Komean ja varakkaan keski-ikäisen miehen mietteitä siitä, miksei saa Suomessa omantasoista naisseuraa - rehellinen purkaus 48-vuotiaalta
Olen 48-vuotias, eronnut (lapset jo aikuisia), 186 cm pitkä, hyväkuntoinen (sali + lenkkeily 5 kertaa viikossa), komea mies - sanovat niin sekä naiset että miehet. Yritykseni tuottaa yli 300 000 € vuodessa verojen jälkeen, omistan asunnon Helsingin keskustassa, mökkitontin Saimaalla ja uuden Audin. En ole mikään öykkäri, osaan käyttäytyä, avata oven, maksaa laskun ja keskustella kaikesta maailman tilasta filosofiaan. Silti täällä Suomessa en saa omantasoista naisseuraa. Ei edes läheltä. Ja kyllä, olen yrittänyt. Tinder, Suomi24, Facebook-ryhmät, kavereiden vinkkaamat sinkkutapahtumat, jopa speed dating. Tuloksena nolla pyöreät nolla tasokasta naista. Haluan nyt purkaa tämän rehellisesti, koska jossain vaiheessa pitää kysyä: onko vika minussa vai teissä suomalaisissa naisissa?
Aloitetaan ulkonäöstä, koska se on se ensimmäinen asia mihin törmään. Käyn treffeillä 4552-vuotiaiden naisten kanssa (en halua 20-vuotiasta, haluan aikuista). Melkein joka kerta sama juttu: nainen on 1525 kg ylipainoinen, hiukset harmaantuneet ja jättämättä värjättyä, meikki puuttuu tai on tehty 2000-luvun alun tyylillä, ja asu on se sama musta stretch-farkku + löysä paita joka peittää kaiken. Sitten treffeillä valitetaan, että "miehet ovat pinnallisia". No hei, minä treenaan, pidän itsestäni huolta ja pukeudun siististi miksi te ette? Tiedän, että elämä on rankkaa, työ, lapset, hormonit mutta kun itse laitan 15 000 € vuodessa ulkonäköön (sali, parturi, vaatteet, hammaslääkäri, ennaltaehkäisevä terveydenhoito), niin odotan että vastapuoli tekee edes puolet siitä. Ulkonäkö on kunnioituksen osoitus itselle ja toiselle. Miksi se on Suomessa naisilla "pinnallista" mutta miehillä vaatimus?
Sitten se persoonallisuus ja arvot. Suomalainen keski-ikäinen nainen on usein katkera, itsenäinen ja vaativa. "En tarvitse miestä" -asenne on ok, mutta samalla vaaditaan että mies on taloudellisesti vakaa, 180+ cm, hyväkuntoinen, huumorintajuinen, emotionaalisesti saatavilla, jakaa kotityöt 50/50 ja vielä romanttinen kuin elokuvassa. Ja seksissäkin pitää olla "yhteys" - eli kuukausien chattausta ennen kuin uskalletaan koskea. Minä olen valmis antamaan kaiken sen. Mutta kun minä kerron että haluan feminiinisen naisen joka arvostaa maskuliinisuutta, hymyilee ja välillä antaa johtaa, niin vastaus on "oletko sä joku patriarkka vai?". Feminismillä on Suomessa mennyt överiksi. Te haluatte tasa-arvon palkassa mutta ette tasa-arvoa treffeillä. Haluatte että mies on "korkea-arvoinen" mutta ette halua käyttäytyä kuin nainen joka ansaitsee sellaisen.
