Lue keskustelun säännöt.
Yle: Lukiolaiset tarvitsevat yhä enemmän tukea: osa on niin ahdistuneita, että opiskelu luokassa ei onnistu
16.03.2026 |
Tässä jutussa kerrotaan, että yhä useampi lukiolainen tarvitsee tavallista enemmän tukea, mutta lukiossa sitä ei ole tarjolla samalla tavalla kuin peruskoulussa. Muutos voi tulla nuorelle rajuna vastaan, koska peruskoulussa tukea on usein saanut helpommin ja lähempänä arkea, kun taas lukiossa apua pitää osata hakea itse. Erityisesti sosiaalinen ahdistus, neurokirjon haasteet ja yleinen pahoinvointi näkyvät nyt entistä selvemmin. Esimerkkilukiossa yksi erityisopettaja vastaa noin 700 opiskelijasta, mikä kertoo aika suoraan siitä, että resurssit ovat niukat.
Jutun ydin on se, että lukio on rakennettu melko saman kaavan mukaan kaikille, vaikka opiskelijoiden tilanteet vaihtelevat paljon. Osa nuorista pärjää hyvin, mutta osa uupuu jo siinä vaiheessa, kun pitäisi yhtäkkiä olla itsenäinen, sosiaalinen, tehokas ja koko ajan oma aloitteinen. Tukea voidaan antaa joillain tavoilla, kuten pidemmällä opintoajalla, mutta kaikille sekään ei riitä. Silloin kysymys ei ole vain yksittäisten nuorten jaksamisesta vaan siitä, onko koko järjestelmä jäänyt jälkeen todellisuudesta.
Tämä uutinen paljastaa aika rumasti sen, miten Suomessa jaksetaan puhua nuorten hyvinvoinnista, mutta kun pitäisi oikeasti järjestää apua, seinä tulee vastaan heti lukion ovella. Peruskoulussa voidaan vielä tukea, ohjata ja joustaa, mutta lukiossa moni saa käytännössä kuulla, että nyt pitäisi pärjätä itse. Ja sitten ihmetellään, miksi ahdistus kasvaa ja miksi osa ei pysty edes olemaan luokassa. Ei tämä kuulosta sivistysvaltion onnistumiselta vaan siltä, että vaikeimmat nuoret työnnetään hienovaraisesti syrjään juuri silloin, kun heidän pitäisi saada eniten tukea.
Vielä karumpaa on se, että lukio pidetään väkisin samanlaisena kaikille, vaikka kaikki eivät selvästi lähde samalta viivalta. Moni nuori on täysin kykenevä ja lahjakas, mutta ei mahdu siihen kapeaan malliin, jossa pitää olla yhtä aikaa sosiaalisesti vahva, itsenäinen ja jatkuvasti suorittava. Kuinka kauan tätä jaksetaan kutsua "vaatimustasoksi", jos lopputulos on se, että yhä useampi nuori voi huonosti?
Kommentit (200)
"Itse kävin lukion 90-luvulla ja olihan se raskasta. Opittavaa oli todella paljon. Ensin istut koulussa klo 8-16 koko ajan uutta oppien, sitten kotiin tekemään läksyt ja siinähän se loppuilta menikin. Nukkumaan ja sama rumba aamulla uudestaan. Tuota 2,5 vuotta putkeen joka päivä maanantaista perjantaihin."
Kenellä oli 8-16 päiviä joka päivä koko lukioajan? Itsellä 90-luvulla oli ehkä yksi 8-16 päivä viikossa ja joka jaksossa ei ollut ainuttakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää ainesta nuoriso, peruskoulun jälkeen vuodeksi terapiaan ja sitten eläkkeelle vai?
Vierailija kirjoitti:
Amis on hyvä vaihtoehto niille, jotka ei pärjää lukiossa. Tai johonkin varastoon duuniin.
amikse ssavasta pitää osata tehdä
tiktokissa näitä pissiksiä jotka esittää yö-eväitä ja kertoo miten heilä on pidennetty kirjoitus aika ... diagnoosi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten meinaa selvitä työelämässä, jos jo pelkkä lukio ahdistaa noin paljon? Onneksi itsellä on enää 10 vuotta eläkkeeseen, niin ei tarvitse ihan hirveän montaa vuotta näitä lumihiutaleita työpaikalla katsoa.
