron aikana joutuu kun takana on pitkä parisuhde. Omaisuudenjako voi käydä tuskalliseksi ja oma identiteetti murentua niin, että päätyy sairaslomalle ja/tai terapiaan. Jätetyksi tuleminen ja myös jättäjänä oleminen on aina kriisi, vaikka siinä olisi taustalla oikea syy suhteen toimimattomuudesta tai jostain, mikä tekee jatkamisesta mahdottoman. Lisäksi voi mennä suhteet lapsiin ja mahdollisesti yhteisiin ystäviin. Voi olla myös niin, että ero käy kummallekin osapuolelle liian kalliiksi taloudellisessa mielessä, eikä siihen olisi oikeasti varaa, jos nykyinen elintaso ei ole kovin korkea ja se on silti rakennettu kahden ihmisen työpanoksen päälle. 

En sano, että pettäjän kanssa tai huonossa suhteessa pitäisi kärvistellä, mutta kyllä se ero kannattaa silti tehdä harkiten ja miettiä vaihtoehtoja, jos niitä on. Ulkopuolisten suositukset kannattaa jättää oman onnensa nojaan mikäli nämä ihmiset eivät sitten ole tukemassa henkisesti ja ehkä myös taloudellisesti, jos homma menee sotkuiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeajat se nuoruuden tyttösi josko mälli irtoaa naiseen samalla tavalla kuin ennen. Sitten kokeilet kumpaanko mälli lentää kovemmin, vaimoosi vai tähän naiseen ja valitset sitten.

Mälli ja mälli. Aikuisen ihmisen elämässä on muutakin kuin mällit. Sinunlaisesi in celi tietenkään ei tätä ymmärrä.

Tää oli kuule ihan vitsinä heitetty. En suosittele. Siinä mielessä totta että kun vaimo läksi kävelemään ja pyrki takaisin päätin siementää hänet vielä jokusen kerran vaikka ei se sen paremmalta tuntunut. En koe tapahtunutta nykyisin mitenkään ylentävänä. Olisi ollut parempi antaa olla, mutta kun järki k..pä seisoo yhtä aikaa.

Täytyy sanoo, etten ihan tajua, että 7 vuotta miettiny ja nyt kyselee vauvalla neuvoa. Ei kauhean suoraa menoa vaan ilmeisen passiivinen tyyppi, joka vieläpä pelkää vaimon suuttuvan. Ei kait siinä onnitellakaan. Kuulostaa siltä, että kaksi keski-ikäistä on nyt ruvennu muistelemaan menneitä, mutta mitää ei saada aikaiseksi. Itse katsoisin, että 7 veen jälkeen se on ohi, koska päätöksiä ei ole tehty. Provohan tää tietysti on.

Kysy jos ne alkais molemmat sun vaimoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoo, etten ihan tajua, että 7 vuotta miettiny ja nyt kyselee vauvalla neuvoa. Ei kauhean suoraa menoa vaan ilmeisen passiivinen tyyppi, joka vieläpä pelkää vaimon suuttuvan. Ei kait siinä onnitellakaan. Kuulostaa siltä, että kaksi keski-ikäistä on nyt ruvennu muistelemaan menneitä, mutta mitää ei saada aikaiseksi. Itse katsoisin, että 7 veen jälkeen se on ohi, koska päätöksiä ei ole tehty. Provohan tää tietysti on.

Ei ole provo. Muuten olet oikeassa. Nämä vastaukset on avanneet silmiä.

Ap

Inkkulin uusin muistilista:

Hanki a)vaimo b)nuoruuden rakastettu

C) kirjoita parempia provoja

Ratkaisu ei myöskään ole se, että ap näitä viestejä lukiessaan pelästyy ja jatkaa samaan malliin, kun tajuaa, ettei tämä olekaan ihan niin yksinkertaista (ei edes se omaan tunnekokemukseen uskominen). 

