Lue keskustelun säännöt.
Miten 50v on näin vaikea laihtua edes paria kiloa reilusta ylipainosta?
15.03.2026 |
Liikun kolmesti viikossa (sali, crossfit). Ruokavaliota muokattu, ei täydellinen mutta entiseen verrattuna parempi.
Olen ollut 20kg hoikempi 40v, ilman liikuntaa. Ruokavalio aikalailla sama.
Kommentit (427)
Vierailija kirjoitti:
Meillä naisilla alkaa lihasmäärä vähentyä jo ennen vaihdevuosia. Vaihdevuosissa sitten kiihtyy. Mitä vähemmän kehossa lihasta, sitä pienempi on kulutus. Ei siis mikään ihme, että samoilla elintavoilla ei enää pysykään samoissa mitoissa. Mä olen nyt 42 ja huomannut, että hoikkana pysyminen alkaa olla vaikeaa. Lisäksi samassa painossa kropan muoto on erilainen kuin nuorempana: housut ja takit kinnaa, vaikka paino on täsmälleen sama kuin vielä muutama vuosi sitten. Luultavasti siis lihas korvautunut fläsällä. Nyt mun onkin tavoitteena keskittyä lihasten treenaamiseen. Laihtumiseen ei ole tarvetta, hoikka olen edelleen. Mutta jos jatkan vanhaan malliin, painoa alkaa varmasti pikku hiljaa kertyä ja lihakset surkastuu entisestään. Se on todella ikävää etenkin sitten vanhemmiten.
Tämä! Kun munasarjojen toiminta alkaa hiipua, estrogeenin lisäksi myös testosteronia on vähemmän. Se taas aiheuttaa juuri tuon, että lihakset alkavat surkastua. Silloin pitää syödä tarpeeksi proteiinia ja lisäksi treenata lihaksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karppaamalla laihtuu, mutta silloinkin pitää syödä pienempiä määriä kuin ennen.
=> en varsinaisesti ole karpannut. Edelleen teen uunijuureksia, joissa on porkkanaa ja punajuurta ja paprikaa ja fenkolia, mutta peruna vain on pois. Edelleen syön jugurtin kanssa desin mustikoita päivittäin. Ja minulla on kahvikone, joka vaahdottaa maidon, eli maitoa menee 4-5 dl vrk. Käsittääkseni nuo kaikki ainesosat ovat karppaajalta kiellettyjä.
Joinain päivä hiilareita tulee vähemmän, varmaan 50. Esim. Tänään syön kaalilaatikkoa ilman riisiä. Mutta en tietoisesti pyri siihen.
Enkä syö vähempää kuin ennen. Pienensin annoskokoja jo 3-4 vuotta sitten, koska paino alkoi nousemaan.Käsityksesi on väärä. Ei karppauksessa kasvikset ja marjat ole kiellettyjä. Maitotuotteistakin ne rasvaisimmat on ok.
Marjoissa on paljon sokeria, joten niitä ei voi syödä kerralla kuin pienen määrän, jos haluaa pysyä ketoosissa.
Vierailija kirjoitti:
Käsityksesi on väärä. Ei karppauksessa kasvikset ja marjat ole kiellettyjä. Maitotuotteistakin ne rasvaisimmat on ok.
=> eikö karppaaja yritä pitää hiilarit 20-50 välullä. Vhh yrittää pitää alle sadassa. Ehkä vain semantiikkaa.
En käytä rasvaisia tuotteita, vaan esim kevytmaitoa. Mihin se perustuu, että pitäisi lisätä rasvaa?
Rasvaa pitää lisätä silloin, jos haluaa pysyä samanpainoisena, kun siirtyy ketoosiruokavaliolle. Jos taas haluaa laihtua, riittää jättää hiilihydraatit pois, tai hyvin pieneen määrään.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helppoa muuttaa elämäntapoja, jos on tosiaan syönyt aiemmin karkkia, sipsiä ja hampurilaisia jatkuvasti. Liikuntaakin on helppo lisätä, jos voi vaihtaa hissin portaisiin ja alkaa kävellä kauppaan.
Tässä nyt kumminkin aika monella on jo terveelliset elämäntavat, askelmäärät ovat jo niin korkeita, ettei niitä ole järkevää lisätä, ja ruokamääriäkin on jo vähennetty niin, että seuraavaksi alkaakin tulla jo oikeasti kova nälkä. Sitä ei nimittäin suositella sitä kittuuttamista kovassa nälässä. Niin ja punttiksellakin on jo ruvettu käymään.
