Lue keskustelun säännöt.
Voi kun tuli haikea olo, kun muistelin entistä ystävyyttä. (ghostasi minut)
18.03.2026 |
Oltiin parhaat ystävykset yli 10 vuotta, ei mitään tytönhupakoita enää, vaan jo keski-iällä. Eronnut ystäväni löysi uuden miehen ja sitä myötä aikaa ei riittänytkään enää minulle. Yhtäkkiä sitten lakkasi vastaamasta edes puheluihin, tai jos vastasi, niin mikään tapaamisehdotus ei sopinut. Kovasti on uusiutunut elämäntyyli uuden miehen myötä. Ehkäpä minä olin osa vanhaa elämää, josta halusi päästä eroon. Surullienen ja haikea olo ja ikävä niin hyvää ystävää, voi miten hauskoja juttuja koettiinkaan yhdessä.
Tästä on jo monta vuotta, mutta en ole onnistunut löytämään uutta ystävää. Ne muutamat mitä minulla on, asuvat eri puolella Suomea ja yhteyttä pidetään vain muutamia kertoja vuodessa. -Nekin yleensä minun aloitteesta.
Sydämeen sattuu olla yksinäinen.
On minulla perhe ja koira ja leipää pöydässä, joten kaikki sinänsä ok.
-Mutta olkaa onnellisia te, joilla on hyvä ystävä.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Minun ystäväni on aina perheensä kanssa vuokrannut jonkun toisen (milloin kenenkin) perheen kanssa hiihtolomaksi mökin Lapista. On sitten ollut heillä superhauskaa ja itse olen salaa vähän kadehtinutkin, kun ei ole koskaan pyytänyt minua ja perhettäni. Tänä vuonna valitti, että kukaan ei tunnu pääsevän ja mökitkin on niin kalliita vuokrata yhdelle perheelle. Minä sitten kovasti innostuin, että meidän perhe lähtee ja luvattiin yhdessä suunnitella asiaa. Samana iltana tuli tekstiviesti, että menevätkin jonnekin ihan muualle ja vieläpä eri aikaan (olin juuri puhelimessa sanonut, että onneksi että meillä on juurikin tuo hiihtoloma tänä talvena vapaa, eikä olisi onnistunut esimerkiksi minkään viikonlopun yhteyteen tai pääsiäisenä.)
Kiva tietää, että on kaveripiiristä ainoa, jonka seura ei kelpaa Lapin lomalle.
Käyttekö normaalisti lapissa? Hiihdättekö aktiivisesti? Jos ei, olisitte olleet lomalla vain riippa. Ystäväsi olisi joutunut toimimaan paikallisoppaana eikä urheilu toimi kovin eritasoisten kesken.
Itse olen sen virheen joskus tehnyt että lähtenyt aktiivilomamme perässävedettävien kanssa. En tiennyt että ihmiset voi olla niin avuttomia, passattavia ja huonokuntoisia. En ikinä enää lähde sellaisen kanssa jonka en varmaksi tiedä harrastavan ko asioita muutenkin.
Itse olen muuten heivannut tosi paljon ihmisiä elämäni aikana. Olen autistinen nainen ja useimpien naisten käsitys ystävyydestä on minulle aivan liian tunkeilevaa. Jatkuvasti soitellaan ja mölistään omia asioita, ikään kuin minulla ei olisi omaa elämää.
En tajua miten kenenkään voi olla vaikea löytää ystäviä. Minä päädyn toistuvasti tilanteisiin missä joku oksennusämpäriä vailla oleva riippa alkas yksipuolisella päätöksellä ystäväkseni ja eroon pääsee vain äärimmäisellä töykeydellä.
En meina uskaltaa antaa numeroani enää kenellekään.
Vinkki: se, että olen hiljaa, ei tarkoita että juttusi kiimnostaisi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin outoa että keski-ikäinen ihminen puhuu parhaista ystävistä kuin mikäkin teini. Epäilemättä ystävyys kariutui juuri siksi, mielekkään aikuisen ihmissuhteen löydyttyä ei ole enää tarvetta tuollaisille infantiileille paita ja peppu - ystävyyksille. Kun on se oikeasti tärkeä ihminen rinnalla.
Ei pidä antaa ystävälle sitä roolia, joka kuuluu puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin outoa että keski-ikäinen ihminen puhuu parhaista ystävistä kuin mikäkin teini. Epäilemättä ystävyys kariutui juuri siksi, mielekkään aikuisen ihmissuhteen löydyttyä ei ole enää tarvetta tuollaisille infantiileille paita ja peppu - ystävyyksille. Kun on se oikeasti tärkeä ihminen rinnalla.
Ei pidä antaa ystävälle sitä roolia, joka kuuluu puolisolle.
Aamen, minä en ole assi mutta samalla tavalla koen, että nuo ystävät haluavat tunkea elämään ihan liikaa, tylsine juttuineen. Ei olla teinejä enää, se juna meni jo.
Mulle kävi aika samalla tavalla kuin ap:lle. Ei se kivalta tunnu.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kaverit on ghostannut minut kunnes päätin että en suostu siihen enää. tuossa yksi kaveri ei vastannut 7 kuukauteen yhteenkään viestiin mutta mä edelleen viikottain pidin yhteyttä. ja pidän jatkossakin. Turha yrittää.
Mitä saat tuollaisesta yksipuolisesta "yhteyden"pidosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, onnekas ystävä kun pääsi eroon ruikuttajasta.
