Miehen pukeutumisesta... en voi mitään mutta minua ärsyttää siis

Vierailija:

.... Eli käyttää aina mustia farkkuja tai maastokuvioisia housuja, pilottitakkia, bootseja ja niitä mustia tribaali/pääkallo/viikatemies/prätkä paitoja. Mikä minusta on ok, koska on yhtenäinen tyyli ja kuvastaa hänen asennettaan ja elämänkatsomustaan.

On sellaisessa työssä, jossa joutuu käyttämään pukua, toisaalta taas harrastaa urheilua ja panostaa urheiluvaatteisiin. Kaapista löytyy kuudet lenkkarit ja vähintään kahdeksan erilaista lenkkeilyasua. Ja sitten tietysti vajaa kymmenen kallista pukua. Näihin vaatteisiin kyllä panostaa rahallisesti, mutta ei mihinkään siltä väliltä. Ns. normaalit vaatteet on aika vähissä. Löytyy 10 vuotta vanhoja farkkuja ja collegepaitoja (ja salihousuja, yök!) 80-luvulta. Huoh.



Olen yrittänyt aina joululahjaksi tms. ostaa jotain kivannäköisia paitoja ym. mutta mies on ruvennut jo etukäteen esittämään toivomuksia että ei sitten pehmeitä paketteja. Olen kyllä onneksi saanut miehen pikkuhiljaa tajuamaan, että se liukasta kangasta oleva neonvärinen verkkatakki vuodelta -88 ei ole niin kauhean tyylikäs kyläilyvaate...

Mut oon saanu sen " koulutettua" silleen et nyt se jo kysyy että mitäs sitä tällä kertaa laittas päälle jos ollaa johkii lähös.

oma mieheni on ihan kokonaan saksalainen, tosin asunut Suomessa jo yli 10 vuotta. Mutta tosiaan, partaa tuskin ajaisi, jos en vuosikausia olisi siitä huomauttanut, vaatteiden silityksenkin on nyt jo oppinut, mutta tosiaan suuttuu, jos huomautan jotain vaatteistansa, jotka on aika retkuja usein. Väittää minua ylisiistikisi, jota en todellakaan ole. Huaah. Rasittava ongelma ja ollut meillä jo monta vuotta, mutta muuten on tosi hyvä mies, joten koetan painaa villaisella tämän asian.



Mekin asutaan kaupungissa ja mies akateemisessa työssä, tosin ei mikään ns. bisnesala, jossa täytyisi olla ulkoisesti edukseen.

Mies ei esimerkiksi koskaan pidä solmiota, ja pukuakin vain häissä ja hautajaisissa. Kyse on hänen periaatteestaan, ja arvostan sitä, että periaatteita on.



Aika boheemin sorttinen tyyppi on muutenkin, johtunee ystäväpiiristä, koulutuksesta ja taideammatista. Samalta näyttävät ystävätkin. Enkä vaihtaisi pois. Antaa miehen pitää oma tyylinsä, risat farkutkin, koska on muuten siisti, peseytyy kahdesti päivässä, alusvaatteet, sukat yms. ovat aina kunnossa. Vaatteet voivat olla kuluneita, mutta aina puhtaita ja hyväntuoksuisia. Eiköhän tämä ole tyylikysymys.



Mies on myös usein neuvotteluissa yms. eikä koskaan muuta tyyliään. Siellä se pukumiesten kanssa istuu farkuissaan ja huppareissaan.

työnsä puolesta puolustusvoimien tarjoamaan kurkkusalaattiin, mutta kotosalla ollessaan jos vaikka lähdetään kaupunkiin se kiskoo aina päällensä hupparin ja farkut. Ei siinä, vaatteet on ihan siistit, mutta kun se ei edes omista mitään muuta pukujen lisäksi on huppareita ja farkkuja. Ikää on 26 v ja mä oon koittanut sille sanoa, et käydään ostaan vaikka joku siisti neulepaita, mutta ei. Enkä tarkota edes mitään sellasta dressmannin perusneuletta vaan jotain siistiä ja edes hieman muodikasta. Jos ulos lähdetään, mennään syömään tms. niin sitten hän kyllä pukeutuu siististi kauluspaitaan. Sanomattakin selvää, että hänellä on hiukset ja parta siistitty työnsä vuoksi. :) Se on sellanen perusäijä.

