City: "Moni kokee lemmikin kuoleman pahempana kuin läheisen menetyksen"

Vierailija kirjoitti:

Koirani on paras ihminen mitä olen tähän mennessä tavannut.

 

Hirvittää edes verrata ihmisiin, jotka alkavat näyttäytymään aivan sontaläjiltä sen vieressä.

siksi kai nuo koiraihmisetkin näyttävät sontaläjiltä tavallisen ihmisen silmissä.

No jos on ollut persläpi vanhemmat, joilta ei saanut kuin kasapäin traumoja, tietysti lemmikin kuolema sattuu enemmän.

Minä olen menettänyt isän, äidin ja veljen sekä kaksi koiraa. Koirien kuolemat olivat todellakin paljon pahempi paikka kuin ihmisten, itkin koirien kuolemaa monta kuukautta joka päivä. 

Toki surin myös ihmisten kuolemaa, mutta isän ja äidin kuolemat herätti enemmän helpotuksen tunnetta koska olivat kauan saattohoidossa ja todella huonossa kunnossa. Myös veljen kuolema oli odotettavissa sydänvian vuoksi. Jos oma puoliso kuolisi äkillisesti vaikka jonkun tapaturman vuoksi niin se taas olisi pahempi paikka kuin koirienn kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin lemmikki pettää tai haukkuu paitsi koirat ja lemmikki ei jätä yksin hädän hetkellä . Lemmikki ei arvostele ulkonäköä .

Miten se nyt voisikaan kun on riippuvainen emännän/isännän ylläpidosta eikä muutenkaan pääse karkuun kun ovet on kiinni ja ulkona käydään talutushihnojen kanssa. Kuvittelehan sama ihmisen kohdalla ettei päästetä asunnosta minnekään kuin narun päässä

toim. huom. monet koirat liikkuvat vapaana lenkillä, samoin ulkokissat palaavat kotiin reissuiltaan.

 

 

Ap

Koska ovat ehdollistettu suurimman osan elämästään, että ruoka tulee omistajalta. Koiraa on myös jalostettu tähän, eli hakeutumaan ihmisen lähelle ja kerjäämään tältä

Onko siinä jotain vikaa? Ensin puhuit että koira on vankina, ja kun ei olekaan niin se onkin ehdollistunut.

Olenhan minäkin ehdollistunut hakeutumaan ihmisten seuraan koska tykkään ihmisistä ja hyödyn heistä. Kuolisin yksin metsässä varmaan muutamassa päivässä.

 

 

Ap

Hyödyt ihmisistä? Kerro miten? Ovatko hyödykkeitä jotka heitetään menemään sitten kun hyödykkeeltä loppuu rahat tai tulee joku kriisi?

Hyödyn siten että kuljen ihmisten rakentamilla teillä, käytän ihmisten tuottamia terveys- ja ruokapalveluja, ajan ihmisten kokoamalla autolla, asun ihmisten rakentamassa talossa, käyn ihmisten aikaansaamassa puljussa töissä yms. Lisäksi saan läheisiltä ihmisiltä turvaa, rakkautta ja sisältöä elämääni.

Ap

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin lemmikki pettää tai haukkuu paitsi koirat ja lemmikki ei jätä yksin hädän hetkellä . Lemmikki ei arvostele ulkonäköä .

Miten se nyt voisikaan kun on riippuvainen emännän/isännän ylläpidosta eikä muutenkaan pääse karkuun kun ovet on kiinni ja ulkona käydään talutushihnojen kanssa. Kuvittelehan sama ihmisen kohdalla ettei päästetä asunnosta minnekään kuin narun päässä

toim. huom. monet koirat liikkuvat vapaana lenkillä, samoin ulkokissat palaavat kotiin reissuiltaan.

 

 

Ap

Koska ovat ehdollistettu suurimman osan elämästään, että ruoka tulee omistajalta. Koiraa on myös jalostettu tähän, eli hakeutumaan ihmisen lähelle ja kerjäämään tältä

Onko siinä jotain vikaa? Ensin puhuit että koira on vankina, ja kun ei olekaan niin se onkin ehdollistunut.

Olenhan minäkin ehdollistunut hakeutumaan ihmisten seuraan koska tykkään ihmisistä ja hyödyn heistä. Kuolisin yksin metsässä varmaan muutamassa päivässä.

 

 

Ap

Hyödyt ihmisistä? Kerro miten? Ovatko hyödykkeitä jotka heitetään menemään sitten kun hyödykkeeltä loppuu rahat tai tulee joku kriisi?

Hyödyn siten että kuljen ihmisten rakentamilla teillä, käytän ihmisten tuottamia terveys- ja ruokapalveluja, ajan ihmisten kokoamalla autolla, asun ihmisten rakentamassa talossa, käyn ihmisten aikaansaamassa puljussa töissä yms. Lisäksi saan läheisiltä ihmisiltä turvaa, rakkautta ja sisältöä elämääni.

