Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elin lapsuuteni äidin kanssa, joka kielsi kaikki kerrat, joissa pahoitin mieleni, että "ei tapahtunut"
19.03.2026 |
tai että en pahoittanut mieltäni oikeasti. Kaasuvalotti siis. Minun on vaikea ajatella ikävästi kenestäkään, jonka kuitenkin pidän olevan syyllinen mieleni pahoittumiseen ja tämä johtaa helposti itseinhoon ja muihin ongelmiin.
Kommentit (72)
Mitä teki isäsi? Kielsikö isä myös kaikki kerrat?
Miksi sysäät yksin vastuun äidille? Etkä puhu isästä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään.
Unohda ja mene elämässä eteenpäin.Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää.
Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä.
Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.
Ap
Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.
Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.
Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.
Alkuun / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen.
Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.
Tsemppiä ap.
Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.
En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.
Ap
Oman ja monien muiden kokemusten perusteella sanoisin, että on oikeasti aika mahdotonta voida hyvin ja olla onnellinen sellaisen ihmisen läheisyydessä. Se riippuu toki myös kyseisen henkilön narsistisen vaurion vakavuudesta. Usein kuitenkin ainoaksi vaihtoehdoksi jää irtautuminen tällaisen henkilön vaikutuspiiristä. Kannattaa kuitenkin ensin kokeilla asettaa rajoja ja ottaa eri tavoin etäisyyttä ja katsoa miten se toimii. Esim. harvemmat tapaamiset tai puhelut tai niiden kesto. On tärkeintä suojella itseään, muuten huono olo jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään.
Unohda ja mene elämässä eteenpäin.Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää.
Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä.
Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.
Ap
Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.
Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.
Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.
Alkuun / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen.
Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.
Tsemppiä ap.
Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.
En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.
Ap
On kyllä vaikeeta.
Videoilta jäi mieleen "harmaa kivi"-tekniikka tuollaisiin kohtaamisiin. Olisko tiivistettynä, että olet korostuneen asiallinen /ilmeetön etkä anna narskulle minkäänlaista tunnereaktiota. Ja niin lyhyt kohtaaminen kuin voi.
Vaikeaa varmasti ja en oo itse kokeillut. Mä aloin sanomaan narskulle napakasti takas sen loukkauksiin, puollustin itseäni ja pistin rajat. Siitähän ukko sekosi ja yritti tulla nyrkit pystyssä päälle. Tämän jälkeen pistin välit poikki ja en mene samaan tilaan / lähden eri suuntaan, jos näen jossain. Traumat jäi toki työstettäväksi ja surutyö isästä, jota ei koskaan oikeasti (rakastavaa, hyvää isä) ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään.
Unohda ja mene elämässä eteenpäin.Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää.
Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä.
Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.
Ap
Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.
Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.
Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.
Alkuun / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen.
Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.
Tsemppiä ap.
Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.
En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.
Ap
Kun siis lapsuudessa oli se tilanne, että siitä ei päässyt pois ja nyt kun työyhteisöön on uinut pomoksi samanlainen henkilö, niin jos jatkaa siellä, ei pääse henkilöstä eroon.
Toki lähteminen on myös aina vaihtoehto, mutta sekin (voi olla) on huono vaihtoehto muista syistä. Tarkoitan, että ei minulla ole hätää, vaikka en tätä asiaa keksisikään tai ratkaisisikaan, mutta jos keksisin, niin se voisi olla avuksi pysyä muuten tutussa ja vanhassa työpaikassa, jossa minulla on saavutettuja etuja ja tuttuja, hyviä työkavereita.
Kohta mun on vain pakko lähteä sieltä jos en opi näitä juttuja. Ja voi olla, etten koskaan opi. Lapsuus taas vaikuttaa siihen, mutta sekään ei tarkoita sitä, että se ois täysin mahdotonta.