Silloin on konstit kyllä vähissä. Se epätoivon tunne on myös merkittävä, kun elää terveellisemmin kuin ikinö elämässään, eikä se näy yhtään missään. Väkisinkin alkaa miettiä, onko terveellisyyden määritelmässä jotain vikaa. Vai kuuluuko tämä nyt sitten vaan vanhenemiseen.
Mulla on vähän sama fiilis. Moni hehkuttaa, kuinka vaatteet löystyvät päällä ja kuinka vyötärö kapenee kuin itsestään. Ei minulla vaan. Olin pisimmillään ketoosissa 7 kk ja vyötärö kutistui sinä aikana muutaman sentin. Se on vieläkin reilusti yli 90 cm. Ja olen nainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli 40 v täytettyäni muutamassa vuodessa 10 kg ylipainoa, vaikka minusta tuntui että söin samalla tavalla kuin ennen, liikuin jne. Reilu vuosi sitten havahduin millaiseen kuntoon olin lähes huomaamattani päätynyt, päätin tehdä kokonaisvaltaisen elämäntapa muutoksen eli siis pysyvän muutoksen, en dieettiä. Aloin pitää ruokapäiväkirjaa ja seurasin älykellosta kulutustani. Opettelin tuntemaan ensimmäistä kertaa elämässäni miten kroppani toimii oikeasti. Kiinnitin erityistä huomiota proteiinin saamisen säännöllisyyteen jokaisella aterialla. Olen aina syönyt terveellisesti ja monipuolisesti, siihen en tarvinnut erityisiä oppeja, mutta otin rutiiniksi tietyn aamupalan jne. Herkkuja syön säännöllisesti mutta tietoisesti, niin että ne eivät hallitse arkeani. Nukun 8-9 tunnin yöunet, liikun säännöllisesti, pidän huolen palautumisesta jne.
Minulta tippui puolessa vuodessa nuo ylipainokilot, ja en juuri huomannut että olisi tarvinnut tinkiä mistään, päinvastoin olen nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan sekä fyysisesti että psykkisesti.
Tämä kokemus on opettanut minulle sen että ikä , vaihdevuodet tai hormonit eivät tarkoita sitä, etteikö voisi olla hyvivoiva, energinen, lihaksikas ja normaalipainoinen keski-ikäinen nainen.
Myös vaihdevuosi oireet ovat helpottaneet merkittävästi tämän elämänmuutoksen myötä.
Kannustan kaikkia rohkeasti haastamaan itsensä ja tekemään pieniä mutta merkittäviä muutoksia, niillä on valtavan suuri merkitys sairauksien ennalta ehkäisyyn, jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Itselleni oli tärkeää että paino putosi hallitusti, ei liian nopeasti. En usko mihinkään dieetteihin, kaikissa on aina sama ongelma, kilot tulevat nopeasti takaisin. Kun ruokavalio perustuu sallivuuteen, mutta samalla siihen realismiin että syöt sen verran kuin kulutat,tai jos haluat laihtua niin kokoajan pienessä energiavajeessa, niin tuloksia syntyy väistämättä. Lisänä kun pitää huolen että ravinto on monipuolista ja laadukasta, niin kroppa saa kaikki tarvitsemansa.
Alapeukku siitä, että opetat muita vaihdevuosioireista olematta vielä oikeasti vaihdevuosi-iässä. Oikeat vaihdevuodet eivät noilla konsteilla häviä minnekään, mutta tietty nelikymppisenä vielä voi lykätä muutoksia jos onnistuu saamaan munasarjansa vielä toimimaan.
Niin, olen nyt 47 v. Että kyllä tässä jo esivaihdevuosioireita on koettu useampi vuosi, ja ihan oma kokemus on niistä ja myös siitä että ne ovat helpottaneet elämän muutoksen myötä. Toki tiedostan että ne paheneekin varmasti vielä, mutta on ihan tiedostettu ja tutkittu juttu, että elintavoilla voi merkittävästi helpottaa oireita.
No et voi kyllä edes tietää, ovatko oireesi olleet oikeita esivaihdevuosioireita. On muitakin syitä ihan samoihin oireisiin.