Ja sitten se ikuisuusongelma: exät ja lapset. Jokaisella 45+ naisella tuntuu olevan traumaattinen ero takana, ja lapset (joille usein 20+ vuotta) ovat edelleen "tärkeimmät". Ok, ymmärrän. Mutta kun ensimmäisillä treffeillä puhutaan kolme tuntia exästä ja siitä miten "kaikki miehet pettää", niin kiitos ei. Minullakin on exä, mutta en vie sitä treffeille. Ja kun lopulta päästään siihen pisteeseen että jutellaan tulevaisuudesta, niin tulee vaatimus: "En muuta sun luokse, en luovu omasta asunnostani, enkä halua että tuet mun lapsia". Eli halutaan kaikki edut ilman että annetaan mitään tilaa. Minä haluan kumppanin, ei vuokralaista joka maksaa oman osuutensa ja pitää seinät välissä.
Vertailun vuoksi: olen matkustellut paljon (Thaimaa, Kolumbia, Ukraina, Espanja). Siellä samanikäiset naiset ovat erilaisia. He pitävät huolta itsestään, hymyilevät, arvostavat että mies on mies, ja ovat kiitollisia hyvästä elämästä. Ei valiteta jatkuvasti "rakenteellisesta misogyniasta". Kyllä, he ovat usein köyhempiä mutta juuri siksi he arvostavat sitä mitä minä voin tarjota. Suomessa taas nainen jolla on oma 2500 €/kk palkka kokee olevansa "tasavertainen" ja siksi ei tarvitse antaa mitään ekstraa. Se on se ongelma.
Kommentit (967)
Koska olet kaikin puolin tasokas mies, kyse täytty olla luonteesta tai staminasta. En keksi muita syitä, miksi et saisi tasokasta naista. En muuten naisena usko, että seksuaalista vetovoimaa on olemassa jos nainen haluaa odottaa kuukauden kuten kerroit. Muelestäni ulkomaalaiset naiset ovat tasa-arvoisia suomalaisten naisten kanssa, muu on rasismia. Siksi ihmettelen, miksi puhut heistä jotenkin toisarvoisina, ihan niin kuin suomalainen nainen olisi jotenkin parempi sinulle?
Kaikki naiset ovat rumia ja katkeria. Sit ihmettelen, kun en löydä seuraa.
Koska vinoutuneet markkinat. Liki jokainen mies joutuu tyytymaan alle omaan tasoonsa koska miehiä on liikaa suhteessa naisiin.
Itse asiassa miesten kuolleisuus on kaikissa ikäluokissa naisia suurempi. Miehiä myös syrjäytyy alkoholin ja huumeiden takia huomattavasti enemmän kuin naisia. Eli ikäluokassa 50-60 vuotta meillä miehillä pitäisi tämän perusteella olla jo melkoisesti valinnanvaraa. Jos on vielä kohtuullisen hyvin toimeentuleva, ulkonäöstään ja fyysisestä kunnostaan huolehtiva ja omaa kohtuuliset sosiaaliset taidot, ei pariutumisessa pitäisi olla suuriakaan vaikeuksia.
Eri asia tietysti on, jos omat kriteerit ovat täysin epärealistisia, tai etsii jotain kaikkeen alistuvaa palkintovaimoa. Ehkä silloin onkin syytä suunnata ulkomaille. Itse kyllä arvostan itsenäistä, kaunista, älykästä, huumorintajuista ja keskustelutaitoista naista kansallisuudesta riippumatta. Ja olen ihan varma, että tällaisia naisia löytyy myös Suomesta.
Olen 49v nainen, kaksi yliopistotutkintoa, ihan ok palkka ja olen aina pitänyt itsestäni myös fyysisesti ihan ok huolta. En tiedä muista, mutta itse en ole kiinnostunut miehistä, jotka ovat rakentaneet itselleen jonkun statuselämän ja vaativat myös naiselta juuri tietynlaista olemusta ja luonnetta. Itseäni kiinnostaa enemmän se fiilis, mikä joistain miehistä vaan tulee. Ei ole niin väliä, onko kroppa super treenattu, vaatteet super mietittyjä tai mielipiteet oikeita. Pidän yllätyksistä ja aidoista, omanlaatuisista miehistä. Saa olla miehinen, mutta en jaksa mitään vääntöä siitä, mitä miehen tai naisen nyt pitää tehdä. Etsin rentoa seuraa, nauramista maailman hulluuksille, väärienkin mielipiteiden mahtumista keskusteluun, ei liikaa vaatimuksia tai kehyksiä olemiselle.