Ap
Ja siis pomon kauheus ei ole edes kiistanalaista. Meiltä on lähtenyt jo useita työntekijöitä, niitä, joihin se kauhea käytös on kohdistunut pahimmin. Minä en ole niitä ihmisiä, mutta silti välillä on vaikeaa jo minullakin. Yksi ensimmäisistä lähtijöistä ei olisi todellakaan halunnut lähteä, mutta hänen oli pakko, koska tämä ihminen kohteli niin ikävästi. Muutkin lähtivät hänen takiaan, mutta eivät sentään itkeneet sitä töissä.
Yhtä työntekijää itketettiin tässä taannoin. En ole koskaan tuossa työpaikassa törmännyt vastaavaan. Enkä kyllä muualtakaan aiemmista paikoistani muista / tiedä.
Eli todellakin haasteellinen ihminen on kyseessä ja mulla alkanut olla aika paha olo (ajoittain). Ikinä ei ole hänestä hyvä olo, mutta isolta osin oon pystynyt pysymään sivussa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
taisit olla aika rasittava lapsi, kun olet aikuisenakin tuommoinen eritysherkkä ruikuttaja.
Taidat olla aika epäempaattinen ja vaikea ihminen, kun tällaisia tänne kirjoittelet.
Siispä kannattaakin vaan kuolla pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään.
Unohda ja mene elämässä eteenpäin.Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää.
Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä.
Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.
Ap
Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.
Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.
Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.
Alkuun / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen.
Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.
Tsemppiä ap.
Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.
En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.
Ap
On kyllä vaikeeta.
Videoilta jäi mieleen "harmaa kivi"-tekniikka tuollaisiin kohtaamisiin. Olisko tiivistettynä, että olet korostuneen asiallinen /ilmeetön etkä anna narskulle minkäänlaista tunnereaktiota. Ja niin lyhyt kohtaaminen kuin voi.
Vaikeaa varmasti ja en oo itse kokeillut. Mä aloin sanomaan narskulle napakasti takas sen loukkauksiin, puollustin itseäni ja pistin rajat. Siitähän ukko sekosi ja yritti tulla nyrkit pystyssä päälle. Tämän jälkeen pistin välit poikki ja en mene samaan tilaan / lähden eri suuntaan, jos näen jossain. Traumat jäi toki työstettäväksi ja surutyö isästä, jota ei koskaan oikeasti (rakastavaa, hyvää isä) ollut.
Se vaan, että kun nytkin tuli sellainen eräänlainen vaatimus. Mä en jaksa nyt selittää tähän, mutta siis oli tavallaan hyvä, että reagoin siihen, mutta silti hänen vastauksensa olivat ihan pähkähulluja. Jos en ois reagoinut, pomo ois olettanut, että vastaus on "kyllä". Mutta vastaus oli, että "ei ole resursseja".
Oli sanonut jo toiselle työntekijälle, että jos moni ei tähän pysty osallistumaan, hän ehkä peruisi sen vielä.. Mutta niin ei sanonut, kun joku (eli minä) uskalsi kertoa, sopiiko asia vaiko ei. Mulle tuli vain jotain ihan ihme mussutusta. Mutta se asia, jota nyt keksi vaatia oli silti hänestä mahdollista perua, niin saa nyt sitten nähdä, mihin tää etenee.
Yks kaksi siis oletti, että tekisimme 16h omalla ajalla töitä vähän reilun kuukauden varoitusajalla. Mä en ainakaan ole sopinut mistään työajan ulkopuolelle valuvasta työnteosta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään.
Unohda ja mene elämässä eteenpäin.Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää.
Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä.
Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.
Ap
Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.
Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.
Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.
Alkuun / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen.
Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.
Tsemppiä ap.
Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.
En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.
Ap
Kun siis lapsuudessa oli se tilanne, että siitä ei päässyt pois ja nyt kun työyhteisöön on uinut pomoksi samanlainen henkilö, niin jos jatkaa siellä, ei pääse henkilöstä eroon.
Toki lähteminen on myös aina vaihtoehto, mutta sekin (voi olla) on huono vaihtoehto muista syistä. Tarkoitan, että ei minulla ole hätää, vaikka en tätä asiaa keksisikään tai ratkaisisikaan, mutta jos keksisin, niin se voisi olla avuksi pysyä muuten tutussa ja vanhassa työpaikassa, jossa minulla on saavutettuja etuja ja tuttuja, hyviä työkavereita.
