Lue keskustelun säännöt.
Yle: Lukiolaiset tarvitsevat yhä enemmän tukea: osa on niin ahdistuneita, että opiskelu luokassa ei onnistu
16.03.2026 |
Tässä jutussa kerrotaan, että yhä useampi lukiolainen tarvitsee tavallista enemmän tukea, mutta lukiossa sitä ei ole tarjolla samalla tavalla kuin peruskoulussa. Muutos voi tulla nuorelle rajuna vastaan, koska peruskoulussa tukea on usein saanut helpommin ja lähempänä arkea, kun taas lukiossa apua pitää osata hakea itse. Erityisesti sosiaalinen ahdistus, neurokirjon haasteet ja yleinen pahoinvointi näkyvät nyt entistä selvemmin. Esimerkkilukiossa yksi erityisopettaja vastaa noin 700 opiskelijasta, mikä kertoo aika suoraan siitä, että resurssit ovat niukat.
Jutun ydin on se, että lukio on rakennettu melko saman kaavan mukaan kaikille, vaikka opiskelijoiden tilanteet vaihtelevat paljon. Osa nuorista pärjää hyvin, mutta osa uupuu jo siinä vaiheessa, kun pitäisi yhtäkkiä olla itsenäinen, sosiaalinen, tehokas ja koko ajan oma aloitteinen. Tukea voidaan antaa joillain tavoilla, kuten pidemmällä opintoajalla, mutta kaikille sekään ei riitä. Silloin kysymys ei ole vain yksittäisten nuorten jaksamisesta vaan siitä, onko koko järjestelmä jäänyt jälkeen todellisuudesta.
Tämä uutinen paljastaa aika rumasti sen, miten Suomessa jaksetaan puhua nuorten hyvinvoinnista, mutta kun pitäisi oikeasti järjestää apua, seinä tulee vastaan heti lukion ovella. Peruskoulussa voidaan vielä tukea, ohjata ja joustaa, mutta lukiossa moni saa käytännössä kuulla, että nyt pitäisi pärjätä itse. Ja sitten ihmetellään, miksi ahdistus kasvaa ja miksi osa ei pysty edes olemaan luokassa. Ei tämä kuulosta sivistysvaltion onnistumiselta vaan siltä, että vaikeimmat nuoret työnnetään hienovaraisesti syrjään juuri silloin, kun heidän pitäisi saada eniten tukea.
Vielä karumpaa on se, että lukio pidetään väkisin samanlaisena kaikille, vaikka kaikki eivät selvästi lähde samalta viivalta. Moni nuori on täysin kykenevä ja lahjakas, mutta ei mahdu siihen kapeaan malliin, jossa pitää olla yhtä aikaa sosiaalisesti vahva, itsenäinen ja jatkuvasti suorittava. Kuinka kauan tätä jaksetaan kutsua "vaatimustasoksi", jos lopputulos on se, että yhä useampi nuori voi huonosti?
Kommentit (102)
Peruskoululaiset on paapittu pilalle eikä lukiossa selvitä. Itse olen käynyt lukion silloin, kun oppivelvollisuus loppui 16 ikävuoteen. Vastuu otettiin itse. Motivaatio oli opiskeluun. Itse piti selviytyä ja selvittiinkin, kun siihen oli opittu peruskoulusta ja kotoa asti.
Lukiossa pitää tehdä töitä ja selvitä. Kokeet on lopuksi kaikille samat. Riman alittajia ei voi katsoa sormien läpi.
Itse syytän peruskoulua. Siellä jo kasvaa opiskelijoita, jotka suorittaa koulua todella ala-arvoisesti. Koulussa myös keskitytään kaikenmoiseen hömppään, projekteihin ja suorastaan turhaan. Pääpaino pitäisi olla niiissä kouluaineissa ja oppimisessa, jotta selviää jatko-opinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika on vanhemmissa, jotka eivät auta nuorta itsenäistymisessä, vaan tekevät kaikki puolesta ja ylisuojelevat nuorta. Sitten kun pitäisi alkaa olemaan itsenäinen tosielämässä ja hoitaa asiansa ilman helikopterivanhempaa vierellä niin se ei onnistukaan ja ahdistaa niin kauheasti, kun pitää itse pakata reppu ja valita opiskeltavat aineet jne.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoululaiset on paapittu pilalle eikä lukiossa selvitä. Itse olen käynyt lukion silloin, kun oppivelvollisuus loppui 16 ikävuoteen. Vastuu otettiin itse. Motivaatio oli opiskeluun. Itse piti selviytyä ja selvittiinkin, kun siihen oli opittu peruskoulusta ja kotoa asti.
