Lue keskustelun säännöt.
Olen 25v ja naimisissa 52v miehen kanssa. Lopettakaa se ikäerosta vinkuminen, te ette vain tajua.
21.03.2026 |
Kirjoitan tätä tärisevin käsin, koska olen saanut tarpeekseni siitä hiljaisesta halveksunnasta ja "huolestuneista" kommenteista, joita saan osakseni päivittäin. Olen 25-vuotias nainen, ja olen ollut neljä vuotta naimisissa 52-vuotiaan miehen kanssa. Ja totuus on että tämä on paras asia, mitä elämässäni on koskaan tapahtunut.
Tapasin mieheni ollessani 21. Olin juuri selvinnyt useammasta "suhteesta" samanikäisten pikkupoikien kanssa. Tiedättehän ne tyypit? Ne, jotka pelaavat pleikkaria yöt läpeensä, "ghostaavat" heti kun asiat menevät vakaviksi, ja joiden mielestä treffien maksaminen puoliksi on "tasa-arvoa", vaikka heillä ei ole edes vakituista työtä.
Sitten tuli hän. Silloin 48-vuotias, eronnut, kaksi aikuista lasta, oma yritys ja ennen kaikkea: hän on oikea mies. Ensimmäisillä treffeillä hän ei alkanut heti räpläämään kännykkää. Hän katsoi silmiin, keskusteli, kuunteli, teki päätökset ja piti huolta. Hän ei kysellyt "mitä sä haluaisit tehdä", vaan hänellä oli suunnitelma. Se turvallisuuden tunne oli jotain, mitä en ollut koskaan kokenut.
Nyt meillä on yhteinen koti, yhteinen talous ja odotamme ensimmäistä yhteistä lastamme. Ja kyllä, seksielämämme on valovuosia edellä mitään, mitä kukaan parikymppinen poika voisi koskaan tarjota. Hän tuntee naisen kehon, hänellä on kärsivällisyyttä, eikä hänen itsetuntonsa romutu, jos asiat eivät mene kuin pornovideossa. Hän on kypsä ihminen, joka tietää mitä haluaa.
Olen menettänyt lähes kaikki "ystäväni" tämän suhteen takia. He sanovat minua aivopestyksi tai väittävät, että olen vain rahan perässä. Mutta tiedättekö mitä? He ovat vain kateellisia. He itkevät minulle iltaisin, kun joku tindersäätö ei vastannutkaan viestiin, samalla kun minun mieheni kantaa minulle teetä sohvalle ja pitää huolta meidän tulevaisuudesta.
Evoluutio ei valehtele, vaikka teille on syötetty netflixistä ja somesta (tämä palsta varsinkin) jotain muuta roskaa viimeiset 15 vuotta. Nainen tarvitsee turvaa, vakautta ja maskuliinista johtajuutta. Mies taas kukoistaa, kun hänellä on rinnallaan nuori, elinvoimainen nainen, joka arvostaa häntä. Se on luonnollista.
Jos olet nuori nainen ja kärsit nykyajan deittikulttuurissa: lopeta niiden samanikäisten poikien perässä juokseminen. He kasvavat miehiksi ehkä nelikymppisinä, jos silloinkaan. Etsi itsellesi mies, joka on jo valmis.
Kommentit (510)
Voi teitä epätoivoisia miehiä!
Olen minäkin tuntenut viisikymppisiä miehiä, jotka juoksee maratoneja ja soutaa Sulkavan soutuja ja hiihtää hiki hatussa, ei ne silti mitään nuorukaisia ole kuitenkaan. Vanhan miehen vaivat niillä on kuitenkin.
Yksi sai sydärin lenkkipolulla ja siihen kaatui ja kuoli. Kova kunto oli kuulemma, omasta mielestään. Vaimolla oli toinen käsitys, mutta miehen piti vaan esittää.
Tuttavamies samanlainen huhkija, nyt sairastaa syöpää. Hyvähän se on kuntoa ylläpitää, mutta ei se ole tae mistään.
