Lue keskustelun säännöt.
Yle: Lukiolaiset tarvitsevat yhä enemmän tukea: osa on niin ahdistuneita, että opiskelu luokassa ei onnistu
16.03.2026 |
Tässä jutussa kerrotaan, että yhä useampi lukiolainen tarvitsee tavallista enemmän tukea, mutta lukiossa sitä ei ole tarjolla samalla tavalla kuin peruskoulussa. Muutos voi tulla nuorelle rajuna vastaan, koska peruskoulussa tukea on usein saanut helpommin ja lähempänä arkea, kun taas lukiossa apua pitää osata hakea itse. Erityisesti sosiaalinen ahdistus, neurokirjon haasteet ja yleinen pahoinvointi näkyvät nyt entistä selvemmin. Esimerkkilukiossa yksi erityisopettaja vastaa noin 700 opiskelijasta, mikä kertoo aika suoraan siitä, että resurssit ovat niukat.
Jutun ydin on se, että lukio on rakennettu melko saman kaavan mukaan kaikille, vaikka opiskelijoiden tilanteet vaihtelevat paljon. Osa nuorista pärjää hyvin, mutta osa uupuu jo siinä vaiheessa, kun pitäisi yhtäkkiä olla itsenäinen, sosiaalinen, tehokas ja koko ajan oma aloitteinen. Tukea voidaan antaa joillain tavoilla, kuten pidemmällä opintoajalla, mutta kaikille sekään ei riitä. Silloin kysymys ei ole vain yksittäisten nuorten jaksamisesta vaan siitä, onko koko järjestelmä jäänyt jälkeen todellisuudesta.
Tämä uutinen paljastaa aika rumasti sen, miten Suomessa jaksetaan puhua nuorten hyvinvoinnista, mutta kun pitäisi oikeasti järjestää apua, seinä tulee vastaan heti lukion ovella. Peruskoulussa voidaan vielä tukea, ohjata ja joustaa, mutta lukiossa moni saa käytännössä kuulla, että nyt pitäisi pärjätä itse. Ja sitten ihmetellään, miksi ahdistus kasvaa ja miksi osa ei pysty edes olemaan luokassa. Ei tämä kuulosta sivistysvaltion onnistumiselta vaan siltä, että vaikeimmat nuoret työnnetään hienovaraisesti syrjään juuri silloin, kun heidän pitäisi saada eniten tukea.
Vielä karumpaa on se, että lukio pidetään väkisin samanlaisena kaikille, vaikka kaikki eivät selvästi lähde samalta viivalta. Moni nuori on täysin kykenevä ja lahjakas, mutta ei mahdu siihen kapeaan malliin, jossa pitää olla yhtä aikaa sosiaalisesti vahva, itsenäinen ja jatkuvasti suorittava. Kuinka kauan tätä jaksetaan kutsua "vaatimustasoksi", jos lopputulos on se, että yhä useampi nuori voi huonosti?
Kommentit (102)
Täällä keskisuuressa kaupungissa ei ole enää kuin yksi lukio. Se on ahdas, hälyinen ja epätarkoituksenmukainen. Kun mä olin lukiossa, niin matkaa oli viisi kilometriä, lapsilla yli kaksikymmentä. Silloin bussiaikataulut oli sovitettu lukiolaisten tarpeisiin, vaan ei enää. Päivät venyvät.
Tytär sanoi, että meno on lapsellista. Moni ei ole todellakaan kypsä lukioon, mutta niin vain sinne halutaan. Näiden myöhästelijöiden ja mölyäjien ehdoilla mennään, lisänä ulkomaalaiset, jotka ovat vielä enemmän kujalla kaikista odotuksista ja normeista. Hyvin raskasta sellaiselle, joka haluaa oikeasti oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää vaan somen täydeltä sotaa, huolia, kilpailua ja toisiin vertaamista.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin pienen kaupungin lukion, jossa oli oppilasmäärän vähyydestä johtuen aika vähän valinnanvaraa. Lukio oli hyvin koulumaista ja siellä oli ne samat kaverit tai inhokit joka päivä. Muistan lukioajat hyvin helppoina ja leppoisina, ja kirjoitin muutaman ällän. Tähän varmasti vaikutti positiivisesti tuo koulumaisuus ja ryhmässä tekeminen ja oleminen.
