Lue keskustelun säännöt.
Komean ja varakkaan keski-ikäisen miehen mietteitä siitä, miksei saa Suomessa omantasoista naisseuraa - rehellinen purkaus 48-vuotiaalta
19.03.2026 |
Olen 48-vuotias, eronnut (lapset jo aikuisia), 186 cm pitkä, hyväkuntoinen (sali + lenkkeily 5 kertaa viikossa), komea mies - sanovat niin sekä naiset että miehet. Yritykseni tuottaa yli 300 000 € vuodessa verojen jälkeen, omistan asunnon Helsingin keskustassa, mökkitontin Saimaalla ja uuden Audin. En ole mikään öykkäri, osaan käyttäytyä, avata oven, maksaa laskun ja keskustella kaikesta maailman tilasta filosofiaan. Silti täällä Suomessa en saa omantasoista naisseuraa. Ei edes läheltä. Ja kyllä, olen yrittänyt. Tinder, Suomi24, Facebook-ryhmät, kavereiden vinkkaamat sinkkutapahtumat, jopa speed dating. Tuloksena nolla pyöreät nolla tasokasta naista. Haluan nyt purkaa tämän rehellisesti, koska jossain vaiheessa pitää kysyä: onko vika minussa vai teissä suomalaisissa naisissa?
Aloitetaan ulkonäöstä, koska se on se ensimmäinen asia mihin törmään. Käyn treffeillä 4552-vuotiaiden naisten kanssa (en halua 20-vuotiasta, haluan aikuista). Melkein joka kerta sama juttu: nainen on 1525 kg ylipainoinen, hiukset harmaantuneet ja jättämättä värjättyä, meikki puuttuu tai on tehty 2000-luvun alun tyylillä, ja asu on se sama musta stretch-farkku + löysä paita joka peittää kaiken. Sitten treffeillä valitetaan, että "miehet ovat pinnallisia". No hei, minä treenaan, pidän itsestäni huolta ja pukeudun siististi miksi te ette? Tiedän, että elämä on rankkaa, työ, lapset, hormonit mutta kun itse laitan 15 000 € vuodessa ulkonäköön (sali, parturi, vaatteet, hammaslääkäri, ennaltaehkäisevä terveydenhoito), niin odotan että vastapuoli tekee edes puolet siitä. Ulkonäkö on kunnioituksen osoitus itselle ja toiselle. Miksi se on Suomessa naisilla "pinnallista" mutta miehillä vaatimus?
Sitten se persoonallisuus ja arvot. Suomalainen keski-ikäinen nainen on usein katkera, itsenäinen ja vaativa. "En tarvitse miestä" -asenne on ok, mutta samalla vaaditaan että mies on taloudellisesti vakaa, 180+ cm, hyväkuntoinen, huumorintajuinen, emotionaalisesti saatavilla, jakaa kotityöt 50/50 ja vielä romanttinen kuin elokuvassa. Ja seksissäkin pitää olla "yhteys" - eli kuukausien chattausta ennen kuin uskalletaan koskea. Minä olen valmis antamaan kaiken sen. Mutta kun minä kerron että haluan feminiinisen naisen joka arvostaa maskuliinisuutta, hymyilee ja välillä antaa johtaa, niin vastaus on "oletko sä joku patriarkka vai?". Feminismillä on Suomessa mennyt överiksi. Te haluatte tasa-arvon palkassa mutta ette tasa-arvoa treffeillä. Haluatte että mies on "korkea-arvoinen" mutta ette halua käyttäytyä kuin nainen joka ansaitsee sellaisen.
Ja sitten se ikuisuusongelma: exät ja lapset. Jokaisella 45+ naisella tuntuu olevan traumaattinen ero takana, ja lapset (joille usein 20+ vuotta) ovat edelleen "tärkeimmät". Ok, ymmärrän. Mutta kun ensimmäisillä treffeillä puhutaan kolme tuntia exästä ja siitä miten "kaikki miehet pettää", niin kiitos ei. Minullakin on exä, mutta en vie sitä treffeille. Ja kun lopulta päästään siihen pisteeseen että jutellaan tulevaisuudesta, niin tulee vaatimus: "En muuta sun luokse, en luovu omasta asunnostani, enkä halua että tuet mun lapsia". Eli halutaan kaikki edut ilman että annetaan mitään tilaa. Minä haluan kumppanin, ei vuokralaista joka maksaa oman osuutensa ja pitää seinät välissä.
Vertailun vuoksi: olen matkustellut paljon (Thaimaa, Kolumbia, Ukraina, Espanja). Siellä samanikäiset naiset ovat erilaisia. He pitävät huolta itsestään, hymyilevät, arvostavat että mies on mies, ja ovat kiitollisia hyvästä elämästä. Ei valiteta jatkuvasti "rakenteellisesta misogyniasta". Kyllä, he ovat usein köyhempiä mutta juuri siksi he arvostavat sitä mitä minä voin tarjota. Suomessa taas nainen jolla on oma 2500 €/kk palkka kokee olevansa "tasavertainen" ja siksi ei tarvitse antaa mitään ekstraa. Se on se ongelma.
