Lue keskustelun säännöt.
Tutkimusten mukaan yksin elävillä naisilla on todettu olevan paljon terveysongelmia, ja yksinäisyys on vahva mielenterveyden häiriöiden risk
19.03.2026 |
Masennus ja ahdistus: Yksinäisillä ihmisillä on jopa 11-kertainen riski sairastua masennukseen verrattuna muihin. Yksinäisyys voi toimia sekä masennuksen aiheuttajana että sen oireena.
Riski terveydelle: Vakava yksinäisyys lisää kuolleisuutta lähes yhtä paljon kuin tupakointi ja enemmän kuin lihavuus. Se aiheuttaa kehoon kroonisen stressitilan.
Nuoret naiset: Viime vuosina nuorten ja nuorten aikuisten naisten yksinäisyys on lisääntynyt, ja he tarvitsevat yhä useammin apua mielenterveysongelmiin.
Kommentit (82)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Yksin asuminen ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Yksin asuvalla voi olla hyvinkin aktiivinen sosiaalinen elämä ja jonkun toisen kanssa asuva taas tuntea itsensä hyvinkin yksinäiseksi.
Yksin asuva voi olla erittäin hyvävointinen ilman aktiivista sosiaalista elämääkin. T : introvertti joka ei ole tippaakaan masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset masentuvat kun ei ole läheisiä naispuolisia ystäviä ja miehet masentuvat kun ei ole naista. Miehen seura ei näytä tekevän hyvää kenenkään mielenterveydelle.
Mielenterveys ongelmien takia ne on sinkkuja olleetkin.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiseen oloon auttaa tietenkin, että otetaan vaimonhakkaaja-Pera rinnalle.
No mähän olin yksinäisyydessäni jossain vaiheessa niin epätoivoinen, että huolin ensimmäisen miehen joka minua huomioi. Sellainen oli ihan uutta minulle, että joku mies huomioi minua.
Onneksi se hänen (henkinen) väkivaltaisuus tuli esille ajoissa, oikeastihan se olisi jokaiselle itseään kunnioittavalle naiselle varmasti ollut automaattinen hylky jo heti alussa, mutta kuten sanoin, olin epätoivoinen. Hänellä oli muita samanlaisia reppana naisia jonossa. Ja oli kaikkea muuta kuin komea ja menestynyt mies. Ihan persaukinen ja fyysisen sairautensa takia eläkkeellä, mutta osasi kyllä hurmata naisia olemalla alussa "empaattinen".
Ja minkäs teet, kun kukaan vähänkään järjissään ja vapaana oleva mies ei ole koskaan minusta kiinnostunut? Ei nainen voi vaan valkata miestä jostain monenlaisia miehiä sisältävästä laarista. On otettava ne jotka on otilla, tai oltava ilman. Minusta ei koskaan ole kiinnostunut kuin friikit tapaukset, joten parempi olla ilman.
Kyllä silti myönnän, että elämä olisi varmasti onnellisempaa ihanan kumppanin kanssa, mutta täytyy säilyttää realiteetit. En ole itsekään mikään saalis, olen aika perhanan outo itsekin, mutta mulla on kuitenkin hyvä sydän ja hyväntahtoisuus näissä asioissa.
1
Luojan kiitos on lemmikit olemassa. Niiltä saa sellaista hyväntahtoista kohtaamista, mitä jokainen ihminen kaipaa, eikä ihmisiltä kaikki sitä tule koskaan saamaan. Oikeastihan mitään lemmikkejä ei pitäisi olla olemassakaan, meidän ihmisten tulisi olla toisillemme helliä olentoja.
Mit sa haluidit sillä todistaa? Miehillä ei ole yksinäisyys ridki tai? Onko narsistin kanssa parempi elää kuin yksin? Hsnki ennen viisasta järkeää, kun gulet täällä viisatelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yks nainen jolla on muutama hassu etäisiä kaukaisia kavereita..
Olen vuosia ollut yksin joka viikonloppu, arki, pyhinä. Ikä mulla 36v. Yksinäisyys on vienyt toimintakykyni.
En jaksa enää vielä seuraavat vuosikymmenet raahautua uimarannalla, ravintolaan, leffaan. Aina yksin.
Elämästä tullut yhtä harmaata puuroa. Ei muistoja, ei juhlia, ei lämpöä ympärillä, kukaan ei näe mua.
Viime jouluna menin junaradalle mutta en uskaltanut.
En käsitä enkä ymmärrä näitä jotka on täysin tyytyväisiä elää näin. Täysin ilman kontakteja ja ilman ihmisten läsnäoloa. Ei se ole normaalia!!!