Oma lapsi kävi ison kaupungin jättilukion, joka olikin sitten aivan eri maailma. Koko ajan tuli uusia ihmisiä, eli jatkuvasti piti tutustua johonkin, ilman sellaista todellista yhteisöllisyyttä. Tämä voi olla epäsosiaaliselle nuorelle haastavaa, ja lukion pystyy menemään läpi niin, että et oikeastaan edes tunne ketään.
Mun poika ei tutustunut keneenkään lukioaikana. Lukion pystyy menemään läpi ilman sosiaalisuutta, helposti luokattomuuden takia ja miksipä tutustuakaan keneenkään, kun koko loppuaika lukiosta voi mennä niin, ettei edes tapaa tätä tuttavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan lapsilta uskallettiin vaatia asioita. Enää ei uskalleta, ja siksi pitää olla nepsydiagnoosi ja turvaruoka.
Ennen vanhaan kärsijöinä oli lapset ja nuoret jotka eivät saaneet apua eikä tukea.
Ennen vanhaan käytettiin väkivaltaa kasvatuksessa, onneksi ei enää.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen iltalukiota kaikille ahdistujille ja jotka ei pärjää päivälukiossa. Saa myös skipata kaikki typerät vanhojen tanssit, penkkarit sun muut jos ei ole sosiaalinen ihminen. Mulle ainakin sopi aikanaan paljon paremmin kuin päivälukio, samat paperit sieltä saa kuin normilukiostakin.
Ikävä kyllä, nykyinen oppivelvollisuuslaki ei salli iltalukiota kuin ihan poikkeustapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty olemaan luokassa? Siis miksei? Mikä siinä opiskelussa ja itsensä sivistämisessä oikein ahdistaa? Kun ei voi roikkua somessa koko aikaa, vai?
Varmaan samat jutut mitkä aikuisia ahdistaa työelämässä. Homman merkityksellisyyden puute, pakkotahtisuus, pakonomaisuus, staattisuus, kaikki tyhjänpäiväinen oheistoiminta, pasqat kaverit, ala-arvoiset resurssit, palautumisen vaikeus, kelvoton johto/opettajat.
Aijaa. Ei minua ahdista työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni oli aivan kypsä siihen, että lukio on täynnä perässävedettäviä. Ihmetteli miksi tullaan lukioon, kun ei kiinnosta edes tunneilla kuunnella ja tehdä hommia.
Ikävä kyllä opetuksen taso on sitten yhtä surkeaa kuin opiskelijamateriaalikin.
Oma lapseni puolestaan totesi jo kuudennella luokalla, että ahdistuminen on sisällytetty opetussuunnitelmaan. Sillä niin paljon kuulemma siitä koko ajan puhutaan, että vähemmästäkin jo ahdistuu.
Nyt kyseinen nuori on lukion toisella. Tämän parin vuoden aikana varmaan 90% kaikista meidän vanhempien saamista Wilma -viesteistä liittyy aiheeseen "miten tukea ahdistunutta nuorta", tms..
Alan itsekin pakosti ajattelemaan, että ehkä lapsi oli oikeassa jo vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokaton lukio on täysin susi. Omani kävi isoa lukiota, isojahan ne on kaikki kaupungeissa, ja siellä sitten irtopalloina käydään pakollisetkin kurssit. Yhteen tutustut ja sitten seuraavan kerran ollaan samalla kurssilla kolmen jakson päästä jne. Miksei tunnusteta nuorten tarvetta ryhmään ja olla kavereidensa kanssa? Tietysti valinnat jossain vaiheessa hajottaa ryhmiä, mutta kun se hajoittaminen aloitetaan jo pakollisten kurssien kanssa ihan alussa. Peruskoulussa ja ammattikoulussa on ryhmät/luokat. Jopa yliopistossa mennään kaverin viereen luennolle ja harkkoihin. Työpaikoilla ollaan kiinteällä porukalla, mutta jostain syystä lukiolaisten pitäisi kyetä olemaan täysin irrallaan kaikesta.