Kommentit (967)
Vierailija kirjoitti:
Olen 47-vuotias suomalainen nainen, eronnut, lapset jo aikuisia, ja olen seurannut tätä ketjua nyt melkein alusta asti. Aluksi suutuin AP:lle oikein kunnolla. Se kuulosti niin ylimieliseltä ja yksipuoliselta. Miten joku mies voi yleistää kaikki suomalaiset naiset näin raskaasti? Mutta mitä pidemmälle luin ja mitä enemmän kommentteja näin, sitä enemmän aloin pohtia entä jos ytimessä onkin jotain, mitä me emme halua nähdä?
Olen itse aina pitänyt itsestäni huolta. Liikun, syön hyvin, värjään hiukset säännöllisesti (ei siksi että "pitäisi", vaan koska se tuo minulle iloa) ja pukeudun mielelläni sellaiseen, jossa tunnen oloni naiselliseksi. Silti ympärilläni on niin paljon ystäviä ja tuttuja, jotka ovat ikään kuin "antaneet periksi" 45 ikävuoden jälkeen. Ei siksi että elämä olisi rankkaa, sehän on meille kaikille, vaan koska on tullut sellainen asenne, että "minä olen jo valmis sellaisena kuin olen, mies saa ottaa tai jättää". Ja se on ihan ok, jos se riittää itselle. Mutta kun katson, miten moni laadukas, hoitautuva ja taloudellisesti vakaa mies ikäluokassamme hiljalleen katoaa kuvasta alkaa mietityttää, olemmeko me itse osaltaan luomassa tätä tilannetta.
Feminismi toi meille vapautta ja itsenäisyyttä, ja siitä olen kiitollinen. Mutta jossain vaiheessa se on Suomessa kääntynyt sellaiseksi, että feminiinisyys on melkein kielletty sana. Jos nainen hymyilee, arvostaa miehen johtajuutta tai laittaa meikkiä treffeille, häntä katsotaan vinoon: "etkö sä ole tarpeeksi vahva?". Samaan aikaan vaaditaan mieheltä täydellisyyttä: pituutta, kuntoa, taloutta, tunneälyä ja vielä 50/50 kotitöitä, mutta itse ei haluta antaa sitä pientä ekstraa, jota suhde kuitenkin tarvitsee. Se ei ole tasa-arvoa. Se on tasapainon katoamista. Ja kun exän trauma tai aikuisten lasten tarpeet tulevat ensimmäisillä treffeillä pöydälle kolmeksi tunniksi, mies väsyy. En syytä ketään yksin, mutta me naiset emme aina tajua, miten se näyttää ulkopuolisen silmin.
Olen matkustellut paljon, ja ulkomailla olen nähnyt toisenlaista dynamiikkaa. Siellä samanikäiset naiset eivät koe olevansa "heikompia" jos pitävät itsestään huolta tai antavat miehelle tilaa olla mies. He ovat kiitollisia hyvästä elämästä ilman että se tuntuu alistumiselta. Täällä taas 2500 €/kk palkka tuntuu monelle riittävän perusteluksi sille, että "en tarvitse miestä mihinkään". Ja se on totta: ei tarvitse. Mutta jos haluaa kumppanin, ehkä jotain pitäisi kuitenkin antaa tilaa.
En sano että AP on täysin oikeassa kaikessa. Hän menee varmasti liian pitkälle joissain kohdissa ja yleistää liikaa. Mutta kun luen näitä kommentteja, joissa naiset huutavat "trolli!" tai "mene ulkomaille!" ilman että edes pohtivat omaa osuuttaan, alan ymmärtää miksi niin moni laadukas mies lopulta tekee juuri niin. Ehkä meidän pitäisi hetkeksi katsoa peiliin sen sijaan että syytämme patriarkaattia tai "myrkyllistä maskuliinisuutta".
Mitä mieltä te muut naiset olette? Onko meissä suomalaisissa keski-ikäisissä naisissa jotain, mikä on hiljalleen ajanut hyviä miehiä pois? Vai onko vika todella pelkästään miehissä?
Vou, juuri kun ajattelin, että tuota edellistä enempää ei kukaan nainen voi olla niin typerä, että kirjoittaa pitkän ja harkitun viestin puhtaasti ärsytysmielessä tehtyyn naisvihatrollaukseen, uusi ilmoittautui heti.
Minulla menee usko naisiin näiden vastausten myötä. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi. Et osaa kirjoittaa ja oot matkaillut jossain ihmiskauppamaissa. Etpä olekaa niin tasokas mitä luulet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku "mies" jaksaa kirjoittaa näin pitkän bullshitpostauksen? Ei saatana.
No kun ei sitä ole kirjoittanut mies, vaan nainen joka halusi alleviivata näille naisvihaajia ruokkiville naisille heidän typeryyttään. Paljasti itsensä aamulla ja sen jälkeen täällä on ollut näiden alistujanaisten damage controllit tulilla :D
Olen tyytyväinen, että aamulla katsoin tämän ketjun viimeistä sivua, koska normaalisti en näitä lue. Sen jälkeen tämä on ollut täyttä komiikkaa, kun naiset täällä ihan oikeasti jopa jollain yhteiskunnallisella vaikuttamisella perustelevat sitä, miksi antavat tilaa ja arvoa naisvihakirjoituksille. Toki myös ihan älyttömän surullista, että edelleen tähän ketjuun eksyy naisia, jotka tuntevat tarvetta puolustautua aloitukseen ja kirjoittaa pitkiä vakuutteluja siitä millaisia ovat ja miksi eivät kaipaa hyväksyntää "aloittajan" kaltaisilta miehiltä. Jos näin olisi oikeasti, ei aloitus olisi triggeröinyt heitä kirjoittamaan noita vuodatuksia.
