Lue keskustelun säännöt.
Olen 25v ja naimisissa 52v miehen kanssa. Lopettakaa se ikäerosta vinkuminen, te ette vain tajua.
21.03.2026 |
Kirjoitan tätä tärisevin käsin, koska olen saanut tarpeekseni siitä hiljaisesta halveksunnasta ja "huolestuneista" kommenteista, joita saan osakseni päivittäin. Olen 25-vuotias nainen, ja olen ollut neljä vuotta naimisissa 52-vuotiaan miehen kanssa. Ja totuus on että tämä on paras asia, mitä elämässäni on koskaan tapahtunut.
Tapasin mieheni ollessani 21. Olin juuri selvinnyt useammasta "suhteesta" samanikäisten pikkupoikien kanssa. Tiedättehän ne tyypit? Ne, jotka pelaavat pleikkaria yöt läpeensä, "ghostaavat" heti kun asiat menevät vakaviksi, ja joiden mielestä treffien maksaminen puoliksi on "tasa-arvoa", vaikka heillä ei ole edes vakituista työtä.
Sitten tuli hän. Silloin 48-vuotias, eronnut, kaksi aikuista lasta, oma yritys ja ennen kaikkea: hän on oikea mies. Ensimmäisillä treffeillä hän ei alkanut heti räpläämään kännykkää. Hän katsoi silmiin, keskusteli, kuunteli, teki päätökset ja piti huolta. Hän ei kysellyt "mitä sä haluaisit tehdä", vaan hänellä oli suunnitelma. Se turvallisuuden tunne oli jotain, mitä en ollut koskaan kokenut.
Nyt meillä on yhteinen koti, yhteinen talous ja odotamme ensimmäistä yhteistä lastamme. Ja kyllä, seksielämämme on valovuosia edellä mitään, mitä kukaan parikymppinen poika voisi koskaan tarjota. Hän tuntee naisen kehon, hänellä on kärsivällisyyttä, eikä hänen itsetuntonsa romutu, jos asiat eivät mene kuin pornovideossa. Hän on kypsä ihminen, joka tietää mitä haluaa.
Olen menettänyt lähes kaikki "ystäväni" tämän suhteen takia. He sanovat minua aivopestyksi tai väittävät, että olen vain rahan perässä. Mutta tiedättekö mitä? He ovat vain kateellisia. He itkevät minulle iltaisin, kun joku tindersäätö ei vastannutkaan viestiin, samalla kun minun mieheni kantaa minulle teetä sohvalle ja pitää huolta meidän tulevaisuudesta.
Evoluutio ei valehtele, vaikka teille on syötetty netflixistä ja somesta (tämä palsta varsinkin) jotain muuta roskaa viimeiset 15 vuotta. Nainen tarvitsee turvaa, vakautta ja maskuliinista johtajuutta. Mies taas kukoistaa, kun hänellä on rinnallaan nuori, elinvoimainen nainen, joka arvostaa häntä. Se on luonnollista.
Jos olet nuori nainen ja kärsit nykyajan deittikulttuurissa: lopeta niiden samanikäisten poikien perässä juokseminen. He kasvavat miehiksi ehkä nelikymppisinä, jos silloinkaan. Etsi itsellesi mies, joka on jo valmis.
Kommentit (134)
Tärisevin käsin
Ihme ettet itkuisin silmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveetä kun aikaa kuluu. Olet keski-ikäinen ja sun mies on vanhus. Onnea vaan piuhko.
Vierailija kirjoitti:
Palataan asiaan kun miehesi jää eläkkeelle ja sinulla on vielä yli parikymmentä vuotta työelämää jäljellä. Sinun pitää työikäisenä jaksaa hoitaa vanhempasi ja miehesi hautaan. Kun itse pääset joskus eläkkeelle niin miehesi on jo kuollut. Teille ei ole tulossa yhdessä vanhentumista eikä yhteisiä eläkepäiviä. Niitä ei tietysti voi taata kenellekään mutta ikäerosta johtuen niitä ei ole teille tulossa 100% varmuudella.
