Voi kun tuli haikea olo, kun muistelin entistä ystävyyttä. (ghostasi minut)

Tiedän tunteen.  Mun hyvä ystäväni löysi aikoinaan uuden miehen ja koska miehellä ei ollut lapsia,  ystäväni päätti tehdä vielä iltatähden.  Eipä siinä mitään.  Mä olin päivisin töissä,  hänellä taas olisi ollut lapsen kanssa aikaa tavata nimenomaan päivisin.  Elettiin vielä lankapuhelinten aikaa ja kun muutti,  niin puhelinnumero vaihtui myös.  En sitten lopulta olisi edes voinut soittaa,  kun uutta numeroa ei ollut tiedossa.  Mulla oli kuitenkin muitakin ystäviä,  mutta välillä tunsin haikeutta. 

Noin 20 vuotta myöhemmin osuttiin samaan bussiin ja vaihdettiin puhelinnumeroita.  Hän oli eronnut ja iltatähtikin jo aikuinen.  Nyt ollaan pari vuotta pidetty yhteyttä ja pyritään tapaamaan 1-2 kuukauden välein.  Oli kyllä ihan sattumaa,  että osuttiin samaan bussiin. 

Vai ihan ghostasi. Hih.

Voi kyynel, onnekas ystävä kun pääsi eroon ruikuttajasta.

Tiedän tunteen. Itse olin ystäväni kanssa ihan päivittäin yhteydessä. Välimatkaa 50km, mutta soiteltiin ja viestiteltiin päivittäin ja nähtiinkin pari kertaa viikossa. Sitten Släm! Uusi mies ja minä unohduin. Somen mukaan alkoi tehdä uuden miehensä niitä samoja asioita, mitä ennen tehtiin yhdessä. Lähti jopa sinne meidän vuotuiselle retkelle samaan paikkaan, samoin erääseen tapahtumaan, jonka oli perunut minun kanssani, että juuri tänä vuonna ei viitsi lähteä ja rahaakin säästyy....

Siis sinulla on perhe, koira ja raha-asiat kunnossa ja silti mariset? Katsos kun jotkut on oikeasti yksinäisiä. Heillä ei ole ketään kenen kanssa keskustella, ainut vuorovaikutus viikossa saattaa olla se kaupan kassa joka sanoo moi, mietippä sitä. Sinä itket leipää kun on kinkku kainalossa.

Ja sitten ne tulee itkien ruikuttamaan ja seuraa anelemaan kun suhde päättyy. 

Joskus kyse on siitä että se mies estää yhteydenpidon. 

Kaikki kaverit on ghostannut minut kunnes päätin että en suostu siihen enää. tuossa yksi kaveri ei vastannut 7 kuukauteen yhteenkään viestiin mutta mä edelleen viikottain pidin yhteyttä. ja pidän jatkossakin. Turha yrittää.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tiedän tunteen.  Mun hyvä ystäväni löysi aikoinaan uuden miehen ja koska miehellä ei ollut lapsia,  ystäväni päätti tehdä vielä iltatähden.  Eipä siinä mitään.  Mä olin päivisin töissä,  hänellä taas olisi ollut lapsen kanssa aikaa tavata nimenomaan päivisin.  Elettiin vielä lankapuhelinten aikaa ja kun muutti,  niin puhelinnumero vaihtui myös.  En sitten lopulta olisi edes voinut soittaa,  kun uutta numeroa ei ollut tiedossa.  Mulla oli kuitenkin muitakin ystäviä,  mutta välillä tunsin haikeutta. 

Noin 20 vuotta myöhemmin osuttiin samaan bussiin ja vaihdettiin puhelinnumeroita.  Hän oli eronnut ja iltatähtikin jo aikuinen.  Nyt ollaan pari vuotta pidetty yhteyttä ja pyritään tapaamaan 1-2 kuukauden välein.  Oli kyllä ihan sattumaa,  että osuttiin samaan bussiin. 

Se löytää kohta uuden miehen ja lemppaa sut uudelleen, nämä tyypit tunnetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ne tulee itkien ruikuttamaan ja seuraa anelemaan kun suhde päättyy. 

Minulla oli ennen tällainen "ystävä". Niin kauan seura kelpasi, kun oli sinkku ja aina kun löysi uuden miehen, niin minä sain jäädä. Ihan ymmärrettävää sinänsä, mutta ei sen olisi niin totaalinen muutos tarvinnut olla. Jos ennen on päivittäin yhteydessä ja viettää aikaa, niin eikö olisi voitu nähdä vaikka kerran viikossa, tai silloin tällöin?
Sitten aina kun suhde päättyi, niin sama päivittäismeno jatkui. Nyt on ollut nykyisen miehen kanssa jo kolmatta vuotta, eikä hänestä ole enää kuulunut mitään. Enää en ota takaisin ystäväksi, jos heillä ero tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tiedän tunteen.  Mun hyvä ystäväni löysi aikoinaan uuden miehen ja koska miehellä ei ollut lapsia,  ystäväni päätti tehdä vielä iltatähden.  Eipä siinä mitään.  Mä olin päivisin töissä,  hänellä taas olisi ollut lapsen kanssa aikaa tavata nimenomaan päivisin.  Elettiin vielä lankapuhelinten aikaa ja kun muutti,  niin puhelinnumero vaihtui myös.  En sitten lopulta olisi edes voinut soittaa,  kun uutta numeroa ei ollut tiedossa.  Mulla oli kuitenkin muitakin ystäviä,  mutta välillä tunsin haikeutta. 