Voin kertoa kesätyöntekijöiden lähiesihenkilönä, että on kahdenlaisia kesätyöntekijöitä. Joko heillä on ihan valtavat suorituspaineet pienestäkin yksinkertaisesta hommasta, josta ei ole edes väliä miten sen tekee kunhan jotain tekee, tai sitten kiinnostuksen taso on nolla ja on ilmoittamattomia poissaoloja yms.
Kumpi tyyppi on sinusta parempi? Neuroottinen vai välinpitämätön?
Itse muistan aikoinaan nuorena olleeni aika neuroottinen kesätöissä määrättyjen tehtävien suorittamisen suhteen ja ihan kelpo veronmaksaja olen tänäpäivänä.
Ja toi neuroottisuus vähenee kokemuksen myötä kun huomaakin, että ei asioilla olekaan niin väliä. Itsellä kesti kolme kuukautta päästä pois huippusuorittajasta -> "ei kiinnosta" moodiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku määrä ahdistusta on ihan normaalia. Parempi että oppii sietämään hieman niin ei tule vaikeuksia sitten pidemmälä elämässä.
Nykyään yhä useampi nuori suhteutettuna väestöön suorittaa lukion, vähemmällä älykkyysosamäärällä, lahjoilla, perheen tukiverkostolla, taloudellisella tuella, terveydeydellä ja muilla rajoitteisuudella, kuten vammaisuudella, adhd, kuulo- ja näkörajoitteidett jne.
Ja nämä nuoret olivat ennen lukioiden ulkopuolella, usein ilman koulutusta tai omissa ammattikouluissa, kuten näkörajoitteiset. Myös vanhempien varallisuus ja yhteiskunnan tukiverkostosto on mahdollustanut monen nuoren ylioppilasopinnot, toisin kuin ennen.
Suomessa ylioppilaaksi kirjoitti n. 4000 nuorta, 70-lvulla se oli jo 18.000 nuorta ja vuonna 35.000 nuorta, vaikka ikäluokat ovat pienentyneet vuosivuodelta eli prosentuaalisesti yhä useampi suorittaa ylioppilaaksi ja moni vielä hyvin arvosanoin.
Ja siksi ihmettelen nuorten syyllistämistä ja haukkumista, kun he ovat suoriutuneet toisen asteen koulutuksesta huomattavasti paremmin, Suomen historiassa kuin yksikään aikaisempi sukupolvi, tosin osakiitos opettajille, mutta yhtähyvin näille nuotille.
Samoin heillä on hyvät sosiaaliset taidot ja verkostot ja lähes kaikki lukioikäiset osaa sujuvasti useampaa vierasta kieltä ja ovat muutenkin kansainvälisiä.
https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__opiskt/statfin_o…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmainen toisen asteen koulutus kannatta ottaa ilo irti eikä ahdistua
tiktokissa näitä pissiksiä jotka esittää yö-eväitä ja kertoo miten heilä on pidennetty kirjoitus aika ... diagnoosi
Anna nyt vaan boomeri nuorten esitellä eväitä. Some on nykyaikaa, vaikka sulle outoa. Hyvät eväät ja huumori kirjoituksista keventää
tunnelmaa. Sinä et ole tervettä päivää nähnytkään, kun halveksit muita. Vaarallisimpia ovat ne, joilla ei ole diagnoosia. Narsismidiagnoosi jää usein tekemättä, kun ei ymmärrä tarvitsevansa apua. Sitten ilkeilyllä, halveksunnalla ja muidrn vähättelyllä myrkyttää ympäristön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään lähes kaikilla alle 25v on jo toisen asteen koulutus toisin kuin ennen.
Ylioppilaaksi kirjoitti 50-luvulla vain 4000 henkilöä ja
70-luvulla se oli 18.000 nuorta ja
80-luvulla 28.000 nuorta ja 2000-luvulla luku oli jo 35.000 nuorta, joka tuosta ikäluokasta kirjoitti yloppilaaksi suurin osa nuorista ja se valtava muutos, kun ilärakennettava verrataan vaikka 70-luvun nuoriin.
