Elin lapsuuteni äidin kanssa, joka kielsi kaikki kerrat, joissa pahoitin mieleni, että "ei tapahtunut"

Vierailija kirjoitti:

Mitä isäsi siitä sanoi?

Kysyi vain missä sen sukat on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nouse mitään mieleen kellään niin en mitään. Pohdin vain, että miten pystyisin asiaa käsittelemään niin, että voisin tuntea inhoa sitä loukkaajaa kohtaan (en siis tällä sano, että sitä tarvitsisi heille / hänelle näyttää), jotta itselläni olisi parempi olo ja saisin suunnattua syyn ja vian sinne, minne se (minun mielessäni) kuuluukin. 

Ap

Paras tapa käsitellä on antaa anteeksi. Tiedät mitä on tapahtunut ja et tietenkään hyväksy äitisi toimintaa, mutta tahdossasi päätät antaa anteeksi. Se vie aikaa, mutta kannattaa. 

En usko, että voi antaa anteeksi, ellei opi ensin pitämään tekijää pahana tms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään. 
Unohda ja mene elämässä eteenpäin. 

Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Tietoisesti jätä taaksesi. Katso eteenpäin..

Vedä vessa ja sulje kansi....näin ei hut tule huoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nouse mitään mieleen kellään niin en mitään. Pohdin vain, että miten pystyisin asiaa käsittelemään niin, että voisin tuntea inhoa sitä loukkaajaa kohtaan (en siis tällä sano, että sitä tarvitsisi heille / hänelle näyttää), jotta itselläni olisi parempi olo ja saisin suunnattua syyn ja vian sinne, minne se (minun mielessäni) kuuluukin. 

Ap

Paras tapa käsitellä on antaa anteeksi. Tiedät mitä on tapahtunut ja et tietenkään hyväksy äitisi toimintaa, mutta tahdossasi päätät antaa anteeksi. Se vie aikaa, mutta kannattaa. 

En usko, että voi antaa anteeksi, ellei opi ensin pitämään tekijää pahana tms.

Ap

Syö paljon perunoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään. 
Unohda ja mene elämässä eteenpäin. 

Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää. 

Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä. 

Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nouse mitään mieleen kellään niin en mitään. Pohdin vain, että miten pystyisin asiaa käsittelemään niin, että voisin tuntea inhoa sitä loukkaajaa kohtaan (en siis tällä sano, että sitä tarvitsisi heille / hänelle näyttää), jotta itselläni olisi parempi olo ja saisin suunnattua syyn ja vian sinne, minne se (minun mielessäni) kuuluukin. 

Ap

Paras tapa käsitellä on antaa anteeksi. Tiedät mitä on tapahtunut ja et tietenkään hyväksy äitisi toimintaa, mutta tahdossasi päätät antaa anteeksi. Se vie aikaa, mutta kannattaa. 

En usko, että voi antaa anteeksi, ellei opi ensin pitämään tekijää pahana tms.

Ap

Tuo lisää vain katkeruutta ja vihaa. Itseäsi vahingoitta, et ketään muuta. Anna anteeksi ja unohda

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nouse mitään mieleen kellään niin en mitään. Pohdin vain, että miten pystyisin asiaa käsittelemään niin, että voisin tuntea inhoa sitä loukkaajaa kohtaan (en siis tällä sano, että sitä tarvitsisi heille / hänelle näyttää), jotta itselläni olisi parempi olo ja saisin suunnattua syyn ja vian sinne, minne se (minun mielessäni) kuuluukin. 

Ap

Paras tapa käsitellä on antaa anteeksi. Tiedät mitä on tapahtunut ja et tietenkään hyväksy äitisi toimintaa, mutta tahdossasi päätät antaa anteeksi. Se vie aikaa, mutta kannattaa. 

En usko, että voi antaa anteeksi, ellei opi ensin pitämään tekijää pahana tms.