Jos jatkat näin, olet myös moraaliton. Nythän otsikossa kysyt nykyinen vaimo vai nuoruuden rakkaus. Ainoa oikea tapa on tehdä päätös, nojaten faktoihin. Et voi jatkaa kahdeksatta vuotta vähän viestejä ja elää ns. Kahta elämää ovi vähän raollaan molempiin suuntiin. 

Ota nyt vastuuta.

Ja aika helpolla muuten olet laittamassa vakaan pitkän ok parisuhteen vaakalaudalle. Kumman ottaisin nuoruuden rakkauden, jonka tunsin silloin joskus vuonna papu vai oman vakaan parisuhteen. Aika loukkaavaa vaimon kannalta  sanoisin. 

Pettämistä on tutkittu. Tälläisissä tilanteissa, joissa parisuhde on riittävän hyvä, ei ole niitä rajuja rajojen ylityksiä, niin ihastuminen toiseen on sitä illuusiota ja käteen ja tilastollisesti hyvin usein luu. 

Syy: ihminen on lopulta niin pieni ja ymmärtämätön ettei tiedä mistä jokin tarve itsellä syntyy. Oman vastuun rajat hämärtyy. Se on kuin psykoosi, jossa puhuu mielen kehittämät kuviot ja niistä seuraavat tunnekokemukset vievät mennessään. 

Kysy itseltäsi: mihin perustat sen ajatuksen, jonka aloituksessa kerroit:uskon, että olisin tämän uuden kanssa onnellinen??? 

En antaisi omalle isälleni ikinä anteeksi jos tekisi noin.

Teet selvän pesäeron tuohon nuoruusihastukseen, korkeintaan jos molempien puolisoista aika jättänyt, voit kysellä kuulumisia, panostat nyt täysillä omaan liittoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Itse otin yhteyttä nuoruuden"rakkaaseen", koska meillä jäi aikoinaan asiat kesken. Tunnen vihaa häntä kohtaan ja haluan tasata tilit. Olenko katkera ja tasapainoton. Kyllä. Olenko hakenut apua asiaan. Kyllä. Omahyväinen tyyppi kuvittelee tietysti jotain ihan muuta olevan taustalla. 

Voisin sanoa samat sanat, mutten halua mitään kostoa. Tarpeeksi pahoja asioita on jo tapahtunut, on parempi että nuoruuden rakkaus mätänee läpimädän vaimonsa vieressä  kuolemaansa asti. Siinä on rangaistusta tarpeeksi kymmenien vuosien pahoista teoista ja törkeistä rikoksista. Pysyköön kaukana kunniallisista ihmisistä kaikki kaltaisensa valehtelevat ja narsistiset pellet.

Kerro vaimolle, mikä on tilanne. Hän varmaan auttaa selkiyttämään, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

En antaisi omalle isälleni ikinä anteeksi jos tekisi noin.

Eihän meillä sentään talebanien lakia ole eli avioero on ihan aikuisen oikeus eikä niitä syitäkään tarvii muille selitellä. Mun tuttavapiirissä eronneet on jakaneet yhteishuoltajuuden ihan toimivasti. Ja ap kertoo, ett lapset jo omillaan, niin vieläkö niiden takia pitäisi pysyä liitossa. Siis aikuiset lapset voi kyllä taantua joskus lapsellisiksi mikäli vauvapalsta on aineistona.

Onko käynyt mielessä että mitä jos se nykyinen vaimo on pettäjä ja siksi kun eron ottaa puheeksi menee epävarmaksi ?

Eihän sitä voi tietää. Jos emotionaalinen yhteys on katkennut ja saanut molemmilla kriisin aikaan.

Eron ottaa puheeksi niin suuttuu. Ei kai siitä suuttua pidä, no maailma ei oo kyllä täydellinen.

Entä asumusero ja siinä katsoo vuoden mihin suuntaan kukakin lähtee ?

Paras idea oli oikeasti se että näyttää tämän viestiketjun molemmille. Koska täällä on ne sanat ja ajatukset todennäköisesti mitä ei oo pystynyt sanoo. Vaatii vaan paljon että niin pystyy tekee että katso, tässä mun sisäistä maailmaa.