Ja joo! Olen terve, kaunis ja normaali nainen. Ei oo vaa sattunut kohdalle normaalia elämä mihin kuuluu ihmisten läsnäoloa.
Oon itkenyt vuosia tätä ja sattuu niin paljon katsoa miten muilla on aina joku käymässä kylässä, pippaloita, naurua ja halia.
Femseli inselin itku on musiikkia korvilleni. Tee meille normaaleille ihmisille palvelus ja ole rohkeampi seuraavalla kerralla junaradalla🥰.
Asun yksin. Tilavassa, ikiomassa ja velattomassa.
Minulla on noin 20 ystävää, joita tapaan viikoittain.
Seurustelen itseäni 11 vuotta nuoremman miehen kanssa.
Voin hyvin.
Milloin ap olet viimeksi seurustellut kumppanin tai ystävän kanssa?
Miten asut, hoivakodissa vai naispuolisen sukulaisen luona loisena?
Taidat aiheellisesti pelätä Maunulan muumion kohtaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi Huoris parka. Parantumaton pösilö.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yks nainen jolla on muutama hassu etäisiä kaukaisia kavereita..
Olen vuosia ollut yksin joka viikonloppu, arki, pyhinä. Ikä mulla 36v. Yksinäisyys on vienyt toimintakykyni.
En jaksa enää vielä seuraavat vuosikymmenet raahautua uimarannalla, ravintolaan, leffaan. Aina yksin.
Elämästä tullut yhtä harmaata puuroa. Ei muistoja, ei juhlia, ei lämpöä ympärillä, kukaan ei näe mua.
Viime jouluna menin junaradalle mutta en uskaltanut.
En käsitä enkä ymmärrä näitä jotka on täysin tyytyväisiä elää näin. Täysin ilman kontakteja ja ilman ihmisten läsnäoloa. Ei se ole normaalia!!!
Ja joo! Olen terve, kaunis ja normaali nainen. Ei oo vaa sattunut kohdalle normaalia elämä mihin kuuluu ihmisten läsnäoloa.
Oon itkenyt vuosia tätä ja sattuu niin paljon katsoa miten muilla on aina joku käymässä kylässä, pippaloita, naurua ja halia.
Eikö sinulla ole sisaruksia tai perhettä tukena? Surullista, mutta kyllä siihen tottuu kun ei ajattele sitä liikaa. M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inkkelien oma tutkimuskeskus tiedottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yks nainen jolla on muutama hassu etäisiä kaukaisia kavereita..
Olen vuosia ollut yksin joka viikonloppu, arki, pyhinä. Ikä mulla 36v. Yksinäisyys on vienyt toimintakykyni.
En jaksa enää vielä seuraavat vuosikymmenet raahautua uimarannalla, ravintolaan, leffaan. Aina yksin.
Elämästä tullut yhtä harmaata puuroa. Ei muistoja, ei juhlia, ei lämpöä ympärillä, kukaan ei näe mua.
Viime jouluna menin junaradalle mutta en uskaltanut.
En käsitä enkä ymmärrä näitä jotka on täysin tyytyväisiä elää näin. Täysin ilman kontakteja ja ilman ihmisten läsnäoloa. Ei se ole normaalia!!!
Ja joo! Olen terve, kaunis ja normaali nainen. Ei oo vaa sattunut kohdalle normaalia elämä mihin kuuluu ihmisten läsnäoloa.
Oon itkenyt vuosia tätä ja sattuu niin paljon katsoa miten muilla on aina joku käymässä kylässä, pippaloita, naurua ja halia.
Jos tämä on totta, tsemppiä! Jotenkin kuitenkin haiskahtaa, että tämä on runkkuinkun keksimä juttu...
miten hlvetissä kehtaat vähätellä ja kieltää mun kärsimykseni?? Tää on ihan täyttä totuutta!! Htto kun on niin kova ja katkera ilmapiiri.
Nainen on susi naiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveys ongelmien takia ne on sinkkuja olleetkin.
Mt potilaat kyllä ovat yksi haluttu ryhmä kumppaniksi - mies kuvittelee voivansa olla ylempänä suhteessa.
Nyt kannattaa muistaa, että masennus ja ahdistus ovat ns dumppi diagnooseja. Sinne menee paljon PTSD:tä (vaikkapa sen eksän väkivallan aiheuttama) ja harvinaisempia fyysisiä sairauksia esim. MS, CFS, long covid.. Myös hermoston sairaudet mielletään mielen sairauksiksi.
Sinä raiteille mennyt, yritä hakea apua.