Kunnioitusta toisia kohtaan. Eikä ole, vaan oma egon pönkittämistä siten, että ajattelee nousevansa jonnekin jonkun yläpuolelle olemalla tikissä. Sitten ihmettelee, että naiset puhuvat pinnallisuudesta. Et sinäkään ole kenellekään velkaa itsesi puunaamista, mutta luulet, että sinua ei hyväksytä, jos et puunaa. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. Tämä on yleinen harha kypsymättömälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47-vuotias suomalainen nainen, eronnut, lapset jo aikuisia, ja olen seurannut tätä ketjua nyt melkein alusta asti. Aluksi suutuin AP:lle oikein kunnolla. Se kuulosti niin ylimieliseltä ja yksipuoliselta. Miten joku mies voi yleistää kaikki suomalaiset naiset näin raskaasti? Mutta mitä pidemmälle luin ja mitä enemmän kommentteja näin, sitä enemmän aloin pohtia entä jos ytimessä onkin jotain, mitä me emme halua nähdä?
Olen itse aina pitänyt itsestäni huolta. Liikun, syön hyvin, värjään hiukset säännöllisesti (ei siksi että "pitäisi", vaan koska se tuo minulle iloa) ja pukeudun mielelläni sellaiseen, jossa tunnen oloni naiselliseksi. Silti ympärilläni on niin paljon ystäviä ja tuttuja, jotka ovat ikään kuin "antaneet periksi" 45 ikävuoden jälkeen. Ei siksi että elämä olisi rankkaa, sehän on meille kaikille, vaan koska on tullut sellainen asenne, että "minä olen jo valmis sellaisena kuin olen, mies saa ottaa tai jättää". Ja se on ihan ok, jos se riittää itselle. Mutta kun katson, miten moni laadukas, hoitautuva ja taloudellisesti vakaa mies ikäluokassamme hiljalleen katoaa kuvasta alkaa mietityttää, olemmeko me itse osaltaan luomassa tätä tilannetta.
Feminismi toi meille vapautta ja itsenäisyyttä, ja siitä olen kiitollinen. Mutta jossain vaiheessa se on Suomessa kääntynyt sellaiseksi, että feminiinisyys on melkein kielletty sana. Jos nainen hymyilee, arvostaa miehen johtajuutta tai laittaa meikkiä treffeille, häntä katsotaan vinoon: "etkö sä ole tarpeeksi vahva?". Samaan aikaan vaaditaan mieheltä täydellisyyttä: pituutta, kuntoa, taloutta, tunneälyä ja vielä 50/50 kotitöitä, mutta itse ei haluta antaa sitä pientä ekstraa, jota suhde kuitenkin tarvitsee. Se ei ole tasa-arvoa. Se on tasapainon katoamista. Ja kun exän trauma tai aikuisten lasten tarpeet tulevat ensimmäisillä treffeillä pöydälle kolmeksi tunniksi, mies väsyy. En syytä ketään yksin, mutta me naiset emme aina tajua, miten se näyttää ulkopuolisen silmin.
Olen matkustellut paljon, ja ulkomailla olen nähnyt toisenlaista dynamiikkaa. Siellä samanikäiset naiset eivät koe olevansa "heikompia" jos pitävät itsestään huolta tai antavat miehelle tilaa olla mies. He ovat kiitollisia hyvästä elämästä ilman että se tuntuu alistumiselta. Täällä taas 2500 €/kk palkka tuntuu monelle riittävän perusteluksi sille, että "en tarvitse miestä mihinkään". Ja se on totta: ei tarvitse. Mutta jos haluaa kumppanin, ehkä jotain pitäisi kuitenkin antaa tilaa.
En sano että AP on täysin oikeassa kaikessa. Hän menee varmasti liian pitkälle joissain kohdissa ja yleistää liikaa. Mutta kun luen näitä kommentteja, joissa naiset huutavat "trolli!" tai "mene ulkomaille!" ilman että edes pohtivat omaa osuuttaan, alan ymmärtää miksi niin moni laadukas mies lopulta tekee juuri niin. Ehkä meidän pitäisi hetkeksi katsoa peiliin sen sijaan että syytämme patriarkaattia tai "myrkyllistä maskuliinisuutta".
Mitä mieltä te muut naiset olette? Onko meissä suomalaisissa keski-ikäisissä naisissa jotain, mikä on hiljalleen ajanut hyviä miehiä pois? Vai onko vika todella pelkästään miehissä?
Vou, juuri kun ajattelin, että tuota edellistä enempää ei kukaan nainen voi olla niin typerä, että kirjoittaa pitkän ja harkitun viestin puhtaasti ärsytysmielessä tehtyyn naisvihatrollaukseen, uusi ilmoittautui heti.
Minulla menee usko naisiin näiden vastausten myötä. Säälittävää.
jaa... mistä tiedät että mikään vastaus olisi kirjoitettu tosissaan.. vaan kieli poskella juuri sinulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku "mies" jaksaa kirjoittaa näin pitkän bullshitpostauksen? Ei saatana.