Ja joka tapauksessa esivaihdevuodet ovat pikkujuttu varsinaisiin vaihdevuosiin verrattuna. Vähän sellaista pientä ajoittaista esimakua, joka kumminkin menee itsestään pois aina välillä. Sitten sinä touhukkaana opetat täällä, että jokin sinun tekemäsi hokkuspokkustemppu niinku oikeasti poistaisi oikeat vaihdevuosioireet. Tuo on vähän kuin lukiolainen antaisi täällä neuvoja, miten saadaan pitkä parisuhde toimimaan.
Sinäkö se sitten tiedät minun oireeni ja niiden juurisyyt sieltä muutaman lauseen perusteella 😂
Ymmärrän että voi olla vaikea hyväksyä, että omilla valinnoilla ja elämäntavoilla voi merkittävästi helpottaa kaikenlaista oireiluja, myös niitä vaihdevuosi oireita. Koska silloin vastuu on itsellä, on niin helppo medikalisoida kaikki ja uhriutua siihen ajatukseen että mitään ei voi tehdä ja joku ulkopuolinen tekijä täytyy olla taustalla. Vaihdevuosi oireissa on niin paljon yksilöllisiä eroja, niin kuin meissä ihmisissä ylipäänsä on, että varmasti joku hyötyy jostain mistä toinen ei, esim hormonikorvaushoidot.
Ei kai se ole sinulta pois jos olen tehnyt nämä huomiot omalla kohdallani ja kerron niistä täällä? Olen aivan 100% varma että tämä nykyinen elämäntapani versus aikaisempi, auttaa minua myös sitten siinä vaiheessa kun vaihdevuodet ovat pahimmillaan.
Ei tarvitse tietää oireitasi eikä juurisyitä, kun olet kertonut ikäsi. Ei 47-vuotias voi kommentoida vaihdevuosia, kun ne ovat hänellä joko edessä tai kesken. Opettavainen sävysi on siis hölmö.
On yksilöllistä, milloin vaihdevuodet itse kullekin tulevat. Osalla ne ovat vielä tulossa tuossa iässä, toisilla jo takana, enemmistöllä on prosessi jossakin vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla taas ylipainoa ei ole reippaasti, mutta sama ongelma. Painoin 38-vuotiaana nuorimman lapsen syntymän jälkeen neuvolassa 72 kg. Synnytyksestä oli silloin vähän alle 3 kk. Sen jälkeen paino vielä putosi pari kg. Nyt lähes 12 vuotta myöhemmin painan 78 kg. Paino on vain noussut ja noussut. Yritän liikkua, yrotän katsoa mitä suuhuni laitan, vältän sokeripitoisia herkkuja. Olisin niin onnellinen, jos saisin painon tippumaan siihen 72 kiloon. Nuoruuden paino ennen lasten syntymää oli 68 kg, eli 10 kg on tullut lisää, mikä ei tunnu hyvältä. Silti laihduttaminen on ihan turhaa hommaa, koska kun laihdun kilon, pari, ne tulee aina takaisin. BMI sanoo, että on vain lievä ylipaino, mutta olo ei tunnu siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tiputin yli 60:senä 8kg parissa kuukaudessa ketogeenisellä ruokavaliolla, eikä ollu näläkä.
Palasitko syömään hiilareita? Nousiko paino sen jälkeen? Kauan laihdutuksesta on aikaa?
Itse keloilen ja paino alenee. Kauhulla odotan tulevaa lomamatkaa. Hyvin tämä kotona onnistuu.Miten niin kauhulla? Kai sä nyt lomallakin osaat syömisesi valita ja päättää mitä suuhus laitat.
Matkalla voi olla vaikea löytää sopivaa ruokaa. Etenkin, jos ei osaa paikallista kieltä hyvin.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helppoa muuttaa elämäntapoja, jos on tosiaan syönyt aiemmin karkkia, sipsiä ja hampurilaisia jatkuvasti. Liikuntaakin on helppo lisätä, jos voi vaihtaa hissin portaisiin ja alkaa kävellä kauppaan.