Vierailija kirjoitti:
"Itse kävin lukion 90-luvulla ja olihan se raskasta. Opittavaa oli todella paljon. Ensin istut koulussa klo 8-16 koko ajan uutta oppien, sitten kotiin tekemään läksyt ja siinähän se loppuilta menikin. Nukkumaan ja sama rumba aamulla uudestaan. Tuota 2,5 vuotta putkeen joka päivä maanantaista perjantaihin."
Kenellä oli 8-16 päiviä joka päivä koko lukioajan? Itsellä 90-luvulla oli ehkä yksi 8-16 päivä viikossa ja joka jaksossa ei ollut ainuttakaan.
Sellainen, jolla oli täysin lukujärjestys. Lukiosta voi mennä pienellä vaivalla läpi tai sitten on valinnut aineita, joita tarvitsee jatkossa ja kalenteri on täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tiktokissa näitä pissiksiä jotka esittää yö-eväitä ja kertoo miten heilä on pidennetty kirjoitus aika ... diagnoosi
Anna nyt vaan boomeri nuorten esitellä eväitä. Some on nykyaikaa, vaikka sulle outoa. Hyvät eväät ja huumori kirjoituksista keventäätunnelmaa. Sinä et ole tervettä päivää nähnytkään, kun halveksit muita. Vaarallisimpia ovat ne, joilla ei ole diagnoosia. Narsismidiagnoosi jää usein tekemättä, kun ei ymmärrä tarvitsevansa apua. Sitten ilkeilyllä, halveksunnalla ja muidrn vähättelyllä myrkyttää ympäristön.
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Ilkeydellä ja pahansuopaisuufella ei tosiaan näytä olevan rajoja.
ja mistä nämä nuoret ovat saaneet esimerkin, asenteen ja mallin omaan käytökseen? Ettei vain meiltä aikuisilta?
Mistä se kamala nuorten ahdistus oikein kumpuaa?
Siitäkö, että ei saa tehdä sitä, mitä haluaa, ja vain sitä, eli somettaa?
Kaikilla nuorilla on koko ajan kännykät kädessä ja joka hetki sitä tuijotetaan. Mitä hittoa?
Ahdistunut nuori neito oli äitinsä kanssa kaupassa. Seurasin hetken aikaa, kun äiti yritti jutella tytön kanssa ostoksista. Tyttö töllötti koko ajan kädessään olevaa kännykkää. Siis ihan koko ajan. Näin heidät vielä ulkona parkkipaikalla. Äiti kantoi ostoksia, tyttö kantoi kännykkää ja katsoi sitä edelleen koko ajan kävellessään. Myös autoon istuutuessaan. Koko ajan.
Teki mieli mennä kysymään, että mitä niin kauhean mielenkiintoista siinä oli?
Ahdistunut neito, kysytte varmaan, että mistä niin päättelin.
No siitä, että tyttö ei suostunut äitinsä kanssa puhumaan ei pukahtamaan, ilme oli täysin poissaoleva ja olemus lysähtänyt, hienoista vaatteista ja hiustenpidennyksistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukio on aina ollut oma-aloitteisille ja ahkerille. Se ei ole perästävedettävien paikka. Ihan omalla vastuulla käyt sitä koulua ja luet läksyihin ja kokeisiin kotona. Yksinäistä puurtamista, lukemista, tehtäviä. Eikä kukaan hengitä niskaan, että teethän. Pitää ihan itsestä repiä se jaksaminen ja viitsiminen.
Itse kävin lukion 90-luvulla ja olihan se raskasta. Opittavaa oli todella paljon. Ensin istut koulussa klo 8-16 koko ajan uutta oppien, sitten kotiin tekemään läksyt ja siinähän se loppuilta menikin. Nukkumaan ja sama rumba aamulla uudestaan. Tuota 2,5 vuotta putkeen joka päivä maanantaista perjantaihin. Se uuden oppiminen, harjoittelu ja että ne asiat pitää vielä muistaa kokeessa, on uuvuttavaa. Myös se, että oikeastaan mitään muuta aikaa ei ole muulle elämälle. Lukiosta ei jäänyt mitään muuta mieleen kuin se, kuinka uuvuttavaa se oli. Olin täysin puhki lukion jälkeen.