Juu ja 50-60 -vuotiaana leskenä uuden puolison saaminen ei käy ihan käden käänteessä, kun kroppa ja naama ei miehiä miellytä. Silloinkin jos jonkun miehen saa, on iso riski että saa toisen omaishoidettavan vaivoikseen.
Enkä ole katkera ja jätetty, vaan onnellisessa ja pitkässä avioliitossa oleva keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa miten täällä heti oletetaan, että 52-vuotias on "vaivainen vanhus". Mun mies juoksee maratoneja ja käy salilla neljä kertaa viikossa. Hän on fyysisesti paremmassa kunnossa kuin yksikään niistä parikymppisistä, joiden kanssa olen ollut. Ja se että hän on 70v kun lapsi on 20v? Entäs sitten? hänellä on silloin aikaa, viisautta ja taloudellinen turva antaa sille lapselle kaikki mahdollisuudet, toisin kuin jollain koulussa tai pätkätöissä pörisevällä pojalla, joka ei tiedä edes missä on kuukauden päästä.
Ap
Mutta se vanhan miehen haju, kun se tulee lenkiltä tai salilta. Sitä et saa pois, etkä aamuyön kuorsauksen pihinää. Iltapäivän torkahtelua telkkarin ääressä. Kyllä se evoluutio on tarkoittanut, että puolisot vanhenevat samaan tahtiin, niin tällaiset asiat ei tunnu kiusallisilta.
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan ap vielä samaa mieltä 10 vuoden päästä? Epäilen
Mitä välii? Harva suhde kestää yli 10v. Paremmat todennäköisyydet tuolla on kuin jos kyseessä olisi joku poika jota kiinnostaa enemmän lätkä ja doku/huumereissut kuin elämän vastuut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika raskasta luettavaa tää ketju, mutta samalla ammatillisesti ihan äärimmäisen mielenkiintoista seurattavaa. Täällähän on käynnissä ihan oppikirjaesimerkki kollektiivisesta defenssistä, missä jengi yrittää epätoivoisesti suojella omaa horjuvaa maailmankuvaansa hyökkäämällä sellaisen mallin kimppuun, joka selvästi toimii.
Tuo "isähahmo"-kortti on ehkä väsynein ja laiskin tapa yrittää mitätöidä naisen oma tahto. Onhan se teille helpompaa selittää AP:n onnellisuus jollain lapsuuden traumalla kuin myöntää se kipeä tosiasia, että nainen hakee vaistomaisesti turvaa ja vakautta, jota nää nykyajan parikymppiset, pleikkaria pelaavat "poikamiehet" ei vaan pysty tarjoamaan. Kyse on puhtaasta resurssikateudesta. Teitä tuntuu suorastaan pelottavan se, että joku uskaltaa valita onnellisuuden ja perinteisen maskuliinisuuden somessa huudetun tasa-arvon sijaan.
Ja nää jatkuvat puheet jostain "omaishoitajuudesta" 20 vuoden päästä kertovat vaan kirjoittajien omasta schadenfreudesta ja kuolemanpelosta. Te ennustatte AP:lle kurjaa loppuelämää vain siksi, ettei teidän tarvitsisi kohdata sitä, että hänellä menee tällä hetkellä huomattavasti paremmin kuin teillä useimmilla tulee koskaan menemään. Evoluutiopsykologia ei kysy lupaa teidän mielipiteiltänne, eikä se välitä pätkääkään nykyajan narratiiveista. Kypsä ja pärjäävä mies on aina ollut ja tulee aina olemaan kovaa valuuttaa, vaikka se kuinka sattuisi teidän egoon. Syökää rauhassa sitä kaurapuuroanne ja jatkakaa siellä tinder-pettymysten suossa vellomista, AP elää jo sitä elämää mistä te vasta haaveilette.
