Miehen pukeutumisesta... en voi mitään mutta minua ärsyttää siis

Vierailija:

Jonkin verran voi toisen vaatevalintoja ohjailla, mutta kyllä se on vaan niin että jokaisella on oma maku eikä toinen voi siihen loputtomasti puuttua. Itsekin haluaisin että mies pukeutuisi vähän rennommin, ja onneksi ammatinvaihdon kautta se on osittain toteutunutkin (ennen oli korkeassa asemassa bisnesmaailmassa, mutta vaihtoi ihmisläheiseen työhön). Ostelen miehelle vaatteita jouluna ja syntymäpäivänä, ja joskus ollaan oltu yhdessä vaateostoksillakin (lähinnä ulkomaanmatkojen yhteydessä) mutta väkisin en tuppaa mukaan enkä myöskään raahaa häntä vastentahtoisesti minnekään.

----------

Ihan ihme touhua " ennen ei lähetä mihinkään ennen ku on vaatteet vaihdettu." Uskomatonta, puhutteko todella raikkaillenne noin. Tällain sanon korkeintaa vain lapsilleni. Jos ei ole tarpeeksi vaatetta pakkasella.

en ole koskaan oikeen ymmärtäny tuota että naiset pukee miehensä.:) Kuulostaa tosi oudolta. Ei tulisi mieleenkään alkaa leikkii äitiä miehelle.



JA oikeesti häpiättekö miehiänne? Missä on itsetunto?

Ymmärrän kyllä, että voidaan joskus vinkata esim. eikös se ja se pusero sopisi noihin housuihin kivasti tms. mutta että ihan kauppaan asti mennään miehen vaatteet valitsemaan ja kotona etsitään vaateparsi esille juhliin lähtiessä. Jotenkin kauhealta kuulostaa tuollainen miehen alentaminen lapsen asemaan. Ei kai nyt oma arvo oikeasti miehen pukeutumisesta ole kiinni?

mutta jatkan.



mun mies on sitä tyyppiä ettei tykkää kierrellä vaatekaupoissa. tykkää kun ostan sille, housuja on vaikea ostaa, sillon lähtee aina mukaan.

olen töissä miestenvaateliikkeessä ja asiakaskuntaamme kuuluu kaikkia näitä edellämainittuja miestyyppejä.

Mutta sellaisen seikan ole työssäni huomannut, että perus duunarijannu tulee yksin kauppaan ja kysyy myyjän mielipidettä ja antaa palvella. Tämä mies myös ostaa paljon, joten ikinä ei saa arvioida varallisuutta työvaatetuksen perusteella.



Sitten on pukumiehet (kuka mistäkin syystä puku päällä), usein statuksen ylläpito on jo muuten heille niin kallista että vaatteisiin ei ole varaa laittaa rahaa. Saattaa olla kallis puku päällä ja huudellaan että kyllähän mulla pukuja riittää ja vaimo kantaa aina paitoja kotiin. Nämä miehet eivät osaa tehdä mitään päätöksiä itse, vaan tulevat sitten vaimon, tyttöystävän tai äidin (ihan totta) uudelleen myöhemmin " paremmalla ajalla" .

Vaikeimpia asiakkaita on buutsimiehet lieskapaitoineen... kun ei nää sovi mun tyyliin ( mihin tyyliin) ja ovat menossa ihan pokkana esim. jonkun häihin niissä mustissa farkuissaan ja buutseissaan. " Tää on mun juttu" -tyylillä, mutta puhetta ymmärtävät nämäkin, mikäli liekkipaitatyttöystävä ei säestä vieressä =)

Ja joo, mä lähden Aina vaatekaupoille mukaan. Mieskin on näin toivonut, arvostaa mun tyylitajuani, vaikka vaateostoksilla käynti on yleensä aikamoista vääntöä, kun mies on just tätä tyyppiä, että kaikkien vaatteiden pitäisi olla mukavia. Mukava tarkoittaa lököttävää, tylsää ja toisinaan junttiakin pukeutumista... Jos mies saisi päättää, hän pukeutuisi aina verkkareihin (kulahtaneisiin) tai niin kuin olisi lähdössä Lappiin patikoimaan. Töihin täytyy tietenkin pukeutua siististi.