 

 

Ap

Ja mitäs nää ihmiset susta sitten "hyötyy"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin lemmikki pettää tai haukkuu paitsi koirat ja lemmikki ei jätä yksin hädän hetkellä . Lemmikki ei arvostele ulkonäköä .

Miten se nyt voisikaan kun on riippuvainen emännän/isännän ylläpidosta eikä muutenkaan pääse karkuun kun ovet on kiinni ja ulkona käydään talutushihnojen kanssa. Kuvittelehan sama ihmisen kohdalla ettei päästetä asunnosta minnekään kuin narun päässä

toim. huom. monet koirat liikkuvat vapaana lenkillä, samoin ulkokissat palaavat kotiin reissuiltaan.

 

 

Ap

Koska ovat ehdollistettu suurimman osan elämästään, että ruoka tulee omistajalta. Koiraa on myös jalostettu tähän, eli hakeutumaan ihmisen lähelle ja kerjäämään tältä

Onko siinä jotain vikaa? Ensin puhuit että koira on vankina, ja kun ei olekaan niin se onkin ehdollistunut.

Olenhan minäkin ehdollistunut hakeutumaan ihmisten seuraan koska tykkään ihmisistä ja hyödyn heistä. Kuolisin yksin metsässä varmaan muutamassa päivässä.

 

 

Ap

Hyödyt ihmisistä? Kerro miten? Ovatko hyödykkeitä jotka heitetään menemään sitten kun hyödykkeeltä loppuu rahat tai tulee joku kriisi?

Hyödyn siten että kuljen ihmisten rakentamilla teillä, käytän ihmisten tuottamia terveys- ja ruokapalveluja, ajan ihmisten kokoamalla autolla, asun ihmisten rakentamassa talossa, käyn ihmisten aikaansaamassa puljussa töissä yms. Lisäksi saan läheisiltä ihmisiltä turvaa, rakkautta ja sisältöä elämääni.

 

 

Ap

Ja mitäs nää ihmiset susta sitten "hyötyy"?

Ketkä? Tienrakentajat? Vai autojen? Terveydenhuollon ammattilaiset?

Eivät suoraan mitenkään, paitsi että saavat elantonsa siitä että ihmiset ostavat ja käyttävät palveluja.

Läheiset ihmiset hyötyvät minusta samalla tavoin kuin minä heistä.

Ap

Koirat ja kissat on ihmisen jalostamia omiin tarpeisiinsa. Ihmekös , että toimivat ihmisen "palvelijoina" monella tavalla. Sitten on kurjaa kun menetetään tämä uskollinen kaveri. Jotenkin sairasta ihmiseltä ja egoistista. Mutta ihminen onkin epäonnistunut evoluution tulos.

Otsikointi johtaa harhaan, tässähän ei katsottu niitä jotka ovat menettäneet kummatkin että kumpi oli pahempi, on vain vertailtu niitä jotka ovat menettäneet toisen. Kai se lemmikin kuolema tuntuu tosi pahalta jos ei ole ikävämpää vertailukohtaa itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Otsikointi johtaa harhaan, tässähän ei katsottu niitä jotka ovat menettäneet kummatkin että kumpi oli pahempi, on vain vertailtu niitä jotka ovat menettäneet toisen. Kai se lemmikin kuolema tuntuu tosi pahalta jos ei ole ikävämpää vertailukohtaa itsellä.

"Tutkimuksessa nousi esiin myös yllättävä havainto: noin viidennes ihmisistä, jotka olivat kokeneet sekä lemmikin että ihmisen menetyksen, sanoi lemmikin kuoleman tuntuneen pahemmalta."

Ap

Kyllä voin tunnustaa, että olen surrut jokaisen koirani kuolemaa enemmän kuin appiukon, joka eläisssään oli minulle varsin ilkeä. Hänen monttubileensäkin meni minulta helposti kuivin silmin, vaikka muuten olen itkupilli.

Kun ottaa lemmikin niin pitää samalla tajuta että se myös kuolee joskus. En ota osaa kenenkään eläimiin. Miniä murjotti varmaan puoli vuotta kun en ymmärtänyt miksi koiran lopetus oli niin kova juttu. Kun sen on ottaessaan tiennyt,

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa lemmikin niin pitää samalla tajuta että se myös kuolee joskus. En ota osaa kenenkään eläimiin. Miniä murjotti varmaan puoli vuotta kun en ymmärtänyt miksi koiran lopetus oli niin kova juttu. Kun sen on ottaessaan tiennyt,

Erikoinen ajatuskuvio. Kyllähän kaikki tietävät että sekä ihmiset että eläimet kuolevat joskus. Ei kai se surua poista tai edes vähennä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa lemmikin niin pitää samalla tajuta että se myös kuolee joskus. En ota osaa kenenkään eläimiin. Miniä murjotti varmaan puoli vuotta kun en ymmärtänyt miksi koiran lopetus oli niin kova juttu. Kun sen on ottaessaan tiennyt,

Erikoinen ajatuskuvio. Kyllähän kaikki tietävät että sekä ihmiset että eläimet kuolevat joskus. Ei kai se surua poista tai edes vähennä.