No kun ei sitä ole kirjoittanut mies, vaan nainen joka halusi alleviivata näille naisvihaajia ruokkiville naisille heidän typeryyttään. Paljasti itsensä aamulla ja sen jälkeen täällä on ollut näiden alistujanaisten damage controllit tulilla :D
Olen tyytyväinen, että aamulla katsoin tämän ketjun viimeistä sivua, koska normaalisti en näitä lue. Sen jälkeen tämä on ollut täyttä komiikkaa, kun naiset täällä ihan oikeasti jopa jollain yhteiskunnallisella vaikuttamisella perustelevat sitä, miksi antavat tilaa ja arvoa naisvihakirjoituksille. Toki myös ihan älyttömän surullista, että edelleen tähän ketjuun eksyy naisia, jotka tuntevat tarvetta puolustautua aloitukseen ja kirjoittaa pitkiä vakuutteluja siitä millaisia ovat ja miksi eivät kaipaa hyväksyntää "aloittajan" kaltaisilta miehiltä. Jos näin olisi oikeasti, ei aloitus olisi triggeröinyt heitä kirjoittamaan noita vuodatuksia.
Eiköhän nuo ole miespuolisia trollaajia, jotka täällä kommentoi naisina esiintyen. Viime päivinä on ollut aika aktiivista tämä palstan spämmäys. Onkohan itänaapurin iigoreilla joku kampanja meneillään?
Herää kysymys onko trolli onnistunut vai epäonnistunut jos triggeröi hevonpaskallaan asiallisia vastauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi. Et osaa kirjoittaa ja oot matkaillut jossain ihmiskauppamaissa. Etpä olekaa niin tasokas mitä luulet.
Jep. Sivistystaso ainakin nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku "mies" jaksaa kirjoittaa näin pitkän bullshitpostauksen? Ei saatana.
No kun ei sitä ole kirjoittanut mies, vaan nainen joka halusi alleviivata näille naisvihaajia ruokkiville naisille heidän typeryyttään. Paljasti itsensä aamulla ja sen jälkeen täällä on ollut näiden alistujanaisten damage controllit tulilla :D
Olen tyytyväinen, että aamulla katsoin tämän ketjun viimeistä sivua, koska normaalisti en näitä lue. Sen jälkeen tämä on ollut täyttä komiikkaa, kun naiset täällä ihan oikeasti jopa jollain yhteiskunnallisella vaikuttamisella perustelevat sitä, miksi antavat tilaa ja arvoa naisvihakirjoituksille. Toki myös ihan älyttömän surullista, että edelleen tähän ketjuun eksyy naisia, jotka tuntevat tarvetta puolustautua aloitukseen ja kirjoittaa pitkiä vakuutteluja siitä millaisia ovat ja miksi eivät kaipaa hyväksyntää "aloittajan" kaltaisilta miehiltä. Jos näin olisi oikeasti, ei aloitus olisi triggeröinyt heitä kirjoittamaan noita vuodatuksia.
Eiköhän nuo ole miespuolisia trollaajia, jotka täällä kommentoi naisina esiintyen. Viime päivinä on ollut aika aktiivista tämä palstan spämmäys. Onkohan itänaapurin iigoreilla joku kampanja meneillään?
Okei, eli nyt damage control on edennyt niin pitkälle, että omat nolot vastaukset ja triggeröityminen yritetään vakuuttaa miesten ja vanhojen kunnon iigoreiden kirjoituksiksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47-vuotias suomalainen nainen, eronnut, lapset jo aikuisia, ja olen seurannut tätä ketjua nyt melkein alusta asti. Aluksi suutuin AP:lle oikein kunnolla. Se kuulosti niin ylimieliseltä ja yksipuoliselta. Miten joku mies voi yleistää kaikki suomalaiset naiset näin raskaasti? Mutta mitä pidemmälle luin ja mitä enemmän kommentteja näin, sitä enemmän aloin pohtia entä jos ytimessä onkin jotain, mitä me emme halua nähdä?
Olen itse aina pitänyt itsestäni huolta. Liikun, syön hyvin, värjään hiukset säännöllisesti (ei siksi että "pitäisi", vaan koska se tuo minulle iloa) ja pukeudun mielelläni sellaiseen, jossa tunnen oloni naiselliseksi. Silti ympärilläni on niin paljon ystäviä ja tuttuja, jotka ovat ikään kuin "antaneet periksi" 45 ikävuoden jälkeen. Ei siksi että elämä olisi rankkaa, sehän on meille kaikille, vaan koska on tullut sellainen asenne, että "minä olen jo valmis sellaisena kuin olen, mies saa ottaa tai jättää". Ja se on ihan ok, jos se riittää itselle. Mutta kun katson, miten moni laadukas, hoitautuva ja taloudellisesti vakaa mies ikäluokassamme hiljalleen katoaa kuvasta alkaa mietityttää, olemmeko me itse osaltaan luomassa tätä tilannetta.