Lukiossa pitää tehdä töitä ja selvitä. Kokeet on lopuksi kaikille samat. Riman alittajia ei voi katsoa sormien läpi.
Itse syytän peruskoulua. Siellä jo kasvaa opiskelijoita, jotka suorittaa koulua todella ala-arvoisesti. Koulussa myös keskitytään kaikenmoiseen hömppään, projekteihin ja suorastaan turhaan. Pääpaino pitäisi olla niiissä kouluaineissa ja oppimisessa, jotta selviää jatko-opinnoissa.
Sinä edustat kaikkia lukiolaisia, niinkö? Myös esim. ei-neurotyypillisiä, ahdistuneita tai vakavasta masennuksesta kärsiviä?
Sinulle koulutus ei ole ainakaan tuonut lainkaan laajempaa perspektiiviä elämään vaan olet siltä osin edelleen teini-ikäinen henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvastaa kuinka lauma tyttöjä on kertomassa kuinka ahdistaa siinä vaiheessa kun häneltä itseltä kehdataan vaatia jotain. Ja sitten kehdataan vielä ihmetellä miksi nyky nuorista sanotaan että on herkkiä lumihiutaleita ja pullamössö sukupolvia.
Mitään ei opi kestämään ja mitään ei opi sietämään jos einitseä keihin tilanteisiin aseta. Vaikka kuinka sanotaan että mitään ei tarvi kestää ja mitään ei tarvi sietää mutta kyllä normaalia elämää kuuluu kestää ja sietää.
Sopii kyllä tähän suomalaiseen nykyaikaan kuinka naisia ahdistaa joka asia ja ravataan terapiassa kun eniten ahdistaa kaikki.
Eikö tosiaan naisilta tässä yhteiskunnassa saa vaatia yhtään mitään ilman että nainen ahdistuu siittä vaatimisesta?
Se mikä tässä kummastuttaa on, että onko sama muissa pohjoismaissa ja Baltian maissa (meidän lähimmät verrokit) vai onko tämä erityisesti suomalainen ongelma ja sen takia tulevaisuus näyttää erityisen synkältä vielä tämän takia?
(En viitsi edes puhua korealaisten ja kiinalaisten lukiosta ja loppukokeesta ja niihin liittyvistä paineista)
Suomen talouden näkymät kaikkein huonoimmat verrattuna muihin maihin ja hallitus vienyt nuorten tulevaisuudenuskon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty olemaan luokassa? Siis miksei? Mikä siinä opiskelussa ja itsensä sivistämisessä oikein ahdistaa? Kun ei voi roikkua somessa koko aikaa, vai?
Ahdistus johtuu yleensä ongelmista kuten alhainen verensokeri. Onko lukiolainen syönyt ja nukkunut kunnolla vai sekoillut menemään laitteillaan yöllä ja jättänyt aamiaisen välistä.
Kokeile ryhtyä lääkäriksi tuolla upealla tietotaidolla.
Oletko muuten muistanut hakea Kelan tukea älylliseen kehitysvammaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni oli aivan kypsä siihen, että lukio on täynnä perässävedettäviä. Ihmetteli miksi tullaan lukioon, kun ei kiinnosta edes tunneilla kuunnella ja tehdä hommia.
Ikävä kyllä opetuksen taso on sitten yhtä surkeaa kuin opiskelijamateriaalikin.
Lukioonhan tulee paljon porukkaa jonka ei alkuunkaan pitäisi, koska ei niillä ole hevonvitunkaan hajua mitä muutakaan tehdä. Koululaitos kun ei osaa heitä neuvoa tai opastaa.
Itse kävin pienessä lukiossa, jonne päästiin aika alhaisella keskiarvolla. (Minulla oli hyvä keskiarvo.)