Mieheltä jotenkin puuttuu tilannetaju pukeutumisessa. No puvun ja paidan osaa tietysti laittaa töihin kun vaaditaan, mutta semmoisina " casual" päivinä lähtee töihinkin helposti ihan röntsävaatteissa, jos ei vähän katso perään.



Sama myös toisinpäin: uudet ja hyvät vaatteet jätetään päälle kun lähdetään lapsen kanssa pihalle, samat kengät on työ- ja vapaa-aika käytössä ja siten aina kuraiset. Ei vaihda kotiin tultuaan välttämättä heti rennonpia vaatteita, vaan on sitten paita ja puvun housut päällä ja näyttää hassulta sohvalla röhnöttäessään.



Kylään kun lähdetään, niin laittaisi joko paidan + kravatin, tai sitten ihan t-paidan, ihan kuin siinä välissä ei olisi mitään.



Luulen että syynä on se, että pukeutumisasiat ei vaan kiinnosta, eikä tunnu tärkeiltä, siellä päässä liikkuu jotain muuta muka paljon tärkeämpää. Yritän ottaa rennosti, ja puutun asiaan vain äärimmäisissä tilanteissa.

Mun miehellä on kaksi hyllyllistä teepaitoja, yksi villapaita ja yhdet farkut. Sekä kolmet verkkarit. Kotona on noi verkkarit päällä ja kodin ulkopuolella farkut jalassa. Paidan ja kalsarit ja sukat vaihtaa päivittäin.

Lahjaksi se on saanut kasapäiten kauluspaitoja, mutta kolme kertaa oon nähnyt sellaisen hänen päällään näiden kuuden vuoden aikana. Häissämme, isänsä hautajaisissa ja kummityttömme ristiäisissä.

Ollaan asiasta kyllä puhuttu, mutta hän ei voi sietää kiristäviä kaula-aukkoja, hiostavia suoria housuja, kuristavia kravaatteja, vaan viihtyy sellaisissa vaatteissa joissa tuntuu hyvältä.

Ehkä me ollaan hauskan näköinen pari kun itse tykkään näteistä ja muodikkaista vaatteista (en merkki), mutta mitä sitten, MINÄ en rupea mieheni puolesta häpeämään, hävetköön itse.

Onko sillä oikeesti teille niin paljon merkitystä mitä muut ihmiset ajattelevat teidän miehenne pukeutumisesta? Vai oletteko itse niin pinnallisia ettette nää vaatteiden alle ?

Mutta kuvittelepa aikuinen mies vuoden -87 tiukassa verkkatakissa (hankittu 13-vuotiaana, mutta hyvinhän se vielä mahtuu ja on ihan ehjäkin) jossa värisävyt ovat linjaa valkoinen-neonpinkki-neonvihreä. Näky on suoraan Pulttiboisista tai jostakin. Enkä halua, että kukaan pidättelee naurunpyrskähdyksiä mieheni nähdessään...

Minä kuulun tämän ketjun enemmistönaisiin, jotka edes yrittävät pukeutua kivasti ja asianmukaisesti, mutta mies ei tosiaankaan. Töissä on puku päällä nykyään päivittäin ja kraka kireällä, koulutusta on hankkinut tohtorintittelin verran, mutta auta armias vapaa-aikaa. Päällä on liian pienet tai liian suuret farkut, rikkinäiset tai likaiset. Paitana virttynyt t-paita ja joku collegeviritys vuodelta öö. Mitähän näille tekis?

Tietysti äijäasennetta. Heavymetallia!

Siis perusinsinöörilook, suorat housut, kauluspaita ja pikkutakki + " siisti" (eli liian lyhyt, ei muotoa) tukka ja parta ajettu. Yäk.

Kuunnelkaa parisuhdeneuvojia, niin jos ette hyväksy miestä/naista ryysyissä ja kaljamahassa, olette narsisteja...