Kohta mun on vain pakko lähteä sieltä jos en opi näitä juttuja. Ja voi olla, etten koskaan opi. Lapsuus taas vaikuttaa siihen, mutta sekään ei tarkoita sitä, että se ois täysin mahdotonta.
Ap
Ja siis pomon kauheus ei ole edes kiistanalaista. Meiltä on lähtenyt jo useita työntekijöitä, niitä, joihin se kauhea käytös on kohdistunut pahimmin. Minä en ole niitä ihmisiä, mutta silti välillä on vaikeaa jo minullakin. Yksi ensimmäisistä lähtijöistä ei olisi todellakaan halunnut lähteä, mutta hänen oli pakko, koska tämä ihminen kohteli niin ikävästi. Muutkin lähtivät hänen takiaan, mutta eivät sentään itkeneet sitä töissä.
Yhtä työntekijää itketettiin tässä taannoin. En ole koskaan tuossa työpaikassa törmännyt vastaavaan. Enkä kyllä muualtakaan aiemmista paikoistani muista / tiedä.
Eli todellakin haasteellinen ihminen on kyseessä ja mulla alkanut olla aika paha olo (ajoittain). Ikinä ei ole hänestä hyvä olo, mutta isolta osin oon pystynyt pysymään sivussa.
Ap
Kannattaa katsella nyt, kun et ole vielä silmätikkuna ja on voimia, uutta työpaikkaa. Tuollainen kuormittaa pitkän päälle pahasti.
Mä olin 6kk epäterveessä työyhteisössä. Siitä jäi vuodeksi päälle stressivatsa ja henkistä kuormaa myös. Jos muutama tän epäterveen työpaikan työntekijöistä oli etäpalaverissa linjalla, kun olin jo toisissa hommissa, niin välittömästi vatsassa alkoi stressi/huono olo. Tätä kesti vuoden, sitten helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siispä kannattaakin vaan kuolla pois
Hanki elämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
taisit olla aika rasittava lapsi, kun olet aikuisenakin tuommoinen eritysherkkä ruikuttaja.
Taidat olla aika epäempaattinen ja vaikea ihminen, kun tällaisia tänne kirjoittelet.
on päässyt empatia loppumaan, kun on kuunnellut kaikkien erityisherkkien rasittavia ulinoita ja ruikutuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti sanottuna
1) Unohda vanhat jos et pysty antamaan anteeksi. Vellominen ei auta sinua yhtään.
2) Pidä puolesi nyt niin työ- kuin yksityiselämässä.
3) Älä loukkaannu turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
taisit olla aika rasittava lapsi, kun olet aikuisenakin tuommoinen eritysherkkä ruikuttaja.
Taidat olla aika epäempaattinen ja vaikea ihminen, kun tällaisia tänne kirjoittelet.
on päässyt empatia loppumaan, kun on kuunnellut kaikkien erityisherkkien rasittavia ulinoita ja ruikutuksia
Ja siitä huolimatta avasit tämän ketjun koska..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minkä ikäinen nyt olet? Nelikymppinenkö? Ja vieläkin märehdit lapsuuttasi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään.
Unohda ja mene elämässä eteenpäin.Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää.
Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä.
Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.
Ap
Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.
Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.
Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.
Alkuun / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen.
Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.
Tsemppiä ap.
Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.
En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.
Ap
Kun siis lapsuudessa oli se tilanne, että siitä ei päässyt pois ja nyt kun työyhteisöön on uinut pomoksi samanlainen henkilö, niin jos jatkaa siellä, ei pääse henkilöstä eroon.
Toki lähteminen on myös aina vaihtoehto, mutta sekin (voi olla) on huono vaihtoehto muista syistä. Tarkoitan, että ei minulla ole hätää, vaikka en tätä asiaa keksisikään tai ratkaisisikaan, mutta jos keksisin, niin se voisi olla avuksi pysyä muuten tutussa ja vanhassa työpaikassa, jossa minulla on saavutettuja etuja ja tuttuja, hyviä työkavereita.