 

 

Ap

No turha sellaista on surra mikä on ollut vuosia tiedossa. Toisin kuin vaikka sukulaisen yhtäkkinen sairaus tai menettäminen. Ne ovat oikeita surun aiheita, ei mikään koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa lemmikin niin pitää samalla tajuta että se myös kuolee joskus. En ota osaa kenenkään eläimiin. Miniä murjotti varmaan puoli vuotta kun en ymmärtänyt miksi koiran lopetus oli niin kova juttu. Kun sen on ottaessaan tiennyt,

Erikoinen ajatuskuvio. Kyllähän kaikki tietävät että sekä ihmiset että eläimet kuolevat joskus. Ei kai se surua poista tai edes vähennä.

 

 

Ap

No turha sellaista on surra mikä on ollut vuosia tiedossa. Toisin kuin vaikka sukulaisen yhtäkkinen sairaus tai menettäminen. Ne ovat oikeita surun aiheita, ei mikään koira.

En ymmärrä, mutta en taida edes yrittää. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa lemmikin niin pitää samalla tajuta että se myös kuolee joskus. En ota osaa kenenkään eläimiin. Miniä murjotti varmaan puoli vuotta kun en ymmärtänyt miksi koiran lopetus oli niin kova juttu. Kun sen on ottaessaan tiennyt,

Erikoinen ajatuskuvio. Kyllähän kaikki tietävät että sekä ihmiset että eläimet kuolevat joskus. Ei kai se surua poista tai edes vähennä.

 

 

Ap

No turha sellaista on surra mikä on ollut vuosia tiedossa. Toisin kuin vaikka sukulaisen yhtäkkinen sairaus tai menettäminen. Ne ovat oikeita surun aiheita, ei mikään koira.

Tämä on ihan oikea periaate. Kun anoppi kuoli 73-vuotiaana, en surrut yhtään koska sen ikäisen ihmisen olettikin jo kuolevan. Koirani taas kuoli 8-vuotiaana ennen aikojaan ja sen menetystä suren vieläkin vaikka kohta on kulunut jo vuosi.

Mä muistan, kuinka eräs ex työkaveri sanoi ihan suoraan, että hänen vanhan koiransa kuolema tuntui pahemmalta kuin isän kuolema. Nainen oli asunut Ruotsissa pitkään ja välit isään oli vuosien varrella etääntyneet, ei siis mitään vihanpitoa, mut eivät olleet läheisiä. Koira oli siinä arjessa aina lähellä.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minä olen surrut omia lemmikkejä paljon enemmän, kuin suurinta osaa ihmisistä jotka on ympäriltä kuolleet.

En ne naapurit ja työkaverit ole sillä lailla läheisiä, vaikka niiden kanssa tekemisissä onkin. 

Äidin kuolema oli kova paikka  ja jos omille lapsille tapahtuisi se olisi pahinta mitä ikinä voisi sattua. 

Mutta muuten suren oikeastaan vieläkin yhtä kissaa lapsuudestani joka oli minulle äärettömän rakas ja se oli menty lopettamaan. Siihen aikaan kissan henki ei ollut paljonkaan arvoinen :( Ja nyt aikuisena yhden koiran kuolema sai minut masentumaan puoleksi vuodeksi. Selvisin siitä vasta, kun sain uuden koiran joka nosti minut pois alhosta.  

Nyt sitten pitää pelätä sen kuolemaan, kun ikää alkaa koiralla jo olla. 

Kyllä, rakkaan lemmikin kuolema on paha paikka, mutta niin on rakkaan ihmisenkin kuolema. Mutta en jaksa surra ihmisiä, jotka ei ole olleet minulle rakkaita. 

Minulta on kuollut lapsi, enkä pysty rinnastamaan sitä surua kenenkään muun läheisen ihmisen tai eläimen kuoleman aiheuttamaan suruun.

Tässä viitataan taas siihen typerään tutkimukseen joka haluaa epänormalisoida kuolemansurun ja määritellä sen pitkittyneeksi suruhäiriöksi (PGD, prolonged grief disorder).

Jokaiselle tärkeimpiä on ne omat läheiset, oli ne sitten ihmisiä tai eläimiä. Ne, joiden kanssa jakaa arjen ilot ja surut. Ei kukaan ulkopuolinen voi tulla määrittelemään ketä saa ja ketä pitää surra eniten. Jollekin se läheisin on oma lemmikki, toiselle taas puoliso, vanhempi tai sisarus.