Juu tsemppaa itseäsi, ap
Niin. Rakastatko seniiliä äijänkäppänää vielä 25 vuoden kuluttua, ap? Eikä sinunkaan hehkeydestäsi ole edes rippeitä jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos kirjoittaja ei olisi se hopeakettu sekopää, niin tuollaisessa tilanteessa kaikki kyllä ymmärtäisivät, että tyttö on rahan vuoksi mmiehen kanssa.
Mitä sitten? Olisiko väen väkisin pitänyt ottaa joku pleikkarin pelaaja? Hyvä sinä!
Tv N 73
Niin että ainoat vaihtoehdot on 48-v.ukon kutjake tai pleikkajonne?
Olisko 25-30-vuotias mitään?
Vierailija kirjoitti:
Aika raskasta luettavaa tää ketju, mutta samalla ammatillisesti ihan äärimmäisen mielenkiintoista seurattavaa. Täällähän on käynnissä ihan oppikirjaesimerkki kollektiivisesta defenssistä, missä jengi yrittää epätoivoisesti suojella omaa horjuvaa maailmankuvaansa hyökkäämällä sellaisen mallin kimppuun, joka selvästi toimii.
Tuo "isähahmo"-kortti on ehkä väsynein ja laiskin tapa yrittää mitätöidä naisen oma tahto. Onhan se teille helpompaa selittää AP:n onnellisuus jollain lapsuuden traumalla kuin myöntää se kipeä tosiasia, että nainen hakee vaistomaisesti turvaa ja vakautta, jota nää nykyajan parikymppiset, pleikkaria pelaavat "poikamiehet" ei vaan pysty tarjoamaan. Kyse on puhtaasta resurssikateudesta. Teitä tuntuu suorastaan pelottavan se, että joku uskaltaa valita onnellisuuden ja perinteisen maskuliinisuuden somessa huudetun tasa-arvon sijaan.
Ja nää jatkuvat puheet jostain "omaishoitajuudesta" 20 vuoden päästä kertovat vaan kirjoittajien omasta schadenfreudesta ja kuolemanpelosta. Te ennustatte AP:lle kurjaa loppuelämää vain siksi, ettei teidän tarvitsisi kohdata sitä, että hänellä menee tällä hetkellä huomattavasti paremmin kuin teillä useimmilla tulee koskaan menemään. Evoluutiopsykologia ei kysy lupaa teidän mielipiteiltänne, eikä se välitä pätkääkään nykyajan narratiiveista. Kypsä ja pärjäävä mies on aina ollut ja tulee aina olemaan kovaa valuuttaa, vaikka se kuinka sattuisi teidän egoon. Syökää rauhassa sitä kaurapuuroanne ja jatkakaa siellä tinder-pettymysten suossa vellomista, AP elää jo sitä elämää mistä te vasta haaveilette.
Ammatillisesti mielenkiintoista - no en tiedä minkä ammatin, muttei ainakaan minkään asiaan liittyvän ammatin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tuolle psykologille, oli kerrankin analyyttinen ja fiksu kommentti tässä katkeruuden valtameressä. Ihanaa, että edes jollain on kykyä nähdä pintaa syvemmälle ja ymmärtää, mistä tässä muiden raivossa on oikeasti kyse.
Mutta nää muut... huhhuh. Siis "vanhan miehen haju"? Oikeasti? Mun mies tuoksuu paremmalta kuin yksikään teidän hieltä ja es energiajuomilta haisevista parikymppisistä, jotka ei osaa edes vaihtaa lakanoita ilman äitiään. Meillä panostetaan laatuun, oli kyse sitten hajuvesistä tai elämäntavoista. Ja mitä siihen Viagraan tulee, niin on se jännää miten te tiedätte niin tarkasti toisten lääkekaappien sisällön? Meillä ei apuaineita tarvita, mutta teillä taitaa makuuhuoneessa olla niin hiljaista, että pitää täällä kehitellä omia fantasioita muiden seksielämästä.
