Lue keskustelun säännöt.
Yle: Lukiolaiset tarvitsevat yhä enemmän tukea: osa on niin ahdistuneita, että opiskelu luokassa ei onnistu
16.03.2026 |
Tässä jutussa kerrotaan, että yhä useampi lukiolainen tarvitsee tavallista enemmän tukea, mutta lukiossa sitä ei ole tarjolla samalla tavalla kuin peruskoulussa. Muutos voi tulla nuorelle rajuna vastaan, koska peruskoulussa tukea on usein saanut helpommin ja lähempänä arkea, kun taas lukiossa apua pitää osata hakea itse. Erityisesti sosiaalinen ahdistus, neurokirjon haasteet ja yleinen pahoinvointi näkyvät nyt entistä selvemmin. Esimerkkilukiossa yksi erityisopettaja vastaa noin 700 opiskelijasta, mikä kertoo aika suoraan siitä, että resurssit ovat niukat.
Jutun ydin on se, että lukio on rakennettu melko saman kaavan mukaan kaikille, vaikka opiskelijoiden tilanteet vaihtelevat paljon. Osa nuorista pärjää hyvin, mutta osa uupuu jo siinä vaiheessa, kun pitäisi yhtäkkiä olla itsenäinen, sosiaalinen, tehokas ja koko ajan oma aloitteinen. Tukea voidaan antaa joillain tavoilla, kuten pidemmällä opintoajalla, mutta kaikille sekään ei riitä. Silloin kysymys ei ole vain yksittäisten nuorten jaksamisesta vaan siitä, onko koko järjestelmä jäänyt jälkeen todellisuudesta.
Tämä uutinen paljastaa aika rumasti sen, miten Suomessa jaksetaan puhua nuorten hyvinvoinnista, mutta kun pitäisi oikeasti järjestää apua, seinä tulee vastaan heti lukion ovella. Peruskoulussa voidaan vielä tukea, ohjata ja joustaa, mutta lukiossa moni saa käytännössä kuulla, että nyt pitäisi pärjätä itse. Ja sitten ihmetellään, miksi ahdistus kasvaa ja miksi osa ei pysty edes olemaan luokassa. Ei tämä kuulosta sivistysvaltion onnistumiselta vaan siltä, että vaikeimmat nuoret työnnetään hienovaraisesti syrjään juuri silloin, kun heidän pitäisi saada eniten tukea.
Vielä karumpaa on se, että lukio pidetään väkisin samanlaisena kaikille, vaikka kaikki eivät selvästi lähde samalta viivalta. Moni nuori on täysin kykenevä ja lahjakas, mutta ei mahdu siihen kapeaan malliin, jossa pitää olla yhtä aikaa sosiaalisesti vahva, itsenäinen ja jatkuvasti suorittava. Kuinka kauan tätä jaksetaan kutsua "vaatimustasoksi", jos lopputulos on se, että yhä useampi nuori voi huonosti?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty olemaan luokassa? Siis miksei? Mikä siinä opiskelussa ja itsensä sivistämisessä oikein ahdistaa? Kun ei voi roikkua somessa koko aikaa, vai?
Ehkä nykynuorten sekopäisyydellä on jotain tekemistä luokassa ahdistumisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä keskisuuressa kaupungissa ei ole enää kuin yksi lukio. Se on ahdas, hälyinen ja epätarkoituksenmukainen. Kun mä olin lukiossa, niin matkaa oli viisi kilometriä, lapsilla yli kaksikymmentä. Silloin bussiaikataulut oli sovitettu lukiolaisten tarpeisiin, vaan ei enää. Päivät venyvät.
Tytär sanoi, että meno on lapsellista. Moni ei ole todellakaan kypsä lukioon, mutta niin vain sinne halutaan. Näiden myöhästelijöiden ja mölyäjien ehdoilla mennään, lisänä ulkomaalaiset, jotka ovat vielä enemmän kujalla kaikista odotuksista ja normeista. Hyvin raskasta sellaiselle, joka haluaa oikeasti oppia.
Tämän vuoksi pääkaupunkiseudulla lukiot eriytyvät. Ns. eliittilukioihin hakeudutaan sen vuoksi, että tiedetään siellä olevan oppilasaineksen olevan opintoihin tosissaan suhtautuvia nuoria. Opetuksen taso on siellä varmaan aika lailla samaa mitä muissakin lukioissa, mutta oppilasaines tekee niistä huippulukioita. Pienemmissä lukioissa hyvät oppilaat taas kärsivät perässä vedettävistä.