Saimme varmasti enemmän tukea kuin yleensä lukiossa. Opettajat kysyivät koulutehtävien perään ja antoivat tukiopetusta. Kaikki pääsivät ylioppilaaksi.
Mitä olen ymmärtänyt, niin tämän jälkeen on ollut monilla vähän vaikeampaa. Jatko-opinnot eivät ole sujuneet, koska vaatimustaso nimenomaan itseohjautuvuuden suhteen on ollut niin paljon suurempi. Ei ketään jatko-opinnoissa kiinnosta, jos jätät tehtävät palauttamatta.
Itse mietin, että hienoa, että pääsivät ylioppilaaksi, mutta miten paljon siitä on hyötyä, kun ei jatko-opinnoissa sitten pärjää. Olisiko ollut parempi vaikka mennä kymppiluokalle, ammattiopistoon tai kuntouttavaan työtoimintaan? Enemmän eväitä siitä olisi mielestäni ehkä elämään saanut. Meno siellä lukiossa muistutti välillä enemmän päiväkotia kuin lukiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen iltalukiota kaikille ahdistujille ja jotka ei pärjää päivälukiossa. Saa myös skipata kaikki typerät vanhojen tanssit, penkkarit sun muut jos ei ole sosiaalinen ihminen. Mulle ainakin sopi aikanaan paljon paremmin kuin päivälukio, samat paperit sieltä saa kuin normilukiostakin.
Vasemmisto on tuhonnut kouluksen tason vähä-älyisen massamaaha nmuuton avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin omani 90-luvun puolivälissä. Siitä ei jäänyt oikeastaan mitään muuta mieleen, kuin että tahti ja oppimäärät olivat aika mittavat. Ei mulle jäänyt esim. historiasta mieleen yhtään mitään, kun kaikki oli ulkoa pänttäämistä, jotta selvisi kokeista itseä tyydyttävin arvosanoin läpi. Sen jälkeen on omalla ajalla vasta alkanut kiinnostaa nuo käsitellyt asiat, ja ikään kuin opetellut niitä uusiksi.
Tuohon kyllä liittyvät myös huonot opettajatkin, eli totta kai ideana on oppia tunneilla se kokonaisuus, eikä pänttäämällä ilta-pari ennen koetta.
Tästäkin huolimatta - koittakaas nyt nuoret vähän tsempata. Opiskelut yms. ovat kuitenkin elämän huolettominta aikaa. Ja yksi lukion eduista on tuo itsensä sivistäminen ja aivojen kehittäminen, mitkä tulevat siinä ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvastaa kuinka lauma tyttöjä on kertomassa kuinka ahdistaa siinä vaiheessa kun häneltä itseltä kehdataan vaatia jotain. Ja sitten kehdataan vielä ihmetellä miksi nyky nuorista sanotaan että on herkkiä lumihiutaleita ja pullamössö sukupolvia.
Mitään ei opi kestämään ja mitään ei opi sietämään jos einitseä keihin tilanteisiin aseta. Vaikka kuinka sanotaan että mitään ei tarvi kestää ja mitään ei tarvi sietää mutta kyllä normaalia elämää kuuluu kestää ja sietää.
Sopii kyllä tähän suomalaiseen nykyaikaan kuinka naisia ahdistaa joka asia ja ravataan terapiassa kun eniten ahdistaa kaikki.
Eikö tosiaan naisilta tässä yhteiskunnassa saa vaatia yhtään mitään ilman että nainen ahdistuu siittä vaatimisesta?
Se mikä tässä kummastuttaa on, että onko sama muissa pohjoismaissa ja Baltian maissa (meidän lähimmät verrokit) vai onko tämä erityisesti suomalainen ongelma ja sen takia tulevaisuus näyttää erityisen synkältä vielä tämän takia?
(En viitsi edes puhua korealaisten ja kiinalaisten lukiosta ja loppukokeesta ja niihin liittyvistä paineista)
Koreassa ja Japanissa sadat tuhannet nuoret luovuttavat kokonaan elämän suhteen jos loppukokeissa (daigaku nyoshi tai Koreassa Suneyung-kokeet) ei tule täydellinen tulos ja muuttuvat hikikomoriksi tai riistävät henkensä.