Ja tää ikuinen omaishoitaja-vinkuminen. Onko teillä kaikilla joku kristallipallo kaapissa? Mistä te tiedätte, kuka meistä kuolee ensin tai kuka sairastuu? Elämä on tässä ja nyt. Mieluummin mä vietän nää vuodet upean, arvostavan ja turvallisen miehen kanssa, vaikka se tarkoittaisi hoitamista 30 vuoden päästä, kuin että tuhlaisin nuoruuteni jonkun "omanikäisen" kanssa, joka ei osaa päättää mitä haluaa elämältään tai pettää heti kun eka vastoinkäyminen tulee vastaan.
Se, että te täällä puhutte "tutisevista ukoista", kertoo vaan siitä, ettette ole koskaan edes nähneet miestä, joka pitää itsestään huolta ja jolla on itsetunto kohdallaan. Teidän katkeruutenne on suorastaan käsinkosketeltavaa. Menkää nyt oikeasti itseenne ja miettikää, miksi jonkun toisen onni saa teidät näin suunniltaan. Mä jatkan täällä mun "provoelämää" onnellisena, samalla kun te voitte jatkaa mun miehen eläkevuosien laskemista. Meillä nautitaan elämästä, teillä näköjään vaan muiden arvostelusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika raskasta luettavaa tää ketju, mutta samalla ammatillisesti ihan äärimmäisen mielenkiintoista seurattavaa. Täällähän on käynnissä ihan oppikirjaesimerkki kollektiivisesta defenssistä, missä jengi yrittää epätoivoisesti suojella omaa horjuvaa maailmankuvaansa hyökkäämällä sellaisen mallin kimppuun, joka selvästi toimii.
Tuo "isähahmo"-kortti on ehkä väsynein ja laiskin tapa yrittää mitätöidä naisen oma tahto. Onhan se teille helpompaa selittää AP:n onnellisuus jollain lapsuuden traumalla kuin myöntää se kipeä tosiasia, että nainen hakee vaistomaisesti turvaa ja vakautta, jota nää nykyajan parikymppiset, pleikkaria pelaavat "poikamiehet" ei vaan pysty tarjoamaan. Kyse on puhtaasta resurssikateudesta. Teitä tuntuu suorastaan pelottavan se, että joku uskaltaa valita onnellisuuden ja perinteisen maskuliinisuuden somessa huudetun tasa-arvon sijaan.
Ja nää jatkuvat puheet jostain "omaishoitajuudesta" 20 vuoden päästä kertovat vaan kirjoittajien omasta schadenfreudesta ja kuolemanpelosta. Te ennustatte AP:lle kurjaa loppuelämää vain siksi, ettei teidän tarvitsisi kohdata sitä, että hänellä menee tällä hetkellä huomattavasti paremmin kuin teillä useimmilla tulee koskaan menemään. Evoluutiopsykologia ei kysy lupaa teidän mielipiteiltänne, eikä se välitä pätkääkään nykyajan narratiiveista. Kypsä ja pärjäävä mies on aina ollut ja tulee aina olemaan kovaa valuuttaa, vaikka se kuinka sattuisi teidän egoon. Syökää rauhassa sitä kaurapuuroanne ja jatkakaa siellä tinder-pettymysten suossa vellomista, AP elää jo sitä elämää mistä te vasta haaveilette.
Olen 60-vuotias ja en kestäisi sitä että mun mies olisi 85-vuotias. Että lässyn lää. Äitini kuoli 84-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika raskasta luettavaa tää ketju, mutta samalla ammatillisesti ihan äärimmäisen mielenkiintoista seurattavaa. Täällähän on käynnissä ihan oppikirjaesimerkki kollektiivisesta defenssistä, missä jengi yrittää epätoivoisesti suojella omaa horjuvaa maailmankuvaansa hyökkäämällä sellaisen mallin kimppuun, joka selvästi toimii.