Miltä meistä aikuisista tuntuisi, että parin viikon välein arvottaisiin uusi toimipiste, jossa uudet ihmiset, uudet yhteistyökuviot jne.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvastaa kuinka lauma tyttöjä on kertomassa kuinka ahdistaa siinä vaiheessa kun häneltä itseltä kehdataan vaatia jotain. Ja sitten kehdataan vielä ihmetellä miksi nyky nuorista sanotaan että on herkkiä lumihiutaleita ja pullamössö sukupolvia.
Mitään ei opi kestämään ja mitään ei opi sietämään jos einitseä keihin tilanteisiin aseta. Vaikka kuinka sanotaan että mitään ei tarvi kestää ja mitään ei tarvi sietää mutta kyllä normaalia elämää kuuluu kestää ja sietää.
Sopii kyllä tähän suomalaiseen nykyaikaan kuinka naisia ahdistaa joka asia ja ravataan terapiassa kun eniten ahdistaa kaikki.
Eikö tosiaan naisilta tässä yhteiskunnassa saa vaatia yhtään mitään ilman että nainen ahdistuu siittä vaatimisesta?
Se mikä tässä kummastuttaa on, että onko sama muissa pohjoismaissa ja Baltian maissa (meidän lähimmät verrokit) vai onko tämä erityisesti suomalainen ongelma ja sen takia tulevaisuus näyttää erityisen synkältä vielä tämän takia?
(En viitsi edes puhua korealaisten ja kiinalaisten lukiosta ja loppukokeesta ja niihin liittyvistä paineista)
Nämä ongelmat räjähtivät käsiin opetussuunnitelman uudistuttua peruskoulussa.
Sitä samaa opetussuunnitelmaa käytiin esittelemässä Etelä-Koreassa. Päättivät testata sitä siellä yhdessä koulussa. Oppilaat alkoivat kärsiä samanlaisista ongelmista kuin Suomessa, joten lopettivat sen kokeilun.
Suomessa ollaan edelleen sitä mieltä, että opetussuunnitelma on hyvä, ja sillä kannattaa jatkaa eteenpäin.
Nyt meillä on lukioissa ja amiksissa ahdistumassa niitä nuoria, jotka ensimmäisten joukossa saivat uudistetun opetussuunnitelman mukaisen opetuksen peruskoulussa.
Olen ollut amiksen opettaja yli 20 vuotta ja allekirjoitan tämä täysin. Muutaman viime vuoden aikana on tullut niin käsittämättömän häiriintynyttä sakkia amiksiin, tähän vielä päälle oppivelvollisuus (joka pitäisi purkaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ammattikoulu sen kummempi ole tuen osalta. Ahdistus ja masennus kävi niin pahaksi etten voinut jatkaa ainakaan tavanomaista lähiopiskelua, ja jätin lopulta kokonaan tulematta. Koulu reagoi siten että 16v opiskelijalle kuraattori soitti kerran johon en ehtinyt vastata, eikä sen jälkeen enää vastannut puhelimeen tai se oli varattuna.
Olen ollut tuon jälkeen n. 25 vuotta pitkäaikaistyöttömänä ja työkyvyttömyyseläkeläisenä. Eikä se ole kuraattorin vika, mutta ihmettelen millainen järjestelmä rakennetaan siten että heti peruskoulun jälkeen on ihan se ja sama mitä nuorelle tapahtuu yhteiskunnassa?
(Silloin ei tosin edes tarjottu mm. etäopiskelun mahdollisuutta kuten tänä päivänä)
Ei sulla käynyt tuolloin mielessä soittaa takaisin tälle kyseiselle henkilölle? Ei numero voi olla koko aikaa varattuna. Olisit mennyt koululle suoraan kuraattorin puheille, ja kertonut tilanteestasi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä keskisuuressa kaupungissa ei ole enää kuin yksi lukio. Se on ahdas, hälyinen ja epätarkoituksenmukainen. Kun mä olin lukiossa, niin matkaa oli viisi kilometriä, lapsilla yli kaksikymmentä. Silloin bussiaikataulut oli sovitettu lukiolaisten tarpeisiin, vaan ei enää. Päivät venyvät.