Tässä nyt kumminkin aika monella on jo terveelliset elämäntavat, askelmäärät ovat jo niin korkeita, ettei niitä ole järkevää lisätä, ja ruokamääriäkin on jo vähennetty niin, että seuraavaksi alkaakin tulla jo oikeasti kova nälkä. Sitä ei nimittäin suositella sitä kittuuttamista kovassa nälässä. Niin ja punttiksellakin on jo ruvettu käymään.
Silloin on konstit kyllä vähissä. Se epätoivon tunne on myös merkittävä, kun elää terveellisemmin kuin ikinö elämässään, eikä se näy yhtään missään. Väkisinkin alkaa miettiä, onko terveellisyyden määritelmässä jotain vikaa. Vai kuuluuko tämä nyt sitten vaan vanhenemiseen.Tätä eivät nuoret personal trainerit ymmärrä: nainen saattaa elää aivan kuten ennenkin eli liikkuu riittävästi, syö terveellisesti ja on normaalipainoinen. Silti paino nousee vaihdevuosissa. Itselleni kävi näin ja oli melkoinen näpäytys omalle egolle. Naishormoneilla on niin valtava vaikutus naisten metaboliaan.
Minulle paras ratkaisu oli kala-kasvispainotteinen ruokavalio sekä kevyt treeni. Naurattaa nämä pt:t, jotka tyrkyttävät raskasta lihaskuntotreeniä vv-ikäisille naisille. Ei ei ja ei.
Sinulla toimii noin. Vaihdevuosissa estrogeenin väheneminen vähentää lihasmassaa, mikä pienentää aineenvaihduntaa. Ratkaisu? Kehittävä ja ylläpitävä lihaskuntotreeni. Saa se olla raskastakin.
Olen ymmärtänyt, että lihaskato johtuu testosteronin vähenemisestä, joka sekin johtuu munasarjojen toiminnan hiipumisesta. Yritin nyt tarkistaa googlaamalla, mutta mielestäni munasarjat tuottavat myös pienen määrän testosteronia. Lisämunuaiset ainakin tuottavat sitä naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei se olekaan vaikeaa, jos vaan päättää tehdä sen oikeasti, jokaisen pitää löytää se oma motivaation lähteensä. Hormonitoiminnat, nesteen kertymiset jne. ovat ihan höpötystä, koska muuttuu se miestenkin testosteronin tuotanto oleellisesti iän myötä eikä mitenkään vähiten juuri sen lihomisen takia. Siistimpi ruokavalio, sopiva määrä liikunta pitkäjänteisesti, ei liian iso tai pieni määrä, ja riittävä uni yhdessä riittää aina.
Miesten testosteronituotanto ei muutu iän myötä. Se muuttuu vain huonojen elintapojen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on laihdutuslääkkeet nykyään!
T: -20 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menopaussi. Sen jälkeen vaikea laihtua.
Ellei ole Aira Samulin -tyyppiä. Sellaista hoikkaa ja solakkaa läpi elämän ysikymppiseksi.
Jossain lehtiartikkelissa kyseinen henkilö kertoi, että käy puntarilla joka aamu. Jos painoa oli tullut lisää vähensi päivän syömisiä.
Näin toimii moni hoikka,reagoidaan heti. Lisäksi Samulin oli ikiliikkuja,paloi energiaa levossakin.
Mulla se ei toiminut siksi, että lihoin vain imettäessäni. Ekat 2 kk oli pakko saada valtavat määrät energiaa, muuten en pystynyt nukkumaan. Sitten se meni ohi.
Jokaisen lapsen jälkeen lihoin noiden 2 kk aikana monta kiloa. Viimeisen jälkeen ne eivät enää lähteneetkään, niinkuin aiemmin. Olisi pitänyt laihduttaa joka imetyskauden jälkeen ennen seuraavaa raskautta samaan, mistä alunperin lähdin lihomaan. Enpä vain arvannut, ettei laihtuminen enää onnistuisi myöhemmin. Nyt pitää sitten olla ketoosissa, jos meinaa saada yhtään painoa pois ja sekin on hidasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä insuliiniresistenssi selkeästi. Nyt kun katson taaksepäin syömisiäni ja annoskokojani, en yhtään ihmettele, että paino on huidellut korkealla ja kroppa näyttänyt turpealta norpalta. Karkkia, sipsiä, virvoitusjuomia, tuoremehuja, pullaa, kakkua, keksejä, jätskiä, lounasravintolan ruokia iso lautanen tupaten täynnä, leipäkasoja illalla useillä täytteillä, alkoholia, monta lautasellista ruokaa kotona kun on niin hyvää...tätä kun tankkaa vuosittain lähes joka päivä niin alkaa ne kilot kertymään. Keho ei ole toiminut lainkaa. Oireet: jalkojen turvotus, varsiluomet kaulalla, en hikoillut, pinkeä raskausvatsaa muistuttava kumpu ( en tuntenut vatsalihaksiani, mitkään muutkaan lihakset eivät ottaneet treeniä vastaan), korkea verenpaine, kohonnut kolesteroli, rytmihäiriöt, maksa ei toiminut kunnolla (verenvuototaipumus, mustelmaherkkyys), ylipaino, väsymys, unihäiriöt. Lääkärit sanoi, että pitäisi laihduttaa mutta kukaan ei kertonut miten.
