Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elin lapsuuteni äidin kanssa, joka kielsi kaikki kerrat, joissa pahoitin mieleni, että "ei tapahtunut"
19.03.2026 |
tai että en pahoittanut mieltäni oikeasti. Kaasuvalotti siis. Minun on vaikea ajatella ikävästi kenestäkään, jonka kuitenkin pidän olevan syyllinen mieleni pahoittumiseen ja tämä johtaa helposti itseinhoon ja muihin ongelmiin.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään.
Unohda ja mene elämässä eteenpäin.Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää.
Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä.
Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.
Ap
Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.
Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.
Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.
Alkuun / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen.
Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.
Tsemppiä ap.
Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.
En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.
Ap
On kyllä vaikeeta.
Videoilta jäi mieleen "harmaa kivi"-tekniikka tuollaisiin kohtaamisiin. Olisko tiivistettynä, että olet korostuneen asiallinen /ilmeetön etkä anna narskulle minkäänlaista tunnereaktiota. Ja niin lyhyt kohtaaminen kuin voi.
Vaikeaa varmasti ja en oo itse kokeillut. Mä aloin sanomaan narskulle napakasti takas sen loukkauksiin, puollustin itseäni ja pistin rajat. Siitähän ukko sekosi ja yritti tulla nyrkit pystyssä päälle. Tämän jälkeen pistin välit poikki ja en mene samaan tilaan / lähden eri suuntaan, jos näen jossain. Traumat jäi toki työstettäväksi ja surutyö isästä, jota ei koskaan oikeasti (rakastavaa, hyvää isä) ollut.
Se vaan, että kun nytkin tuli sellainen eräänlainen vaatimus. Mä en jaksa nyt selittää tähän, mutta siis oli tavallaan hyvä, että reagoin siihen, mutta silti hänen vastauksensa olivat ihan pähkähulluja. Jos en ois reagoinut, pomo ois olettanut, että vastaus on "kyllä". Mutta vastaus oli, että "ei ole resursseja".
Oli sanonut jo toiselle työntekijälle, että jos moni ei tähän pysty osallistumaan, hän ehkä peruisi sen vielä.. Mutta niin ei sanonut, kun joku (eli minä) uskalsi kertoa, sopiiko asia vaiko ei. Mulle tuli vain jotain ihan ihme mussutusta. Mutta se asia, jota nyt keksi vaatia oli silti hänestä mahdollista perua, niin saa nyt sitten nähdä, mihin tää etenee.
Yks kaksi siis oletti, että tekisimme 16h omalla ajalla töitä vähän reilun kuukauden varoitusajalla. Mä en ainakaan ole sopinut mistään työajan ulkopuolelle valuvasta työnteosta.
Ap
Hyvä, ettö laitoit rajat ja pidät puolesi. Tee niin jatkossakin!
Kai tossa oli vaan ideana, että vaikka narsku vaahtoisi naama punaisena, niin ei lähde siihen draamaan mukaan. Kynnysmatoksi ei tule ruveta :)
Niinpä. Toi ta vain on niin huonoitsetuntoinen, että varmasti koittaa tehdä olostani epämukavaa ja oon sellaiselle ilkeilylle suht herkkä! Ja siis inhoan sitä, että oon. Koska jos mäkään en oo tehnyt mitään väärää, niin mikä sen ilkeilyn oikeuttaa?
Ap
Miksi sulle ei lisätyö ja lisäansio kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loogisesti päätellen ap on nainen.
1. Antipatiat äitiä kohtaan.
2. Menneisyydessä vellominen ilman halua muutokseen.
Yksityisasioiden vatkaaminen työpaikalla ja päinvastoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään.
Unohda ja mene elämässä eteenpäin.Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää.
Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä.
Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.
Ap
Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.
Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.
Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.
Alkuun / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen.
Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.
Tsemppiä ap.
Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.
En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.
Ap
On kyllä vaikeeta.
Videoilta jäi mieleen "harmaa kivi"-tekniikka tuollaisiin kohtaamisiin. Olisko tiivistettynä, että olet korostuneen asiallinen /ilmeetön etkä anna narskulle minkäänlaista tunnereaktiota. Ja niin lyhyt kohtaaminen kuin voi.