En tiedä miksi kukaan haikailisi tuollaista järjestelmää Suomeen. Jossa käytännössä elämä on pilalla jos ei saa teininä täydellistä koetulosta joka määrittää kaikki jatkopaikat (ja niitä ei tule jos keskiarvo on esim. CSAT:in 1-9 asteikolla 7 vaan työnantajat nakkaavat nämä hakemukset suoraan roskiin).
Itä-Aasian koulutusjärjestelmät ovat hirveitä ja dehumanisoivia. Niiden takia moni nuori riistää henkensä tai lukkiutuu loppuelämäksi kotiinsa ja vanhemmat tuovat sinne ruokia.
En ole tätä järjestelmää Suomeen tuomassa, vaan muistuttamassa mitä se muualla maailmassa on ja ketä vastaan meidän nuoriso globaalissa työelämässä joutuu taistelemaan jotta pärjää ja leivän suuhunsa ansaittua. Tuollaisen järjestelmän läpikäynyt ei ala ruikuttamaan heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä.
Kuten jossain muussa ketjussa totesin, näissä yhteiskunnissa ei pohdita arvoristiriitoja ja kysytä onko kaikilla mukavaa. Asiasta ei tarvita pitää, mutta näin maailma makaa. Ja muuttuu koko ajan raadollisemmaksi. Toinen asia on, että naurekeltiin että ei EU:n ja Intian välisessä vapaakauppasopimuksessa sovittu mitään liikkuvuudesta, ja mistä Stubb juuri kävi sopimassa Intiassa? Liikkuvuudesta. Ja virtahan ei ole EU:sta sinnepäin, vaan toisinpäin. Nämäkin henkilöt kilpailevat nuortemme kanssa työpaikoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty olemaan luokassa? Siis miksei? Mikä siinä opiskelussa ja itsensä sivistämisessä oikein ahdistaa? Kun ei voi roikkua somessa koko aikaa, vai?
Varmaan samat jutut mitkä aikuisia ahdistaa työelämässä. Homman merkityksellisyyden puute, pakkotahtisuus, pakonomaisuus, staattisuus, kaikki tyhjänpäiväinen oheistoiminta, pasqat kaverit, ala-arvoiset resurssit, palautumisen vaikeus, kelvoton johto/opettajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvastaa kuinka lauma tyttöjä on kertomassa kuinka ahdistaa siinä vaiheessa kun häneltä itseltä kehdataan vaatia jotain. Ja sitten kehdataan vielä ihmetellä miksi nyky nuorista sanotaan että on herkkiä lumihiutaleita ja pullamössö sukupolvia.
Mitään ei opi kestämään ja mitään ei opi sietämään jos einitseä keihin tilanteisiin aseta. Vaikka kuinka sanotaan että mitään ei tarvi kestää ja mitään ei tarvi sietää mutta kyllä normaalia elämää kuuluu kestää ja sietää.
Sopii kyllä tähän suomalaiseen nykyaikaan kuinka naisia ahdistaa joka asia ja ravataan terapiassa kun eniten ahdistaa kaikki.
Eikö tosiaan naisilta tässä yhteiskunnassa saa vaatia yhtään mitään ilman että nainen ahdistuu siittä vaatimisesta?
Se mikä tässä kummastuttaa on, että onko sama muissa pohjoismaissa ja Baltian maissa (meidän lähimmät verrokit) vai onko tämä erityisesti suomalainen ongelma ja sen takia tulevaisuus näyttää erityisen synkältä vielä tämän takia?
(En viitsi edes puhua korealaisten ja kiinalaisten lukiosta ja loppukokeesta ja niihin liittyvistä paineista)
Koreassa ja Japanissa sadat tuhannet nuoret luovuttavat kokonaan elämän suhteen jos loppukokeissa (daigaku nyoshi tai Koreassa Suneyung-kokeet) ei tule täydellinen tulos ja muuttuvat hikikomoriksi tai riistävät henkensä.
En tiedä miksi kukaan haikailisi tuollaista järjestelmää Suomeen. Jossa käytännössä elämä on pilalla jos ei saa teininä täydellistä koetulosta joka määrittää kaikki jatkopaikat (ja niitä ei tule jos keskiarvo on esim. CSAT:in 1-9 asteikolla 7 vaan työnantajat nakkaavat nämä hakemukset suoraan roskiin).
