Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tutkimusten mukaan yksin elävillä naisilla on todettu olevan paljon terveysongelmia, ja yksinäisyys on vahva mielenterveyden häiriöiden risk
19.03.2026 |
Masennus ja ahdistus: Yksinäisillä ihmisillä on jopa 11-kertainen riski sairastua masennukseen verrattuna muihin. Yksinäisyys voi toimia sekä masennuksen aiheuttajana että sen oireena.
Riski terveydelle: Vakava yksinäisyys lisää kuolleisuutta lähes yhtä paljon kuin tupakointi ja enemmän kuin lihavuus. Se aiheuttaa kehoon kroonisen stressitilan.
Nuoret naiset: Viime vuosina nuorten ja nuorten aikuisten naisten yksinäisyys on lisääntynyt, ja he tarvitsevat yhä useammin apua mielenterveysongelmiin.
Kommentit (82)
Täällä yks nainen jolla on muutama hassu etäisiä kaukaisia kavereita..
Olen vuosia ollut yksin joka viikonloppu, arki, pyhinä. Ikä mulla 36v. Yksinäisyys on vienyt toimintakykyni.
En jaksa enää vielä seuraavat vuosikymmenet raahautua uimarannalla, ravintolaan, leffaan. Aina yksin.
Elämästä tullut yhtä harmaata puuroa. Ei muistoja, ei juhlia, ei lämpöä ympärillä, kukaan ei näe mua.
Viime jouluna menin junaradalle mutta en uskaltanut.
En käsitä enkä ymmärrä näitä jotka on täysin tyytyväisiä elää näin. Täysin ilman kontakteja ja ilman ihmisten läsnäoloa. Ei se ole normaalia!!!
Ja joo! Olen terve, kaunis ja normaali nainen. Ei oo vaa sattunut kohdalle normaalia elämä mihin kuuluu ihmisten läsnäoloa.
Oon itkenyt vuosia tätä ja sattuu niin paljon katsoa miten muilla on aina joku käymässä kylässä, pippaloita, naurua ja halia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus?
Masentunut tai sairas nainen ei taida olla kovin suosittu deittimarkkinoilla.
Ei rupsahtanutta naista voi mies rakastaa. Se olisi jo liian töykeää.
Eikä rupsahtanutta miestä voi kukaan nainen rakastaa. Se vasta oliskin töykeää, nöyryyttävää armopalojen antamista reppanalle ukolle.
Mies paranee vain vanhetessaan niinkuin hyvä viini.
Juu, ketäpä eivät kiihottaisi pälvikalju, silmäpussit, impotenssi ja polviin ulottuva maha.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun terveyteni selvästi koheni avioeron jälkeen. Ehdinkin jo mennä huonoon kuntoon.
Sama kokemus. Eron myötä talouskin koheni, rupesi olemaan aikaa itselleni ja voimavaroja. Onnellisuus lisääntyi merkittävästi.
Tutkimusten mukaan miehen kanssa eläminen heikentää naisen elämänlaatua ja terveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yks nainen jolla on muutama hassu etäisiä kaukaisia kavereita..
Olen vuosia ollut yksin joka viikonloppu, arki, pyhinä. Ikä mulla 36v. Yksinäisyys on vienyt toimintakykyni.
En jaksa enää vielä seuraavat vuosikymmenet raahautua uimarannalla, ravintolaan, leffaan. Aina yksin.
Elämästä tullut yhtä harmaata puuroa. Ei muistoja, ei juhlia, ei lämpöä ympärillä, kukaan ei näe mua.
Viime jouluna menin junaradalle mutta en uskaltanut.
En käsitä enkä ymmärrä näitä jotka on täysin tyytyväisiä elää näin. Täysin ilman kontakteja ja ilman ihmisten läsnäoloa. Ei se ole normaalia!!!
Ja joo! Olen terve, kaunis ja normaali nainen. Ei oo vaa sattunut kohdalle normaalia elämä mihin kuuluu ihmisten läsnäoloa.
Oon itkenyt vuosia tätä ja sattuu niin paljon katsoa miten muilla on aina joku käymässä kylässä, pippaloita, naurua ja halia.
Jos tämä on totta, tsemppiä! Jotenkin kuitenkin haiskahtaa, että tämä on runkkuinkun keksimä juttu...
Vierailija kirjoitti:
Aloitus kuulostaa katkeran incelin märältä päiväunelta. Mutta ei, ei pidä paikkaansa, itsekseen on ihanaa olla.
Aloitus nimenomaan on yksinäisen kitisijän väsäämä, ainoana seuranaan oma koura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yks nainen jolla on muutama hassu etäisiä kaukaisia kavereita..