Tytär sanoi, että meno on lapsellista. Moni ei ole todellakaan kypsä lukioon, mutta niin vain sinne halutaan. Näiden myöhästelijöiden ja mölyäjien ehdoilla mennään, lisänä ulkomaalaiset, jotka ovat vielä enemmän kujalla kaikista odotuksista ja normeista. Hyvin raskasta sellaiselle, joka haluaa oikeasti oppia.
Tämän vuoksi pääkaupunkiseudulla lukiot eriytyvät. Ns. eliittilukioihin hakeudutaan sen vuoksi, että tiedetään siellä olevan oppilasaineksen olevan opintoihin tosissaan suhtautuvia nuoria. Opetuksen taso on siellä varmaan aika lailla samaa mitä muissakin lukioissa, mutta oppilasaines tekee niistä huippulukioita. Pienemmissä lukioissa hyvät oppilaat taas kärsivät perässä vedettävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoululaiset on paapittu pilalle eikä lukiossa selvitä. Itse olen käynyt lukion silloin, kun oppivelvollisuus loppui 16 ikävuoteen. Vastuu otettiin itse. Motivaatio oli opiskeluun. Itse piti selviytyä ja selvittiinkin, kun siihen oli opittu peruskoulusta ja kotoa asti.
Lukiossa pitää tehdä töitä ja selvitä. Kokeet on lopuksi kaikille samat. Riman alittajia ei voi katsoa sormien läpi.
Itse syytän peruskoulua. Siellä jo kasvaa opiskelijoita, jotka suorittaa koulua todella ala-arvoisesti. Koulussa myös keskitytään kaikenmoiseen hömppään, projekteihin ja suorastaan turhaan. Pääpaino pitäisi olla niiissä kouluaineissa ja oppimisessa, jotta selviää jatko-opinnoissa.
Sinä edustat kaikkia lukiolaisia, niinkö? Myös esim. ei-neurotyypillisiä, ahdistuneita tai vakavasta masennuksesta kärsiviä?
Sinulle koulutus ei ole ainakaan tuonut lainkaan laajempaa perspektiiviä elämään vaan olet siltä osin edelleen teini-ikäinen henkisesti.
Kirjainyhdistelmäriehujat voitaisiin jo alaluokilta asti pistää omiin kouluihinsa häiritsemästä oppimista.
Kyllä heillekin varmaan joku liikennemerkin paikaallaan pitäjän virka aikuisena löytyy.
Ihan sama mitä puuhaavat. Pääasia on , ettei noille ipanoille synny vahinkomukuloita. Siitä vaan, antaa mennä. Trööt, trööt. 🤣👋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukio on aina ollut oma-aloitteisille ja ahkerille. Se ei ole perästävedettävien paikka. Ihan omalla vastuulla käyt sitä koulua ja luet läksyihin ja kokeisiin kotona. Yksinäistä puurtamista, lukemista, tehtäviä. Eikä kukaan hengitä niskaan, että teethän. Pitää ihan itsestä repiä se jaksaminen ja viitsiminen.
Itse kävin lukion 90-luvulla ja olihan se raskasta. Opittavaa oli todella paljon. Ensin istut koulussa klo 8-16 koko ajan uutta oppien, sitten kotiin tekemään läksyt ja siinähän se loppuilta menikin. Nukkumaan ja sama rumba aamulla uudestaan. Tuota 2,5 vuotta putkeen joka päivä maanantaista perjantaihin. Se uuden oppiminen, harjoittelu ja että ne asiat pitää vielä muistaa kokeessa, on uuvuttavaa. Myös se, että oikeastaan mitään muuta aikaa ei ole muulle elämälle. Lukiosta ei jäänyt mitään muuta mieleen kuin se, kuinka uuvuttavaa se oli. Olin täysin puhki lukion jälkeen.
