Lue keskustelun säännöt.
Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
21.03.2026 |
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä miestyyppi. On miehiä, jotka osallistuvat kodin askareisiin spontaanisti ja sitten on miehiä, joilla on selkeä ymmärrys miesten ja naisten roolista parisuhteessa. Vältä jälkimmäisiä.
AP:
Olen itse mies. Vältän miehiä parisuhteissa noin ylipäätään ;)
Voi voi.. Tiedä kuinka upean parisuhteen löytäisit kun et olisi noin rajoittunut. 😁
AP:
En haluaisi edelleen tehdä tästä mies/nais juttua mutta olen kyllä haaveillut kuinka suoraviivaista olisi elää miehen kanssa 😅 mutta harmi kun kroppa ei innostu siitä. Naiset on kuitenkin niin ihania..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Mun suositus on, että annat ne nyt miehelle antamasi rakkauden teot itsellesi. Ei enää ilmaisia voikkuleipäsiä, nikkarointeja yms.
AP: edelleen ketjun aloittaja on mies.
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Aloitusviestissä puhutaan aikuisista lapsista. Toisessa viestissä puhutaankin jo lasten hoitamisesta ja lapsiviikoista ja ikääkin paljastuu olevan vain 40 vuotta.
Öööhh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tuo tottuminen on varmasti totta.
Muuten täytyy tarkentaa että kyseessä on erittäin aikaansaava ja osaava nainen. Kyse ei ole siis siitä että olisi jotenkin tossu.
Alan vaan epäilemään että jatkuvista rakkaudentunnustuksista huolimatta, en ole korkealla prioriteetissä.. whatsapissa kun on niin helppo lähetellä sydämiä.
(AP)
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestissä puhutaan aikuisista lapsista. Toisessa viestissä puhutaankin jo lasten hoitamisesta ja lapsiviikoista ja ikääkin paljastuu olevan vain 40 vuotta.
Öööhh.
(AP) se toinen viesti ei ollut aloittajalta. Aloittaja on M52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..Jotain muuta. Te olette erilaisia. Ei kyse ole henkisestä lukosta tai rakkauden puutteesta. Hän on omanlaisensa ja sinä omanlaisesi.
Te ette ymmärrä toistenne ajatuksia tai toistenne tapaa elää. Kumpikaan ei ole väärässä tai oikeassa.
Tätä voi verrata vaikka kissaan ja koiraan. Eivät ne ymmärrä toisiaan eivätkä toistensa elkeitä. Silti kumpikaan ei ole vääränlainen.
Koira ja kissa ei voi keskustella keskenään ja yrittää ymmärtää toisiaan.
Aikuiset ihmiset voi.
Miksi pitäisi tyytyä siihen että ollaan erilaisia eikä ymmärretä? Miksei voisi tulla vähän toista vastaan.
AP on omien sanojensa mukaan uhrannut aika paljon siinä että on tullut toista vastaan ja tekee paljon käytännön asioita onko leipä aamulla kissamaisen mahdoton uhraus???
Koska aikuinen ihminen ymmärtää sen, että ihmiset ovat erilaisia. Ei toista voi eikä pidä pakottaa omaan muottiinsa.
Ääriesimerkki. Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, niin pitääkö toisen suostua lapseen? Ei missään nimessä. Kummankin tulee etsiä itselleen sopiva puoliso.
Sama tässä tapauksessa. Jos heidän elämänsä on liian erilaista, niin he eivät sovi toisilleen. Miksi toisen tulee olla onneton tai pahimmillaan kummankin tulee olla onneton kompromissien vuoksi? Tietenkin parisuhteessa tulee tehdä kompromisseja, mutta ei liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin tuttua itsellekin.
Laitoin miehen aikataulut omieni edelle, kiireinen kun on, hoidin lapsia, siivosin, laitoin ruokaa, hoidin pihatöitä siellä ollessa.
Meillä kun oltiin mies istui ja odotti palvelua.