Vaikeaa varmasti ja en oo itse kokeillut. Mä aloin sanomaan narskulle napakasti takas sen loukkauksiin, puollustin itseäni ja pistin rajat. Siitähän ukko sekosi ja yritti tulla nyrkit pystyssä päälle. Tämän jälkeen pistin välit poikki ja en mene samaan tilaan / lähden eri suuntaan, jos näen jossain. Traumat jäi toki työstettäväksi ja surutyö isästä, jota ei koskaan oikeasti (rakastavaa, hyvää isä) ollut.
Se vaan, että kun nytkin tuli sellainen eräänlainen vaatimus. Mä en jaksa nyt selittää tähän, mutta siis oli tavallaan hyvä, että reagoin siihen, mutta silti hänen vastauksensa olivat ihan pähkähulluja. Jos en ois reagoinut, pomo ois olettanut, että vastaus on "kyllä". Mutta vastaus oli, että "ei ole resursseja".
Oli sanonut jo toiselle työntekijälle, että jos moni ei tähän pysty osallistumaan, hän ehkä peruisi sen vielä.. Mutta niin ei sanonut, kun joku (eli minä) uskalsi kertoa, sopiiko asia vaiko ei. Mulle tuli vain jotain ihan ihme mussutusta. Mutta se asia, jota nyt keksi vaatia oli silti hänestä mahdollista perua, niin saa nyt sitten nähdä, mihin tää etenee.
Yks kaksi siis oletti, että tekisimme 16h omalla ajalla töitä vähän reilun kuukauden varoitusajalla. Mä en ainakaan ole sopinut mistään työajan ulkopuolelle valuvasta työnteosta.
Ap
Hyvä, ettö laitoit rajat ja pidät puolesi. Tee niin jatkossakin!
Kai tossa oli vaan ideana, että vaikka narsku vaahtoisi naama punaisena, niin ei lähde siihen draamaan mukaan. Kynnysmatoksi ei tule ruveta :)
Niinpä. Toi ta vain on niin huonoitsetuntoinen, että varmasti koittaa tehdä olostani epämukavaa ja oon sellaiselle ilkeilylle suht herkkä! Ja siis inhoan sitä, että oon. Koska jos mäkään en oo tehnyt mitään väärää, niin mikä sen ilkeilyn oikeuttaa?
Ap
Miksi sulle ei lisätyö ja lisäansio kelpaa?
En ole an sio tuloja niin vailla.
A p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään.
Unohda ja mene elämässä eteenpäin.Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää.
Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä.
Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.
Ap
Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.
Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.
Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.
Alkuun / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen.
Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.
Tsemppiä ap.
Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.
En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.
Ap
On kyllä vaikeeta.
Videoilta jäi mieleen "harmaa kivi"-tekniikka tuollaisiin kohtaamisiin. Olisko tiivistettynä, että olet korostuneen asiallinen /ilmeetön etkä anna narskulle minkäänlaista tunnereaktiota. Ja niin lyhyt kohtaaminen kuin voi.
Vaikeaa varmasti ja en oo itse kokeillut. Mä aloin sanomaan narskulle napakasti takas sen loukkauksiin, puollustin itseäni ja pistin rajat. Siitähän ukko sekosi ja yritti tulla nyrkit pystyssä päälle. Tämän jälkeen pistin välit poikki ja en mene samaan tilaan / lähden eri suuntaan, jos näen jossain. Traumat jäi toki työstettäväksi ja surutyö isästä, jota ei koskaan oikeasti (rakastavaa, hyvää isä) ollut.
Se vaan, että kun nytkin tuli sellainen eräänlainen vaatimus. Mä en jaksa nyt selittää tähän, mutta siis oli tavallaan hyvä, että reagoin siihen, mutta silti hänen vastauksensa olivat ihan pähkähulluja. Jos en ois reagoinut, pomo ois olettanut, että vastaus on "kyllä". Mutta vastaus oli, että "ei ole resursseja".
Oli sanonut jo toiselle työntekijälle, että jos moni ei tähän pysty osallistumaan, hän ehkä peruisi sen vielä.. Mutta niin ei sanonut, kun joku (eli minä) uskalsi kertoa, sopiiko asia vaiko ei. Mulle tuli vain jotain ihan ihme mussutusta. Mutta se asia, jota nyt keksi vaatia oli silti hänestä mahdollista perua, niin saa nyt sitten nähdä, mihin tää etenee.