Jaa, minun muistaakseni lukio oli helppoa, kevyttä ja tylsää.
Olisikohan aika lopettaa tämä jatkuva mielenterveyspuhe ja vaan ihan todeta, että suu kiinni nyt ja ala tehdä töitä. Kun koko elämä menee siihen tunteiden sanoittamiseen, itsetarkasteluun, mielenterveyssensitiivisyyteen ja ties mihin paskaan, niin tuloksena on tuollaisia elinkelvottomia vetelyksiä, joiden kuuluisi antaa pudota pois. Eivät kuulu yhtään mihinkään lukioon tämän auringon alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvastaa kuinka lauma tyttöjä on kertomassa kuinka ahdistaa siinä vaiheessa kun häneltä itseltä kehdataan vaatia jotain. Ja sitten kehdataan vielä ihmetellä miksi nyky nuorista sanotaan että on herkkiä lumihiutaleita ja pullamössö sukupolvia.
Mitään ei opi kestämään ja mitään ei opi sietämään jos einitseä keihin tilanteisiin aseta. Vaikka kuinka sanotaan että mitään ei tarvi kestää ja mitään ei tarvi sietää mutta kyllä normaalia elämää kuuluu kestää ja sietää.
Sopii kyllä tähän suomalaiseen nykyaikaan kuinka naisia ahdistaa joka asia ja ravataan terapiassa kun eniten ahdistaa kaikki.
Eikö tosiaan naisilta tässä yhteiskunnassa saa vaatia yhtään mitään ilman että nainen ahdistuu siittä vaatimisesta?
Se mikä tässä kummastuttaa on, että onko sama muissa pohjoismaissa ja Baltian maissa (meidän lähimmät verrokit) vai onko tämä erityisesti suomalainen ongelma ja sen takia tulevaisuus näyttää erityisen synkältä vielä tämän takia?
(En viitsi edes puhua korealaisten ja kiinalaisten lukiosta ja loppukokeesta ja niihin liittyvistä paineista)
Koreassa ja Japanissa sadat tuhannet nuoret luovuttavat kokonaan elämän suhteen jos loppukokeissa (daigaku nyoshi tai Koreassa Suneyung-kokeet) ei tule täydellinen tulos ja muuttuvat hikikomoriksi tai riistävät henkensä.
En tiedä miksi kukaan haikailisi tuollaista järjestelmää Suomeen. Jossa käytännössä elämä on pilalla jos ei saa teininä täydellistä koetulosta joka määrittää kaikki jatkopaikat (ja niitä ei tule jos keskiarvo on esim. CSAT:in 1-9 asteikolla 7 vaan työnantajat nakkaavat nämä hakemukset suoraan roskiin).
Itä-Aasian koulutusjärjestelmät ovat hirveitä ja dehumanisoivia. Niiden takia moni nuori riistää henkensä tai lukkiutuu loppuelämäksi kotiinsa ja vanhemmat tuovat sinne ruokia.
En ole tätä järjestelmää Suomeen tuomassa, vaan muistuttamassa mitä se muualla maailmassa on ja ketä vastaan meidän nuoriso globaalissa työelämässä joutuu taistelemaan jotta pärjää ja leivän suuhunsa ansaittua. Tuollaisen järjestelmän läpikäynyt ei ala ruikuttamaan heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä.
Kuten jossain muussa ketjussa totesin, näissä yhteiskunnissa ei pohdita arvoristiriitoja ja kysytä onko kaikilla mukavaa. Asiasta ei tarvita pitää, mutta näin maailma makaa. Ja muuttuu koko ajan raadollisemmaksi. Toinen asia on, että naurekeltiin että ei EU:n ja Intian välisessä vapaakauppasopimuksessa sovittu mitään liikkuvuudesta, ja mistä Stubb juuri kävi sopimassa Intiassa? Liikkuvuudesta. Ja virtahan ei ole EU:sta sinnepäin, vaan toisinpäin. Nämäkin henkilöt kilpailevat nuortemme kanssa työpaikoista...Ja nuorten pitäisi innostua ja motivoitua jostain aasialaisten kanssa kilpailemisesta? Kyllä se on niin kaukana monen nuoren ja muunkin ihmisen arvomaailmasta, että en yhtään ihmettele jos kasvava osa ihmisistä hyppää tuosta oravanpyörästä pois, mikäli vaan mitenkään mahdollista on.