Ap

Miksi tekijä pitäisi ajatella pahaksi? Eikö riitä, että pidät kyseistä toimintaa/tekoa pahana? Kirjoitat vaikka kirjeen (jota et anna äidillesi), jossa kerrot miten olet asiat kokenut ja päätät antaa anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nouse mitään mieleen kellään niin en mitään. Pohdin vain, että miten pystyisin asiaa käsittelemään niin, että voisin tuntea inhoa sitä loukkaajaa kohtaan (en siis tällä sano, että sitä tarvitsisi heille / hänelle näyttää), jotta itselläni olisi parempi olo ja saisin suunnattua syyn ja vian sinne, minne se (minun mielessäni) kuuluukin. 

Ap

Paras tapa käsitellä on antaa anteeksi. Tiedät mitä on tapahtunut ja et tietenkään hyväksy äitisi toimintaa, mutta tahdossasi päätät antaa anteeksi. Se vie aikaa, mutta kannattaa. 

En usko, että voi antaa anteeksi, ellei opi ensin pitämään tekijää pahana tms.

Ap

Tuo lisää vain katkeruutta ja vihaa. Itseäsi vahingoitta, et ketään muuta. Anna anteeksi ja unohda

Ei se lisää kat keruut ta, se toisi lisää oikeudenmukaisuutta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nouse mitään mieleen kellään niin en mitään. Pohdin vain, että miten pystyisin asiaa käsittelemään niin, että voisin tuntea inhoa sitä loukkaajaa kohtaan (en siis tällä sano, että sitä tarvitsisi heille / hänelle näyttää), jotta itselläni olisi parempi olo ja saisin suunnattua syyn ja vian sinne, minne se (minun mielessäni) kuuluukin. 

Ap

Paras tapa käsitellä on antaa anteeksi. Tiedät mitä on tapahtunut ja et tietenkään hyväksy äitisi toimintaa, mutta tahdossasi päätät antaa anteeksi. Se vie aikaa, mutta kannattaa. 

En usko, että voi antaa anteeksi, ellei opi ensin pitämään tekijää pahana tms.

Ap

Miksi tekijä pitäisi ajatella pahaksi? Eikö riitä, että pidät kyseistä toimintaa/tekoa pahana? Kirjoitat vaikka kirjeen (jota et anna äidillesi), jossa kerrot miten olet asiat kokenut ja päätät antaa anteeksi.

Ei vaan kyse on siitä, miten tuo "kasvatus" vaikuttaa elämässäni tänä päivänä, ei liity häneen enää mitenkään muuten.

Ap

Kukaan ei ole syyllinen siihen, että sinä pahoitit mielesi! Olet vastuussa tunteistasi, äitisi ei ole vastuullinen, vaikka miten niin haluat väittää.

Kasva aikuiseksi ja ymmärrä, että tunteesi ovat sinussa, sinun aivoissasi, eivät muissa ihmisissä.

Onko sinulla riippuvainen persoonallisuushäiriö? Minulla on ja siihen tuntuu kuuluvan se, etten osaa olla tarvittaessakaan vihainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nouse mitään mieleen kellään niin en mitään. Pohdin vain, että miten pystyisin asiaa käsittelemään niin, että voisin tuntea inhoa sitä loukkaajaa kohtaan (en siis tällä sano, että sitä tarvitsisi heille / hänelle näyttää), jotta itselläni olisi parempi olo ja saisin suunnattua syyn ja vian sinne, minne se (minun mielessäni) kuuluukin. 

Ap

Paras tapa käsitellä on antaa anteeksi. Tiedät mitä on tapahtunut ja et tietenkään hyväksy äitisi toimintaa, mutta tahdossasi päätät antaa anteeksi. Se vie aikaa, mutta kannattaa. 

En usko, että voi antaa anteeksi, ellei opi ensin pitämään tekijää pahana tms.

Ap

Miksi tekijä pitäisi ajatella pahaksi? Eikö riitä, että pidät kyseistä toimintaa/tekoa pahana? Kirjoitat vaikka kirjeen (jota et anna äidillesi), jossa kerrot miten olet asiat kokenut ja päätät antaa anteeksi.

