Oletko koskaan katunut lapsien tekoa
Törmäsin muualla teemaan että naiset ja miehet avautuivat siitä, että katuivat lasten hankintaa. Kaikki sanoivat rakastavansa lapsiaan yli kaiken, mutta että lapsiarki on niin vaikeaa ja kuluttavaa että olisivat tekemättä jos saisivat valita toisin. Oletko itse katunut tai tunnetko jonkun kuka olisi?
Kommentit (129)
Äitini kerran kännissä avautui ystävälleen, kun olin lapsena läsnä. Noh, en ole enää hänen kanssaan tekemisissä kaikkien hänen tuon jälkeisten sanomistensa vuoksi.
Ei lapsia, ei ainakaan pitäisi, tehdä. Lapsia saadaan.
Kyllä, kaduin sitä silloin kun lapset, jotka syntyivät pienellä ikäerolla, olivat pieniä. Avauduinkin tästä aiheesta jollain keskustelupalstalla silloin. Nyt, kun tuo aika on vain kaukainen muisto, olen iloinen heistä kummastakin. Ja siitä, että kuitenkin jaksoin rämpiä tuon pimeän ajan läpi. Haluaisinkin rohkaista niitä äitejä ja isejä, jotka kokevat pikkulapsiajan raskaaksi; jaksakaa vielä vähän, se aika menee nopeasti ohi.
En ikinä. Kaduin vain sitä, että satuin tekemään lapset 'uraisän' kanssa, joka sillä verukkeella liukeni vastuustaan. Olin yksinhuoltaja ilman yksinhuoltajan tukimahdollisuuksia.
En ikinä! Lapset on parasta mitä olen elämässä saanut.
En, se tekeminen oli mukavaa puuhaa !
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia, ei ainakaan pitäisi, tehdä. Lapsia saadaan.
Tämä on kyllä omituinen väite. Eivät ne lapset tyhjästä ilmesty, kyllä niiden alkuun saattaminen tekemistä vaatii. Monet sitä myös suunnittelevat etukäteen.
Kyllä. Lapsiperhe-elämä ottaa paljon ja antaa vähän, mutta eipä voi enää mitään.
Tunnen yhden joka katuu. Parkuu aina parin viinilasillisen jälkeen miten rasittavia lapsensa ovat ja miten harmittaa ettei "uskaltanut" olla tekemättä niitä.
En oikein ole saanut vastausta että mitä hän siinä pelkäsi.
Minulla on vain yksi lapsi. Rakastan häntä ja olen kiitollinen hänestä. En ole katunut, minulle tämä on parasta.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä! Lapset on parasta mitä olen elämässä saanut.
Samoin :)
Edes miehenä en kadu. Oli toki alkuun uutta ja outoa olla isänä vastuineen kaikkineen. Nyt on lapsi jo aikuinen ja eipä tuo aiheuta enää kuin ruokalaskua... No, kaipa muuttaa omilleen sitten koulut käytyään. Muuten ei valittamista. Eikä tuokaan ongelma mutta itsellä talous hiukan kireällä vaikka vaimon kanssa yhdessä yritetään rahaa raapia. Mitään apuja emme saa emmekä vaadikaan.
Olen katunut. Jos olisin tiennyt mikä odottaa, olisin varmasti jättänyt lapset tekemättä. Pieni lapsi, pienet murheet, iso lapsi, isot murheet. En tiedä miten yksi lapsista voi olla niin läpeensä erilainen kuin muut, ei ainakaan kasvatuksesta pitäisi olla kyse. Kun teet kaikkesi lapsesi hyvinvoinnin eteen, ja silti hän tekee kaikkensa tuhotakseen elämänsä, hiipii väkisinkin mieleen että olisi ollut parempi olla lapsettomana.
En. Lapseni ovat parasta, mitä minulle on tapahtunut.
En ole, enkä tiedä että mun ystävätkään olisivat. 👨👩👧👦
Kyllä, silloin kun on oletettu naiseuden l. seksuaalisuuden minusta kadonneen sen johdosta, että olen äiti.
No, nykyisin ajattelen että tähän maailmanmenoon voisi suhtautua tyynen rauhallisesti hämmästellen, mutta nyt kun on lapsia niin koen tämän kaiken hyvin ahdistavana. Lisäksi lapsistani toinen opiskelee ja toinen on teini enkä jotenkin tajunnut että maksan heidän elämää pitkälle aikuisuuteen, jos en halua heidän hankkivan elämän perustarpeita velaksi.
Joten ainakin itselleni tuonut paljon huolta ja murhetta, vaikka toki myös iloa ja onnea.
Mutta ehkä siis kannattaa huomioda tämä ajallinen mittakaava, se kun ovat pieniä lapsia ja siinä omassa huomassa on minusta se helpoin ja mukavin vaihe.
En ole katunut koskaan ja idioottimaista yrittää väittää, että ei rakasta lapsiaan, jos ei huolehdi joistain asioista kiitettävällä arvosanalla.
Ei kai kukaan ihan tosissaan väitä noin?
No, idiootteja on paljon, myös Suomessa!
Tiedän monia jotka ovat katuneet.