Lue keskustelun säännöt.
Olen 25v ja naimisissa 52v miehen kanssa. Lopettakaa se ikäerosta vinkuminen, te ette vain tajua.
21.03.2026 |
Kirjoitan tätä tärisevin käsin, koska olen saanut tarpeekseni siitä hiljaisesta halveksunnasta ja "huolestuneista" kommenteista, joita saan osakseni päivittäin. Olen 25-vuotias nainen, ja olen ollut neljä vuotta naimisissa 52-vuotiaan miehen kanssa. Ja totuus on että tämä on paras asia, mitä elämässäni on koskaan tapahtunut.
Tapasin mieheni ollessani 21. Olin juuri selvinnyt useammasta "suhteesta" samanikäisten pikkupoikien kanssa. Tiedättehän ne tyypit? Ne, jotka pelaavat pleikkaria yöt läpeensä, "ghostaavat" heti kun asiat menevät vakaviksi, ja joiden mielestä treffien maksaminen puoliksi on "tasa-arvoa", vaikka heillä ei ole edes vakituista työtä.
Sitten tuli hän. Silloin 48-vuotias, eronnut, kaksi aikuista lasta, oma yritys ja ennen kaikkea: hän on oikea mies. Ensimmäisillä treffeillä hän ei alkanut heti räpläämään kännykkää. Hän katsoi silmiin, keskusteli, kuunteli, teki päätökset ja piti huolta. Hän ei kysellyt "mitä sä haluaisit tehdä", vaan hänellä oli suunnitelma. Se turvallisuuden tunne oli jotain, mitä en ollut koskaan kokenut.
Nyt meillä on yhteinen koti, yhteinen talous ja odotamme ensimmäistä yhteistä lastamme. Ja kyllä, seksielämämme on valovuosia edellä mitään, mitä kukaan parikymppinen poika voisi koskaan tarjota. Hän tuntee naisen kehon, hänellä on kärsivällisyyttä, eikä hänen itsetuntonsa romutu, jos asiat eivät mene kuin pornovideossa. Hän on kypsä ihminen, joka tietää mitä haluaa.
Olen menettänyt lähes kaikki "ystäväni" tämän suhteen takia. He sanovat minua aivopestyksi tai väittävät, että olen vain rahan perässä. Mutta tiedättekö mitä? He ovat vain kateellisia. He itkevät minulle iltaisin, kun joku tindersäätö ei vastannutkaan viestiin, samalla kun minun mieheni kantaa minulle teetä sohvalle ja pitää huolta meidän tulevaisuudesta.
Evoluutio ei valehtele, vaikka teille on syötetty netflixistä ja somesta (tämä palsta varsinkin) jotain muuta roskaa viimeiset 15 vuotta. Nainen tarvitsee turvaa, vakautta ja maskuliinista johtajuutta. Mies taas kukoistaa, kun hänellä on rinnallaan nuori, elinvoimainen nainen, joka arvostaa häntä. Se on luonnollista.
Jos olet nuori nainen ja kärsit nykyajan deittikulttuurissa: lopeta niiden samanikäisten poikien perässä juokseminen. He kasvavat miehiksi ehkä nelikymppisinä, jos silloinkaan. Etsi itsellesi mies, joka on jo valmis.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
No mä olen 38v nainen ja deittaillut itseäni joku 7-10 vuotta vanhempia vakituisesti töissä käyviä miehiä ja heistä aika harva on halunnut tarjota minulle ensitreffeillä kun ollaan oltu jossain syömässä.
Niin, olet deittaillut.
Mies kyllä tarjoaa jos näkee potentiaalia naisessa, mutta usein sarjadeittailijan näkee jo kilometrien päästä, bluffaaminen kirjoitellessa vielä onnistuu mutta ei enään kasvotusten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on trolli Pihtiputaan Pentin tekemä😆Työpaikallani nuoret naiset seurustelevat ikäistensä miesten kanssa, jos ei saa ikäistään nuorta ja komeaa miestä, niin silloin pitää tyytyä Pentti.
N 29v
Vierailija kirjoitti:
Palataan asiaan 8v kuluttua kun kultsu on 60v tukevoitunut, impotenssi papparainen jota kiinnostaa vain urheiluruutu ja sohva:)
En ikinä voisi kuvitella vanhempaa miestä, tuo 5v nuorempikin on jo liian ukottunut mun makuuni (61v)
Olet silloin noin 70 vuotias ja ap.n mies noin 55 ja ap 33, luulen että tilanteesi on heitä vakavampi 8 vuoden päästä, jos edes olet vielä täällä. Me kaikki kultsu vanhenemme. ;)
Täähän on hauska ketju. naiset kampittavat ja puukottavat toisiaan. Ja joo ei pärjäilevät aikuiset miehet katsele ikäisiään mummoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomeen pitäisi tuoda kehitysmaista nuoria, kauniita naisia miehille käytyöesineiksi. Eri ikäisille.
Eikö noita jo -90 luvulla tullut ihan kyllästymiseen asti?
Mua ihmetyttää ainoastaan yksi asia. Miksi pitäisi olla kiinnostunut mitä muut asiasta ajattelevat? Kannattaa elää omaa elämäänsä, kaikki muu on merkityksetöntä taustakohinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkerat yksinäiset naiset täällä haukkuu ja peukuttaa toistensa ikäviä kommentteja koska nuori nainen on löytänyt onnensa. 20 vuoden päästä me kaikki olemme jo aika vanhoja ja jotkut pysyvät vielä vanhana hyvässä kunnossa kun toiset taas on 30 vuotiaina jo pois pelistä.
Ap.lle kaikkea hyvää jatkoon, ja muille katkerille tädeille toivotan paranemisia.