Yksinäisyys altistaa atyyppiselle masennukselle. Hylätyksi tuleminen ja kokemus yksinjätetyksi voi laukaista opioidijärjestelmän ylitoiminnon, hermosto vajota freeze - tilaan ilman toisen ihmisen hermostoa, mieli hakeutua dissosiaatioon, dopamiini ei riitä jne.
Hyvällä tuurilla noihin saa apua. Vaatii kyllä omaa motivaatiota, mutta sitäkin voi herätellä lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mutta ongelmaa ei ole jos ei koe niin.
Yksinäisyys ei ole yhtä kuin mielenterveysongelma. Moni voi myös pelätä erilaisia porukoita jos on aina tullut takkiin aiemmin. Eli ystävät ei olleet oikeita ystäviä. Näkisin tämän traumatusoivan enemmän. Lähtökohtaisesti useilla kalenteri on täysi että harvoin ehtii paljoa edes ystäviä näkemään.
Kannattaa muistaa että elämässä voi tapahtua yhtä sun toista ja se ystävä ei välttämättä olekaan niin luotettava ja välittävä miltä näyttää. Se vasta rikkookin, jos mikä.
Vierailija kirjoitti:
Sinä raiteille mennyt, yritä hakea apua.
Yksinäisyys altistaa atyyppiselle masennukselle. Hylätyksi tuleminen ja kokemus yksinjätetyksi voi laukaista opioidijärjestelmän ylitoiminnon, hermosto vajota freeze - tilaan ilman toisen ihmisen hermostoa, mieli hakeutua dissosiaatioon, dopamiini ei riitä jne.
Hyvällä tuurilla noihin saa apua. Vaatii kyllä omaa motivaatiota, mutta sitäkin voi herätellä lääkkeillä.
Antaa inseleiden hoidella ennemmin itsensä pois tästä maailmasta.
No jos näin on, niin miksi pidetään niin suurta älämölöä miesten syrjäytymisestä eikä olla yhtä huolissaan naisista?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se totta on. Esim. puolison kuolema ja leskeys on elämän suurimpia kriisejä ja tilastollisestikin on todettu, että korkealla prosentilla leski itsekin sairastuu vakavasti.
Mutta, ei tänne ole tarkoitus pysyvästi jäädäkään.
Eikö tuo ole ihan selviö. Leskeksi jäädään yleisimmin siinä elämänvaiheessa, missä ihmisen kuuluukin kohta jo kuolla. Siksi ei ole mitenkään yllättävää, että kun yksi puoliso kuolee, niin voi kohta toinenkin kuolla.
Tämä yksinäisyysjuttu pitää sisällään samanlaisen kehäpäätelmän. Jos ihmisellä on oikein vakavia ongelmia, hän jää todennäköisemmin yksin kuin jos kaikki on hyvin. Siksi yksinasuvien joukko sisältää moniongelmaisia, joiden kanssa kukaan ei kestä elää. Se ei suinkaan tarkoita, että se yksin asuminen itsessään jotenkin olisi haitallista. Ne muut yksin asuvat voivat olla vaikka miten superterveitä ja onnellisia.
Parisuhde tekee monesti naisesta yksinäisen.
Minulla ainakin meni kaikki aika vain mieheen. Nyt eron jälkeen on paljon enemmän aikaa sukulaisille ja ystäville, kun mies ei vaadi kaikkea aikaa itselleen.
"Kyllä silti myönnän, että elämä olisi varmasti onnellisempaa ihanan kumppanin kanssa, mutta täytyy säilyttää realiteetit. En ole itsekään mikään saalis, olen aika perhanan outo itsekin, mutta mulla on kuitenkin hyvä sydän ja hyväntahtoisuus näissä asioissa. "
Täysin sama juttu. Minullekin toki kelpaisi aidosti rakastava ja kunnioittava parisuhde, mutta sellaista en tämän elämän aikana tule saamaan.
Kun se oma vaihtoehtoni on yksinolo tai karmea parisuhde, niin tosiaan mieluummin olen yksin. Nuorena tuli nuo karseat suhteet jo koettua, enempää en näitä tarvitse.
Mutta elämää on myös ilman parisuhdetta, en koe että sen puute minua jotenkin masentaisi. Mahdollisuuteni loton päävoittoonkin on häviävän pieni, enkä minä senkään vuoksi masentele.
Elämässä on hyvä keskittyä mieluummin siihen mikä on mahdollista, kuin surra sitä mikä ei ole.
No se, että tämä kärsimys loppuu lyhyeen, on vain hyvä asia. En elää pitkään masennuksen ja ahdistuksen lisäksi fyysisesti rampana vanhuksena.