Näinhän se on. Tosin omana aikana ei vielä ollut nettiä, somea ja kännyköitä. Itse olin koulukiusattu mutta kun mietin nykyaikaa mitä koulukiusatut saa kokea kun on mahdollista rääkätä ihmispoloa kännykän avulla ihan kotisohvalle asti ja tehdä tästä rumia kuvamanipulaatioita tai häpäisyvideoita.
Älypuhelin on muokannut myös nykynuorten aivoja. Heidän keskittymiskykynsä on nykyään kultakalan tasoa. Ahdistus iskee välittömästi jos ei ole kännykkä kätösessä. Myös elokuvat on nykyään nopeatempoisempia. Tapahtumaa pitää olla jatkuvasti. Elokuvia ei tehdä enää antamaan pohdittavaa ja ajattelemisenaihetta vaan antamaan dopamiinitykitystä.
Vierailija kirjoitti:
Miten meinaa selvitä työelämässä, jos jo pelkkä lukio ahdistaa noin paljon? Onneksi itsellä on enää 10 vuotta eläkkeeseen, niin ei tarvitse ihan hirveän montaa vuotta näitä lumihiutaleita työpaikalla katsoa.
Hyvä kysymys todellakin. Ihme ahditusta hoetaan koko ajan. Ei se elämä ennenkään ole helppoa ollut.
Tässä ahdistuneille hyviä uutisia arkeen:
Suomessa ei sodita.
Kodeissa on tavellakin sisällä lämmintä
Vessaan ei tarvitse lähteä ulos kylmään.
Hanoista tulee puhdasta juomavettä ja lämmintä suihkuvettä.
Kaupoissa on ruokaa.
Opiskelu on ilmaista.
Suomessa on 2,5 miljoonaa palkansaajaa, joten kaikki eivät ole työttömiä ja köyhiä.
Useimmilla nuorilla on äiti ja isä ja sisarukset elossa.
Ette asu Afganistanissa.
Monella muullakin on vanhemmat eronneet.
Monella muullakin on on tai on ollut nuorena tiukkaa rahasta.
Vaikeudet, haasteet ja ponnistelu kuuluu elämään koko elämän ajan. Samoin ilo ja suru.
Ahdistukset ja muu turha angsti on peräisin somesta ja puhelimestanne ylipäätään. Sen voi välillä sulkea.
Voi myös valita, kuuluuko valittajien ja marisijoiden joukkoon vai ei.
Siinä alkajaisiksi eväitä.
Vierailija kirjoitti:
Lukio on aina ollut oma-aloitteisille ja ahkerille. Se ei ole perästävedettävien paikka. Ihan omalla vastuulla käyt sitä koulua ja luet läksyihin ja kokeisiin kotona. Yksinäistä puurtamista, lukemista, tehtäviä. Eikä kukaan hengitä niskaan, että teethän. Pitää ihan itsestä repiä se jaksaminen ja viitsiminen.
Itse kävin lukion 90-luvulla ja olihan se raskasta. Opittavaa oli todella paljon. Ensin istut koulussa klo 8-16 koko ajan uutta oppien, sitten kotiin tekemään läksyt ja siinähän se loppuilta menikin. Nukkumaan ja sama rumba aamulla uudestaan. Tuota 2,5 vuotta putkeen joka päivä maanantaista perjantaihin. Se uuden oppiminen, harjoittelu ja että ne asiat pitää vielä muistaa kokeessa, on uuvuttavaa. Myös se, että oikeastaan mitään muuta aikaa ei ole muulle elämälle. Lukiosta ei jäänyt mitään muuta mieleen kuin se, kuinka uuvuttavaa se oli. Olin täysin puhki lukion jälkeen.
Valmistuin lukiosta 15 vuotta sitten, eikä minun kokemukseni ollut lainkaan tuollainen. Työtä oli tietysti paljon, mutta noin pitkät päivät olivat suht harvinaisia ja aikaa jäi koulun ulkopuolella paljon muuhunkin. Uupumusta en kokenut lainkaan.