Voisin kertoa myös "hauskoja" juttuja appiukkoni taannoisista tempauksista meidän nuorten miniäehdokkaitten edessä aikanaan, mutta säälistä en viitsi, vaikka se on jo kuollutkin.
Melkoista myötähäpeää tuotti kuitenkin.
Älkää te vanhenevat miehet ihan naurettavaksi viitsikö ryhtyä. Ei ne nuoret teini-ikäiset ja siitä vanhemmatkaan tytöt ihan nyt niin valmiita ole teihin lankeamaan, kuin mitä te heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstakantturoiden armottomasta mylvimisestä huolimatta parit, joissa miehellä on reilusti nuorempi nainen, hymyilevät matkalla makuuhuoneeseen.
Nainen ajattelee "voi v i t t u toivottavasti sillä seisoo ettei käy niin kuin viimeksi et piti turvautua viagraan, nääh ei se jaksa kumminkaan 2 minuuttia kauempaa käytän vibraattoria sitten".
Tuollainen on palstakantturan normielämä oman ikäisten miesten kanssa..
Onko tutkittu lakkaako vanhat ruppanat koskaan kadehtimasta pareja joissa vanhemmalla miehellä on upea nuori kaunotar vaimona?
Missähän aineissa te elätte? Kun katsoo vanhempia pariskuntia, niin kyllä se järjestään menee niin, että vaimo lykkää rollaattoria ja mies ajoi autoa, kun tulevat kauppakeskukseen. Joskus ne lihava vaimo pääsee edes autosta pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te suomalaiset naiset olette noin katkeroituneita heti jos joku on onnellinen. Jotenkin vastenmielistä haukkumista ryhmässä. Antakaa jokaisen nauttia elämästään. Monet pitävät itseään vanhempaa miestä hyvänä vaihtoehtona. Nuo omaishoitaja jutut on lapsellisia, sillä mistään ei ole varmuutta ja myös nuorempikin kumppani voi sairastua, ja silloin vain rakkaus merkitsee. Me vahenemne jokainen.
Ap on tehnyt tämän saman aloituksen monta kertaa.
Olen 6-kymppinen, mutta aina luullaan 4-kymppiseksi; viimeksi ihan hiljattain. Olen nuorekas, hoikka, urheilen, hyvännäköinen ja taloudellisesti riippumaton. Minulla on ollut useampi suhde 20 vuotta nuoremman naisen kanssa. En tiedä missä kaapissa palstan siiderivalaat elää, mutta oikeasti hyvin säilyneille ja hyvännäköisille panttereille riittää vaikka kuinka nuorempia hyvännäköisiä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erektiovaikeudet tulevat oikeasti aika yllättäen, 52-vuotiaana minunkaan miehelläni ei ollut mitään vaikeuksia, nyt 5 vuotta myöhemmin eturauhasvaivojen seurauksena elämäämme on tullut satunnaiset erektiovaikeudet.
Jos olisin alle 30, niin kyllä olisi vaikeaa hyväksyä ja saada suhde toimimaan. Nyt koska olen samanikäinen, osaan suhteuttaa ja ymmärrän paremmin. Vaikka eihän se mukavaa ole.
Tämä siis vain yhtenä kokemuksena 25-vuotiaalle Ap:lle.
Olen 63 ja ei ole mitään ongelmaa nuoremman naisystäväni kanssa
Siis tapasitte 4v sitten ja menitte samantien naimisiin? Menittekö ihan ekalla tapaamisella?
Tää on niin provo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi piti ottaa 50+ ukkeli eikä 30+ ?
Kuvailit käytökseltään ja taloudelliselta tilanteeltaan mun miehen ja ollaan 30+
Eikö edes tekoäly auta yhtään tavoittamaan naisen ajatusmaailmaa, kun teeskentelee naista?
Lohdutuksen sana: olemme molemmat 76 v ja lapsen lapsiakin on, mutta elämme ihan samoin kuin 30 vuotiainakin, paitsi nyt on lapsenlapset omien lasten tilalla.
Emme ole seniilejä, kaikki hommat toimii ihan mukavasti. Helpompaa kuin nuorena, kun ei ole koko ajan mietittävä työ- yms asioita.😘