Olette molemmat tavattoman infantiileja, sekä sinä, että nuoruuden "rakkaus".  Aikuinen ymmärtää, että ei ole sama ihminen kuin nuorena, eikä se "rakastettukaan" ole. Tietysti on kutkuttavaa ja jännittävää viestitellä salaa ja olla tuhma, mutta ei se mikään oikea tunne ole, olet vain itse luonut itsellesi syyllisyydensekaisen tunnesekamelskan jota nyt luulet joksikin aidoksi, koska elämäsi on selvästi tylsää. 

Mutta jätä ihmeessä vaimosi, ei se kaltaisellasi epärehellisellä miehellä mitään tee. 

Vierailija kirjoitti:

En antaisi omalle isälleni ikinä anteeksi jos tekisi noin.

Omituinen lapsi olet. Itse toivoin joskus, että vanhempani olisivat eronneet, kun äitini vain sätti ja haukkui isääni. On itsekästä toivoa omalle vanhemmalle kärsimystä, jotta kulissit ydinperheestä säilyisivät kiiltävinä. Väkisin yhdessä pysyminen aiheuttaa vain katkeruutta ja osattomuutta, jos rakkautta ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

En antaisi omalle isälleni ikinä anteeksi jos tekisi noin.

Sama. Epärehellisyyttä ja petollisuutta ei voi antaa anteeksi. 

Mies lähtee, tai on lähtemättä, mutta ei vehtaa toisen selän takana. Saati kysele vauviksella neuvoja. SITÄ en antaisi kenellekään anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En antaisi omalle isälleni ikinä anteeksi jos tekisi noin.

Omituinen lapsi olet. Itse toivoin joskus, että vanhempani olisivat eronneet, kun äitini vain sätti ja haukkui isääni. On itsekästä toivoa omalle vanhemmalle kärsimystä, jotta kulissit ydinperheestä säilyisivät kiiltävinä. Väkisin yhdessä pysyminen aiheuttaa vain katkeruutta ja osattomuutta, jos rakkautta ei enää ole.

Mielestäsi valehtelu ja selän takana touhuaminen on ihan kunniallisen ihmisen puuhaa? 

Onneksi minun isäni ei ole tuollainen. 

Ai ettei tunteilleen voi mitään? 

Mikään ei ole kauempana totuudesta. Tunne mitä tunnet. Tunteitaan voi ja tuleekin hallita. Mitä siitä tulisi, jos kaikki olisivat tunteidensa vietävinä?

Sortoa, väkivaltaa ja päätään lyhyempiä miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En antaisi omalle isälleni ikinä anteeksi jos tekisi noin.

Omituinen lapsi olet. Itse toivoin joskus, että vanhempani olisivat eronneet, kun äitini vain sätti ja haukkui isääni. On itsekästä toivoa omalle vanhemmalle kärsimystä, jotta kulissit ydinperheestä säilyisivät kiiltävinä. Väkisin yhdessä pysyminen aiheuttaa vain katkeruutta ja osattomuutta, jos rakkautta ei enää ole.

Mielestäsi valehtelu ja selän takana touhuaminen on ihan kunniallisen ihmisen puuhaa? 

 

Onneksi minun isäni ei ole tuollainen. 

Ihmisten tunteet ehtivät muuttua moneen kertaan elämän aikana, ja se sallittakoon kaikille. 

Haluaisitko itse pysytellä pakkoavioliitossa lasten vuoksi, jos olisit rakastunut toiseen? Vai koskeeko sellainen velvollisuus vain muita kuin sinua? Pitääkö susta teeskennellä onnellista, vaikka ei sitä ole, ja esittää rakastavansa puolisoa, vaikka ei tuntisi mitään tätä kohtaan? Jos näin, niin kuinka pitkään pitää vetää näytöstä muille? Kuolemaan astiko, jos on lapsia hankkinut? Miehille on hyvin tyypillistä erota vasta sitten, kun uusi nainen on odottamassa. Eivät uskalla erota ennen ja pelkäävät vaimojaan.