Mitään pieniä tekoja minun eteeni ei näkynyt, kun kuulemma ei ole sellainen. Murjotti kyllä, jos minä en niitä tarjonnut.
Kumman kauan kesti ennen kuin tajusin etten oikeasti merkitse yhtään mitään ja lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Kertomus elävästä elämästä. Toiselle ei kelpaa kuin tietynlainen leipä tietynlaisten päällisten kanssa tietyllä lailla aseteltuna. Toinen ei vaan osaa tehdä sellaista leipää joka kelpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..
Mitä sillä on väljä, mitä toinen sanoo, jos teot kertovat tosin.
Lähde.
Vapaamatkustaja heittäytyy yhä enemmän vuosien vieriessä sun niskoille.
Mulla oli tuollainen mies.
Alkuun jaksoi kyllä olla tekevinään jotain, mutta niin huonosti ja hitaasti, että kyllästyin pyytämään häntä osallistumaan. Lopuksi minun vastuulla oli kaikki muu paitsi hänen työssäkäynti. Pyöritin yksin koko perhettä ja hän eli poikamieselämää viivytellen "töissä" aina lasten nukkumaanmenoaikaan asti. Viikonloput hän notkui koneella erilaisissa keskustelupalstoilla lässyttäen paskaa. Karttaen töitä ja omaa perhettään.
Siinä vaiheessa, kun hän alko purkaa työstressiä minuun ja lapsiin raivoamalla, huutamalla ja arviostelemalla kaikkea, mitä minä tein, lähdin. Lapset ja koiratkin sai tuntea hänen vihansa ihan nahoissaan. Lähtöä en ole koskaan katunut. Se kaduttaa, että siesin niin kauan ja paljon ja samalla pakotin koko perheen sietämään häntä.
Lähde pois äläkä taaksesi katso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..Jotain muuta. Te olette erilaisia. Ei kyse ole henkisestä lukosta tai rakkauden puutteesta. Hän on omanlaisensa ja sinä omanlaisesi.
Te ette ymmärrä toistenne ajatuksia tai toistenne tapaa elää. Kumpikaan ei ole väärässä tai oikeassa.
Tätä voi verrata vaikka kissaan ja koiraan. Eivät ne ymmärrä toisiaan eivätkä toistensa elkeitä. Silti kumpikaan ei ole vääränlainen.
Koira ja kissa ei voi keskustella keskenään ja yrittää ymmärtää toisiaan.
Aikuiset ihmiset voi.
Miksi pitäisi tyytyä siihen että ollaan erilaisia eikä ymmärretä? Miksei voisi tulla vähän toista vastaan.
AP on omien sanojensa mukaan uhrannut aika paljon siinä että on tullut toista vastaan ja tekee paljon käytännön asioita onko leipä aamulla kissamaisen mahdoton uhraus???Koska aikuinen ihminen ymmärtää sen, että ihmiset ovat erilaisia. Ei toista voi eikä pidä pakottaa omaan muottiinsa.
Ääriesimerkki. Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, niin pitääkö toisen suostua lapseen? Ei missään nimessä. Kummankin tulee etsiä itselleen sopiva puoliso.
Sama tässä tapauksessa. Jos heidän elämänsä on liian erilaista, niin he eivät sovi toisilleen. Miksi toisen tulee olla onneton tai pahimmillaan kummankin tulee olla onneton kompromissien vuoksi? Tietenkin parisuhteessa tulee tehdä kompromisseja, mutta ei liikaa.
AP: kiitos tästä kommentista. Ymmärrän sen. Lapsen tekeminen on aika iso juttu. Meillä ehkä se että auttaako toista arjessa, tekeekö pieniä tekosia.
Ongelma on se että olemme minusta hyvinkin samantyyppisiä muuten.