Empatia ei näytä olevan vahvin puolesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kaverit on ghostannut minut kunnes päätin että en suostu siihen enää. tuossa yksi kaveri ei vastannut 7 kuukauteen yhteenkään viestiin mutta mä edelleen viikottain pidin yhteyttä. ja pidän jatkossakin. Turha yrittää.
Mitä saat tuollaisesta yksipuolisesta "yhteyden"pidosta?
Mitä nyt stelkkeri saa vainoamisesta, sitä samaa. Miksei rauhassa odota, että yhden yhteydenoton jälkeen ystävä vastaa? Kun sitä painostusta tulee koko ajan, ihan viimeisenä kiinnostaa vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun serkku oli mun paras ystävä. Me oltiin ihan pienestä saakka tosi paljon yhdessä ja hän tunsi mut paremmin kuin kukaan. Meitä ei erottanut edes miesten tulo elämään, eikä edes mun lapset, vaikka hän samaan aikaan kipuili oman lapsettomuutensa kanssa.
Sitten tapahtui jotain. En tiedä mitä. Hän alkoi erkaantua kauemmas. Viesteihin vastaaminen harveni. Tapaamiset oli minun aloitteesta ja niitäkin hän alkoi perua viime hetkellä. Hän on lapseni kummi ja lakkasi myös saapumasta esim. lapseni syntymäpäiville.
Nyt me on tavattu viimeksi neljä vuotta sitten ja mun mielestä meillä oli mukavaa, käytiin ravintolassa syömässä. Seuraavan tapaamisen hän perui edellisenä iltana ja eikä ole ehdottanut uutta tapaamista.
En tosiaan tiedä, mikä on syynä, mutta surettaa aika lailla.
Etkö voinut kysyä serkulta, mistä on kyse? Tai ehdottaa itse uutta näkemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, onnekas ystävä kun pääsi eroon ruikuttajasta.
Empatia ei näytä olevan vahvin puolesi.
Ai säälistäkö pitäisi olla ystävä? Sinä olet taatusti yksinäinen, ne erottaa ruikutuksesta heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, onnekas ystävä kun pääsi eroon ruikuttajasta.
Ja voi kun me päästäisiin eroon teistä persuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, onnekas ystävä kun pääsi eroon ruikuttajasta.
Ja voi kun me päästäisiin eroon teistä persuista.
Itse olet joku aivoton vihervassari, joka käyttää "persu" sanaa kuvaamaan kaikkea mistä et itse pidä.
Et voi tietää onko tuon kommentin kirjoittaja poliittiselta ideologialtaan perussuomalaisten kannattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on parisuhteen alettua harventunut yhteydenpidot. Jokunen ystävä on pudonnut matkasta. Se elämä vaan nyt pyörii enemmän sen parisuhteen ympärillä. Omien ystävien kanssa tässä ei ole mitään ongelmaa.
Ja minulle kyllä muutenkin jokapäiväinen viestittely tai soittelu kuulostaa riippuvuussuhteelta, ei ystävyyssuhteelta. Ainakin jos puhutaan keski-ikäisistä ihmisistä. Teidät jättäneet ystävät eivät ole tainneet uskaltaa ehdottaa harvempaa yhteydenpitoa, ja siksi kokonaan hiljentyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, onnekas ystävä kun pääsi eroon ruikuttajasta.
Ja voi kun me päästäisiin eroon teistä persuista.
Itse olet joku aivoton vihervassari, joka käyttää "persu" sanaa kuvaamaan kaikkea mistä et itse pidä.
Et voi tietää onko tuon kommentin kirjoittaja poliittiselta ideologialtaan perussuomalaisten kannattaja.
Noin. Mutta yksinäiset tunnistaa heti, ja se yksinäisyys todella on ansaittua. Painostavat ja ovat aina vertaamassa, että ei kai ystävä sentään tapaa muitakin ihmisiä kuin häntä, auta armias.
Mä olen tullut tosi varovaiseksi, en jaa yhteystietoja, mutta aina näitä kuulijoita haluavia löytyy. Ihmisiä, joiden puhetapa on valittava, joiden elämästä puuttuu sisältö ja jotka siksi yrittävät tunkea muiden elämään, ja tietysti niin että oltaisiin bestiksiä siinä viikossa, viimeistään. Ja he jostakin syystä luulevat, että heidän märinänsä on tavattoman kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Itse olin ystäväni kanssa ihan päivittäin yhteydessä. Välimatkaa 50km, mutta soiteltiin ja viestiteltiin päivittäin ja nähtiinkin pari kertaa viikossa. Sitten Släm! Uusi mies ja minä unohduin. Somen mukaan alkoi tehdä uuden miehensä niitä samoja asioita, mitä ennen tehtiin yhdessä. Lähti jopa sinne meidän vuotuiselle retkelle samaan paikkaan, samoin erääseen tapahtumaan, jonka oli perunut minun kanssani, että juuri tänä vuonna ei viitsi lähteä ja rahaakin säästyy....
Naiset on piruja ja susia toisilleen :D
Sama kokemus, aina pitää ripustautua ja roikkua, eikä muita ihmisiä saisi edes tavata, kun tämä "ystävä". Saati nyt mennä tekemään lasta, sehän on "ystävältä" pois.
Olen niin tyytyväinen, kun heivasin vastaavat tyypit kaikki, elämä on liian lyhyt näihin ääliöihin hukattavaksi.