Toki nämä ovat henkilökohtaisia kokemuksia ja sillä, miten suhtautuu opiskeluun, on iso vaikutus. Itse otin lukion melko rennosti ja luin intensiivisesti sitten yliopiston pääsykokeisiin. Jos taas lukiossa haluaa kaikista aineista kiitettävän ja ottaa paljon ylimääräisiä kursseja, niin se todennäköisesti uuvuttaa eikä aikaa juuri muulle jää. Ja nykyinen lukiojärjestelmä taitaa kyllä vaatiakin nuorilta enemmän pingotusta, jotta pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan.
Entisajan vitutus on nykyajan ahdistus/masennus !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa lukeminen ei onnistu niin kuin peruskoulussa. Aika ei yksinertaisesti riitä, vaikka kuinka motivoitunut ja ahkera olisit. Jos lukiopäivä kestää koko päivän, aamulla lähdet 7 aikaan ja kotona olet 17-19 aikaan niin ei siinä millään ehdi lukea seuraavaksi aamuksi ulkoa 25 sivua jonkun kielen sanoja varsinkin jos niitä sanakokeita on kolmesta eri aineesta ja kaikista 25 sivua eli yhteensä 75 sivua ja kaikista kokeista ilmoitettu vasta edellisenä päivänä.
Lukio on rakennettu niin, että jo peruskouiussa jo salaa ja itsenäisesti opiskelet etukäteen lukion oppiaineita. Sama pätee ylioppilaskirjoituksiin.
Yksistään pitkän matematiikan läksyt vievät helposti 2 tuntia illassa jos tavoitteena on parempi numero (8 tai enemmän).
Oma nuoreni puolestaan kiskoo lukiossa koko ajan pitkästä matikasta kymppejä ja käyttää niihin ehkä viikossa kotona tuon mainitsemasi kaksi tuntia. Kyse ei kuitenkaan ole mistään poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. Hän kertoo usein tekevänsä matikkaa muilla tunneilla, koska muuten kuulemma tylsistyisi niillä. Esim. ruotsin tunnit tekee aina matikkaa, kun saa siitäkin kymppejä joka tapauksessa.
Mutta ehkä tämä minun lapseni on vain hyvä esimerkki siitä, kuinka ainoastaan tunnolliset ja itseohjautuvat pärjäävät nykylukiossa. Hänelle nimittäin mm. kielet ovat todella helppoja, sillä hän opetteli jo peruskoulussa kaikki oppikirjojen sanastot ulkoa, joten lukion sanastojen opiskelu on hänelle osaksi nyt vain kertausta.
Vierailija kirjoitti:
"Itse kävin lukion 90-luvulla ja olihan se raskasta. Opittavaa oli todella paljon. Ensin istut koulussa klo 8-16 koko ajan uutta oppien, sitten kotiin tekemään läksyt ja siinähän se loppuilta menikin. Nukkumaan ja sama rumba aamulla uudestaan. Tuota 2,5 vuotta putkeen joka päivä maanantaista perjantaihin."
Kenellä oli 8-16 päiviä joka päivä koko lukioajan? Itsellä 90-luvulla oli ehkä yksi 8-16 päivä viikossa ja joka jaksossa ei ollut ainuttakaan.
Oma kokemukseni on, että mikäli 90 -luvulla lukiossa uupui, oli joko väärässä paikassa tai sitten elämässä oli muitakin ongelmia.
Samaa mieltä. Jotain täydellisen lässähtänyttä tässä viestissä oli.
Miten sinua olisi pitänyt kohdella? Ammattikoulu on vapaaehtoinen, jos sieltä jättäytyy pois, se on sitten oma valinta.
Ja silloin oppivelvollisuusikä oli kuuteentoista, ei sen jälkeen ketään alettu paapoa ja patistaa. Sulle tuskin olisi mikään sopinut.
Millainen yhteiskunta... -kysyt. No kuule tällainen!
Syytätkö todellakin yhteiskuntaa, vieläkin, vaikka olet jo neljäkymppinen ihminen ja sun pitäisi jo nähdä elämän tosiasiat. Olet aikuinen, ollut jo kauan.
Olen kyllä aika varma, että sinua on kyllä autettu, onhan sulle myönnetty työkyvyttömyyseläkekin, eli katsottu, ettet ole työkuntoinen.
Mahdollisuuksia maailmassa on.