Jätin lisätyn sokerin pois, siitä alkoi pikkuhiljaa parantuminen, paino tippui ylimääreisen nesteen myötä n. 5 kg itsestään, vyötärö alkoi kaventua. Nyt ole vielä matkalla, menossa kohti normaalipainoa ja tervettä kroppaa. Verenpainelääkkeet on historiaa, nukun yöni hyvin, vyötärön ympärys on 76 cm tällä hetkellä yms.
Miettikää, ei ne kilot tule menopaussin vuoksi vaan siitä mitä suuhun laittaa.
Suosittelen ruokapäiväkirjan pitoa, jos ei jaksa kirjoittaa kaikkea kuvaa ne ja tekee kansion. Nykyään kaikilla on puhelin vieressä. Tekee tätä pari kolme viikkoa ja katsoo taaksepäin mitä tuli syötyä. Siinä on suurimmalle osalle vastsus missä ongelma piilee.
Mun ylikilot tulivat nuorempana. Nykyisellä syömisellä ei ole mitään tekemistä niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaalikeitto ilman sokeria suolaa mausteita ja lihaa . Sitä syö aina kun nälkä. Nolla kaloria. Vettä. Huomaat kyllä viikon päästä että nyt lähtee rasva.
Tuolla dieetillä lähtee hiuksetkin. En usko että se on ap:n tavoite, tai kenenkään naisen, kun laihdutetaan.
Samoin sillä surkastuvat lihakset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla lähti 20 kg 50 vuotiaana kuin 35. Suurin osa ihmisistä luulee syövänsä vähän, mutta kun pitää kirjaa kaikesta napostelusta, voipi kalorimäärä yllättää. Toinen ongelma on 2000 kcal esimerkkiruokavalio. Toimistotyötä tai vastaavaa tekevä nainen ei pääse lähellekään tuollaista kalorikulutusta ilman päivittäistä liikuntaa.
Minkäikäinen nainen? Mulla kaksivitosena energiankulutus oli noin 2300 kcal päivässä. En harrastanut liikuntaa enkä tehnyt raskasta työtä. Lihasmassakin oli aika onneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihania ohjeita tässä ketjussa. Pätkäpaasto 22h... mitä hittoa! "Elääkö' joku näin? Vai heittelee vaan täällä jotain järjettömyyksiä?
Ei tuollaisia ohjeita voi ottaa vakavissaan. Ainakin toivon ettei kukaan ala noudattaa tuollaista.
Tarkoitus on laihtua pysyvästi ja terveellisesti. Ei sillon pidä alottaa mitään kitudieettejä, mitä ei voi noudattaa loppuelämäänsä.
Ap:kin on ilmeisesti vain vähän ylipainoinen, jolloin on kyse tyyliin vain kymmenen kilon tiputtamisesta.
Paastolla, myös pätkäpaastolla, saa käytettyä kehoon varastoituneet sokerit. AP:lla saattaa oireista päätellen olla insuliiniresistenssi, siksi hänen kohdallaan pätkäpaastosta voi olla apua. Kun ylimääräiset sokerit on saatu käytettyä, keho toimii taas normaalisti ja laihtuminen alkaa onnistua. Jos ongelma siis oli insuliiniresistenssi. Jos on jotakin muuta vikaa, sitten tuo ei ehkä yksin auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihania ohjeita tässä ketjussa. Pätkäpaasto 22h... mitä hittoa! "Elääkö' joku näin? Vai heittelee vaan täällä jotain järjettömyyksiä?