Olen vuosia ollut yksin joka viikonloppu, arki, pyhinä. Ikä mulla 36v. Yksinäisyys on vienyt toimintakykyni.
En jaksa enää vielä seuraavat vuosikymmenet raahautua uimarannalla, ravintolaan, leffaan. Aina yksin.
Elämästä tullut yhtä harmaata puuroa. Ei muistoja, ei juhlia, ei lämpöä ympärillä, kukaan ei näe mua.
Viime jouluna menin junaradalle mutta en uskaltanut.
En käsitä enkä ymmärrä näitä jotka on täysin tyytyväisiä elää näin. Täysin ilman kontakteja ja ilman ihmisten läsnäoloa. Ei se ole normaalia!!!
Ja joo! Olen terve, kaunis ja normaali nainen. Ei oo vaa sattunut kohdalle normaalia elämä mihin kuuluu ihmisten läsnäoloa.
Oon itkenyt vuosia tätä ja sattuu niin paljon katsoa miten muilla on aina joku käymässä kylässä, pippaloita, naurua ja halia.
Ota kissa.
Yksinolo on aivan eri asia kuin yksinäisyys. Itse tunnen yksinäisyyttä kaikkein voimakkaimmin muiden seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla roikkuvat eronneet mui jat ovat elävä todiste ilmiöstä.
Runkuttajaincculin viimeinen epätoivoinen yritys saada naista. Eikä onnistunut taaskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus?
Masentunut tai sairas nainen ei taida olla kovin suosittu deittimarkkinoilla.
Ei rupsahtanutta naista voi mies rakastaa. Se olisi jo liian töykeää.
Eikä rupsahtanutta miestä voi kukaan nainen rakastaa. Se vasta oliskin töykeää, nöyryyttävää armopalojen antamista reppanalle ukolle.
Mies paranee vain vanhetessaan niinkuin hyvä viini.
Juu, ketäpä eivät kiihottaisi pälvikalju, silmäpussit, impotenssi ja polviin ulottuva maha.
Panotaidot paranevat tietoisten kokemusten myötä miehillä. Kuka sitä nyt nuorta osaamatonta miestä haluaisi?
Vierailija kirjoitti:
LÄHDE??
Incelin pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä se tutkimus? Eikä tota tekoälyp*skaa.
Yksinäiseen oloon auttaa tietenkin, että otetaan vaimonhakkaaja-Pera rinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yks nainen jolla on muutama hassu etäisiä kaukaisia kavereita..
Olen vuosia ollut yksin joka viikonloppu, arki, pyhinä. Ikä mulla 36v. Yksinäisyys on vienyt toimintakykyni.
En jaksa enää vielä seuraavat vuosikymmenet raahautua uimarannalla, ravintolaan, leffaan. Aina yksin.
Elämästä tullut yhtä harmaata puuroa. Ei muistoja, ei juhlia, ei lämpöä ympärillä, kukaan ei näe mua.
Viime jouluna menin junaradalle mutta en uskaltanut.
En käsitä enkä ymmärrä näitä jotka on täysin tyytyväisiä elää näin. Täysin ilman kontakteja ja ilman ihmisten läsnäoloa. Ei se ole normaalia!!!
Ja joo! Olen terve, kaunis ja normaali nainen. Ei oo vaa sattunut kohdalle normaalia elämä mihin kuuluu ihmisten läsnäoloa.
Oon itkenyt vuosia tätä ja sattuu niin paljon katsoa miten muilla on aina joku käymässä kylässä, pippaloita, naurua ja halia.
Jos tämä on totta, tsemppiä! Jotenkin kuitenkin haiskahtaa, että tämä on runkkuinkun keksimä juttu...
miten hlvetissä kehtaat vähätellä ja kieltää mun kärsimykseni?? Tää on ihan täyttä totuutta!! Htto kun on niin kova ja katkera ilmapiiri.
"Panotaidot paranevat tietoisten kokemusten myötä miehillä. Kuka sitä nyt nuorta osaamatonta miestä haluaisi? "
Testosteronimäärät laskevat miehellä sitä mukaan, kuin ikää kertyy. Hyi. Kurttuinen jätkä, joka ei pysty mihinkään.
Masentuneempi ja ahdistuneempi olin muiden seassa, kun en tullut hyväksytyksi omana itsenäni. Itsekseni on ihanan rauhallista ja voin keskittyä huomioimaan itse itseni täysin.
Alue: Aihe vapaa
Aloitus kuulostaa katkeran incelin märältä päiväunelta. Mutta ei, ei pidä paikkaansa, itsekseen on ihanaa olla.