Suomalaisten ns tasokkaiden naisten mielenkiinto vaatinee jotain muuta kuin rahaa ja materiaalia. Emme tarvitse niitä mieheltä, koska voimme ne hankkia itsekin. Ap:lle sopisi ehkä sellainen amk-koulutettu sievä keskitasoinen typy, joka istuu sievästi kalliissa mekossaan ja nauraa hienostuneesti ap:n vitseille tietäen, ettei koskaan tule yksin saavuttamaan yhtä hyvää ja arvostamaansa statuselämää.
Samaa olen naisena pohtinut kuin aloittaja.
Olen viisikymppinen, minulla on ihan hyväpalkkainen työ, pidän itsestäni huolta (liikunta, ulkonäkö) niin, että pysyn työkykyisenä ja jaksan vapaa-aikana muutakin kuin maata sohvalla. En ole feministi, käytän maalaisjärkeä ja arvostan hyviä käytöstapoja. Lapsia tai katkeria eroja ei ole, vain pitkä hiipunut parisuhde, jossa mies ei oiken osannut liidata omalta osaltaan tai oma-aloitteisesti tehnyt kodin tai suhteen eteen mitään.
Deittimarkkinoilla on tarjolla lähinnä eri tavoin ongelmaisia, traumatisoituneen eron läpikäyneitä, peterpaneja ja huumorintajuttomia öykkäreitä.
Siistit, itsestään huoltapitävät, henkisesti tasapainoiset ja sitoutumiskykyiset miehet ovat harvassa. Seiskalehteä lukeva sovinistirasisti ei kiinnosta, eikä kyllä lähinnä materialla pätevä pragmaattinen uratykkikään.
Tapailin viimeksi nuoruudessa tapaamaani miestä, ja suhde kaatui siihen, että yhteistä aikaa neljän lapsen isällä ei ollut, riitaisa ero ex-vaimon kanssa söi voimavarat ja varat ja lisäksi sain selville, että taustalla oli ollut raskaan sarjan pettämistä.
Olen päättänyt elää yksin ja yrittää nauttia siitä. Ostan palkallani itselleni kauniita vaatteita, sisustan kotia, nautin elämästä ja keskityn töihini sekä urheiluharrasteisiin. Jos satun silloin harvoin ulkona käydessäni tai reissullani törmäämään luonnollisen mutkattomasti mukavaan tyylikkääseen herrasmieheen, jota ei kuormita menneisyys eikä ahdista tulevaisuus, olen avoin tutustumaan ja lähtemään suhteeseen jos sellaiseksi tilanne "eskaloituisi" ;).
Voi tällä menolla olla, että löydyn pian muumioituneena kotoa siivoojan tultua käymään.
Selitys on ihan yksinkertainen. Miehet ovat alempitasoisia naisiin nähden kaikilta muilta ominaisuuksiltaan paitsi fyysisen voiman osalta. He ovat hitaampia ja kapea-alaisempia ajattelijoita, tunneälyltään melko vajavaisia eivätkä pysty synnyttämään. Puutteet on korvattu voimankäytöllä ja ns. vahvemman oikeudella, joka siis perustuu fyysiseen voimaan ja ylikorostuneeseen käsitykseen omasta arvosta. Tasot eivät kohtaa tässä, sillä aloittaja ei ymmärrä omaa tasoaan. Ei naisten tarvitse erityisesti miellyttää miestä tai hypellä hänen halujensa mukaan. Järkevä mies tunnustaa tilanteen ja joko laskee vaatimuksia (tässä siirtyy kehitysmaiden markkinoille, jossa taloudellinen riippuvuus ajaa naisen alempitasoisten seuralaiseksi. Toinen vaihtoehto on siirtyä etsimään seuraa muista miehistä.