Yks kaksi siis oletti, että tekisimme 16h omalla ajalla töitä vähän reilun kuukauden varoitusajalla. Mä en ainakaan ole sopinut mistään työajan ulkopuolelle valuvasta työnteosta.
Ap
Hyvä, ettö laitoit rajat ja pidät puolesi. Tee niin jatkossakin!
Kai tossa oli vaan ideana, että vaikka narsku vaahtoisi naama punaisena, niin ei lähde siihen draamaan mukaan. Kynnysmatoksi ei tule ruveta :)
Niinpä. Toi ta vain on niin huonoitsetuntoinen, että varmasti koittaa tehdä olostani epämukavaa ja oon sellaiselle ilkeilylle suht herkkä! Ja siis inhoan sitä, että oon. Koska jos mäkään en oo tehnyt mitään väärää, niin mikä sen ilkeilyn oikeuttaa?
Ap
Herkkyys on ihmisyyttä ja inhimillistä. Älä suinkaan intoa itseäsi sen takia vaan ole enemmänkin tyytyväinen siihen, että sulla on tunteet ja omatunto tallella.
Siinä missä asia meille esiteltiin ei edes mainittu, että maksaisiko siitä palkkaa vaiko ei. Ei kai sitä nyt kukaan palkatta tee, mutta siis sen palkanhan saa tuntipankkiin vapaana, joita ei sitten kuitenkaan koskaan saa pitää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään.
Unohda ja mene elämässä eteenpäin.Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää.
Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä.
Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.
Ap
Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.
Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.
Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.
Alkuun / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen.
Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.
Tsemppiä ap.
Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.
En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.
Ap
On kyllä vaikeeta.
Videoilta jäi mieleen "harmaa kivi"-tekniikka tuollaisiin kohtaamisiin. Olisko tiivistettynä, että olet korostuneen asiallinen /ilmeetön etkä anna narskulle minkäänlaista tunnereaktiota. Ja niin lyhyt kohtaaminen kuin voi.
Vaikeaa varmasti ja en oo itse kokeillut. Mä aloin sanomaan narskulle napakasti takas sen loukkauksiin, puollustin itseäni ja pistin rajat. Siitähän ukko sekosi ja yritti tulla nyrkit pystyssä päälle. Tämän jälkeen pistin välit poikki ja en mene samaan tilaan / lähden eri suuntaan, jos näen jossain. Traumat jäi toki työstettäväksi ja surutyö isästä, jota ei koskaan oikeasti (rakastavaa, hyvää isä) ollut.
Se vaan, että kun nytkin tuli sellainen eräänlainen vaatimus. Mä en jaksa nyt selittää tähän, mutta siis oli tavallaan hyvä, että reagoin siihen, mutta silti hänen vastauksensa olivat ihan pähkähulluja. Jos en ois reagoinut, pomo ois olettanut, että vastaus on "kyllä". Mutta vastaus oli, että "ei ole resursseja".
Oli sanonut jo toiselle työntekijälle, että jos moni ei tähän pysty osallistumaan, hän ehkä peruisi sen vielä.. Mutta niin ei sanonut, kun joku (eli minä) uskalsi kertoa, sopiiko asia vaiko ei. Mulle tuli vain jotain ihan ihme mussutusta. Mutta se asia, jota nyt keksi vaatia oli silti hänestä mahdollista perua, niin saa nyt sitten nähdä, mihin tää etenee.
Yks kaksi siis oletti, että tekisimme 16h omalla ajalla töitä vähän reilun kuukauden varoitusajalla. Mä en ainakaan ole sopinut mistään työajan ulkopuolelle valuvasta työnteosta.
Ap
Hyvä, ettö laitoit rajat ja pidät puolesi. Tee niin jatkossakin!
Kai tossa oli vaan ideana, että vaikka narsku vaahtoisi naama punaisena, niin ei lähde siihen draamaan mukaan. Kynnysmatoksi ei tule ruveta :)
Niinpä. Toi ta vain on niin huonoitsetuntoinen, että varmasti koittaa tehdä olostani epämukavaa ja oon sellaiselle ilkeilylle suht herkkä! Ja siis inhoan sitä, että oon. Koska jos mäkään en oo tehnyt mitään väärää, niin mikä sen ilkeilyn oikeuttaa?