Kohta mun on vain pakko lähteä sieltä jos en opi näitä juttuja. Ja voi olla, etten koskaan opi. Lapsuus taas vaikuttaa siihen, mutta sekään ei tarkoita sitä, että se ois täysin mahdotonta.
Ap
Ja siis pomon kauheus ei ole edes kiistanalaista. Meiltä on lähtenyt jo useita työntekijöitä, niitä, joihin se kauhea käytös on kohdistunut pahimmin. Minä en ole niitä ihmisiä, mutta silti välillä on vaikeaa jo minullakin. Yksi ensimmäisistä lähtijöistä ei olisi todellakaan halunnut lähteä, mutta hänen oli pakko, koska tämä ihminen kohteli niin ikävästi. Muutkin lähtivät hänen takiaan, mutta eivät sentään itkeneet sitä töissä.
Yhtä työntekijää itketettiin tässä taannoin. En ole koskaan tuossa työpaikassa törmännyt vastaavaan. Enkä kyllä muualtakaan aiemmista paikoistani muista / tiedä.
Eli todellakin haasteellinen ihminen on kyseessä ja mulla alkanut olla aika paha olo (ajoittain). Ikinä ei ole hänestä hyvä olo, mutta isolta osin oon pystynyt pysymään sivussa.
Ap
Kannattaa katsella nyt, kun et ole vielä silmätikkuna ja on voimia, uutta työpaikkaa. Tuollainen kuormittaa pitkän päälle pahasti.
Mä olin 6kk epäterveessä työyhteisössä. Siitä jäi vuodeksi päälle stressivatsa ja henkistä kuormaa myös. Jos muutama tän epäterveen työpaikan työntekijöistä oli etäpalaverissa linjalla, kun olin jo toisissa hommissa, niin välittömästi vatsassa alkoi stressi/huono olo. Tätä kesti vuoden, sitten helpotti.
Samaa mieltä. Ei kannata odottaa, että terveys menee, pahimmillaan romahtaa. Tuollainen jatkuva stressi on nimittäin äärimmäisen haitallista terveydelle -se on vähän kuin kulauttaisi kurkkuunsa päivittäin pienen määrän myrkkyä.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna
1) Unohda vanhat jos et pysty antamaan anteeksi. Vellominen ei auta sinua yhtään.
2) Pidä puolesi nyt niin työ- kuin yksityiselämässä.
3) Älä loukkaannu turhasta.
No se just ei tuon lapsuudessa saadun kohtelun takia oikein onnistukaan. Kun mulla ois tuohon katsos kohta 4) ole koko ajan iloinen, huoleton ja onnellinen.
Ei onnistu jos ilkeä ihminen on ympärilläni ja koitan toteuttaa kohtia 1-2.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii/jaksaa jauhaa mielessään vanhoja asioita. Ei sillä vahingoita ketään muuta kuin itseään.
Unohda ja mene elämässä eteenpäin.Miten joku viitsii ja jaksaa kirjoittaa tällaisia älyttömiä kommentteja? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Hyvä, että aloittaja prosessoi mennyttä. Se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja askel askeleelta kohti terveempää elämää.
Juu. Tähän liittyy nyt eräs erittäin hankala ihminen, josta en tällä hetkellä pääse eroon kuin heikentämällä työolojani. Toki sekin on sitten vaihtoehto, mutta tuntuu sekin väärältä.
Mietin, onko keinoja kertakaikkiaan tunnetasolla ignoorata kyseinen henkilö.
Ap
Mulle oli käänteentekevä hetki elämässä, kun löysin nuo Youtuben narsisti vs minä -kanavan videot.
Asiat sai nimen ja opin ymmärtämään, miksi narsku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja myös hyväksymään sen, ettei hän tule ikinä muuttumaan.
Ainoa, mitä voin tehdä, on suojella itseäni ja omia rajojani. Välit on nyt poikki ja saanut keskittyä lmaan toipumiseen.
Alkuun / pitkään mulla oli myös paljon itsesyytöksiä ja itsevihaa. Olinhan minä ollut aina (muka) syypää kaikkeen narskun kakkakäytökseen.