Ei tuollaisia ohjeita voi ottaa vakavissaan. Ainakin toivon ettei kukaan ala noudattaa tuollaista.
Tarkoitus on laihtua pysyvästi ja terveellisesti. Ei sillon pidä alottaa mitään kitudieettejä, mitä ei voi noudattaa loppuelämäänsä.
Ap:kin on ilmeisesti vain vähän ylipainoinen, jolloin on kyse tyyliin vain kymmenen kilon tiputtamisesta.
Ei ole tarkoitus olla 22t pätkäpaastolla joka päivä, kerran pari viikossa riittää. Muut päivät voi mennä 16-20 tuntia. Tuo 16t on tosi helppo, lopettaa syömisen klo 18 ja seuraavana päivänä klo 10 jo saavutettu ja tuostakin nukutaan suurin osa. Kun alkaa pätkäpaastolle elimisto tottuu siihen helposti ei edes tee mieli syödä koko ajan, päälle kirkas keveä mieli. Nälkä ei ole vihollinen jota tulee pelätä ja syömällä taltuttaa se, nälkä on normaali olitila. Mihin tämä on unohtunut.
Näin. Paaston olennaisimmat asiat, ainakin minulle, ovat se, että verensokeri laskee sen aikana ja lisäksi veressä on normaalia enemmän kantasoluja. Kantasolu voi muuttua miksi tahansa soluksi, joten niitä tarvitaan korvaamaan vaurioituneita soluja. Paaston aikana elimistön korjautuminen siis tehostuu. Paastosta, myös pätkäpaastosta, on siis apua, joskaan se ei itsessään laihduta pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Sillä aikaa kun te ootte voivotellu täällä, että mitään ei voi syödä ja salille ei ehdi, mä kävin heittämässä viikon ekan treenin ja ruokakin on kohta valmis. Tosiaan elämä on valintoja
Mä taas olen hoitanut mahataudista kärsivää lasta, joten en ole ehtinyt treenata.
Vierailija kirjoitti:
Laihtuminen ei ole mitään rakettitiedettä. Vähemmän sisään ja enemmän ulos. Ja kas kummaa, paino putoaa. Vaatii toki selkärankaa.
Paitsi ettei putoa. Siksihän moni on ylipainoinen. Ihminen on paljon monimutkaisempi vehje kaikkine hormoneineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihtuminen ei ole mitään rakettitiedettä. Vähemmän sisään ja enemmän ulos. Ja kas kummaa, paino putoaa. Vaatii toki selkärankaa.
Niinpä. Ja se vaatii tarkkuutta. Itse aina ennen epäonnistuin laihdutuksissani, ja oli mm. mysteerijumeja, joissa vaikka mielestäni koko ajan laihdutin, en vaan laihtunut. Mutta en ollut tarpeeksi tarkka. Tuli esim. välillä otettua jotain itsessään merkityksettömän pientä nälkään .Esim. ihan vaan muutama maapähkinä. Yksi hedelmä. Pieni pala juustoa. 1 hapankorppu. Sitten kun jossain vaiheessa oikeasti päätin laskea ja punnita joka ainoan suupalan joka menee suusta sisään, niin tajusin että mun etätyöpäivänapostelu teki yhteensä 300 kcal. Ja minä olin huijannut itseäni ajattelemalla että "1 hapankorppu, vain 50 kcal" tai "muutama maapähkinä, 20 kcal". Niin ne yksittäisenä olivatkin harmittomia, mutta kymmenen kertaa toistettuna eivät.
Toinen oli viikonloput. Sitä ajatteli, että kyllä nyt silloin saa sentään ottaa rennommin, ja riittäisi kun arkena syö suunnitellusti. Valitettavasti ei enää keski-iässä tällainen toiminut, vaan jos laihtua halusi, piti olla tiukka jatkuvasti. Ja mm. punnita ja mitata energiatiheämpiä ruokia myös. Eikä mitään lorautuksia öljyä ja silmämääräisesti arvioituja kappaleita vaikka juustoa tai lohta.
Hmm, mun ei kyllä tarvitse punnita mitään, kun olen ketoosiruokavaliolla. Paino laskee hiljalleen ilman, että tarvii keskittyä muuhun kuin siihen, ettei vahingossa syö hiilareita.
Näin se valitettavasti menee.