- näin olen ajatellut omasta akateemisesta miehestä. Sen verran olen saanut tahtoani läpi, että mies omistaa nykyään tumman puvun, yhden pikkutakki ja suorat housut -yhdistelmän sekä muutaman kravatin, mutta näitä käytetään vain muutamia kertoja vuodessa. Mustat farkut ja nahkarotsi ovat miehen uniformu niin töissä, iltamenoissa kuin leikkipuistossakin...

Kaupungilla olemme varmaan huvittava näky.. mies tepastelee edellä kuin riikinkukko ja minä pöllähtelen perässä kuin riparapa. Olen sanonut että vapaa-ajalla voisit vähän rennompaa laittaa, mutta ei auta.

aluksi katoin kaikki lumput pois, sitten pikkuhiljaa siirsin kuluneet vaatteet työvaatteeksi(on perus duunari). nykyään käyään aina yhessä ostaa sille vaatteita. ite osaan ostaa paidat mutta housujen koko on hankala tietää. ja kysyy aina multa ku ollaan johonki lähössä että passaako.



ja pukeutuu esim. kylään farkkuihin ja neuleeseen, juhliin laittaa vaan kauluspaidan, ei tykkää pitää normaalisti niitä.



mun mielestä on huvittava ku jotkut pitää lenkkareita niinku kävelykenkinä, esim farkkujen kans. aika ällöttävän näköstä. en ite laittas eikä meiheni.



ja tykkään myös että lapsetkin on siisteissä vaatteissa, kotona voi pitää huonompia mutta aina kun kylään tms. lähetään katon et on puhtaat ja siistit vaatteet.

hepulin meinasin saada kun tuli työmatkalta Versacen paidan kanssa. Stna prkle sillä hinnalla meikäläinen ois saanut useamman kappaleen erilaisia paitoja tai vaikka lapselle polkupyörän. Ärsyttää!! Ja sitten se puolustautuu että omia rahojaan käyttää(totta) ja että " en ole kieltänyt sinuakaan laittamasta enemmän rahaa pukeutumiseen, ostaisit laatua etkä niitä kappahlin rytkyjä" -totta, mutta kun niitä rahareikiä on muitakin enkä koe saavani lisäarvoa siitä että paitani sisäpuolella lapussa lukee joku trendikäs tuotenimi. Tai auta armias että paitani rintamuksessa paistaisi isolla brandin nimi, sama kuin kuuluttaisi koko maailmalle " minulla on huono itsetunto ja pönkitän sitä kertomalla että minulla on kallis paita päällä" .

pukemaan puhdasta/ehjää / asiallista päälle jos johonkin lähdetään.

Ja kyllä mun ukolle ainakin puhe menee perille kun nätisti asiasta sanoo, että jos ei ala vaate vaihtua ei lähdetä minnekkään.

En jaksanu lukee koko ketjua, pisti vaan silmään jonkun fiksun akateemikon vertaus taas duunareista ja akateemikoista ja heidän pukeutumistavoistaan... HEH HEH, sainpas taas hyvät naurut, kiitos sinulle joka sen kirjoitit!



Minulla on miehenä kultainen perusduunari (enkä mihinkään tylsään kliiniseen metroseksuaaliakateemikkoon ikinä vaihtais) ja koskaan ei ole tarvinnut hävetä hänen pukeutumistaan. Tyylikäs mies ja osaa pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla. Kysyy myös minun mielipiteitäni ja osaa ostaa yksinäänkin vaatteita. Ja töissä kulkee niissä oljyisissä haalareissa :)

Se on arvonimi, jonka tasavallan presidentti myöntää erityisen ansioituneelle tieteentekijälle tai joskus taiteilijalle. Akateemisen koulutuksen hankkinut ei TODELLAKAAN ole akateemikko.