Joku voisi sanoa varmaan ulkopuoleleta että hanki oikeita ongelmia, mutta tämä kokonaisuus vaan alkaa tuntua arjessa raskaalta. Mökkikausi alkamassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..Jotain muuta. Te olette erilaisia. Ei kyse ole henkisestä lukosta tai rakkauden puutteesta. Hän on omanlaisensa ja sinä omanlaisesi.
Te ette ymmärrä toistenne ajatuksia tai toistenne tapaa elää. Kumpikaan ei ole väärässä tai oikeassa.
Tätä voi verrata vaikka kissaan ja koiraan. Eivät ne ymmärrä toisiaan eivätkä toistensa elkeitä. Silti kumpikaan ei ole vääränlainen.
Koira ja kissa ei voi keskustella keskenään ja yrittää ymmärtää toisiaan.
Aikuiset ihmiset voi.
Miksi pitäisi tyytyä siihen että ollaan erilaisia eikä ymmärretä? Miksei voisi tulla vähän toista vastaan.
AP on omien sanojensa mukaan uhrannut aika paljon siinä että on tullut toista vastaan ja tekee paljon käytännön asioita onko leipä aamulla kissamaisen mahdoton uhraus???
Omassa tilanteessa ymmärrän aamiaisleivän olevan mahdotonta... mies on aamuvirkku, minä aamu-uninen eli mies on keittänyt aamukahvin suunnilleen joka aamu jo 26 vuotta. Minä en vain saa itseäni sängystä ylös riittävän aikaisin keittääkseni hänelle kahvia.
Toisaalta mies ei tee mulle leipiä kahvin viereen, haluan tehdä itse ja päättää itse mitä syön minäkin aamuna.Eli ylimääräinen vaiva on laittaa keittimeen enemmän vettä ja enemmän kahvia.
Toisaalta meillä on vastavuoroisuutta, on myös asioita joita mies ei ole tehnyt yhdessäolon aikana juuri koskaan.
Ette sovi toisillenne. Parempaakin on tarjolla. Tuu tänne. T: N42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Eihän aamupalaleipien tekeminen vaadikaan mitään. Mutta jos toisen rakkauden kieli ei ole aamupalaleivät, niin se ei ole. Sitä ei voi pakottaa. Sinä selkeästi haluat rakkaudenosoituksia aamupalaleivillä ja toinen ei ole aamupalaleipätyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkunaiset haluaa sellaisia prinssejä jotka tulee ja pelastaa eikä niiden tarvii muuta kun olla vaan. Näin se on.
No miksi kukaan parisuhteeseen orjaksi haluaisi? Kyllä sen pitää olla mukavaa tai sitten tehdään jotain muuta. Jos olet eri mieltä niin deittaile kaltaisiasi ja ota esim. spermaa suuhusi ja perseeseesi, kerro sitten kuinka mukavaa se oli ja miten paljon sen jälkeen haluat keittää tuolle hirviölle vielä kahvit päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Kertomus elävästä elämästä. Toiselle ei kelpaa kuin tietynlainen leipä tietynlaisten päällisten kanssa tietyllä lailla aseteltuna. Toinen ei vaan osaa tehdä sellaista leipää joka kelpaisi.
(AP) .. mulle kelpaisi ihan normi leipä. Päällisten järjestyksellä ei ole väliä - sillä ajatuksella että toinen tekee sen - sillä on väliä.
Tässä sun tapauksessa niin saa tollanen tyyppintehdä ihan itse leipänsä. 😒.
Voi kun olisikin joskus elämässään tavannut ap:n kaltaisen miehen.
Koira ja kissa ei voi keskustella keskenään ja yrittää ymmärtää toisiaan.
Aikuiset ihmiset voi.
Miksi pitäisi tyytyä siihen että ollaan erilaisia eikä ymmärretä? Miksei voisi tulla vähän toista vastaan.
AP on omien sanojensa mukaan uhrannut aika paljon siinä että on tullut toista vastaan ja tekee paljon käytännön asioita onko leipä aamulla kissamaisen mahdoton uhraus???