Mitä enemmän sain tietoa narskun sielunelämästä noiden videoiden kautta, sitä enemmän viha alkoi kääntyä oikeaan osoitteeseen. Opin myös tuntemaan sanoittamaan asioita ja erilaisia väkivallan muotoja. Tämän jälkeen olen osannut pitää paremmin puoliani.
Tsemppiä ap.
Oon katsellut niitä videoita ja joo, aikanaan on auttanut eteenpäin, mutta itse koin saavani sieltä silti aika vähän neuvoja, miten voida hyvin ja olla onnellinen, vaikka lähellä on tuollainen henkilö.
En ole täysin varma, onko se edes mahdollista, mutta periaatteessa ajattelisin, että olisi. Se vain vaatii sen, että on kova nahka kun henkilö ns. käy päälle, ei silti menetä kovuudessa omaa empaattista ja pehmeää itseään (hyviä ja hyvyyttä kohtaan), eikä ajattele sen henkilön reaktioiden olevan omalla vastuulla. Mutta kaikki tämmöinen on aika vaikeaa.
Ap
On kyllä vaikeeta.
Videoilta jäi mieleen "harmaa kivi"-tekniikka tuollaisiin kohtaamisiin. Olisko tiivistettynä, että olet korostuneen asiallinen /ilmeetön etkä anna narskulle minkäänlaista tunnereaktiota. Ja niin lyhyt kohtaaminen kuin voi.
Vaikeaa varmasti ja en oo itse kokeillut. Mä aloin sanomaan narskulle napakasti takas sen loukkauksiin, puollustin itseäni ja pistin rajat. Siitähän ukko sekosi ja yritti tulla nyrkit pystyssä päälle. Tämän jälkeen pistin välit poikki ja en mene samaan tilaan / lähden eri suuntaan, jos näen jossain. Traumat jäi toki työstettäväksi ja surutyö isästä, jota ei koskaan oikeasti (rakastavaa, hyvää isä) ollut.
Se vaan, että kun nytkin tuli sellainen eräänlainen vaatimus. Mä en jaksa nyt selittää tähän, mutta siis oli tavallaan hyvä, että reagoin siihen, mutta silti hänen vastauksensa olivat ihan pähkähulluja. Jos en ois reagoinut, pomo ois olettanut, että vastaus on "kyllä". Mutta vastaus oli, että "ei ole resursseja".
Oli sanonut jo toiselle työntekijälle, että jos moni ei tähän pysty osallistumaan, hän ehkä peruisi sen vielä.. Mutta niin ei sanonut, kun joku (eli minä) uskalsi kertoa, sopiiko asia vaiko ei. Mulle tuli vain jotain ihan ihme mussutusta. Mutta se asia, jota nyt keksi vaatia oli silti hänestä mahdollista perua, niin saa nyt sitten nähdä, mihin tää etenee.
Yks kaksi siis oletti, että tekisimme 16h omalla ajalla töitä vähän reilun kuukauden varoitusajalla. Mä en ainakaan ole sopinut mistään työajan ulkopuolelle valuvasta työnteosta.
Ap
Hyvä, ettö laitoit rajat ja pidät puolesi. Tee niin jatkossakin!
Kai tossa oli vaan ideana, että vaikka narsku vaahtoisi naama punaisena, niin ei lähde siihen draamaan mukaan. Kynnysmatoksi ei tule ruveta :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä teki isäsi? Kielsikö isä myös kaikki kerrat?
Miksi sysäät yksin vastuun äidille? Etkä puhu isästä mitään.
Ei tainnut edes äiti tietää, kuka isä on.
Loogisesti päätellen ap on nainen.
1. Antipatiat äitiä kohtaan.
2. Menneisyydessä vellominen ilman halua muutokseen.
Alue: Aihe vapaa
Joo, no ei liity tähän aloitukseen oikein kuitenkaan. Tässä ei ole kyse mun lapsuudesta muuten kuin syynä sille, miksi tässä on itsellä työsarkaa nimenomaan tilanteissa, joita tulee elämässä eteen.
Ap