Minä en kokenut tätä 90-luvulla ollenkaan näin. Minusta oli ihan kehittävää olla ympäristössä, jossa on eri tasoisia opiskelijoita. Jokainen oli kuitenkin kohtuullisen hyvä jossain. Koin että opimme tsemppaamaan toisiamme ja hyväksymään erilaisuutta. Toki silloin maailmassa ei ollut tätä massiivista ahdistuneisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä keskisuuressa kaupungissa ei ole enää kuin yksi lukio. Se on ahdas, hälyinen ja epätarkoituksenmukainen. Kun mä olin lukiossa, niin matkaa oli viisi kilometriä, lapsilla yli kaksikymmentä. Silloin bussiaikataulut oli sovitettu lukiolaisten tarpeisiin, vaan ei enää. Päivät venyvät.
Tytär sanoi, että meno on lapsellista. Moni ei ole todellakaan kypsä lukioon, mutta niin vain sinne halutaan. Näiden myöhästelijöiden ja mölyäjien ehdoilla mennään, lisänä ulkomaalaiset, jotka ovat vielä enemmän kujalla kaikista odotuksista ja normeista. Hyvin raskasta sellaiselle, joka haluaa oikeasti oppia.
Tämän vuoksi pääkaupunkiseudulla lukiot eriytyvät. Ns. eliittilukioihin hakeudutaan sen vuoksi, että tiedetään siellä olevan oppilasaineksen olevan opintoihin tosissaan suhtautuvia nuoria. Opetuksen taso on siellä varmaan aika lailla samaa mitä muissakin lukioissa, mutta oppilasaines tekee niistä huippulukioita. Pienemmissä lukioissa hyvät oppilaat taas kärsivät perässä vedettävistä.
Poikani on tällaisessa ns. huippulukiossa. Kyllä siellä lähtökohtana opetukselle on, että kaikki tavoittelevat laudaturia, vähintään eximiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin pienen kaupungin lukion, jossa oli oppilasmäärän vähyydestä johtuen aika vähän valinnanvaraa. Lukio oli hyvin koulumaista ja siellä oli ne samat kaverit tai inhokit joka päivä. Muistan lukioajat hyvin helppoina ja leppoisina, ja kirjoitin muutaman ällän. Tähän varmasti vaikutti positiivisesti tuo koulumaisuus ja ryhmässä tekeminen ja oleminen.
Oma lapsi kävi ison kaupungin jättilukion, joka olikin sitten aivan eri maailma. Koko ajan tuli uusia ihmisiä, eli jatkuvasti piti tutustua johonkin, ilman sellaista todellista yhteisöllisyyttä. Tämä voi olla epäsosiaaliselle nuorelle haastavaa, ja lukion pystyy menemään läpi niin, että et oikeastaan edes tunne ketään.
Mun poika ei tutustunut keneenkään lukioaikana. Lukion pystyy menemään läpi ilman sosiaalisuutta, helposti luokattomuuden takia ja miksipä tutustuakaan keneenkään, kun koko loppuaika lukiosta voi mennä niin, ettei edes tapaa tätä tuttavuutta.
Tämä on minusta tosi surullinen ilmiö. Eihän niiden lukiokavereiden kanssa tarvitse ystäviä olla, mutta kyllä useimmat meistä tarvitsee jotain kontakteja. Edes sen, että joku moikkaa kun menee kouluun.
Minä surffasin 20 vuotta sitten lukion läpi lähes lukematta (ruotsia piti päntätä koska olisin saanut hylsyn), kirjoitin E/L paperit. Ei kiinnostanut tutustua keneenkään, muutama etäinen luokkakaveri oli yläasteelta. Vasta yliopistossa piti oikeasti alkaa vapaa-ajallakin opiskelemaan.
Nykyään ei kuulemma lueta yhtä paljon kuin ennen, se varmasti vaikeuttaa ja hidastaa oppimista ja asioiden ymmärtämistä. Onko nämä ahdistukset koronasulkujen seurausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytär kippasi nuo kaikki mainitsemasi, päivälukiossa. Ei niihin ole pakko osallistua.
Kippasi? Kippasi?
Skippasi! Englannin sanasta (to) skip. Kippaaminen on jotain ihan muuta.
Maalaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär kippasi nuo kaikki mainitsemasi, päivälukiossa. Ei niihin ole pakko osallistua.
