City: "Moni kokee lemmikin kuoleman pahempana kuin läheisen menetyksen"

Koirahan onkin ihmisen paras ystävä ja läheisempi kuin oma puoliso tai lapsi.

Ongelmat ihmissuhteissa sysätään aina sen syyksi joka suostuu ja haluaa kantamaan vastuunsa, eli toisin sanoen pyrkii kasvamaan ja kehittymään. Joka virheellisyytensä ja epätäydellisyytensä myöntää, se ongelman aiheuttajan leiman kantaa. Ts. Ihmissuhteissa usein on itsekkyyden, egon ja ylpeyden aiheuttamia konfliktitilanteita joista jää kaunoja ja kolhuja. 

Lemmikkien kanssa vika löytyy aina itsestä, ei eläimestä, eikä siitä tarvitse vääntää tai asiaa arvuutella. Mahdollisten ongelmien syy on aina peilissä, koska eläin ei manipuloi, kieroile tai pelaa egoistisia valtapelejä, vaan kaikki on suoraviivaista ja mutkatonta, pelkkää puhdasta rakkautta ja ystävyyttä - jos itse siihen kykenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

citynaisille kissa on tärkeämpi kuin mies

Kenelle tahansa oma lemmikki on tärkeämpi kuin random mies. 

Niin: oma lemmikki ja "random" mies.

Mutta tuo edellinen kirjoittaja ei tarkoittanutkaan "random" -miestä, vaan - samoin - naisen OMAA miestä, jonka kanssa naisella on / olisi vakituinen ja vakiintunut rakkaus- ja seksisuhde.

Mutta ei siinä mitään: pidä toki jalkasi ristissä ja elä pidättäytyväisessä impeydessäsi loppuun saakka. Ei noin haluttomasta naisesta miehelle suurta iloa olisikaan ja koko homma olisi miehenkin kannalta falskia ja epäaitoa.

Perus-Jamppa - snadisti yli 50 v

Aika usein omistaja joutuu tekemään sen päätöksen milloin lemmikin on aika lähteä, ihmisten kohdalla kuolema tulee kun se tulee, mutta et joudu sanomaan, että äiti on nyt niin vanha ja raihnainen, että eutanasia olisi nyt paikallaan. 

En sanoisi että läheisen kuolema on pahempi tai helpompi, se on erilainen menetys, eikä niitä voi verrata. 

Koirani ovat minulle miestäni tärkeämpiä joiltain osin, eikä tämä ole hänelle mikään ongelma. Luonnollisestikaan aviomies ja koirat eivät ole verrannollisia...

Valitsisin tietenkin hyvän ystäväni tai tuon mieheni koirien ohi jos olisi joku elämän ja kuoleman "ihminen vs. eläin"-tilanne, mutta realistisesti sellaisia ei ole. 

Saati sitten jos joku vähän etäisemmäksi jäänyt mummi kuolee. Omista biologisist  vanhemmistani en perusta, mutta miehen vanhemmat ja mies itse ovat tulleet todella rakkaiksi ja kenenkään heidän menetyksensä tulisi olemaan hirveä. 

Tai hyvän ystäväni menetys.

Mutta todella iäkkäiden ihmisten, joiden kanssa ei elä, kuolema on ikäänkuin luonnollinen asia ja se ei muuta arkea kohtuuttomasti.