No ei kukaan pidä väärin ja pahasti toimivia ihmisiä mukavina ja hyvinä. Mietipä nyt keskenäsi hetki.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole syyllinen siihen, että sinä pahoitit mielesi! Olet vastuussa tunteistasi, äitisi ei ole vastuullinen, vaikka miten niin haluat väittää.

Kasva aikuiseksi ja ymmärrä, että tunteesi ovat sinussa, sinun aivoissasi, eivät muissa ihmisissä.

https://www.instagram.com/p/DV8bcQajOeC/

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään. 
Unohda ja mene elämässä eteenpäin. 

Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää. 

Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä. 

Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.

Ap

Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.

Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.

Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.

Alkuun  / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen. 

Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.

Tsemppiä ap.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole syyllinen siihen, että sinä pahoitit mielesi! Olet vastuussa tunteistasi, äitisi ei ole vastuullinen, vaikka miten niin haluat väittää.

Kasva aikuiseksi ja ymmärrä, että tunteesi ovat sinussa, sinun aivoissasi, eivät muissa ihmisissä.

Näin sanoo se, joka sanoillaan satuttaa toista ja se toinen on vaan (muka) liian herkkä?

#henkinenväkivalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään. 
Unohda ja mene elämässä eteenpäin. 

Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää. 

Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä. 

Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.

Ap

Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.

Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.

Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.

Alkuun  / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen. 

Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.

 

Tsemppiä ap.

Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.

En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.

Ap

Pahoittelen raskasta asiaa, ap. Minullakin on sellainen manipuloiva äiti. Koin isäni taholta myös jatkuvaa, vakavaa fyysistä väkivaltaa, jonka äitini kuitenkin kieltää, vaikka oli itse vieressä todistamassa (ei tehnyt mitään estääkseen tapahtumia). Kannattaa pysytellä erossa tuollaisesta henkilöstä. Itse olen myös saanut apua, kun olen tutustunut narsismiin ja sen uhreihin. Kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään. 
Unohda ja mene elämässä eteenpäin. 

Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää. 

Niin, olen itsekin käynyt läpi vaikean lapsuuden isäni taholta. Niin kauan tuntui pahalta, kun jauhoin asioita mielessäni ja syyllistin häntä. Kun oivalsin, etten pääse eteenpäin jauhamalla asioita vaan antamalla anteeksi, opin hyväksymään hänet ja hänen heikkoutensa. Ymmärsin, että kukaan ei meistä ole täydellinen. Hän ei pystynyt parempaan, mutta miksi antaisin itseni kärsiä siitä koko elämäni ajan. Voittaja on se, joka osaa antaa anteeksi ja unohtaa, mennä eteenpäin ja löytää kultareunuksia harmaidenkin pilvien takaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään. 
Unohda ja mene elämässä eteenpäin. 

Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää. 

Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä. 

Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.

Ap

Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.

Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.

Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.

Alkuun  / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen. 

Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.

 

Tsemppiä ap.

Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.

En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.

Ap

Kun siis lapsuudessa oli se tilanne, että siitä ei päässyt pois ja nyt kun työyhteisöön on uinut pomoksi samanlainen henkilö, niin jos jatkaa siellä, ei pääse henkilöstä eroon.

Toki lähteminen on myös aina vaihtoehto, mutta sekin (voi olla) on huono vaihtoehto muista syistä. Tarkoitan, että ei minulla ole hätää, vaikka en tätä asiaa keksisikään tai ratkaisisikaan, mutta jos keksisin, niin se voisi olla avuksi pysyä muuten tutussa ja vanhassa työpaikassa, jossa minulla on saavutettuja etuja ja tuttuja, hyviä työkavereita.

Kohta mun on vain pakko lähteä sieltä jos en opi näitä juttuja. Ja voi olla, etten koskaan opi. Lapsuus taas vaikuttaa siihen, mutta sekään ei tarkoita sitä, että se ois täysin mahdotonta.

Ap