Noin 20 vuotta myöhemmin osuttiin samaan bussiin ja vaihdettiin puhelinnumeroita.  Hän oli eronnut ja iltatähtikin jo aikuinen.  Nyt ollaan pari vuotta pidetty yhteyttä ja pyritään tapaamaan 1-2 kuukauden välein.  Oli kyllä ihan sattumaa,  että osuttiin samaan bussiin. 

Se löytää kohta uuden miehen ja lemppaa sut uudelleen, nämä tyypit tunnetaan.

Hyvin mahdollista.  On jo vanhuuseläkkeellä,  mutta ahkerasti Tinderissä.  Kuten jo aiemmin kirjoitin,  mulla on muitakin ystäviä. 

ystäväni päätti tehdä vielä iltatähden.  Eipä siinä mitään.

Kylläpä oli kylmä asenne hyvän ystävän lapseen. 

Noh, minulla on vain kaksi ystävää, toiselle soittelen kerran kuukaudessa ja toiselle joka toinen kuukausi. Ei nähdä kuin joka toinen vuosi, välimatka niin pitkä. Tuossa juuri tarkistin puhelimen historiaa, niin tuo ensimmäinen ei ole itse soittanut minulle yli vuoteen. Sitten on vielä yksi, johon olen yhteydessä kerran vuodessa. Toivotin hyvää ystävänpäivää, hän ei vastannut mitään. 
Ei minulla ole muita ystäviä, ymmärrän, että ne jotka ovat päivittäin tai muuten tiheästi tekemisissä muiden kanssa, pitävät minua ehkä kaukaisempana tuttavana. Mutta minä pidän heitä parhaimpina ystävinäni. Siinä on vissi ero, kuinka lämpimiä tunteita on toista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

ystäväni päätti tehdä vielä iltatähden.  Eipä siinä mitään.

 

Kylläpä oli kylmä asenne hyvän ystävän lapseen. 

No myönnän,  että huonosti ilmaistu.  Tarkoitin sitä, että ihan ymmärrettävää,  että kun hän eli uudestaan pikkulapsiperheen elämää, niin meidän elämäntilanteet olivat niin erilaiset,  että oli aika selvää,  että tiemme erkanivat. Mä lähdin vielä pian sen jälkeen työn ohessa opiskelemaan toista alaa,  niin aika vaikea olisi ollut löytää yhteistä aikaa. 

Mikä vimma roikkua ihmisessä, jossa on aloittajan mukaan kaikin puolin lähinnä vikoja? 

Minulle ystävyys ei ollut vankila, "ystäväni" mielestä ystävyyden piti mennä kaiken muun edelle. En olisi saanut mennä aikuisen lapseni kanssa lounaalle, olihan siitä ainakin kolme viikkoa, kun kävin lounaalla "ystäväni" kanssa, onko hänessä siis jotain vikaa, kun ei kelpaa seuraksi jne.

Ei tuollainen ole ystävyyttä, tuo on halua käyttää valtaa.

Mun serkku oli mun paras ystävä. Me oltiin ihan pienestä saakka tosi paljon yhdessä ja hän tunsi mut paremmin kuin kukaan. Meitä ei erottanut edes miesten tulo elämään, eikä edes mun lapset, vaikka hän samaan aikaan kipuili oman lapsettomuutensa kanssa.

Sitten tapahtui jotain. En tiedä mitä. Hän alkoi erkaantua kauemmas. Viesteihin vastaaminen harveni. Tapaamiset oli minun aloitteesta ja niitäkin hän alkoi perua viime hetkellä. Hän on lapseni kummi ja lakkasi myös saapumasta esim. lapseni syntymäpäiville. 

Nyt me on tavattu viimeksi neljä vuotta sitten ja mun mielestä meillä oli mukavaa, käytiin ravintolassa syömässä. Seuraavan tapaamisen hän perui edellisenä iltana ja eikä ole ehdottanut uutta tapaamista.

En tosiaan tiedä, mikä on syynä, mutta surettaa aika lailla. 

Minun ystäväni on aina perheensä kanssa vuokrannut jonkun toisen (milloin kenenkin) perheen kanssa hiihtolomaksi mökin Lapista. On sitten ollut heillä superhauskaa ja itse olen salaa vähän kadehtinutkin, kun ei ole koskaan pyytänyt minua ja perhettäni. Tänä vuonna valitti, että kukaan ei tunnu pääsevän ja mökitkin on niin kalliita vuokrata yhdelle perheelle. Minä sitten kovasti innostuin, että meidän perhe lähtee ja luvattiin yhdessä suunnitella asiaa. Samana iltana tuli tekstiviesti, että menevätkin jonnekin ihan muualle ja vieläpä eri aikaan (olin juuri puhelimessa sanonut, että onneksi että meillä on juurikin tuo hiihtoloma tänä talvena vapaa, eikä olisi onnistunut esimerkiksi minkään viikonlopun yhteyteen tai pääsiäisenä.)
Kiva tietää, että on kaveripiiristä ainoa, jonka seura ei kelpaa Lapin lomalle. 

Mulla on taas työ vienyt kaikki ystäväni. Pitkät työpäivät, pitkät työmatkat ja paljon ylitöitä, usein myös viikonloppuisin.

Harrastuksista yritän silti pitää kiinni ja yhteen ystävään ollaan yhteydessä siksi, että nähdään samassa harrastuksessa. 

Alapeukkuanneli taas vauhdissa...