Olen 25v ja naimisissa 52v miehen kanssa. Lopettakaa se ikäerosta vinkuminen, te ette vain tajua.
Kirjoitan tätä tärisevin käsin, koska olen saanut tarpeekseni siitä hiljaisesta halveksunnasta ja "huolestuneista" kommenteista, joita saan osakseni päivittäin. Olen 25-vuotias nainen, ja olen ollut neljä vuotta naimisissa 52-vuotiaan miehen kanssa. Ja totuus on että tämä on paras asia, mitä elämässäni on koskaan tapahtunut.
Tapasin mieheni ollessani 21. Olin juuri selvinnyt useammasta "suhteesta" samanikäisten pikkupoikien kanssa. Tiedättehän ne tyypit? Ne, jotka pelaavat pleikkaria yöt läpeensä, "ghostaavat" heti kun asiat menevät vakaviksi, ja joiden mielestä treffien maksaminen puoliksi on "tasa-arvoa", vaikka heillä ei ole edes vakituista työtä.
Sitten tuli hän. Silloin 48-vuotias, eronnut, kaksi aikuista lasta, oma yritys ja ennen kaikkea: hän on oikea mies. Ensimmäisillä treffeillä hän ei alkanut heti räpläämään kännykkää. Hän katsoi silmiin, keskusteli, kuunteli, teki päätökset ja piti huolta. Hän ei kysellyt "mitä sä haluaisit tehdä", vaan hänellä oli suunnitelma. Se turvallisuuden tunne oli jotain, mitä en ollut koskaan kokenut.
Nyt meillä on yhteinen koti, yhteinen talous ja odotamme ensimmäistä yhteistä lastamme. Ja kyllä, seksielämämme on valovuosia edellä mitään, mitä kukaan parikymppinen poika voisi koskaan tarjota. Hän tuntee naisen kehon, hänellä on kärsivällisyyttä, eikä hänen itsetuntonsa romutu, jos asiat eivät mene kuin pornovideossa. Hän on kypsä ihminen, joka tietää mitä haluaa.
Olen menettänyt lähes kaikki "ystäväni" tämän suhteen takia. He sanovat minua aivopestyksi tai väittävät, että olen vain rahan perässä. Mutta tiedättekö mitä? He ovat vain kateellisia. He itkevät minulle iltaisin, kun joku tindersäätö ei vastannutkaan viestiin, samalla kun minun mieheni kantaa minulle teetä sohvalle ja pitää huolta meidän tulevaisuudesta.
Evoluutio ei valehtele, vaikka teille on syötetty netflixistä ja somesta (tämä palsta varsinkin) jotain muuta roskaa viimeiset 15 vuotta. Nainen tarvitsee turvaa, vakautta ja maskuliinista johtajuutta. Mies taas kukoistaa, kun hänellä on rinnallaan nuori, elinvoimainen nainen, joka arvostaa häntä. Se on luonnollista.
Jos olet nuori nainen ja kärsit nykyajan deittikulttuurissa: lopeta niiden samanikäisten poikien perässä juokseminen. He kasvavat miehiksi ehkä nelikymppisinä, jos silloinkaan. Etsi itsellesi mies, joka on jo valmis.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Miehen kirjoittama.
Mulla oli 24v ikäero tuon ikäisenä.
Ei viisikymppinen mies ole tuollainen.
Aika väsähtänyt jo.
Eivätkä ne seksitaidot välttämättä hyviä ole.
Kun teidän lapsi on parikymppinen, isä on seitsemänkymppinen.
Kyllä. Aloitus on miehen kirjoittama, huono provo. 20 vuoden kuluttua aloittaja olisi vasta 45 ja ukkonsa 72. Hyi h......i.
T, N45 joka mieluummin siirtyisi naisiin kuin vanhoihin ukkoihin
Vierailija kirjoitti:
Täällä on yksi, joka on kulkenut tismalleen saman polun kuin ap, ja täytyy sanoa että lukiessa tuli ihan nuoruus mieleen. Olin itse 22-vuotias kun tapasin mieheni, jolla oli ikää silloin 45. Nyt olen itse jo 62 ja mieheni on 85, ja voin sanoa ettei ole kaduttanut sekuntiakaan.
Sitä samaa paskapuhetta ne ystävät ja sukulaiset silloinkin piti, että eihän tuosta mitään tule ja kuolee se ukko kohta ja mitä vielä. Mutta katselenpa vaan tässä nyt näitä omia entisiä ystäviäni, jotka ottivat ne "sopivan" ikäiset pojanklopit silloin nuorena. Melkein kaikki on eronneet vähintään kerran, osa kahteenkin kertaan. On tapeltu rahasta, viinasta, huumeista, muista naisista ja siitä kun se mies ei ole osannut olla perheenpää eikä kantaa vastuuta mistään. Nyt ne on kuusikymppisinä ihan yksin ja ihmettelevät näitä nykyajan tinder-hömpötyksiä, kun minä olen saanut elää hyvin onnellisena.
Onnea sullekin. Seuraavat 10 vuotta menee sulla katetroimiseen ja/tai dementoituvan ukkosi perässä juoksemiseen.