Itä-Aasian koulutusjärjestelmät ovat hirveitä ja dehumanisoivia. Niiden takia moni nuori riistää henkensä tai lukkiutuu loppuelämäksi kotiinsa ja vanhemmat tuovat sinne ruokia.
En ole tätä järjestelmää Suomeen tuomassa, vaan muistuttamassa mitä se muualla maailmassa on ja ketä vastaan meidän nuoriso globaalissa työelämässä joutuu taistelemaan jotta pärjää ja leivän suuhunsa ansaittua. Tuollaisen järjestelmän läpikäynyt ei ala ruikuttamaan heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä.
Kuten jossain muussa ketjussa totesin, näissä yhteiskunnissa ei pohdita arvoristiriitoja ja kysytä onko kaikilla mukavaa. Asiasta ei tarvita pitää, mutta näin maailma makaa. Ja muuttuu koko ajan raadollisemmaksi. Toinen asia on, että naurekeltiin että ei EU:n ja Intian välisessä vapaakauppasopimuksessa sovittu mitään liikkuvuudesta, ja mistä Stubb juuri kävi sopimassa Intiassa? Liikkuvuudesta. Ja virtahan ei ole EU:sta sinnepäin, vaan toisinpäin. Nämäkin henkilöt kilpailevat nuortemme kanssa työpaikoista...
Ja nuorten pitäisi innostua ja motivoitua jostain aasialaisten kanssa kilpailemisesta? Kyllä se on niin kaukana monen nuoren ja muunkin ihmisen arvomaailmasta, että en yhtään ihmettele jos kasvava osa ihmisistä hyppää tuosta oravanpyörästä pois, mikäli vaan mitenkään mahdollista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin omani 90-luvun puolivälissä. Siitä ei jäänyt oikeastaan mitään muuta mieleen, kuin että tahti ja oppimäärät olivat aika mittavat. Ei mulle jäänyt esim. historiasta mieleen yhtään mitään, kun kaikki oli ulkoa pänttäämistä, jotta selvisi kokeista itseä tyydyttävin arvosanoin läpi. Sen jälkeen on omalla ajalla vasta alkanut kiinnostaa nuo käsitellyt asiat, ja ikään kuin opetellut niitä uusiksi.
Tuohon kyllä liittyvät myös huonot opettajatkin, eli totta kai ideana on oppia tunneilla se kokonaisuus, eikä pänttäämällä ilta-pari ennen koetta.
Tästäkin huolimatta - koittakaas nyt nuoret vähän tsempata. Opiskelut yms. ovat kuitenkin elämän huolettominta aikaa. Ja yksi lukion eduista on tuo itsensä sivistäminen ja aivojen kehittäminen, mitkä tulevat siinä ohessa.
Siis kokeet, ylppärit ja tulevaisuuden epävarmuus (opinnot, työllisyys, perhe, maapallon tuevaisuus) on elämän huolettominta aikaa? Kaikkine muine nuorten epävarmuuksineen? Onkohan aika kullannut omat muistosi.
Nyt on kasvatuksessa jotain vialla, kun on niin paljon hermoheikkoja nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvastaa kuinka lauma tyttöjä on kertomassa kuinka ahdistaa siinä vaiheessa kun häneltä itseltä kehdataan vaatia jotain. Ja sitten kehdataan vielä ihmetellä miksi nyky nuorista sanotaan että on herkkiä lumihiutaleita ja pullamössö sukupolvia.
Mitään ei opi kestämään ja mitään ei opi sietämään jos einitseä keihin tilanteisiin aseta. Vaikka kuinka sanotaan että mitään ei tarvi kestää ja mitään ei tarvi sietää mutta kyllä normaalia elämää kuuluu kestää ja sietää.
Sopii kyllä tähän suomalaiseen nykyaikaan kuinka naisia ahdistaa joka asia ja ravataan terapiassa kun eniten ahdistaa kaikki.
Eikö tosiaan naisilta tässä yhteiskunnassa saa vaatia yhtään mitään ilman että nainen ahdistuu siittä vaatimisesta?