Tuo "isähahmo"-kortti on ehkä väsynein ja laiskin tapa yrittää mitätöidä naisen oma tahto. Onhan se teille helpompaa selittää AP:n onnellisuus jollain lapsuuden traumalla kuin myöntää se kipeä tosiasia, että nainen hakee vaistomaisesti turvaa ja vakautta, jota nää nykyajan parikymppiset, pleikkaria pelaavat "poikamiehet" ei vaan pysty tarjoamaan. Kyse on puhtaasta resurssikateudesta. Teitä tuntuu suorastaan pelottavan se, että joku uskaltaa valita onnellisuuden ja perinteisen maskuliinisuuden somessa huudetun tasa-arvon sijaan.
Ja nää jatkuvat puheet jostain "omaishoitajuudesta" 20 vuoden päästä kertovat vaan kirjoittajien omasta schadenfreudesta ja kuolemanpelosta. Te ennustatte AP:lle kurjaa loppuelämää vain siksi, ettei teidän tarvitsisi kohdata sitä, että hänellä menee tällä hetkellä huomattavasti paremmin kuin teillä useimmilla tulee koskaan menemään. Evoluutiopsykologia ei kysy lupaa teidän mielipiteiltänne, eikä se välitä pätkääkään nykyajan narratiiveista. Kypsä ja pärjäävä mies on aina ollut ja tulee aina olemaan kovaa valuuttaa, vaikka se kuinka sattuisi teidän egoon. Syökää rauhassa sitä kaurapuuroanne ja jatkakaa siellä tinder-pettymysten suossa vellomista, AP elää jo sitä elämää mistä te vasta haaveilette.
En tiedä mikä ammattilainen olet mutta eiköhän näissä vastauksissa naisten oma kokemus puhu. Aloituksen ikäerosuhde ei niin ainutlaatuinen ole etteikö vastaavasta ikäerosta olisi muillakin naisilla kokemuksia. Eikä niin kovin hyviä.
Ootko terapiaa harkinnut? Sulla aika pahoja mielenterveyden ongelmia..?
Saat nyt yhden pisteen, vaikka loppua kohti provo tuli hyvin esiin.
1/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun ap on joku 55-vee ja saanut haudattua miehensä ja vanhempansa, huomaa hän että uutta miestä ei niin vain tulekaan, koska oma naama ja kroppa on rupsahtanut. Nuoremmat miehet katsovat ohi.
Ja vaikka jonkun onnistuisi saamaan, niin sitten on taas vaarana 20 vee päästä olla omaishoitajana. No, mikäs siinä jos se on jonkun unelma.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tuolle psykologille, oli kerrankin analyyttinen ja fiksu kommentti tässä katkeruuden valtameressä. Ihanaa, että edes jollain on kykyä nähdä pintaa syvemmälle ja ymmärtää, mistä tässä muiden raivossa on oikeasti kyse.
Mutta nää muut... huhhuh. Siis "vanhan miehen haju"? Oikeasti? Mun mies tuoksuu paremmalta kuin yksikään teidän hieltä ja es energiajuomilta haisevista parikymppisistä, jotka ei osaa edes vaihtaa lakanoita ilman äitiään. Meillä panostetaan laatuun, oli kyse sitten hajuvesistä tai elämäntavoista. Ja mitä siihen Viagraan tulee, niin on se jännää miten te tiedätte niin tarkasti toisten lääkekaappien sisällön? Meillä ei apuaineita tarvita, mutta teillä taitaa makuuhuoneessa olla niin hiljaista, että pitää täällä kehitellä omia fantasioita muiden seksielämästä.
Ja tää ikuinen omaishoitaja-vinkuminen. Onko teillä kaikilla joku kristallipallo kaapissa? Mistä te tiedätte, kuka meistä kuolee ensin tai kuka sairastuu? Elämä on tässä ja nyt. Mieluummin mä vietän nää vuodet upean, arvostavan ja turvallisen miehen kanssa, vaikka se tarkoittaisi hoitamista 30 vuoden päästä, kuin että tuhlaisin nuoruuteni jonkun "omanikäisen" kanssa, joka ei osaa päättää mitä haluaa elämältään tai pettää heti kun eka vastoinkäyminen tulee vastaan.