Kippasi? Kippasi?
Skippasi! Englannin sanasta (to) skip. Kippaaminen on jotain ihan muuta.
Maalaiset.
Sinä olet juuri malliesimerkki ihmisestä, joka aiheuttaa pahoinvointia ympäristöönsä.
Noku niitä kakaroita ei hakata enää tarpeeksi ahdistukset erilaiset kirjot ja aakkosjutut lähtee remmillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty olemaan luokassa? Siis miksei? Mikä siinä opiskelussa ja itsensä sivistämisessä oikein ahdistaa? Kun ei voi roikkua somessa koko aikaa, vai?
Sosiaalisten tilanteiden pelko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin pienen kaupungin lukion, jossa oli oppilasmäärän vähyydestä johtuen aika vähän valinnanvaraa. Lukio oli hyvin koulumaista ja siellä oli ne samat kaverit tai inhokit joka päivä. Muistan lukioajat hyvin helppoina ja leppoisina, ja kirjoitin muutaman ällän. Tähän varmasti vaikutti positiivisesti tuo koulumaisuus ja ryhmässä tekeminen ja oleminen.
Oma lapsi kävi ison kaupungin jättilukion, joka olikin sitten aivan eri maailma. Koko ajan tuli uusia ihmisiä, eli jatkuvasti piti tutustua johonkin, ilman sellaista todellista yhteisöllisyyttä. Tämä voi olla epäsosiaaliselle nuorelle haastavaa, ja lukion pystyy menemään läpi niin, että et oikeastaan edes tunne ketään.
Mun poika ei tutustunut keneenkään lukioaikana. Lukion pystyy menemään läpi ilman sosiaalisuutta, helposti luokattomuuden takia ja miksipä tutustuakaan keneenkään, kun koko loppuaika lukiosta voi mennä niin, ettei edes tapaa tätä tuttavuutta.
Tämä on minusta tosi surullinen ilmiö. Eihän niiden lukiokavereiden kanssa tarvitse ystäviä olla, mutta kyllä useimmat meistä tarvitsee jotain kontakteja. Edes sen, että joku moikkaa kun menee kouluun.
Luokattomuus oli väärä ratkaisu. Nykyään varsinkin kun kaveriporukat hajoaa ysiluokan jälkeen kun harva haluaa juuri lähimpään lukioon. Uusiin tutustuminen on luokattomassa lukiossa vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten meinaa selvitä työelämässä, jos jo pelkkä lukio ahdistaa noin paljon? Onneksi itsellä on enää 10 vuotta eläkkeeseen, niin ei tarvitse ihan hirveän montaa vuotta näitä lumihiutaleita työpaikalla katsoa.
Ei kukaan normaali nykyajan työelämässä selviäkään.
Vierailija kirjoitti:
Minä surffasin 20 vuotta sitten lukion läpi lähes lukematta (ruotsia piti päntätä koska olisin saanut hylsyn), kirjoitin E/L paperit. Ei kiinnostanut tutustua keneenkään, muutama etäinen luokkakaveri oli yläasteelta. Vasta yliopistossa piti oikeasti alkaa vapaa-ajallakin opiskelemaan.
Nykyään ei kuulemma lueta yhtä paljon kuin ennen, se varmasti vaikeuttaa ja hidastaa oppimista ja asioiden ymmärtämistä. Onko nämä ahdistukset koronasulkujen seurausta?
Olet kyllä poikkeus, jos et tehnyt läksyjä, et lukenut kunnolla kokeisiin etkä kirjoituksiin ja silti kirjoitit E ja L paperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoululaiset on paapittu pilalle eikä lukiossa selvitä. Itse olen käynyt lukion silloin, kun oppivelvollisuus loppui 16 ikävuoteen. Vastuu otettiin itse. Motivaatio oli opiskeluun. Itse piti selviytyä ja selvittiinkin, kun siihen oli opittu peruskoulusta ja kotoa asti.
Lukiossa pitää tehdä töitä ja selvitä. Kokeet on lopuksi kaikille samat. Riman alittajia ei voi katsoa sormien läpi.
Itse syytän peruskoulua. Siellä jo kasvaa opiskelijoita, jotka suorittaa koulua todella ala-arvoisesti. Koulussa myös keskitytään kaikenmoiseen hömppään, projekteihin ja suorastaan turhaan. Pääpaino pitäisi olla niiissä kouluaineissa ja oppimisessa, jotta selviää jatko-opinnoissa.