Se mikä tässä kummastuttaa on, että onko sama muissa pohjoismaissa ja Baltian maissa (meidän lähimmät verrokit) vai onko tämä erityisesti suomalainen ongelma ja sen takia tulevaisuus näyttää erityisen synkältä vielä tämän takia?
(En viitsi edes puhua korealaisten ja kiinalaisten lukiosta ja loppukokeesta ja niihin liittyvistä paineista)
Nämä ongelmat räjähtivät käsiin opetussuunnitelman uudistuttua peruskoulussa.
Sitä samaa opetussuunnitelmaa käytiin esittelemässä Etelä-Koreassa. Päättivät testata sitä siellä yhdessä koulussa. Oppilaat alkoivat kärsiä samanlaisista ongelmista kuin Suomessa, joten lopettivat sen kokeilun.
Suomessa ollaan edelleen sitä mieltä, että opetussuunnitelma on hyvä, ja sillä kannattaa jatkaa eteenpäin.
Nyt meillä on lukioissa ja amiksissa ahdistumassa niitä nuoria, jotka ensimmäisten joukossa saivat uudistetun opetussuunnitelman mukaisen opetuksen peruskoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ammattikoulu sen kummempi ole tuen osalta. Ahdistus ja masennus kävi niin pahaksi etten voinut jatkaa ainakaan tavanomaista lähiopiskelua, ja jätin lopulta kokonaan tulematta. Koulu reagoi siten että 16v opiskelijalle kuraattori soitti kerran johon en ehtinyt vastata, eikä sen jälkeen enää vastannut puhelimeen tai se oli varattuna.
Olen ollut tuon jälkeen n. 25 vuotta pitkäaikaistyöttömänä ja työkyvyttömyyseläkeläisenä. Eikä se ole kuraattorin vika, mutta ihmettelen millainen järjestelmä rakennetaan siten että heti peruskoulun jälkeen on ihan se ja sama mitä nuorelle tapahtuu yhteiskunnassa?
(Silloin ei tosin edes tarjottu mm. etäopiskelun mahdollisuutta kuten tänä päivänä)
Päätit sitten vain jättäytyä pois hommasta. Syytät koulua, vaikka nyt voisit lähteä opiskelemaan ja pyytää apua. Ei voi olla niin että yksi soitto menee ohi ja koko elämä sitten sen varassa. Miksi et itse soittanut opolle, kuraattorille, opettajalle. Joku vastuu itselläkin ja vanhemmillasi.
Niin, sehän tässä ongelma on, nuorille on vaikea tarjota mitään muuta kuin verta, kyyneliä ja hikeä. Sellaista globaali talous on.
Ja tässä oli kyse lukionuorista. Ehkä suorittavassa portaassa putkarina ja sähkärinä voit toetuttaa itseäsi ja kilpailla vain itseäsi vastaan. Vaikka sekin kyllä eräänlaista oravanpyörässä olemista on myös.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen iltalukiota kaikille ahdistujille ja jotka ei pärjää päivälukiossa. Saa myös skipata kaikki typerät vanhojen tanssit, penkkarit sun muut jos ei ole sosiaalinen ihminen. Mulle ainakin sopi aikanaan paljon paremmin kuin päivälukio, samat paperit sieltä saa kuin normilukiostakin.
Mun tytär kippasi nuo kaikki mainitsemasi, päivälukiossa. Ei niihin ole pakko osallistua.
Koreassa ja Japanissa sadat tuhannet nuoret luovuttavat kokonaan elämän suhteen jos loppukokeissa (daigaku nyoshi tai Koreassa Suneyung-kokeet) ei tule täydellinen tulos ja muuttuvat hikikomoriksi tai riistävät henkensä.
En tiedä miksi kukaan haikailisi tuollaista järjestelmää Suomeen. Jossa käytännössä elämä on pilalla jos ei saa teininä täydellistä koetulosta joka määrittää kaikki jatkopaikat (ja niitä ei tule jos keskiarvo on esim. CSAT:in 1-9 asteikolla 7 vaan työnantajat nakkaavat nämä hakemukset suoraan roskiin).
Itä-Aasian koulutusjärjestelmät ovat hirveitä ja dehumanisoivia. Niiden takia moni nuori riistää henkensä tai lukkiutuu loppuelämäksi kotiinsa ja vanhemmat tuovat sinne ruokia.