Se, että te täällä puhutte "tutisevista ukoista", kertoo vaan siitä, ettette ole koskaan edes nähneet miestä, joka pitää itsestään huolta ja jolla on itsetunto kohdallaan. Teidän katkeruutenne on suorastaan käsinkosketeltavaa. Menkää nyt oikeasti itseenne ja miettikää, miksi jonkun toisen onni saa teidät näin suunniltaan. Mä jatkan täällä mun "provoelämää" onnellisena, samalla kun te voitte jatkaa mun miehen eläkevuosien laskemista. Meillä nautitaan elämästä, teillä näköjään vaan muiden arvostelusta.
Ap
Taisi olla tuo psykologin kirjoitus ihan sun omasta näppäimistöstäsi. Sen verran jargonia koko jorina.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kirjoittama.
Mulla oli 24v ikäero tuon ikäisenä.
Ei viisikymppinen mies ole tuollainen.
Aika väsähtänyt jo.
Eivätkä ne seksitaidot välttämättä hyviä ole.
Kun teidän lapsi on parikymppinen, isä on seitsemänkymppinen.
Miten sitten selität Saulin ja Jennin? Onhan heillä kanssa lapsi, vaikka Sauli oli jo 70v lapsen synnyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tuolle psykologille, oli kerrankin analyyttinen ja fiksu kommentti tässä katkeruuden valtameressä. Ihanaa, että edes jollain on kykyä nähdä pintaa syvemmälle ja ymmärtää, mistä tässä muiden raivossa on oikeasti kyse.
Mutta nää muut... huhhuh. Siis "vanhan miehen haju"? Oikeasti? Mun mies tuoksuu paremmalta kuin yksikään teidän hieltä ja es energiajuomilta haisevista parikymppisistä, jotka ei osaa edes vaihtaa lakanoita ilman äitiään. Meillä panostetaan laatuun, oli kyse sitten hajuvesistä tai elämäntavoista. Ja mitä siihen Viagraan tulee, niin on se jännää miten te tiedätte niin tarkasti toisten lääkekaappien sisällön? Meillä ei apuaineita tarvita, mutta teillä taitaa makuuhuoneessa olla niin hiljaista, että pitää täällä kehitellä omia fantasioita muiden seksielämästä.
Ja tää ikuinen omaishoitaja-vinkuminen. Onko teillä kaikilla joku kristallipallo kaapissa? Mistä te tiedätte, kuka meistä kuolee ensin tai kuka sairastuu? Elämä on tässä ja nyt. Mieluummin mä vietän nää vuodet upean, arvostavan ja turvallisen miehen kanssa, vaikka se tarkoittaisi hoitamista 30 vuoden päästä, kuin että tuhlaisin nuoruuteni jonkun "omanikäisen" kanssa, joka ei osaa päättää mitä haluaa elämältään tai pettää heti kun eka vastoinkäyminen tulee vastaan.
Se, että te täällä puhutte "tutisevista ukoista", kertoo vaan siitä, ettette ole koskaan edes nähneet miestä, joka pitää itsestään huolta ja jolla on itsetunto kohdallaan. Teidän katkeruutenne on suorastaan käsinkosketeltavaa. Menkää nyt oikeasti itseenne ja miettikää, miksi jonkun toisen onni saa teidät näin suunniltaan. Mä jatkan täällä mun "provoelämää" onnellisena, samalla kun te voitte jatkaa mun miehen eläkevuosien laskemista. Meillä nautitaan elämästä, teillä näköjään vaan muiden arvostelusta.
Ap
Joo, vaikutatkin todella onnelliselta ja elämästä nauttivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kirjoittama.
Mulla oli 24v ikäero tuon ikäisenä.
Ei viisikymppinen mies ole tuollainen.