Sinä edustat kaikkia lukiolaisia, niinkö? Myös esim. ei-neurotyypillisiä, ahdistuneita tai vakavasta masennuksesta kärsiviä?
Sinulle koulutus ei ole ainakaan tuonut lainkaan laajempaa perspektiiviä elämään vaan olet siltä osin edelleen teini-ikäinen henkisesti.
Kirjainyhdistelmäriehujat voitaisiin jo alaluokilta asti pistää omiin kouluihinsa häiritsemästä oppimista.
Kyllä heillekin varmaan joku liikennemerkin paikaallaan pitäjän virka aikuisena löytyy.
Lapsella ADD, peruskoulun ka. 9,5 ja käytös 9. Nykyään opiskelee yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä keskisuuressa kaupungissa ei ole enää kuin yksi lukio. Se on ahdas, hälyinen ja epätarkoituksenmukainen. Kun mä olin lukiossa, niin matkaa oli viisi kilometriä, lapsilla yli kaksikymmentä. Silloin bussiaikataulut oli sovitettu lukiolaisten tarpeisiin, vaan ei enää. Päivät venyvät.
Tytär sanoi, että meno on lapsellista. Moni ei ole todellakaan kypsä lukioon, mutta niin vain sinne halutaan. Näiden myöhästelijöiden ja mölyäjien ehdoilla mennään, lisänä ulkomaalaiset, jotka ovat vielä enemmän kujalla kaikista odotuksista ja normeista. Hyvin raskasta sellaiselle, joka haluaa oikeasti oppia.
Tämän vuoksi pääkaupunkiseudulla lukiot eriytyvät. Ns. eliittilukioihin hakeudutaan sen vuoksi, että tiedetään siellä olevan oppilasaineksen olevan opintoihin tosissaan suhtautuvia nuoria. Opetuksen taso on siellä varmaan aika lailla samaa mitä muissakin lukioissa, mutta oppilasaines tekee niistä huippulukioita. Pienemmissä lukioissa hyvät oppilaat taas kärsivät perässä vedettävistä.
Poikani on tällaisessa ns. huippulukiossa. Kyllä siellä lähtökohtana opetukselle on, että kaikki tavoittelevat laudaturia, vähintään eximiaa.
Tämä. Kyllä siellä edetään syvemmälle ihan eri tavalla ja vaaditaan enemmän. Matalan keskiarvon lukioissa keskitytään lähinnä vain perusasioihin.
Mikä hitto niitä ahdistaa kaikkia, nehän on saaneet penskasta alkaen kaikki valmiiksipureskeltuna eteensä. Vai siinäkö se vika just onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä keskisuuressa kaupungissa ei ole enää kuin yksi lukio. Se on ahdas, hälyinen ja epätarkoituksenmukainen. Kun mä olin lukiossa, niin matkaa oli viisi kilometriä, lapsilla yli kaksikymmentä. Silloin bussiaikataulut oli sovitettu lukiolaisten tarpeisiin, vaan ei enää. Päivät venyvät.
Tytär sanoi, että meno on lapsellista. Moni ei ole todellakaan kypsä lukioon, mutta niin vain sinne halutaan. Näiden myöhästelijöiden ja mölyäjien ehdoilla mennään, lisänä ulkomaalaiset, jotka ovat vielä enemmän kujalla kaikista odotuksista ja normeista. Hyvin raskasta sellaiselle, joka haluaa oikeasti oppia.
Tämän vuoksi pääkaupunkiseudulla lukiot eriytyvät. Ns. eliittilukioihin hakeudutaan sen vuoksi, että tiedetään siellä olevan oppilasaineksen olevan opintoihin tosissaan suhtautuvia nuoria. Opetuksen taso on siellä varmaan aika lailla samaa mitä muissakin lukioissa, mutta oppilasaines tekee niistä huippulukioita. Pienemmissä lukioissa hyvät oppilaat taas kärsivät perässä vedettävistä.
Poikani on tällaisessa ns. huippulukiossa. Kyllä siellä lähtökohtana opetukselle on, että kaikki tavoittelevat laudaturia, vähintään eximiaa.
Ohin, mutta nuoreni on myös ns. huippulukiossa Helsingissä. Kokemuksesta voin todeta, että sielläkin löytyy kuitenkin monentasoista opettajaa, joten opetuksen taso ei kyseisen lukion arvosanoja sellaisenaan tuota. Kyse on näin ollen minunkin mielestäni lähinnä erittäin valikoituneesta oppilasmateriaalista, jotka niitä älliä tavoittelevat.