Sitten loppuelämä yksin, jos ei Eläkeläisten liiton kevätkirmauksesta tartu joku vaipoissa hiihtävä pappa mukaan.
Kanssasisaresi saavat jatkaa vielä 20 vuotta suht vetreän miehensä kanssa.
Miksi tarvit isän korvikkeen? Tai miksi mies on pedo?
Vanhuuden vaivat iskee äkkiä. Voipi mieli muuttua...
Iso ikäero ei toimi ajan mittaan toisinkaanpäin.
Jotain parikymppistä kloppia saattaa aluksi joku 40-v., kokenut puuma kiihottaa, mutta sitten kun se nainen on 55-v.ruttuinen muija eikä mies ole päässyt isäksi, alkaa se tantta hävettää, kun kavereilla on perheet ja samanikäiset vaimot. Eikä tämä ole omaa keksintöä.
Parasta olisi jos kaikki pariutuisi 25 ikävuoden jälkeen, ja pysyä puolisotoiveissa +/- 5-8 vuoden ikähaarukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei lähde nuorempien matkaan, mutta minä sen sijaan saattaisin lähteä.
Lapset (3kpl) jäisivät joka tapauksessa miehelle, en voisi suostua yhteishuoltajuuteen. Jos hän pariutuisi uudelleen, niin uuden puolison pitäisi elää siivouksröle, rakastaa ruuan laittoa ja pyykinpesua, sillä pienet lapset syövät ja sotkevat paljon.Heh, joo. Nuoria miehiähän kiinnostaa 3 lapsen äidit... Good luck.
Äidit kiinnostaa nuoria miehiä, kyllä.
Monilla heistä oma äiti ollut uraorientoitunut ja kiireinen.
Etävänhempana tapaisin lapsiani 2 vkonloppuna/ kk.
Mikäs siinä. Olet tämän miehen kanssa max 5 vuotta, sitten voit vaihtaa nuorempaan. Lapsesi saa kuitenkin taloudellista tukea opintoihinsa - se on tärkeintä.
Täällä kirjoitellaan kun miehesi on 70v. Sinä olet niiin ja ja niin nuori vielä. AP lähtee viimeistään 7-8 v. sisällä katselemaan jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Joo siis tässä vielä ap. Kyllä kaikkien parikymppisten naisten kannattaa ottaa vähintään viisikymppinen mies, sillä he osaavat kaiken paremmin kuin oman ikäiset miehet ja ovat niin hoitaja myös. Siis se pillunräpellyskin hoituu paremmin, kuin oman ikäisiltä.
Ja sekö on sitten pääasia koko suhteessa? Voi tyttö polo, kyllä olet mennyt halpaan ansaan!
Kertokaa naiset miksi se on niin paheksuttavaa hankkia joku vanhempi mies mutta sitä ette koskaan tuomitse jos joku nainen hankkii afrikkalaisen miehen joka on älyllisesti lapsen tasolla ja tulee takuulla häipymään heti kun pulla on uunissa? Tai naisia jotka käyvät turkissa gambiassa tms ja hankkiutuvat siellä raskaaksi?
Kumpi se nyt sitten onkaan parempi lapselle, lapsuus jatkuvaa pilkkaamista ja isä jossain afrikassa ties missä vai vanhempi isä joka pitää lapsistaan huolta?
Jos mä muistelen sitä aikaa, kun olin 20-25-vuotias, niin ei todellakaan kiinnostanut seurustella joidenkin 5-kymppisten miesten kanssa.
No mä olen 38v nainen ja deittaillut itseäni joku 7-10 vuotta vanhempia vakituisesti töissä käyviä miehiä ja heistä aika harva on halunnut tarjota minulle ensitreffeillä kun ollaan oltu jossain syömässä.
"Tiedättehän ne tyypit?"
"Ja kyllä, seksielämämme on valovuosia edellä mitään, mitä kukaan parikymppinen poika voisi koskaan tarjota." "Mutta tiedättekö mitä? He ovat vain kateellisia."
Tämä teksti on selvästikin käännetty suoraan englannista. Ei vakuuta, ei kukaan oikeasti puhu noin.
Heikko provo, from Porvoo with love!
Naiset rupsahtaa ja on käyttökelvottomia kolmekumppisinä. Kukaan ei ukko jaksa tai oikeasti halua mitään rumaa rupsahtanutta roikkutissiä. Naisen tärkeimmät ominaisuudet ovat nuori ikä ja kaunis ulkonäkö, hyvät, kauniit, isot tisdit ja tiukka pillu.
Oikeasti ne teidän miehet, palstamammat, haaveilevat parikymppisestä kaunottaresta, tee olette vain se, minkä ovat saaneet, ja mihin on pakko tyytyä.
Suomeen pitäisi tuoda kehitysmaista nuoria, kauniita naisia miehille käytyöesineiksi. Eri ikäisille.
Suomalaiset naiset on rumia jo muutenkin, ja yli kolmekymppinen, rupsahtanut suomimamma on oksettavan ruma.
Ei se tuossa vaiheessa tunnu, mutta aivan varmasti alkaa tuntua kun mies on 65 ja sinä 38 v