Ap
Herkkyys on ihmisyyttä ja inhimillistä. Älä suinkaan intoa itseäsi sen takia vaan ole enemmänkin tyytyväinen siihen, että sulla on tunteet ja omatunto tallella.
Jatkan vielä:
Ei sitä ilkeilyä mikään oikeutakaan. Epäterve ihminen toimii noin.
Vierailija kirjoitti:
Siinä missä asia meille esiteltiin ei edes mainittu, että maksaisiko siitä palkkaa vaiko ei. Ei kai sitä nyt kukaan palkatta tee, mutta siis sen palkanhan saa tuntipankkiin vapaana, joita ei sitten kuitenkaan koskaan saa pitää.
Ap
Se suu auki siellä työpaikalla ja sopimus miten työ korvataan ja millä palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä missä asia meille esiteltiin ei edes mainittu, että maksaisiko siitä palkkaa vaiko ei. Ei kai sitä nyt kukaan palkatta tee, mutta siis sen palkanhan saa tuntipankkiin vapaana, joita ei sitten kuitenkaan koskaan saa pitää.
Ap
Se suu auki siellä työpaikalla ja sopimus miten työ korvataan ja millä palkalla.
Mites sitten se, kun yksi työntekijä ainakin sanoi minulle, ettei ole aikaa? Meillä on siis työvuorot, joiden mukaan töitä tehdään. Ja tätä ei ollut ajateltu niihin, johan ne työvuorot sinne asti on taidettu julkaistakin. Omalle ajalle oltiin pakottamassa asiaa.
Ja siis kun sanoin tästä, vastasi mulle, että tee sitä täällä muun työn lomassa (näkee, ettei ole kärryillä siitä muun työn määrästä, vaikka itse työskentelee mukana). Kun sanoin, että ahaa, sen tulee sitten varmaan koskea koko henkilöstöä, jos haluavat, niin sitten alkoi sekava töykeily. Viestillä siis vastasin (viestiin).
Ap
Onko pomo siis ylin pomo vai onko pomolla pomoa? Ensimmäisessä ei voi kuin alkaa etsimään uutta työpaikkaa. Jälkimmäisessä valittaa pomon pomolle, mieluiten koko porukalla.
Olen pahoillani puolestasi ja työtoverettesi puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pomo siis ylin pomo vai onko pomolla pomoa? Ensimmäisessä ei voi kuin alkaa etsimään uutta työpaikkaa. Jälkimmäisessä valittaa pomon pomolle, mieluiten koko porukalla.
Olen pahoillani puolestasi ja työtoverettesi puolesta.
Kiitos 🧡 Omistaja on.
Niin se taitaa olla, että ainoa tapa etsiä se mahis olla onnellinen ja iloinen, on lähteä. Se on surusllista, koska tuolla on ollut hyvä porukka ja edellisiltä mukana kulkeutuneet hyvät työehdot. Esim. itsellä on ilta- ja lauantailisät tuplina ja 5 viikkoa lomaa talviloman lisäksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko pomo siis ylin pomo vai onko pomolla pomoa? Ensimmäisessä ei voi kuin alkaa etsimään uutta työpaikkaa. Jälkimmäisessä valittaa pomon pomolle, mieluiten koko porukalla.
Olen pahoillani puolestasi ja työtoverettesi puolesta.
Mut siis tätä mun äiti just ei ois mulle nuorena tai lapsena ikinä neuvonut. Mulla sai olla vaikka miten paha olla, ja takuulla ei ollut vikaa kenessäkään. Sekin voi vaikuttaa siihen, miten paljon arvostaa omaa hyvinvointiaan (eli tosi vähän tietyin osin) jne.
Toki koitan hakea hyvinvointia, hyvää oloa ja iloa elämääni, mutta sitten tällaisissa kohdissa voi lamaantua tai halvaantua tai jähmettyä tai masentua.
Olin just viime viikon talvilomalla, niin oli aikaa kelailla näitä juttuja. Siis sitä, että jaksaisko hakeutua muualle.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Toi ta vain on niin huonoitsetuntoinen, että varmasti koittaa tehdä olostani epämukavaa ja oon sellaiselle ilkeilylle suht herkkä! Ja siis inhoan sitä, että oon. Koska jos mäkään en oo tehnyt mitään väärää, niin mikä sen ilkeilyn oikeuttaa?
Ap