Ja noin koko keskusteluun -- meilläkin ns. boheemi pukeutuja, joka kyllä sopii minulle. Mies ostaa laadukkaita ja kivoja oman tyylisiään vaatteita, ja käyttää niitä puhtaina, mutta näyttää aina samalta. Kulahtneet mutta kivat Diesel-farkut, Ben Sherman-paita, slimmattu pikkutakki esim. samettia, merkkitennarit ja sänki. Pitkähkö sotkuinen tukka, josta on tosi tarkka. Joskus olisi kuitenkin kiva nähdä mies vaikka puvussa...

niin, mun mies on duunari, vaikka omaa yritystä pyörittääkin. Hän on älykäs, empaattinen, käsistään kätevä ja kunnollinen mies, vieläpä tienaa hyvin, vaikka ei ole käynyt kuin 2 vuotta ammattikoulua.



Hänen pukeutumisensa ei tee hänestä silti huonoa aviomiestä, hän on maailman paras isä lapsilleen ja todella ihana ja minut huomioon ottava aviomies. Yhdessä me olemme olleet 9 vuotta ja edelleen meillä menee hyvin.

Jos mieheni olisi sellaista itseään alati peilaavaa tyyppiä, niin tuskinpa olisin häntä ottanutkaan, mutta tietenkin aina on parantamisen varaa pukeutumisessa.

Niin raivostuttavaa aina odottaa kun vaihtaa vaatteita....

eivät ikinä ole vedonneet muhun millään tavalla, kaikki samanlaisia nutipäitä univormussaan :) Tosin, mikään trendipellekään ei ole minun makuuni, eikä verkkahousu- tai farkkumies.

Omaan makuuni ovat juuri tässä ketjussa parjatut boheemit pukeutujat, rento, oma tyyli on kiva, tummahkoja värejä ja laadukkaita materiaaleja. Siinä se. Puhtaita tietysti. Ja parransänki saa olla mainiosti :)

Mies ostaa varmaan enemmän vaatteita kuin minä ja ainakin kalliimpia. Käy yksin vaateostoksilla ja ostaa kyllä tyylikkäitä vaatteita.

Jonkin verran voi toisen vaatevalintoja ohjailla, mutta kyllä se on vaan niin että jokaisella on oma maku eikä toinen voi siihen loputtomasti puuttua. Itsekin haluaisin että mies pukeutuisi vähän rennommin, ja onneksi ammatinvaihdon kautta se on osittain toteutunutkin (ennen oli korkeassa asemassa bisnesmaailmassa, mutta vaihtoi ihmisläheiseen työhön). Ostelen miehelle vaatteita jouluna ja syntymäpäivänä, ja joskus ollaan oltu yhdessä vaateostoksillakin (lähinnä ulkomaanmatkojen yhteydessä) mutta väkisin en tuppaa mukaan enkä myöskään raahaa häntä vastentahtoisesti minnekään.

Työnantaja lahjoittaa työntekijöilleen useamman kerran vuodessa vaatteita, joissa on firman logo. Meillä on siis T-paitoja, gollegeja, paitapuseroita, ulkoilupukuja, lippiksiä yms. joissa kaikissa loistaa firman logo. Ja mies tietenkin käyttää niitä joka paikassa, kun on kerran ilmaiseksi saanut. Ja näyttää aina kävelevältä mainostaululta!

Vierailija:

eivät ikinä ole vedonneet muhun millään tavalla, kaikki samanlaisia nutipäitä univormussaan :) Tosin, mikään trendipellekään ei ole minun makuuni, eikä verkkahousu- tai farkkumies.

Omaan makuuni ovat juuri tässä ketjussa parjatut boheemit pukeutujat, rento, oma tyyli on kiva, tummahkoja värejä ja laadukkaita materiaaleja. Siinä se. Puhtaita tietysti. Ja parransänki saa olla mainiosti :)