Feminismi toi meille vapautta ja itsenäisyyttä, ja siitä olen kiitollinen. Mutta jossain vaiheessa se on Suomessa kääntynyt sellaiseksi, että feminiinisyys on melkein kielletty sana. Jos nainen hymyilee, arvostaa miehen johtajuutta tai laittaa meikkiä treffeille, häntä katsotaan vinoon: "etkö sä ole tarpeeksi vahva?". Samaan aikaan vaaditaan mieheltä täydellisyyttä: pituutta, kuntoa, taloutta, tunneälyä ja vielä 50/50 kotitöitä, mutta itse ei haluta antaa sitä pientä ekstraa, jota suhde kuitenkin tarvitsee. Se ei ole tasa-arvoa. Se on tasapainon katoamista. Ja kun exän trauma tai aikuisten lasten tarpeet tulevat ensimmäisillä treffeillä pöydälle kolmeksi tunniksi, mies väsyy. En syytä ketään yksin, mutta me naiset emme aina tajua, miten se näyttää ulkopuolisen silmin.
Olen matkustellut paljon, ja ulkomailla olen nähnyt toisenlaista dynamiikkaa. Siellä samanikäiset naiset eivät koe olevansa "heikompia" jos pitävät itsestään huolta tai antavat miehelle tilaa olla mies. He ovat kiitollisia hyvästä elämästä ilman että se tuntuu alistumiselta. Täällä taas 2500 €/kk palkka tuntuu monelle riittävän perusteluksi sille, että "en tarvitse miestä mihinkään". Ja se on totta: ei tarvitse. Mutta jos haluaa kumppanin, ehkä jotain pitäisi kuitenkin antaa tilaa.
En sano että AP on täysin oikeassa kaikessa. Hän menee varmasti liian pitkälle joissain kohdissa ja yleistää liikaa. Mutta kun luen näitä kommentteja, joissa naiset huutavat "trolli!" tai "mene ulkomaille!" ilman että edes pohtivat omaa osuuttaan, alan ymmärtää miksi niin moni laadukas mies lopulta tekee juuri niin. Ehkä meidän pitäisi hetkeksi katsoa peiliin sen sijaan että syytämme patriarkaattia tai "myrkyllistä maskuliinisuutta".
Mitä mieltä te muut naiset olette? Onko meissä suomalaisissa keski-ikäisissä naisissa jotain, mikä on hiljalleen ajanut hyviä miehiä pois? Vai onko vika todella pelkästään miehissä?
Vou, juuri kun ajattelin, että tuota edellistä enempää ei kukaan nainen voi olla niin typerä, että kirjoittaa pitkän ja harkitun viestin puhtaasti ärsytysmielessä tehtyyn naisvihatrollaukseen, uusi ilmoittautui heti.
Minulla menee usko naisiin näiden vastausten myötä. Säälittävää.
jaa... mistä tiedät että mikään vastaus olisi kirjoitettu tosissaan.. vaan kieli poskella juuri sinulle :)
Voi kuule, trolli tuntee toisen kaltaisensa ja tuo kirjoitus oli tehty täysin vakavissaan. 47-vuotias nainen täysin vakavissaan käytti perjantai iltaa antaakseen pitkää ja harkittua huomiota naisvihatrollille :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47-vuotias suomalainen nainen, eronnut, lapset jo aikuisia, ja olen seurannut tätä ketjua nyt melkein alusta asti. Aluksi suutuin AP:lle oikein kunnolla. Se kuulosti niin ylimieliseltä ja yksipuoliselta. Miten joku mies voi yleistää kaikki suomalaiset naiset näin raskaasti? Mutta mitä pidemmälle luin ja mitä enemmän kommentteja näin, sitä enemmän aloin pohtia entä jos ytimessä onkin jotain, mitä me emme halua nähdä?
Olen itse aina pitänyt itsestäni huolta. Liikun, syön hyvin, värjään hiukset säännöllisesti (ei siksi että "pitäisi", vaan koska se tuo minulle iloa) ja pukeudun mielelläni sellaiseen, jossa tunnen oloni naiselliseksi. Silti ympärilläni on niin paljon ystäviä ja tuttuja, jotka ovat ikään kuin "antaneet periksi" 45 ikävuoden jälkeen. Ei siksi että elämä olisi rankkaa, sehän on meille kaikille, vaan koska on tullut sellainen asenne, että "minä olen jo valmis sellaisena kuin olen, mies saa ottaa tai jättää". Ja se on ihan ok, jos se riittää itselle. Mutta kun katson, miten moni laadukas, hoitautuva ja taloudellisesti vakaa mies ikäluokassamme hiljalleen katoaa kuvasta alkaa mietityttää, olemmeko me itse osaltaan luomassa tätä tilannetta.
Feminismi toi meille vapautta ja itsenäisyyttä, ja siitä olen kiitollinen. Mutta jossain vaiheessa se on Suomessa kääntynyt sellaiseksi, että feminiinisyys on melkein kielletty sana. Jos nainen hymyilee, arvostaa miehen johtajuutta tai laittaa meikkiä treffeille, häntä katsotaan vinoon: "etkö sä ole tarpeeksi vahva?". Samaan aikaan vaaditaan mieheltä täydellisyyttä: pituutta, kuntoa, taloutta, tunneälyä ja vielä 50/50 kotitöitä, mutta itse ei haluta antaa sitä pientä ekstraa, jota suhde kuitenkin tarvitsee. Se ei ole tasa-arvoa. Se on tasapainon katoamista. Ja kun exän trauma tai aikuisten lasten tarpeet tulevat ensimmäisillä treffeillä pöydälle kolmeksi tunniksi, mies väsyy. En syytä ketään yksin, mutta me naiset emme aina tajua, miten se näyttää ulkopuolisen silmin.