Kyllähän sillä äijällä on jo vanha nahka vaikka vielä jonkin aikaa olisikin hyvä kuntoinen. 25v on vielä pitkä elämä edessä ja äijä on kohta vanha papparainen, ukki. 😂
Kaveripiirissäni kukaan 25v nainen ei olisi kehdannut isänsä näköisen ja ikäisen kanssa edes kulkea, saatika tuoda sellaista vanhaa kurppaa kaveriporukkaan poikakaverina. Kaikki olisi nauranut. 🤣 Kyllä sen puoliso ehdokkaan piti olla samalla vuosikymmenellä syntynyt, kenen kanssa halutaan yhdessä vanheta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit nauttia niin kauan kunnes huomaat olevasi miehesi omaishoitaja.
Tämä se on kans yks ikuinen ajatusmalli! Se omaishoitajiksi joutuminen ei ole aina vain ikäkysymys.
Sivusta, en AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä, jos tarina on totta, ja olet itse onnellinen. Itse sen parhaiten tiedät. Onnea teille!
Kyllä mä uskon että olette onnellisia. Ikävinpuoli parissa tietämässäni vastaavassa suhteessa on se, että lapset häpeävät vanhaa isää. Pariskunta on muuten onnellinen. Sukulaistytölle tuo oli pelastus mierontieltä, oli elämä alamäessä. Vaikka puoliso on osin isähahmo, mitä hänellä ei ole koskaan ollut ja myöntää sen itsekin, vaikuttavat yhä onnellisilta ja ovat nyt olleet pitkään yhdessä. Miehellä alkaa kyllä olla vanhuuden sairauksia, mutta tyttö, nykyään tosin jo 40+ ikäinen nainen jaksaa hoitaa eri tavalla kuin mitä samanikäinen puoliso ehkä jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä aloittaja teet työksesi? Vai eleletkö vain miehen rahoilla? En jaksa lukea kaikkia viestejä
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin voinut kirjoittaa tuon saman 25-vuotiaana kun olin reippaasti itseäni vanhemman kanssa parisuhteessa. Nyt 40-vuotiaana kauhistuttaisi koko ajatus 20 vuoden ikäerosta.
Tiedän kyllä tuon fiiliksen mitä vanhempi mies voi tuoda. Sitä vaan ei ikävä kyllä kestä kauhean kauan.
Ehkä kyse ei sitten tarvitsekaan olla reilusti nuoremman puolison osalta niin sanotusta koko elämän pituisesta suhteesta? Itse olen jo seitsemänkymppinen, ja vaikka olen elänyt ikäni terveellisesti (kasvisruokavalio, liikuntaa, ei alkoholia, ei ylipainoa) vuodet alkavat selvästi painaa. En ole enää sama ihminen kuin viisikymppisenä, eikä ole miehenikään, vaikka hän nuorena oli monessa mielessä ikäluokkansa parhaimmistoa. Tällä hetkellä tilanne on se, että miehelläni on jo monenlaista kremppaa, minulla vielä varsin vähän. Tähän ikävaiheeseen tuo turvaa se, että me vanhetaan yhdessä!
Liian pitkä tarina ollakseen tosi. Kuulostaa vähän samalta kuin se hyvätuloinen audimies, joka ei löydä tasoistaan naista Suomesta.
Oli sitten ikäsuhde kuinka päin tahansa, tosiasiassa se nuorempi osapuoli saa sitten toimia omaishoitajana vanhukselle.
Vierailija kirjoitti:
Katkerat yksinäiset naiset täällä haukkuu ja peukuttaa toistensa ikäviä kommentteja koska nuori nainen on löytänyt onnensa. 20 vuoden päästä me kaikki olemme jo aika vanhoja ja jotkut pysyvät vielä vanhana hyvässä kunnossa kun toiset taas on 30 vuotiaina jo pois pelistä.
Ap.lle kaikkea hyvää jatkoon, ja muille katkerille tädeille toivotan paranemisia.
Luulenpa ettei täällä kommentoi katkerat yksinäiset naiset vaan nimenomaan tyytyväisenä oman ikäisensä miehen kanssa elämänsä jakavat naiset. Naiset jotka ovat itse joskus olleet 25-vuotiaita nuoria naisia ja tehneet erilaisen valinnan. Lisäksi veikkaisin että suurin osa näistä naisista on myös nähnyt läheltä miten elämä kehittyy tuon 50-vuoden iän jälkeen ja sen takia he näkevät millainen tulevaisuus on todennäköinen.
Miehet sen sijaan näkevät asian vain tuon miehen kannalta miten hienoa on kun vielä vanhana pääsee jyystämään nuorta naista. Heille se luo toivoa että he pääsisivät vielä joskus tekemään samaa. Heitä ei yhtään kiinosta tulevaisuus tai se millaiseen paskarakoon AP joutuu kun hänen miehensä vanhenee hänelle käsiin ennenkuin hänen lapsensa on edes muuttanut pois kotoa.
Incelin ragebait. Nämä on nähty.
Eka sivun lopussa lähti jo tosi pahasti laukalle! Tiedä pujahtiko trolli joukkoon imitoiden ap:tä, vai onko huuhaata koko aloitus. Onnea ap:lle, jos on tosissaan. Onni se on määräaikainenkin onni.
Et tainnut tyttöparka ajatella asiaa ihan loppuun asti. Elämät kulkee tässä ihan eri tahtia, sen tulet vielä katkerasti huomaamaan. Kun olet 40v työelämässä ja jaksat tehdä asioita, kuin 70v papparaisesi voi olla jo muistisairas ja palvelutalossa.