Käytännössä nuoret tietävät kyseisessä lukiossa hyvin jokaisen opettajan ammattitason. Heikompitasoisten opettajien jaksot valitaan vain, mikäli kyseistä ainetta ei kirjoiteta. Hyvien opettajien opetukseen haluavat kaikki ja jaksoilta ulosjääneet yrittävät sinnitellä huonompien opettajien opetuksessa. Kun kouluun tulee uusi opettaja, suhtaudutaan häneen ensin alkuun epäilevästi, kunnes hän opetuksen taso on arvioitu oppilaiden toimesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoululaiset on paapittu pilalle eikä lukiossa selvitä. Itse olen käynyt lukion silloin, kun oppivelvollisuus loppui 16 ikävuoteen. Vastuu otettiin itse. Motivaatio oli opiskeluun. Itse piti selviytyä ja selvittiinkin, kun siihen oli opittu peruskoulusta ja kotoa asti.
Lukiossa pitää tehdä töitä ja selvitä. Kokeet on lopuksi kaikille samat. Riman alittajia ei voi katsoa sormien läpi.
Itse syytän peruskoulua. Siellä jo kasvaa opiskelijoita, jotka suorittaa koulua todella ala-arvoisesti. Koulussa myös keskitytään kaikenmoiseen hömppään, projekteihin ja suorastaan turhaan. Pääpaino pitäisi olla niiissä kouluaineissa ja oppimisessa, jotta selviää jatko-opinnoissa.
Sinä edustat kaikkia lukiolaisia, niinkö? Myös esim. ei-neurotyypillisiä, ahdistuneita tai vakavasta masennuksesta kärsiviä?
Sinulle koulutus ei ole ainakaan tuonut lainkaan laajempaa perspektiiviä elämään vaan olet siltä osin edelleen teini-ikäinen henkisesti.
Kirjainyhdistelmäriehujat voitaisiin jo alaluokilta asti pistää omiin kouluihinsa häiritsemästä oppimista.
Kyllä heillekin varmaan joku liikennemerkin paikaallaan pitäjän virka aikuisena löytyy.
Lapsella ADD, peruskoulun ka. 9,5 ja käytös 9. Nykyään opiskelee yliopistossa.
Miksi vertaat häntä adhd-riehujiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoululaiset on paapittu pilalle eikä lukiossa selvitä. Itse olen käynyt lukion silloin, kun oppivelvollisuus loppui 16 ikävuoteen. Vastuu otettiin itse. Motivaatio oli opiskeluun. Itse piti selviytyä ja selvittiinkin, kun siihen oli opittu peruskoulusta ja kotoa asti.
Lukiossa pitää tehdä töitä ja selvitä. Kokeet on lopuksi kaikille samat. Riman alittajia ei voi katsoa sormien läpi.
Itse syytän peruskoulua. Siellä jo kasvaa opiskelijoita, jotka suorittaa koulua todella ala-arvoisesti. Koulussa myös keskitytään kaikenmoiseen hömppään, projekteihin ja suorastaan turhaan. Pääpaino pitäisi olla niiissä kouluaineissa ja oppimisessa, jotta selviää jatko-opinnoissa.
Sinä edustat kaikkia lukiolaisia, niinkö? Myös esim. ei-neurotyypillisiä, ahdistuneita tai vakavasta masennuksesta kärsiviä?
Sinulle koulutus ei ole ainakaan tuonut lainkaan laajempaa perspektiiviä elämään vaan olet siltä osin edelleen teini-ikäinen henkisesti.
Kirjainyhdistelmäriehujat voitaisiin jo alaluokilta asti pistää omiin kouluihinsa häiritsemästä oppimista.
Kyllä heillekin varmaan joku liikennemerkin paikaallaan pitäjän virka aikuisena löytyy.
Jaa, enpä hirveästi viitsisi haukkua tai muuta kommentointia. vieresä seurannut yhden nuoren tällaista elämää ja sääliksi käy sekä häntä että vanhempia. Lukio on jo poissa laskuista ja toivottavasti joku liikennemerkin paikallaanpitäjän paikka työksi löytyisi...
Tätä emeritasprofessori Liisa Keltinkangas-Järvinen on sanonut jo pitkään. Tosin hieman kyllä kauniimmin muotoiltuna...