Ja kun ihmisistä yhä suurempi osa hyppää pois etsimään itseään nykyisen anteliaan tukijärjestelmän varaan, loppuu kohta maksajat. Sitä oikeastaan odotan.
Lukiossa on jättimäiset ryhmät jopa 40 oppilasta. Lapsen peruskoulun luokalla oli vain 20 oppilasta.
Miksi edes yliopiston pitää olla niin itseohjautuvaa? Muualla maailmassa ainakin kandivaiheeseen on läsnäolopakko ja läksyt, jotka todellakin kuulustellaan. Väitän, että tulisi parempaa osaamista kuin meidän hörhöilytyylillä, jossa on joku hassu essee tai tentti lopuksi, eikä opetukseen panosteta, laiteta tekemään oikeasti opintojensa eteen töitä jne. Itselläni on kokemusta niin suomalaisesta kuin ulkolaisesta yliopistosta ja väitän ulkomailla vaaditun paljon enemmän. Suomessa voi skipata koulua, tappaa aikaa ja tehdä kaikkea. Riittää, että sitten puristaa ennen tenttiä muutaman illan.
Minustakin tuo oppivelvollisuusuudistus oli järjetön. Meillähän oikeasti huolehdittiin nuorista. Peruskoulun opot soitti jokaiselle, joka ei saanut opiskelupaikkaa, kutsuttiin koululle vanhempineen, etsittiin yhdessä paikka syksyksi jne. Ja jos et mennyt sinne amikseen/lukioon, opo soitteli perään, pohdittiin yhdessä jopa koulunvaihtoa jne. Ketään ei jätetty tyhjän päälle, jos itse oli valmis ottamaan apua, kun sitä oli tarjolla ja sitä aktiivisesti tarjottiinkin. Sitten oppivelvollisuuden jatko johti siihen, että yhä enemmän käytetään aikaa 16-17 -vuotiaisiin, jotka ei vaan ole koulukuntoisia, eivät halua tulla kouluun. Mitään tulosta ei saada, mutta rahaa palaa. Jossain vaiheessa pitäisi nostaa vaan kädet pystyyn ja todeta, että nämä nuoret eivät ole koulun autettavissa ja se on soten tehtävä ensin saada ne koulukuntoisiksi. Sääliksi käy erityisesti amiksen henkilökuntaa, koska pahimmat syrjäytyjät on heidän vaivoinaan. Sekin käytetty energia on pois niiltä, jotka olisi vielä pelastettavissa.
Kaikki kansainväliset vertaisarvioidut tutkimukset toteavat, että eriarvoisuuden kasvu lisää pahoinvointia koko yhteiskunnassa.
Mitä tekee nykyinen oikeistohallitus? On lisännyt ja lisää päätöksillään eriarvoisuuden kasvua Suomessa.
Itse kävin pienen kaupungin lukion, jossa oli oppilasmäärän vähyydestä johtuen aika vähän valinnanvaraa. Lukio oli hyvin koulumaista ja siellä oli ne samat kaverit tai inhokit joka päivä. Muistan lukioajat hyvin helppoina ja leppoisina, ja kirjoitin muutaman ällän. Tähän varmasti vaikutti positiivisesti tuo koulumaisuus ja ryhmässä tekeminen ja oleminen.
Oma lapsi kävi ison kaupungin jättilukion, joka olikin sitten aivan eri maailma. Koko ajan tuli uusia ihmisiä, eli jatkuvasti piti tutustua johonkin, ilman sellaista todellista yhteisöllisyyttä. Tämä voi olla epäsosiaaliselle nuorelle haastavaa, ja lukion pystyy menemään läpi niin, että et oikeastaan edes tunne ketään.