Olen matkustellut paljon, ja ulkomailla olen nähnyt toisenlaista dynamiikkaa. Siellä samanikäiset naiset eivät koe olevansa "heikompia" jos pitävät itsestään huolta tai antavat miehelle tilaa olla mies. He ovat kiitollisia hyvästä elämästä ilman että se tuntuu alistumiselta. Täällä taas 2500 €/kk palkka tuntuu monelle riittävän perusteluksi sille, että "en tarvitse miestä mihinkään". Ja se on totta: ei tarvitse. Mutta jos haluaa kumppanin, ehkä jotain pitäisi kuitenkin antaa tilaa.
En sano että AP on täysin oikeassa kaikessa. Hän menee varmasti liian pitkälle joissain kohdissa ja yleistää liikaa. Mutta kun luen näitä kommentteja, joissa naiset huutavat "trolli!" tai "mene ulkomaille!" ilman että edes pohtivat omaa osuuttaan, alan ymmärtää miksi niin moni laadukas mies lopulta tekee juuri niin. Ehkä meidän pitäisi hetkeksi katsoa peiliin sen sijaan että syytämme patriarkaattia tai "myrkyllistä maskuliinisuutta".
Mitä mieltä te muut naiset olette? Onko meissä suomalaisissa keski-ikäisissä naisissa jotain, mikä on hiljalleen ajanut hyviä miehiä pois? Vai onko vika todella pelkästään miehissä?
Vou, juuri kun ajattelin, että tuota edellistä enempää ei kukaan nainen voi olla niin typerä, että kirjoittaa pitkän ja harkitun viestin puhtaasti ärsytysmielessä tehtyyn naisvihatrollaukseen, uusi ilmoittautui heti.
Minulla menee usko naisiin näiden vastausten myötä. Säälittävää.
jaa... mistä tiedät että mikään vastaus olisi kirjoitettu tosissaan.. vaan kieli poskella juuri sinulle :)
Voi kuule, trolli tuntee toisen kaltaisensa ja tuo kirjoitus oli tehty täysin vakavissaan. 47-vuotias nainen täysin vakavissaan käytti perjantai iltaa antaakseen pitkää ja harkittua huomiota naisvihatrollille :D
Entä mitä mieltä olet tyypistä jonka mielestä tämä on hauskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku "mies" jaksaa kirjoittaa näin pitkän bullshitpostauksen? Ei saatana.
No kun ei sitä ole kirjoittanut mies, vaan nainen joka halusi alleviivata näille naisvihaajia ruokkiville naisille heidän typeryyttään. Paljasti itsensä aamulla ja sen jälkeen täällä on ollut näiden alistujanaisten damage controllit tulilla :D
Olen tyytyväinen, että aamulla katsoin tämän ketjun viimeistä sivua, koska normaalisti en näitä lue. Sen jälkeen tämä on ollut täyttä komiikkaa, kun naiset täällä ihan oikeasti jopa jollain yhteiskunnallisella vaikuttamisella perustelevat sitä, miksi antavat tilaa ja arvoa naisvihakirjoituksille. Toki myös ihan älyttömän surullista, että edelleen tähän ketjuun eksyy naisia, jotka tuntevat tarvetta puolustautua aloitukseen ja kirjoittaa pitkiä vakuutteluja siitä millaisia ovat ja miksi eivät kaipaa hyväksyntää "aloittajan" kaltaisilta miehiltä. Jos näin olisi oikeasti, ei aloitus olisi triggeröinyt heitä kirjoittamaan noita vuodatuksia.
Eiköhän nuo ole miespuolisia trollaajia, jotka täällä kommentoi naisina esiintyen. Viime päivinä on ollut aika aktiivista tämä palstan spämmäys. Onkohan itänaapurin iigoreilla joku kampanja meneillään?
Jaa, että miehet ja iigorit ovat näitä ketjuja ja naisvihaa täällä pitäneet keskenään hengissä viimeiset vajaat 10 vuotta. Ehei, kyllä se on ihan täysin noilta naisvihatrolleilta hyväksyntää hakevat, tosissaan heille vastailevat naiset. Eivät trollit kauaa jaksa toisiaan trollata.
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys onko trolli onnistunut vai epäonnistunut jos triggeröi hevonpaskallaan asiallisia vastauksia?
Trolli on onnistunut silloin, kun saa ihmiset tosissaan mukaan, kuten jälleen kerran kävi. Epäonnistunut trollaus on sellainen joka vain sivuutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi vastata erikseen ihan jokaiseen pitkään, paneutuneeseen ja vakavissaan kirjoitettuun vastaukseen, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan ihan jokaiselta teiltä miksi vastailette näihin trollausketjuihin tosissanne? Tämä on minua suuresti kiinnostava ilmiö, jota haluaisin ymmärtää paremmin.
Ap
Trolleille vastaaminen on harmitonta viihdettä ja kepeää aivojumppaa. Mitä itse saat trollien kirjoittelusta? Luulisin, että ihan samaa kuin niihin vastaajatkin.
Kuten kirjoitin, ymmärrän vastatrollaukset ja huumorivastaukset, mutta en näitä aivan vakavissaan kirjoitettuja vastauksia, joista loistaa se kuinka aloitukseen on uskottu ja kuinka se jollain tapaa on herättänyt tunteita. Omat motiivini (eli tämän tosissaan vastaavien ymmärtämisen) avasinkin jo tuossa aiemmin.