Aika väsähtänyt jo.
Eivätkä ne seksitaidot välttämättä hyviä ole.
Kun teidän lapsi on parikymppinen, isä on seitsemänkymppinen.
Miten sitten selität Saulin ja Jennin? Onhan heillä kanssa lapsi, vaikka Sauli oli jo 70v lapsen synnyttyä.
Niin, miehet on erilaisia. Ei voida yleistää että kaikki miehet tai kaikki naiset. Jokunen vanhempi mies, senhän parisuhteetkin osoittaa. On joitain pareja joissa iso ikäero toimii syystä tai toisesta, mutta harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Aika raskasta luettavaa tää ketju, mutta samalla ammatillisesti ihan äärimmäisen mielenkiintoista seurattavaa. Täällähän on käynnissä ihan oppikirjaesimerkki kollektiivisesta defenssistä, missä jengi yrittää epätoivoisesti suojella omaa horjuvaa maailmankuvaansa hyökkäämällä sellaisen mallin kimppuun, joka selvästi toimii.
Tuo "isähahmo"-kortti on ehkä väsynein ja laiskin tapa yrittää mitätöidä naisen oma tahto. Onhan se teille helpompaa selittää AP:n onnellisuus jollain lapsuuden traumalla kuin myöntää se kipeä tosiasia, että nainen hakee vaistomaisesti turvaa ja vakautta, jota nää nykyajan parikymppiset, pleikkaria pelaavat "poikamiehet" ei vaan pysty tarjoamaan. Kyse on puhtaasta resurssikateudesta. Teitä tuntuu suorastaan pelottavan se, että joku uskaltaa valita onnellisuuden ja perinteisen maskuliinisuuden somessa huudetun tasa-arvon sijaan.
Ja nää jatkuvat puheet jostain "omaishoitajuudesta" 20 vuoden päästä kertovat vaan kirjoittajien omasta schadenfreudesta ja kuolemanpelosta. Te ennustatte AP:lle kurjaa loppuelämää vain siksi, ettei teidän tarvitsisi kohdata sitä, että hänellä menee tällä hetkellä huomattavasti paremmin kuin teillä useimmilla tulee koskaan menemään. Evoluutiopsykologia ei kysy lupaa teidän mielipiteiltänne, eikä se välitä pätkääkään nykyajan narratiiveista. Kypsä ja pärjäävä mies on aina ollut ja tulee aina olemaan kovaa valuuttaa, vaikka se kuinka sattuisi teidän egoon. Syökää rauhassa sitä kaurapuuroanne ja jatkakaa siellä tinder-pettymysten suossa vellomista, AP elää jo sitä elämää mistä te vasta haaveilette.
Ei tässä mitään suojadefenssiä ole, itselläni keski-ikäisenä akkana on onnellinen liitto ja mies joka 100 % varmasti ei lähde nuorempien matkaan. Tämä meidän avioliitto vain paranee vanhetessaan.
Kyse ap:lla on surullisesta ilmiöstä, nimeltään "tiukan pil-lun lumous". Siinä sulle biologiaa, joka ohjaa keski-ikäisiä miehiä, sellaisia, joilla alapää ohjaa yläpäätä.
Valitettavasti se keskustelun taso ei tuollaisilla pariskunnilla päätä huimaa, parisuhde kun on muutakin kuin seksiä. Nuori nainen luulee olevansa ikäistään kypsempi ja fiksumpi, vaikkei oikeasti osaa asettautua keski-ikäisen ukonvanhan vitjapallin asemaan.
Ap:n lause "mies ei kysynyt mielipidettä, hänellä oli suunnitelma valmiina meille" ei kuulosta hyvälle. Just sellaista aivot narikkaan -touhua.
No kunhan se vauva syntyy ja se hyväkuntoinen 52-vuotias ei saakaan nukuttua kunnon yöuniaan ja treeni ei enää kulje ja alkaa olla vaivaa siellä sun täällä niin jatketaan sitten aiheesta.