Ap
En sen väliä onko trolli vai oikeasti jonkun elämästä. Keskustelu on se juttu. Voidaan pitää vaikka keskustelupiiriä, johon sovitaan aiheet. Joku ihme trollipelko vaivaa joitakin. Paniikki, että osoittautuu tyhmäksi, kun on luullut oikeaksi. Huhhuh, onko joskus vielä tulossa aika, että viimeisetkin tajuavat mitä on nettikeskustelu? Joku heittää provosoivan aiheen ja sit yhdessä puretaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys onko trolli onnistunut vai epäonnistunut jos triggeröi hevonpaskallaan asiallisia vastauksia?
Tässä ketjussa on nyt kaksi henkilöä, ketkä väittävät olevansa aloittaja. Kumpikin on tehnyt selväksi, että heidän aloituksensa tarkoitus on ollut triggeröidä ja ärsyttää ihmisiä. Oli kumpi tahansa oikea aloittaja, kumpikin heistä on joka tapauksessa onnistuneita ja sen heille ovat mahdollistaneet nämä tosissaan vastailijat. Jos ketjuun olisi trollattu vain pari sivua porvoota ja vastaavaa ja sen jälkeen unohdettu, yritys olisi epäonnistunut riippumatta siitä kuka on oikea aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt mä palaan tänne koska tää ketju on räjähtänyt käsiin ja te naiset ootte just osoittaneet täydellisesti kaiken minkä kirjoitin alkuperäisessä postauksessa. 😂
Luulin että saan edes pari rehellistä vastausta noihin kysymyksiin, mutta ei. Sen sijaan saan 40+ kommenttia jossa huudetaan "trolli!", "AI-generoitu!", "oma kehu tappaa!", "mene Thaimaahan!" ja "en mä värjää hiuksiani, se on älytön vaatimus!". Kiitos siitä. Te ette todellakaan kestä totuutta.
Ensinnäkin: en ole trolli enkä AI. Olen se sama 48-vuotias mies joka kirjoitti tuon postauksen. Kopioin sen tänne koska halusin nähdä reaktion live. Ja voi pojat, reaktio tuli. Te ette edes yrittäneet vastata kysymyksiin, vaan aloitte heti henkilökohtaisiin hyökkäyksiin. Klassista.
Muutama pointti teidän kommentteihinne:
- "Meikki 2000-luvun alun tyylillä" ja "stretch-farkku + löysä paita". Niin, mä tiedän miltä se näyttää koska oon nähnyt sen 50+ kertaa treffeillä. Se on se "en viitsi enää yrittää" -look. Ja kun mä kuvaan sen, te alatte nauraa että "miten mies edes tietää meikistä". No siksi että oon käynyt niillä treffeillä. Te ette tajua että se on just se pointti: te ette näe ongelmaa omassa ulkonäössänne.
- "Oma kehu tappaa kiinnostuksen". Joo joo. Jos mä olisin kirjoittanut "olen ruma, köyhä ja surkea", te olisitte sympatisoineet. Mutta kun kerron faktat (186 cm, hyvä kunto, 300k+ tulo, oma asunto + mökki), te kutsutte sitä ylimieliseksi. Samalla kun joku nainen postaa "olen 50v mutta näytän 35v ja olen menestynyt", te taputatte. Kaksoisstandardit level 1000.
- Ne "mene ulkomaille" -kommentit. Juuri niin mä teenkin. Oon jo ladannut profiilin ThaiFriendlyyn ja Colombian Cupidiin. Koska siellä 4550-vuotias nainen hymyilee, laittaa meikkiä, pitää itsestään huolta ja arvostaa että mies tarjoaa turvallisen elämän. Täällä te ootte "itsenäisiä" mutta samalla vaaditte että mies on täydellinen. Ei toimi.
- Ja se "tää on varmaan tekoälyä koska välimerkit puuttuu". Ei, tää on Vauva.fi joka tiputtaa kopioidusta tekstistä väliviivat. Mutta hyvä yritys etsiä tekosyitä olla vastaamatta sisältöön.
Mä en ole katkera. Mä olen väsynyt. Väsynyt siihen että laadukas suomalaismies joutuu alentamaan standardejaan koska suomalainen nainen yli 45 ei viitsi pitää itsestään huolta, ei siedä että mieskin asettaa vaatimuksia ja kutsuu maskuliinisuutta "patriarkaksi".
Te huudatte että "kaikki hyvät miehet on varattuja". Ei. Ne on väsyneitä teidän asenteeseenne ja lähtee sinne missä arvostetaan.
Nyt vastatkaa näihin jos uskallatte (ilman että alatte taas huutamaan "trolli!"):
Miksi teille on mahdotonta myöntää että ulkonäöllä on väliä myös yli 45-vuotiaana?
Miksi "feminiininen" ja "antaa miehen johtaa välillä" on teille loukkaus?
Jos olette niin tasa-arvoisia, miksi ette siedä että mieskin haluaa naisen joka näyttää hyvältä ja käyttäytyy naisellisesti?
Montako teistä on oikeasti tyytyväinen omaan ulkonäköönsä ja parisuhteeseensa juuri nyt?
Tää ketju on jo 50 kommenttia ja nousee varmasti etusivulle. Jatkakaa vaan kotkottamista. Mä luen kaiken ja nauran. Ja kyllä, mä vien seuraavan laadukkaan naisen Saimaan mökille mutta ei suomalaisen.
Kiitos viihdyttävästä illasta, naiset. Te ootte just todistanut pointtini paremmin kuin mä itse osasin.
Terv ap
Psykiatrisi tuskin tarkoitti tätä, kun kehoitti sinua sanoittamaan paperille ahdituksen aiheuttajasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47-vuotias suomalainen nainen, eronnut, lapset jo aikuisia, ja olen seurannut tätä ketjua nyt melkein alusta asti. Aluksi suutuin AP:lle oikein kunnolla. Se kuulosti niin ylimieliseltä ja yksipuoliselta. Miten joku mies voi yleistää kaikki suomalaiset naiset näin raskaasti? Mutta mitä pidemmälle luin ja mitä enemmän kommentteja näin, sitä enemmän aloin pohtia entä jos ytimessä onkin jotain, mitä me emme halua nähdä?
Olen itse aina pitänyt itsestäni huolta. Liikun, syön hyvin, värjään hiukset säännöllisesti (ei siksi että "pitäisi", vaan koska se tuo minulle iloa) ja pukeudun mielelläni sellaiseen, jossa tunnen oloni naiselliseksi. Silti ympärilläni on niin paljon ystäviä ja tuttuja, jotka ovat ikään kuin "antaneet periksi" 45 ikävuoden jälkeen. Ei siksi että elämä olisi rankkaa, sehän on meille kaikille, vaan koska on tullut sellainen asenne, että "minä olen jo valmis sellaisena kuin olen, mies saa ottaa tai jättää". Ja se on ihan ok, jos se riittää itselle. Mutta kun katson, miten moni laadukas, hoitautuva ja taloudellisesti vakaa mies ikäluokassamme hiljalleen katoaa kuvasta alkaa mietityttää, olemmeko me itse osaltaan luomassa tätä tilannetta.
Feminismi toi meille vapautta ja itsenäisyyttä, ja siitä olen kiitollinen. Mutta jossain vaiheessa se on Suomessa kääntynyt sellaiseksi, että feminiinisyys on melkein kielletty sana. Jos nainen hymyilee, arvostaa miehen johtajuutta tai laittaa meikkiä treffeille, häntä katsotaan vinoon: "etkö sä ole tarpeeksi vahva?". Samaan aikaan vaaditaan mieheltä täydellisyyttä: pituutta, kuntoa, taloutta, tunneälyä ja vielä 50/50 kotitöitä, mutta itse ei haluta antaa sitä pientä ekstraa, jota suhde kuitenkin tarvitsee. Se ei ole tasa-arvoa. Se on tasapainon katoamista. Ja kun exän trauma tai aikuisten lasten tarpeet tulevat ensimmäisillä treffeillä pöydälle kolmeksi tunniksi, mies väsyy. En syytä ketään yksin, mutta me naiset emme aina tajua, miten se näyttää ulkopuolisen silmin.
Olen matkustellut paljon, ja ulkomailla olen nähnyt toisenlaista dynamiikkaa. Siellä samanikäiset naiset eivät koe olevansa "heikompia" jos pitävät itsestään huolta tai antavat miehelle tilaa olla mies. He ovat kiitollisia hyvästä elämästä ilman että se tuntuu alistumiselta. Täällä taas 2500 €/kk palkka tuntuu monelle riittävän perusteluksi sille, että "en tarvitse miestä mihinkään". Ja se on totta: ei tarvitse. Mutta jos haluaa kumppanin, ehkä jotain pitäisi kuitenkin antaa tilaa.
En sano että AP on täysin oikeassa kaikessa. Hän menee varmasti liian pitkälle joissain kohdissa ja yleistää liikaa. Mutta kun luen näitä kommentteja, joissa naiset huutavat "trolli!" tai "mene ulkomaille!" ilman että edes pohtivat omaa osuuttaan, alan ymmärtää miksi niin moni laadukas mies lopulta tekee juuri niin. Ehkä meidän pitäisi hetkeksi katsoa peiliin sen sijaan että syytämme patriarkaattia tai "myrkyllistä maskuliinisuutta".
Mitä mieltä te muut naiset olette? Onko meissä suomalaisissa keski-ikäisissä naisissa jotain, mikä on hiljalleen ajanut hyviä miehiä pois? Vai onko vika todella pelkästään miehissä?
Vou, juuri kun ajattelin, että tuota edellistä enempää ei kukaan nainen voi olla niin typerä, että kirjoittaa pitkän ja harkitun viestin puhtaasti ärsytysmielessä tehtyyn naisvihatrollaukseen, uusi ilmoittautui heti.
Minulla menee usko naisiin näiden vastausten myötä. Säälittävää.
Mistä tiedät että kirjoittaja on nainen? Olisko ap?
Yli 50v täällä uskomatonta sontaa tämä mies suoltaa.Itse olen 54v muutama harmaa hius löytyy.Kroppa juu liikaa on,mutta samanikäisiä hoikkia naisia löytyy.
Ja jälleen kerran joku nainen alentui kirjoittamaan naisvihatrollille pitkän ja asiallisen vastauksen :D